keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Huevos Rancheros



Huevos rancheros oli aamupalalistallani viime kesän roadtripillä ja pääsin vihdoin kokeilemaan annosta melko autenttisessa dinerissa Tucsonissa. Valitsin lisukkeiksi pekonin, röstiperunat ja munat halusin kokkelina. Lisäksi annoksessa oli automaattisesti ruskeita papuja, taco-kastiketta ja tortillalettu.

En varsinaisesti hurmaantunut lopputuloksesta (mikä kyllä kompensoitui paikan yleisellä fiiliksellä, joka oli kyseisenä aamuna suorastaan katossa), mutta onneksi samaa voi tehdä kotona itse omaan makuun sopivalla tavalla. Omassa versiossani perunat ja tortillalettu jäivät kokonaan pois ja tilalle tuli avokadoa, ranskankermaa ja korianteria. Todella hyvää! Tästä määrästä tulee hyvät annokset neljälle.


Huevos Rancheros


Tee ensin nopea taco-kastike. Laita kattilaan 100g tomaattipyreetä, 1,5dl vettä, 0,5tl suolaa, 1tl fariinisokeria, 1tl valkosipulijauhetta, 0,5tl jeeraa, ripaus cayennepippuria ja 0,5tl savupaprikajauhetta. Kuumenna ja sekoittele muutaman minuutin ajan. Nosta kattila levyltä ja lisää vielä 1tl valkoviinietikkaa ja 1tl öljyä. Voit tehdä kastikkeen jo edellisenä päivänä.

Paista pannulle paketillinen pekonia (2 siivua per annos). Nosta rapeat pekonit talouspaperin päälle valuttumaan. Kaada pannulle tölkillinen (250g) huuhdeltuja ja valutettuja ruskeita papuja. Kääntele niitä pekonirasvassa muutama minuutti, kunnes pinta on saanut hieman väriä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Riko kulhoon 8 kananmunaa ja lisää reilu luraus vettä tai maitoa. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää uudelle pannulle nokare voita ja lämmitä keskilämpöiseksi. Kaada seos pannulle ja anna kypsyä hiljalleen, samalla puuhaarukalla seosta työnnellen.

Kokoa annokset lautasille. Kuutioi 2 avokadoa ja lisää jokaiseen annokseen reilu ruokalusikallinen ranskankermaa ja maun mukaan chilikastiketta. Koristele tuoreella korianterilla.


maanantai 28. joulukuuta 2015

Vinkkejä uudeksi vuodeksi

Uusi vuosi on useimmilla erityinen hetki, vietettiinpä se sitten riehakkaissa juhlissa, rauhallisesti kotona kahdestaan tai perheen kesken raketteja ampuen. Meillä vuosi vaihtuu hyvää ruokaa syöden, samppanjapullo poksauttaen ja koira kainalossa telkkaria katsoen. Joskus on vietetty isompiakin juhlia ja menu-kokonaisuuden suunnittelu on aloitettu jo hyvissä ajoin ennen vuoden viimeisiä hetkiä. Bileiden suunnittelu on aina hauskaa, joten tässä muutamia vinkkejä erilaisiin tilaisuuksiin:



Isoissa juhlissa kannattaa olla buffetpöytä, jossa on tarjolla jokaiselle jotakin. Käytännössä tämä tarkoittaa helppoja ja perinteisiä naposteltavia, mutta myös jotain yllättävää ja erilaista. Kaikista paras vinkki buffaan on tehdä kaikista mahdollisimman pieniä suupaloja, jotta halutessaan kaikki jaksavat maistaa kaikkea. Miniversioita voi tehdä niin kuppi- kuin juustokakuista tai hampurilaisista. Aasialaisittain maustetut lihapullat ovat myös hauskaa naposteltavaa.



Ruokaisat salaaatit pelastavat nälkäiset ja sipsit, vihannekset ja dipit maistuvat yleensä kaikille. Jos tarvitset suuren määrän jääpaloja (esim. juomien viileänä pitämiseksi), kannattaa niitä kysyä pikaruokaloista; itse ostimme muutamalla eurolla pari isoa muovikassillista jäitä Hesburgerista hääbileitämme varten.


Perhejuhliin sopivan rentoa syömistä ovat vaikkapa perinteiset hodarit, joita voi piristää ostamalla erilaisia makkaroita lasten ja aikuisten makuun ja tekemällä kastikkeen, ketsupin tai tuorekurkkusalaatin itse. Ja jotain mielikuvituksellisempaakin voi kokeilla, tai vaikkapa lammasmakkaraa ja fetakastiketta Kreikka-henkisiin hodareihin. Makeana herkkuna toimii varasti ainakin carmelitas-neliöt.



Pariskunnan uuden vuoden menu kannattaa koostaa kahdesta tai kolmesta ruokalajista. Viime vuonna meillä syötiin simpukoita ja itse tehtyjä ranskalaisia perunoita, makeana jälkiruokana oli britakakkua.  Hauskoja vaihtoehtoja voisi olla vaikkapa juureen tehty pizza, nachos supreme tai ihana vuohenjuustopiirakka. Me ajateltiin tänä vuonna mennä perinteisillä blineillä, sillä erilaisten täytteiden kera ne toimivat yhtä aikaa pää- ja alkuruokana. Ja kakku, sitä on oltava tänäkin vuonna, sillä kakku jos mikä tekee juhlan. 



sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Dippejä uuteen vuoteen



Sipsit ja dippi kuuluvat ehdottomasti uuteen vuoteen. Muistan lapsena maistaneeni dippikastiketta ensimmäisen kerran juuri uutena vuotena. Se oli mielestäni erikoista eikä välttämättä edes hyvää, mutta näin aikuisena sipsien syöminen ilman dippiä olisi melkein tuhlausta.

