perjantai 30. lokakuuta 2015

Appelsiinidonitsit Halloween-hengessä



Viikonloppuna vietetään Halloweenia, kenen luona sitten enemmän ja kenen vähemmän. Syyloman New Yorkin reissulla tuli huomattua, kuinka tärkeä juhla Halloween on Yhdysvalloissa: koristelut oli aloitettu jo viimeistään pari viikkoa aikaisemmin ja osa oli panostanut niihin huomattavasti. Lisäksi joka nurkalla myytiin kurpitsoja ja näimmepä Long Islandin road tripin aikana myös suloisen pienen kurpitsapellon.



Meillä ei vietetä Halloweenia, vaikka joskus teininä yritimme kavereiden kanssa muodostaa kyseiseen ajankohtaan liittyviä perinteitä. Niihin kuului ainakin kävely pimeällä hautausmaalla, koska siellä oli kaunista (ja hieman pelottavaa) satojen kynttilöiden loisteessa. Tänä vuonna oli ihan pakko tehdä donitseja, vähintäänkin lievittämään Amerikka-ikävää. Päätin tehdä oranssin kirjavia appelsiinidonitseja, niin sopivat vuodenaikaankin hyvin.



Appelsiinidonitsit


Lämmitä 2dl maitoa ja lisää siihen ripaus suolaa, ripaus kardemummaa, puolikkaan appelsiinin hienoksi raastettu kuori sekä mehu, 1dl sokeria, 0,5dl öljyä ja 1 kananmuna. Sekoita. Sekoita toisessa astiassa 6dl jauhoja ja 1 pussi kuivahiivaa. Sekoita jauhot vähitellen nesteiden sekaan ja muotoile pehmeäksi taikinaksi. Anna kohota kaksi tuntia.

Kaulitse taikina n. 1cm paksuksi levyksi ja ota siitä pyöreällä muotilla paloja (itse tein minidonitseja, niitä tuli taikinasta n. 22). Anna palojen kohota hetki pöydällä. Kuumenna 1l öljyä 175-asteiseksi ja töki sillä aikaa taikinapalojen keskelle reiät ja muotoile donitseiksi. Paista muutama donitsi kerrallaan molemmin puolin kypsäksi ja nosta talouspaperin päälle valuttumaan.

Koristele jäähtyneet donitsit sokerivesikuorrutteella ja koristeilla. Voit sekoittaa oranssin värin esim. keltaisesta ja punaisesta nestemäisestä elintarvikeväristä erillisessä kipossa ja annostella sitä tomusokerin sekaan. Aloita laittamalla lautaselle 4-5dl tomusokeria, sitten hieman väriä ja lisää lopuksi tarvittava määrä vettä. Kuorrutteen tulee olla jäykähköä, ettei se valu donitsin päältä pois. Koristele valko- ja tummasuklaalla.



tiistai 27. lokakuuta 2015

New York: Smorgasburg

Heipähei pitkästä aikaa! Edellisen kerran postaamani kermainen lohikeitto maistuisi taas, sillä viimeisen viikon sisään on tullut mussutettua pelkästään Amerikan herkkuja. Viikon loma New Yorkissa ehti sisältää vaikka mitä hyvää syötävää, mutta Smorgasburgille ajattelin tehdä ihan oman postauksensa. Lisää kuvia itse tapahtumasta ilmestyy jossain vaiheessa myös matkablogin puolelle.



Smorgasburg on Brooklyn Flean yhteydessä järjestettävä ruokatori, joka ei päässyt pettämään tälläkään kertaa. Näin syysaikaan tapahtuman sijainti ei ole ihan yksioikoinen juttu, sillä lauantaisin järjestetään ainakin marraskuuhun saakka perinteinen ulkotapahtuma Williamsburgissa, kun taas sisätiloihin siirtyvä talviajan tori aloittaa hieman limittäin Industry Cityssä. Koska me olimme edellisellä reissulla olleet Williamsburgissa, päätimme vierailla tällä kertaa sisätiloissa Sunset Parkin kupeessa.