Oma suosikkidippini on Srirachalla maustettu, hieman makean tulinen kermaviilidippi. Avokadodippi sopii hyvin sekä sipseille että vihanneksille. Tahinidippi on sen verran täyteläistä, että sille sopii parhaiten kevyemmät dippailtavat.

Sriracha-dippi

Sekoita 200g kermaviiliä, 4rkl ketsuppia, ripaus suolaa, 2tl sokeria ja maun mukaan Sriracha-kastiketta. Anna tekeytyä jääkaapissa.

Avokadodippi

Laita 1 iso avokado (tai kaksi pientä), 200g turkkilaista jugurttia, ripaus sokeria ja 3/4tl suolaa korkeaan astiaan. Surauta tasaiseksi tahnaksi sauvosekoittimen avulla. Lisää halutessasi ripaus chiliä.

Tahinidippi

Sekoita 200g turkkilaista jugurttia, 3-4tl tahinia, 3-4tl taatelisiirappia (tai hunajaa), 2rkl sitruunamehua ja maun mukaan suolaa. Tarkista maku ja lisää aineksia tarvittaessa.

torstai 24. joulukuuta 2015

Riisipuuron kera, hyvää joulua!



Blogirinki muisti meitä bloggaajiaan pehmeällä paketilla, joka ei suinkaan sisältänyt villasukkia vaan pussukan, joka oli täytetty riisillä ja varustettu puuron ohjeella. Niinpä minäkin, ei-puuroihminen, päätin tarttua kauhaan ja tehdä miehelle jouluaaton aamupalaksi kattilallisen riisipuuroa. Tästä on hyvä suunata valmiiseen joulupöytään jos toiseenkin. 

Hyvää joulua kaikille!


perjantai 18. joulukuuta 2015

Intialaiset kikhernekupposet



Äitini soitti juuri ja kysyi, miten viime lauantaiset ruokabloggaajien pikkujoulut meni noin niin kuin omien tarjottavieni puolesta. Viimeksi, kun juttelimme puhelimessa, oli tämä kyseinen lauantai ja minä olin juuri huomannut, ettei mikään mennyt putkeen ja että aikaa oli enää muutama hassu tunti. Lopulta sain kun sainkin vietyä bileisiin sekä suuren suosion saaneita Baileys-tryffeleitä, että Intia-henkisiä, pieniä kikhernekupposia, jotka kasasin lopullisesti vasta paikan päällä.

Suurin ongelma tällä hetkellä on se, miten kuvailisin kyseisen ohjeen, jos joku sattui siitä innostumaan. Työvaiheet eivät menneet yhtään suoraviivaisesti ja käytännössä hypin ideasta toiseen. Siksi pyydänkin anteeksi epämääräisyyttäni. Tosin, ei tämä taida yhtään poiketa normaalista. Ohjeesta tulee n. 48 pientä annosta.


Intialaiset kikhernekupposet


Laita 2,5dl kikherneitä likoamaan jo edellisenä iltana. Keitä herneet seuraavana päivänä ohjeen mukaisesti. Pilko yksi pieni sipuli ja muutama valkosipulinkynsi. Kuumenna pannulla 2rkl öljyä ja lisää siihen 1-2tl intialaisia mausteita tai esim. valmista masalaa. Kääntele mausteita keskilämpöusellä pannulla hetki.

Kun mausteet alkavat tuoksumaan, lisää kikherneet ja sipulit. Paista muutama minuutti pyöritellen herneitä pannulla. Lisää kourallinen pienenpieneksi silputtua korianteria, 1-2rkl persiljaa ja 1 pieneksi pilkottu vihreä chili (ilman siemeniä). Mausta herneet 2rkl tomaattichutneylla ja 2tl tamarinditahnalla. Nosta jäähtymään. 

Kasaa keksikuppeihin kikherneitä, ranskankermaa, punaista chiliä sekä korianterin lehti.


maanantai 14. joulukuuta 2015

Baileys-tryffelit, joulun makein lahja!



Kuten edellisessä postauksessani vihjasin, ei pikkujoulujen ruokatuomiset sujuneet omalla kohdallani ihan ongelmitta. Miksi, oi miksi pitääkin aina kokeilla jotain uutta ja ilman reseptiä, kun olisi suotavaa onnistua edes jota kuinkin tyydyttävästi? No mutta, onpahan jännitystä elämässä.

Olin päättänyt tehdä Baileys-fudgea. Kuten otsikosta voi jo päätellä, niin fudgea ei tullut. Ja minä kun vielä naureskelin työkaverille edellisenä päivänä, että fudgessa pitää vain sekoittaa ainekset, ei voi mennä pieleen. Mutta kun voi! Ja myöhemmin muistin, että olen tehnyt tasan kaksi kertaa fudgea, joista toinen ohjeella (onnistui) ja toinen omasta päästäni (epäonnistui, ja päätyi jäätelöksi). 

Ongelma voi usein olla se, että fudge ei jähmety toivotulla tavalla. Jos kondensoitua maitoa on suhteessa liikaa suklaaseen nähden, käy takuuvarmasti näin. Ja toinen on se, että alkoholi pehmentää massaa entisestään.

Ehdin suunnitella vähän liian pehmeälle fudgelleni jo jatkojalostussuunitelmia, joista ensimmäinen oli tietenkin se jäätelö (hyväksi havaittu) ja sen jälkeen mousse, koska Kitchen Aidin jäätelökulho ei ollutkaan pakastimessa. Sitten huomasin, että fudge ei ollutkaan tarpeeksi pehmeää näiden toteuttamiseen. Onneksi keksin pyöritellä massan palloiksi ja kieritellä ne kaakaojauheessa ja tadaa, herkulliset tryffelit pelastivat iltani! Näitä voisi tehdä myös lahjaksi.


Baileys-tryffelit

1 tölkki kondensoitua maitoa
1-1,5 dl kermalikööriä
200 g valkosuklaata
200 g maito- tai tummaa suklaata
1 dl tummaa kaakaojauhetta

Kaada paksupohjaiseen kattilaan kondensoitu maito, sekä 1-1,5dl (Baileys) kermalikööriä. Itse laitoin tuon 1,5dl, jolloin likööri maistuu melko vahvasti ja massasta tulee pehmeää. 1dl voisi olla näihin sopivampi annos, jolloin tryffelit eivät pehmene huoneenlämmössä ihan hetkessä.

Kuumenna seosta ja rouhi samalla valkosuklaa ja maito- tai tumma suklaa. Itse käytin tällä kertaa maitosuklaata ja lopputulos oli dumlemainen. Lisää suklaarouhe kattilaan ja sekoittele niin pitkään, kunnes suklaa on sulanut (älä keitä). Nosta kattila levyltä ja kaada massa leivinpeperilla vuorattuun pieneen uunivuokaan. Anna jähmettyä yön yli jääkaapissa.

Nosta massa leivinpaperin avulla pois uunivuoasta ja leikkaa paksuiksi tangoiksi. Leikkaa tangot sopiviksi paloiksi ja pyörittele yksi pala kerrallaan palloksi. Pyörittele pallot heti sokeroimattomassa kaakaojauheessa ja nosta ilmatiiviiseen rasiaan. Säilytä jääkaapissa.

Tästä määrästä tulee 50-60 tryffeliä koosta riippuen.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Oulun ruokabloggarit pikkujoulutunnelmissa



Eilen kokoonnuttiin viettämään oululaisten ruokabloggaajien perinteisiä pikkujouluja. Illan emäntämä toimi Rommirusina Muista syödä välillä -blogista, kiitos vaan kivoista juhlista! Paikalla oli myös tuttuun tapaan Pastanjauhajat, Peruspöperöä-Virpi, Kokkeillaan-Kotiharmi, Kokit ja Potit -Hannele ja Aina nälkä -Milla, sekä muita tuttuja ja uusia tuttavuuksia. 

Illan kuumat puheenaiheet vaihtelivat niin aktiivisuusrannekkeesta kakunkääntäjään kuin viinablogin perustamisesta nakkikioskikierrokselle, mutta kyllä meillä ihan virallista ohjelmaakin oli. Syömisen lisäksi pääsimme koko porukka sokkotestaamaan viisi eri sinappia sekä neljä eri glögiä. Sinappien värikkäät luonnehdinnat voit lukea Hannelen postauksesta ja Kotiharmin glögishotti ihastutti heti virallisen testiosion jälkeen. Voi nyyh, kun olin autolla liikenteessä!



Mutta oli meillä ruokaakin, tietenkin! Tosin tällä kertaa missasin eri ruokien esittelyn (tai sitten sitä ei ollut ollenkaan), joten pahoittelen, että en ihan ole nyt kärryillä, että kuka toi mitäkin, tai että mitä se Kotiharmin herkullinen porkkanasalaatti oli noin niinku viralliselta nimeltään. Hyvää se ainakin oli!



Ruokailu aloitettiin isäntäpariskunnan mielettömän hyvillä, Suomi-henkisillä burgereilla. Itse leivotut ruisleivät paahdettiin ja sitten niiden väliin kasattiin mm. nyhtönautaa, coleslawta ja puolukkaketsuppia. Söimme suorastaan hiljaisuuden vallitessa, sillä kaikki makustelivat herkullisia leipiään. Suolaisesta pöydästä löytyi myös mm. täytettyjä viikunoita, joiden ympärille oli kieritetty ilmakuivattua kinkkua. Toimii!



Itse olin väsännyt intialaisia pikkunaposteltavia, vähän pani puri -henkisiä, mutta pelkistä kikherneistä ja valmiisiin kuoriin. En tiedä voinko julkaista niiden ohjetta, sillä käytännössä säädin niiden kanssa välillä ylimääräisen kierroksen, kun alkuperäinen ideani ei ihan toteutunut. Jää nähtäväksi. Ihan hyvän makuisia niistä lopulta kuitenkin tuli.



Makealta puolelta illan showsta vastasi Milla rommikakkuineen, sillä alkoholilla kyllästetty (ja valeltu) kakku sytytettiin tarjoamishetkellä liekkeihin. Olin itse tehnyt myös pientä makeaa Baileys-tryffeleiden muodossa. Yllättäen nekään eivät sujuneet ihan käsikirjoituksen mukaisesti, mutta ehkäpä niistä lopulta tuli jopa parempia, kuin suunnitelmat 1, 2 ja 3. 

Kiitoksia vielä kaikille seurasta ja tarjoiluista!

torstai 10. joulukuuta 2015

Kookos-bataattikeitto ja perunasämpylät

Tuotteet saatu blogin kautta



Olen perunamuusin suuri ystävä. Ja muusi ei todellakaan ole välttämättä mikään arkinen lisuke, vaan mahdollisuuksia on monia: parmesan-muusi, valkosipulimuusi, kokojyväsinapilla maustettu muusi... Seuraavaksi kokeilen jollain vihreällä terästettyä muusia, kuten pinaatilla tai parsakaalilla!



Sain blogin kautta Tuoreverkolta kokeiltavaksi heidän syksyn uutuustuotettaan Suvituore Luomuperunasosetta, sekä mm. Suvituore Bataattisosetta. Minulle perunasose on ehdottoman hyvä apu perunamuusihimon iskiessä erityisesti arkipäivinä, sillä töiden jälkeen ei todellakaan jaksaisi alkaa kuorimaan, pilkkomaan ja kypsentämään. Muusi on helppo tehdä alusta alkaen itse, se vaatii vain hieman aikaa, mutta soseen käyttäminen on tietenkin reilusti nopeampaa.