Industry City oli paikkana mitä mielenkiintoisin ja olisin voinut kierrellä kirpparipuolella tuntitolkulla ja ostaa laukun täyteen tavaraa, mutta koska aikaa oli vähän, keskityimme vain ruokapuoleen. Ruokatorin koko ei ole kovin suuri ainakaan vielä tässä vaiheessa kautta, mutta herkullisia vaihtoehtoja olisi löytynyt vaikka useammallekin ruokailulle.



Meidän valinnat kohdistuivat tällä kertaa tacoihin (aina helppo valinta ja toimii takuuvarmasti!), mm. pulled porkilla täytettyyn philly cheese sandwichiin (sellaiseen liemellä kostutettuun), kauniin pinkkiin kaktuslimonadiin sekä thaimaalaiseen jääteehen (kuplilla).


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kermainen lohikeitto



Kermainen lohikeitto on ruoka, joka hivelee mieltä ja sielua. Jotain helppoa ja maukasta, lämmintä ja lapsuudesta asti tuttua. En tiedä, onko olemassa mitään parempaa arkiruokaa ja tekisin sitä vaikka joka viikko, ellei taloudessamme asustaisi kala-allerginen. 

Tämä keitto on kermainen, mutta kerman määrä on melko maltillinen. En itse pidä siitä, että kerma peittää kaikki muut maut. Ja lientä keitossa pitää olla riittävästi!


Kermainen lohikeitto


Kuori ja paloittele neljä perunaa, kolme porkkanaa ja kaksi pientä sipulia. Kuumenna kattilassa 12dl vettä ja lisää mausteeksi 2 laakerinlehteä ja 1tl maustepippureita sekä 1,5tl suolaa. Keitä perunat ja porkkanat kypsiksi.

Leikkaa sillä aikaa 400g lohta isohkoiksi kuutioiksi ja lisää keittoon. Lisää myös 1-2dl kuohukermaa ja anna kiehua hiljalleen, kunnes kalapalat ovat kypsiä. Tarkista onko suolaa tarpeeksi. Lisää pinnalle puolikas nippu silputtua tilliä.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Budapest, herkuttelijoille!

Kävin syyskuussa ensimmäistä kertaa Budapestissä ja vaikka loman pituus oli mini, niin kaupunki ehti vakuuttaa minut ruokatarjonnallaan. Jostain syystä en lentolippuja ostaessani (kauan sitten) osannut odottaa ruokatarjonnalta juuri muuta kuin perinteistä unkarilaista (gulassia ja muuta paprikavoittoista), joten pääsin yllättymään todella iloisesti. Ihan harmittaa, että lyhyessä ajassa ei ehdi syödä kuin rajallisen määrän, sillä Budapest on täynnä mielenkiintoisia ravintoloita. 

Ensimmäisenä iltana suuntasimme lentokentältä hotellin kautta suoraan läheiseen Szimpla Kertiin eli yhteen seitsemännen kaupunginosan suosituimmista rauniobaareista. Osittain sisäpihalla ja osittain raunioituneen talon sisällä sijaitseva kompleksi tarjoaa musiikin ja juomien lisäksi myös ruokaa ja me kävelimme suoraan sisäpihan perukoilla olevalle grillitiskille, josta saa mm. hampurilaisia. Valitsin tällä kertaa jotain erilaista ja otin lammasburgerin, jossa oli mm. punajuurta ja timjamia. Ja oli hyvää! Tässä vaiheessa huomasimme heti alkuunsa, että Budapestin hintataso on myös todella miellyttävä. Hampurilaisesta ei ole kuvaa, sillä olosuhteet olivat liian tunnelmalliset sille.


Söimme jokaisena aamuna hotellin hintaan kuulunutta aamupalaa Bali-nimisessä kahvilassa. Kahvilassa oli hauska seurata ohikulkevia ihmisiä ja pohtia ottaisiko tällä kertaa omeletin, kylmän leikkelelautasen vai kroissantin hillolla ja voilla. Aamupala on aina kiva ja tuo loman tuntua, mutta sitten sen voimin jaksaakin joskus turhan pitkään. 