Jämämuusista on kätevää tehdä vaikkapa perunasämpylöitä tai -rieskoja. Nam! Tällä kertaa tein kuitenkin sämpylät hyödyntäen koko perunasosepakkauksen, sillä muusin tekemiseen ei tarvinnut käyttää juurikaan ylimääräistä vaivaa. Sämpylöillä herkuteltiin viikonlopun aamupalalla, mikä on aina ehdottomia lempihetkiäni.


Perunasämpylät


Lämmitä kattikassa 2dl täysmaitoa ja paloittele siihen 500g Luomuperunasosetta. Anna kiehua pieni hetki ja lisää sitten 25g voita ja 1tl suolaa. Sekoita ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Lisää muusin sekaan 1/2 palaa hiivaa, 1 kananmuna ja 4,5dl jauhoja. Taikina jää löysäksi. Nostele lusikan avulla (tai hyvin jauhotetuin käsin) taikinakekoja leivinpaperilla päällystetylle pellille. Paista sämpylöitä 200-asteisessa uunissa noin 15min.




Toinen kokeilu oli bataattisoseesta ja vaikka näin joulun alla voisi helposti tehdä vaikka bataattilaatikkoa, teki mieleni kuitenkin eksoottisempia makuja. Erilaiset kasvissosekeitot ovat myöskin kivoja arkena, joskin nekin vaativat kuorimista ja pilkkomista. Usein teen kasvikset valmiiksi jo edellisenä iltana, mutta kookos-bataattikeitto valmistui vielä pienemmällä vaivalla. Ja keitto oli ihanan pehmeän tasaista!

Kookos-bataattikeitto


Raasta 1 valkosipulinkynsi ja 1tl inkivääriä. Kuumenna kattilassa keskilämpöiseksi pieni luraus seesamöljyä sekä halutessasi chiliöljyä. Kuullota valkosipulia ja inkivääriä hetki. Lisää 1,5dl kasvislientä sekä 500g bataattisosetta.

Anna keiton kiehua hetki ja lisää vielä lopuksi 1/2 tölkkiä kookosmaitoa, puolikkaan limetin mehu, sekä maun mukaan suolaa. Koristele annokset kookosmaidollakorianterilla ja srirachalla.



lauantai 5. joulukuuta 2015

Paprikakanaa unkarilaisittain



Tilasin syksyllä Budapestissä annoksen unkarilaista kansallisruokaa paprikakanaa (paprikas csirke). Ikävä kyllä tarjoilija sekoitti annokseni, joten sain sen sijaan toista kanaa, jonka päällä oli jonkinlaista paprikatahnaa, joten uskoin aluksi saaneeni oikean annoksen. Autenttinen paprikakana jäi siis kokeilematta, mutta ainahan voi itse tehdä oman version, edes vähän sinne päin.

Ostin samalla reissulla tuubillisen paprikatahnaa, jonka käytin paprikakanaan kokonaisuudessaan. Maistoin ruokaa vasta valmiina ja huomasin, että kyseessä taisi olla ennemminkin chili- kuin varsinainen paprikatahna. Käsittääkseni unkarilainen ruoka ei ole kovin mausteista/tulista, joten ei tätä varmasti perinneruuaksi tunnistaisi. Nuudelit olivat myöskin aasialaisia versioita. Kokonaisuus oli kuitenkin varsin maittava, joskin hieman tulinen.


Paprikakanaa unkarilaisittain


Ota 1kg broilerin nahallisia koipi- ja reisipaloja huoneenlämpöön puoli tuntia ennen paistamista. Kuumenna keskilämpöisellä pannulla 25g voita ja lisää siihen 0,5rkl paprikajauhetta ja yksi raastettu yksikyntinen valkosipuli.

Paista kanapaloihin nopeasti ruskistunut pinta ja nosta uunivuokaan. Kypsennä kanoja 225-asteisessa uunissa niin pitkään, kunnes kaikki ovat kypsiä (n. 25-30min).

Lisää pannulle 3dl kanalientä, 70g paprikatahnaa, 2dl kermaa ja ripaus suolaa. Anna kiehua hiljalleen 10min. Suurusta kastike 1rkl jauhoilla.


maanantai 30. marraskuuta 2015

Lohihyytelö ja muita jouluherkkuja

Kun joulukuu alkaa lähestyä, huomaan blogiini tulevan liikenteen hakusanoissa selvän piikin yhden ruokalajin kohdalla: lohihyytelö. Joten olkaapa hyvät, tässähän se! Ohje löytyy täältä.



Lohihyytelö on ollut oman lapsuudenperheeni ehdoton jouluherkku numero yksi ja se on mennyt joulupöydässä aina muiden ohitse. Enkä ihmettele, sillä kyllähän se maistuu sekä sellaisenaan että lisukkeena ja lisäksi leivän päällä seuraavana päivänä. Joulupäivän pahimmat pohdintatehtävät ovatkin yleensä luokkaa kumman leivän söisin eka, kinkkuleivän paksulla sinappikerroksella vai lohihyytelöllä päällystetyn? Yleensä syön joka tapauksessa molemmat!


Joulupöytään kannattaa varata myös jotain salaattia (muutakin kuin sienisalaattia, joka sattuu olemaan perheemme suosikki numero kaksi). Piparkakkumuoteilla saa leikattua hauskoja kuvioita ja granaattiomenan siemenet tuo väriä.


Leipäpuolella on kokeiltu niin jouluista viikunaleipää kuin perinteistä saaristolaisleipää.


Makealta puolelta tuli mieleeni, että esimerkiksi valkosuklaiset rocky roadit voisivat olla aika hauska piristys joulupöydässä.


Mitä teidän joulupöydässä odotetaan eniten?



lauantai 28. marraskuuta 2015

Smoke Shack -hampurilaiset


Shake Shackin hampurilaiset ovat osoittautuneet pikaruokapuolella kaikkien aikojen lemppareiksini In-N-Outin lisäksi), sillä yksinkertaiset, hyvin valmistetut burgerit ovat mielestäni kaikkein parhaita. Tässä lajissa Shack Burger on melko lailla voittamaton, joten hieman tulinen ja kevyesti savuinen Smoke Shack jää minulta usein maistamatta. Mutta sen verran olen miehen purilaisesta puraissut, että pystyin tekemään vastaavanlaisia kotona. Suosittelen testaamaan!

Smoke Shack -hampurilaiset


Sekoita hampurilaiskastike: 5rkl majoneesia, 2rkl ketsuppia, 1tl (keltaista) sinappia, 0,5tl valkosipulijauhetta and 1/4tl savupaprikajauhetta, ripaus cayennepippuria, suolaa ja sokeria. Lisää vielä 0,5tl viinietikkaa ja sekoita hyvin. Anna tekeytyä jääkaapissa.

Pilko paprikarelissiä varten 1 suippopaprika ja 3-4 punaista chiliä (ilman siemeniä). Raasta 1-2 valkosipulinkynttä. Siirrä ainekset kattilaan ja lisää vielä 3rkl viinietikkaa, 3rkl hillosokeria ja 1/2tl suolaa. Anna kiehua hiljalleen, kunnes neste on haihtunut lähes kokonaan (n. 15min). Anna jäähtyä.

Valmista jauhelihataikina: sekoita 400g naudan jauhelihaa, 2 kananmunaa, 1tl suolaa ja reilusti mustapippuria. Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia. Tästä määrästä tulee 4-5 pihviä.

Paista pannulla 1-2 savupekonisiivua per hampurilainen. Nosta ruskistuneet pekonit talouspaperin päälle valumaan. 

Muotoile pannulle 2 jauhelihapihviä kerrallaan ja paista ne pekonirasvassa. Kun käännät pihvin, lisää paistuneelle pinnalle siivu cheddar-juustoa. Leikkaa sillä aikaa perunasämpylöitä halki ja lisää pohjapalan päälle kastiketta. Nosta pihvit päälle ja lisää pekonit ja paprikarelissi.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Chilaquiles, lounassuosikki!


Chilaquiles on oikea hävikkiruokien kuningatar (vai oliskohan meksikotar?): kuivuneita tortillalettuja, kananmunia ja kaikkea muuta hyvää, mitä jääkaapista sattuu löytymään. Käsittääkseni tässäkin ruuassa pätee, että niin monta erilaista annosta kuin kokkia. Eli toteuttamiseen on täysin vapaat kädet!

Tästä tulee mieleen aikaisemmin tekemäni meksikolainen omeletti, paitsi että tässä on niitä tortillalettuja. Voin lämpimästi suositella molempia! Tein tämän annoksen lounaaksi, joten se on vain yhdelle.


Chilaquiles


Paahda pannulla kaksi pientä/yksi normaalikokoinen tortillalettu (mielellään maissi) rapeaksi. Nosta jäähtymään ja leikkaa pieniksi kolmioiksi.

Sekoita kulhossa 2 kananmunaa, 2rkl maitoa ja ripaus suolaa. Lämmitä pannulla pieni luraus öljyä ja kaada munaseos miedolle/keskilämpimälle pannulle. Paista munat kokkeliksi ja lisää sekaan tortillaletut. Kaada koko komeus lautaselle.

Leikkaa annoksen päälle tomaattia, punasipulia, avokadoa ja tuoretta korinateria. Lisää päälle lusikallienn ranskankermaa sekä jotain chilikastiketta, esim. Tapatilloa. Limetin lohkot kruunaa annoksen.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Tahmea seesam-kana

Yhteistyössä Jyväbroiler



Käymme lähes jokaisella New Yorkin reissullamme syömässä Chinatownissa. Tilaamme kaksi tai kolme eri annosta jaettavaksi, riippuen onko lounas- vai illallisaika. Ruokaa on aina liikaa, mutta sitä on hankala olla tilaamatta niin paljon, kun kaikki on yleensä niin hyvää. Viimeksi valitsimme kasvis-dumplingseja sekä herkullisen tahmeaa seesam-kanaa, joka tarjoiltiin rapsakoiden parsakaalien kera. Annos ei ole ihan yhtä makea, kuin take away -boksien klassikko orange chicken, mutta makua siinä on ihan yhtä lailla ja seesaminsiemenet kruunaavat kokonaisuuden. 

Blogiringin ja Jyväbroilerin kampanjassa lähtökohtana olivat lisä- ja säilöntäaineettomat tuotteet, jotka ovat joko naturelleja tai pintamaustettuja. Näin kotikokkina olen tyytyväinen myös siihen, että esimerkiksi broilerin fileessä on mukana sekä siipiluu että nahka. Mieleeni tulee heti herkullisia reseptejä eri maailman kolkista, joihin tällainen broileri sopii hyvin. Tällä kertaa valinta osui seesam-kanaan, mutta tulen myöhemmin kokeilemaan ainakin paprikakanaa, joka jäi syksyn Budapestin reissulla harmittavasti väliin.


Seesam-kanan ohje ei ole yhtään hankala, mutta siinä pitää nähdä hieman vaivaa. Ruoka sopii siis hyvin vähän spesiaalimpiin tilaisuuksiin, kuten vaikka kaveriporukan rentoon illanviettoon. Kanan voi marinoida valmiiksi ja paistaa kypsäksi sitten, kun tarjoiluhetki lähestyy.


Tahmea seesam-kana


Ota Jyväbroiler Naturelli Broilerin Filee Siipiluulla (n.700g) huoneenlämpöön ja nosta fileet leikkuulaudalle. Poista nahka ja luu ja leikkaa fileet 6-8 osaan annospaloiksi. Sekoita kulhossa marinadi: 2rkl soijakastiketta, 1tl seesamöljyä, 2rkl jauhoja, 2rkl maissitärkkelystä, 2rkl vettä, 0,5tl leivinjauhetta ja 1/4tl suolaa. Lisää kanapalat marinadiin ja anna tekeytyä vähintään puoli tuntia.

Valmista seuraavaksi kastike. Lämmitä kattilassa 1rkl seesamöljyä ja lisää 0,5rkl raastettua valkosipulia ja 0,5rkl raastettua inkivääriä. Kuullota nopeasti ja lisää sitten 1,5dl kanalientä, 1rkl riisiviinietikkaa, 2rkl soijakastiketta, 1/2dl fariinisokeria ja ripaus chiliä. Keitä kastiketta kasaa noin 10min. Sekoita 2rkl kylmää vettä ja 1,5rkl maissitärkkelystä. Lisää seos kastikkeeseen ja anna kiehua vielä muutaman minuutin, kunnes kastike on sakeutunut. Nosta kastike sivuun.

Kuumenna paksupohjaisessa wokkipannussa tai kattilassa 1l öljyä 175-asteiseksi. Nosta 4-5 kanapalaa kerrallaan öljyyn kypsentymään. Kypsennä kanoja n. 4 minuuttia, palojen koosta riippuen (paloja kannattaa myös kääntää välillä). Nosta reikäkauhan avulla talouspaperin päälle valuttumaan. Jos teet kanaa isomman annoksen kerralla, kannattaa palat nostaa kuumaan uuniin, jotta ne eivät jäähdy odotellessa.

Laita paistetut kanat kulhoon, kaada kastike päälle ja sekoita. Lisää 1rkl seesaminsiemeniä, sekoita ja tarjoile parsakaalin ja riisin kera.



Lisää herkullisia Jyväbroiler-ohjeita voit selata täältä

Yhteistyössä Jyväbroiler.


perjantai 20. marraskuuta 2015

Dirty Frites, ranut ja vähän ekstraa


Yksi New Yorkin reissun uusista kokeiluista oli erinomainen Mighty Quinns, jossa söimme sekä brisket sandwichin että dirty frites -annoksen. Emme olleet ihan varmoja, mitä tulisimme saamaan annoksen nimen perusteella, mutta käytännössä kyse oli erittäin runsain höystein kuorrutetuista ranskalaisista. Ja annos kyllä toimi kaiken kaikkiaan: siinä oli pieni määrä lihaa, sopivan kirpeän tulista kastiketta sekä hyviä, itsetehtyjä ranuja.

Koska meillä oli kotona pieni määrä yli jäänyttä kypsennettyä lihaa, päätin kokeilla annosta itsekin. Tällä tyylillä saa muuten tehtyä isommallekin porukalle ruokaa, vaikka varsinaista lihaa olisi vähän. Siis jos jaksaa väkertää perunoiden kanssa.


Dirty Frites


Aloita pesemällä hyvin 8 rosamundaperunaa. Leikkaa perunoista suorakaiteen muotoisia (samalla osa kuorista leikkautuu pois) ja leikkaa ne edelleen keskipaksuisiksi tikuiksi. Nosta ranskalaiset kylmällä vedellä täytettyyn kulhoon.

Tee kastike: laita kattilaan 4rkl tomaattipyreetä, 2rkl vettä, 1,5 limetin mehua, 1,5rkl fariinisokeria, 0,5tl suolaa, mustapippuria, maun mukaan srirachaa ja ripaus savupaprikajauhetta. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kuplia muutaman minuutin. Lisää 3/4dl hyvin pieneksi pilkottua, valmiiksi kypsennettyä lihaa. Nosta kattila pois liedeltä/pidä lämpimänä miedolla lämmöllä. 

Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa 1l öljyä 150-asteiseksi. Nosta perunat kylmästä vedestä ja kuivaa mahdollisimman hyvin. Kypsennä ranskalaisia muutamassa erässä n.5min ja nosta esim. talouspaperin päälle. Nosta öljyn lämpötila 185-asteeseen ja kypsennä uudelleen noin kaksi minuuttia. Suolaa ranskalaiset.

Lado ranskalaisten päälle kastiketta, marinoitua punasipulia ja kevätsipulia. Tarjoile heti.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Street foodia ja dan dan -nuudeleita

Kirja saatu blogin kautta



Rakkauteni katuruokaan alkoi viimeistään silloin, kun asuin pienen pätkän Thaimaassa. Huomasin nopeasti, että herkullisimmat annokset myytiin muovituolein ja myyntikärryin varustetuissa katukeittiöissä tai iltatoreilla, missä ruoka pakattiin pieniin muovipusseihin. Ruokabudjettini ei ollut usein yhtä euroakaan, sillä edullisimmillaan söin hainanilaista kanaa riisillä ja kuumalla liemellä vain muutamalla kymmenellä sentillä. Oi niitä ruokamuistoja!

Aasian katukeittiöt ovat ehkä suurin ruokahimotukseni, jos pitää valita vain yksi. Toinen onkin sitten Yhdysvaltojen food truckit ja muu katukeittiökulttuuri. Tacot ja muut nopeat, käsin syötävät jutut ovat olleet lähes poikkeuksetta sekä edullisia että herkullisia. Tästä johtuen olemme käyneet todella vähän syömässä varsinaisissa ravintoloissa ja silloinkin valinta osuu yleensä street food -tyyppistä syömistä tarjoaviin rentoihin paikkoihin.



Ei ole kovin yllättävää, että hypin riemusta, kun posti toi arvotelukappaleen uudesta Street food -kirjasta (Mikko Takala). Eipä voisi enää ruokakirja sopia paremmin minulle kuin tämä! Pläräsin kirjaa läpi bongaten heti ainakin kolmekymmentä kokeiltavaa ohjetta. Osa tuttuja ja osa itselle uusia. Luen myös myöhemmin mielenkiinnolla läpi pienet tarinat ja alustukset, jotka johdattelevat katukeittiöiden tunnelmalliseen maailmaan eri puolilla maapalloa. 

Ensimmäiseksi kokeiltavaksi ruuaksi valitsin dan dan -nuudelit, jotka ovat Sichuanin maakunnan (Kiina) edustajana kirjassa. Metsästin jokusen kauppareissun verran sichuanin pippuria, joka reseptiin kuuluu tietenkin olennaisesti, mutta onneksi pääsin lopulta kunnon Aasia-kauppaan ja sain pippurin lisäksi ostettua annokseen kuuluvat udon-nuudelit. Ja tästä ruuasta tuli kyllä kerta heitolla suosikkini! Helppo, nopea ja maukas. Enkä olisi itse hoksannut maustaa jauhelihaa mm. tahinilla.


Dan dan -nuudelit



Keitä 300g udon-nuudeleita al denteksi, valuta ja jäädytä jäävedessä. Lämmitä pannulla 3rkl kasvisöljyä ja ruskista 400g possunjauhelihaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää 3rkl raastettua inkivääriä ja paista vielä muutama minuutti. 

Lisää pannulle 2,5dl kanalientä, 2rkl chiliöljyä (itse laitoin vain puolet), 2rkl punaviinietikkaa, 2rkl soijakastiketta, 5rkl tahinia, 1tl sichuaninpippuria ja ripaus sokeria. Jatka paistamista, kunnes kastike on tiivistynyt (7-10min). 

Tein itse niin, että kippasin lopussa nuudelit jauhelihan sekaan pannulle ja sekoitin. Annoksen päälle tulee vielä 2rkl paahdettuja maapähkinöitä murskattuna sekä kevätsipulia ja punaista chiliä.


lauantai 14. marraskuuta 2015

Teriyaki-lohi Sriracha-majoneesilla



Yksi tämän syksyn lempilounaitani on ollut Cafe Roosterin teriyaki-lohi riisillä. Meillä tehdään harvoin kalaruokia ja silloin kun jaksan tehdä niitä vain itselleni, olen aina hieman hukassa, että mitä muuta lohesta voikaan tehdä, kuin tavallista uunilohta (tai vaikka ihanaa lohikeittoa tai -pastaa). Teriyaki-lohi oli siinäkin mielessä hyvä kokeilu, että tein yhden kastikkeen, johon paistoin toiselle lohta ja toiselle kanaa. Sopii siis allergisten perheeseen!

Kastike on varsin tujua, siis sekä suolaista että makeaa, joten sitä ei tarvitse kovinkaan paljoa yhteen annokseen. Lisänä maistuu raikas kurkku, tai vaikka avokado. Sriracha-majoneesi tuo annokseen vielä asteen tulisuutta ja kirpeyttä, mutta kyllä pelkkä teriyakikin riittää.


Teriyaki-lohi


Laita kattilaan 1dl soijakastiketta, 3/4dl vettä, 0,5dl sakea, 0,5dl sokeria, 1rkl fariinisokeria, 0,5tl inkiväärijauhetta, 0,5tl valkosipulijauhetta. Jos haluat, niin voit tehdä kastikkeen myös tuoreesta valkosipulista ja inkivääristä, mutta silloin kastike kannattaa siivilöidä myöhemmin. Kuumenna ja keitä hiljalleen 10min. Siirrä liemestä n. 0,5dl syrjään.

Sekoita 2rkl kylmää vettä ja 1rkl perunajauhoja ja sekoita liemeen. Kiehauta vielä muutaman minuutin verran, että kastike paksunee.

Ripottele 500g lohifileen päälle hieman suolaa ja leikkaa neljään annospalaan. Paista lohi kypsäksi pannulla ja sivele sen pintaan teriyaki-lientä. Tarjoile keitetyn riisin kera.


Sriracha-majoneesi


Sekoita 5rkl majoneesia ja puolikkaan limetin mehu. Lisää Sriracha-kastiketta makusi mukaan (itse laitoin n. 1tl).

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Paahdettu paprika-tomaattikeitto



Sataa, on pimeää ja koleaa. Marraskuun räntävaihetta odotellessa! Töiden jälkeen mieli tekee lähinnä käpertyä sohvannurkkaan, laittaa villasukat jalkaan ja syödä jotain lämmintä. Paahteinen maku ei ole pahitteeksi sekään. Laitoin lautaselle paprika-tomaattikeiton sekaan puolikkaan avokadon, eikä se ollut yhtään hullumpi yhdistelmä.


Paahdettu paprika-tomaattikeitto



Ota 2 suippopaprikaa ja 6 tomaattia, poista niistä siemenet/keskustat ja leikkaa puoliksi/muutamaan palaan. Leikkaa yksi punasipuli muutamaksi lohkoksi ja kuori 4-5 valkosipulinkynttä. Laita kaikki leivinpaperilla vuoratulle pellille kuoripuoli ylöspäin ja pirskottele päälle hieman oliiviöljyä.

Paista uunin keskitasolla 225 asteessa niin pitkään, kunnes pinta on hieman tummunut ja kasvikset ovat kypsyneet (20-30min). Halutessasi voit poistaa paprika- ja tomaattipalojen kuoret paistamisen jälkeen.

Siirrä kaikki kattilaan ja kaada sekaan 5dl kuuma kasvislientä, 1,5dl valkoviiniä ja pieni purkillinen tomaattipyreetä. Sekoita ja anna kiehua hiljalleen 5-10min. Mausta mustapippurilla, savupaprikajauheella ja chilillä. Surauta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää tarvittaessa suolaa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

New Yorkin lempiravintoloita (ja jokunen uusi kokeilu)

Syyslomareissumme New Yorkiin ei ollut ensimmäinen laatuaan, sen tietävät varmasti kaikki blogiani jo pidempään lukeneet. Lempikaupunkiin on ehtinyt viimeisen neljän vuoden aikana muodostua myös lempiravintoloita tai -ruokapaikkoja, joten mukaan mahtuu aina vain rajallinen määrä uusia ruokakokemuksia. Ehkä vähän tylsää, mutta olen mielelläni välillä vähän tylsäkin.



Vanhojen tuttujen listaykkösenä komeilee matka toisensa jälkeen Shake Shack, sillä (mahdollisesti) maailman parhaita hampurilaisia ei voi ohittaa sitten millään. Madison Square Parkin grilli on ensimmäinen paikka, mihin lennon jälkeen haluaisimme suunnistaa. Oikeasti emme ole vielä koskaan päässeet sinne asti ensimmäisenä iltana, mutta aina heti sopivan tilaisuuden tullen liitymme jonon jatkoksi, tilaamme Shack Burgerin ja/tai Smoke Shackin sekä yhdet juustoranskalaiset puoliksi. Viimeksi tilauksemme kanssa kävi joku pieni sekaannus ja saimme molemmille omat ranut, mikä oli kyllä ihan liian överi annos, oli sitten kuinka nälkä tahansa! Mutta oli edelleen hyvää, ehdottomasti!



Tämän reissun hotellivalinta oli myös uusinta (Union Hotel Brooklynin Park Slopessa), eikä vähiten aamupalan takia. Hotellin aamupala on ulkoistettu läheiselle Station Cafe -dinerille ja se jos mikä sopii meille. Listalla on hotellin asukkaille viisi eri annosvaihtoehtoa ja ehdimme testata loman aikana ainakin perinteiset pekonit ja munakkaat sekä pannarit hedelmillä tai pekonilla. Tällä aamupalalla jaksaa hyvin iltaankin asti.



Ensimmäisen yhteisen reissumme hotelli sijaitsi Chinatownissa, joten olemme muutamaan otteeseen käyneet siellä syömässä myöhemminkin. Pari kertaa paikaksi on valikoitunut hotelliamme melkein vastapäätä sijainnut vietnamilainen, mutta tällä kertaa menimme (myöskin) vanhaan tuttuun Wonton Noodle Gardeniin Mott Streetillä. Saavuimme myöhäiseen lounasaikaan, joten paikka oli ihan täynnä, mutta saimme lyhyen jonottamisen jälkeen pöydän. Tilasimme seesamkanaa ja vege-dumplingseja ja olo oli kuin Aasiassa. Aika hyvä lounas!



Perinteitä kunnioitettiin niin ikään myös Virgil's Real Barbecuessa, jossa olemme aina luottaneet ns. kahden lihan kombon, mikä on kahdelle henkilölle jaettavaksi vähintäänkin riittävä (emme ole koskaan syöneet lautasta tyhjäksi). Lihoiksi valikoimme tällä kertaa ribsit ja brisketin ja lisukkeiksi coleslawn ja ranskalaiset. Annokseen kuuluu myös pieni maissileipä. Eli eipä siinä nälkäiseksi voi jäädä sitten millään! Ruoka on kivan perusamerikkalaista ja tunnelma ravintolassa leppoisa tai riehakas, vähän illasta riippuen.

Smorgasburgista kirjoitinkin jo aikaisemmin ja periaatteessa lomamme ajalle ehti ajoittua kaksikin näistä ruokatapahtumista. Ensimmäisen kohdalla menimme kuitenkin väärään paikkaan, sillä mokasimme hieman sijainnin googlettelun suhteen, joten käytännössä söimme ruokatorin herkkuja vain kerran. Sen sijaan menimme mielessämme pyörineeseen Mighty Quinn'siin ihan paikan päälle East Villageen, sillä olimme päättäneet kokeilla paikan brisket burgeria joka tapauksessa.



Ravintola oli sekoitus pikaruokalaa ja astetta parempaa ruokapaikkaa, eli käytännössä tilaukset jonotettiin tiskille, sitten sai luvan mennä pöytään ja osa tilauksesta tuotiin sinne. Jono oli sinä iltana melkoinen, mutta arvasimme, että hyvää kannattaa vähän jonottaakin. Muiden tilauksia katsellessa huomasimme, että täälläkin annoskoko voi olla turhankin riittävä, joten lopulta tilasimme yhden brisket sandwichin ja yhdet dirty fritesit, jotta saimme maistaa molempia. Ja hyvää olikin, siis todella! Brisket oli mehevää ja ranujen päällä oli chili-limekastiketta pienillä lihapalasilla, enkä oikein tiedä kumpiko niistä oli parempaa. Hyvä, että otettiin molemmat!



New York on kuuluisa pizza sliceistaan ja halvimmillaan herkullisen siivun saa dollarilla, kun taas joskus koko homma voi olla vain ankeahko kokemus, dollareista riippumatta. Tällä kertaa meni ihan nappiin, kun pujahdimme Williamsburgissa äkkinälän yllätettyä satunnaisesta ovesta sisään, pizzan tuoksun houkuttelemina, ja paikka sattuikin olemaan kuulu Joe's Pizza. Slaissi ei lähtenyt ihan dollarilla tai kahdella, mutta oli ehdottomasti sieltä parhaimmasta päästä. Menisin uudelleenkin nopean pizzanälän yllättäessä. Huono kuva ei tee pizzalle kyllä oikeutta yhtään.



Makeaa puolta ei tullut tällä reissulla kovin paljoa kokeiltua, lukuunottamatta Dunkin' Donutsin paria donitsia. En pitänyt aikaisemmin kyseisiä donitseja kovin kummoisina, mutta tällä kertaa ne upposi kyllä. Liekö sitten ympäristöllä vaikutusta.