Budapestin suuri kauppahalli on nähtävyys itsessään. Kiertelimme siellä hetken ihastellen tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja katosta roikkuvia makkaroita ja salameja. Hypistelimme paprikaa sisältäviä matkamuistoja ja päädyimme ostamaan tavallista paprikatahnaa tavallisesta kaupasta.



Mutta oli meillä muukin syy mennä kauppahalliin, nimittäin unkarilaiset langokset eli täytetyt letut. Löysimme paikan suosituimman lounastiskin toisesta kerroksesta ravintolanurkkauksesta ja kävimme sinnikkäästi jonottamaan, vaikka ahtaus kauppahallin käytävillä (erityisesti sillä kohti) oli suorastaan ahdistavaa. Tilasimme yhden suolaisilla täytteillä varustetun langoksen ja jotenkin onnistuimme saamaan itsellemme ihan superyksilön, joka maksoi lopulta ainakin kolminkertaisen hinnan listaan nähden. Syykin oli ilmiselvä: lettuja paistanut poika kysyi meiltä jokaisen täytteen kohdalla, että otetaanko vai ei, ja koska Suomessa on totuttu tilaamaan "kaikilla mausteilla", niin me menimme vahingossa tilaamaan kaikilla täytteillä. Onneksi ei sentään tilattu kahta, sillä puolitettunakin yksi lettu oli liian iso kahdelle naiselle. Hyvää se kyllä oli ja ehdottomasti kokeilemisen arvoista! Hassuna yksityiskohtana lettupannulle laitettiin ensin juustoa ja vasta sen jälkeen esipaistettu lettu. Juusto kovettui letun ulkokuoreen ja oli kivan rapeaa.



Budapestissä pitää luonnollisestikin herkutella myös kahvilassa, joten heti lettupläjäyksen vajuttua lähdimme umpimähkään etsimään sopivan prameaa mutta viihtyisää kahvilaa hotellimme läheisyydestä. Ja löysimme juuri täydellisen yksilön, Auguszt Cukraszdan. Tilasimme kaksi kermaleivosta, mutta koska sulkemisaika oli jo lähellä, ei tiskistä lopulta löytynyt kuin yksi. Vaihdoimme tilalle vadelmasorbetin, joka oli itsetehtyä ja ihanan kirpeänmakeaa. Kermaleivos oli tuhti, mutta jotain juuri sellaista, mitä tuollaisessa paikassa pitää tilata.



Illalla ei varsinaisesti ollut nälkä, joten kävimme muun kiertelyn ohessa istuskelemassa toisessa suositussa rauniobaarissa Grandiossa. Roseeviinejämme siemaillessamme nenäämme kantautui ihana tuoksu ulkoilmagrillistä ja hetken aikaa harkitsimme, että tilaisimme vielä ruokaakin. Olisi tehnyt mieli rynnätä tiskille ja sanoa, että haluan juuri tuota mikä tuoksuu tuolla grillissä. Mutta ei, päätimme jatkaa vielä kävelyä ja kerätä nälkää.



Lopulta menimme kaupahallin läheisyydessä olevaan Puder Barszinhas es Galeriaan, jonka miljöö on näkemisen arvoinen itsessään. Saimme vielä juuri ja juuri pöydän ja tilasimme molemmat kanaa. Valitsin itse unkarilaisen paprikakanan nuudeleilla, mutta tarjoilija sekoitti jotenkin annokset tai sanoimme hieman epäselvästi kumpiko tilasi kumpaa kanaa ja lopulta sain itse eteeni vuohenjuustokanaa. Annos oli ihan ok, mutta ei mitenkään yllättävää tai spesiaalia. Paprikakana jäi osaltani maistamatta ja se harmittaa näin jälkikäteen hieman.



Sunnuntaina emme syöneet aamupalan lisäksi kuin kerran, mutta tähän yhteen kertaan olikin panostettu sitten enemmän. Halusimme syödä brunssia ja valitsimme paikaksi viiden tähden hotelli Corinthian. Emme olleet varanneet pöytää, mutta täältäkin satuimme saamaan viimeisen vapaan pöydän. Ja onneksi, sillä kolmenkymmenen euron hintainen brunssi oli kyllä jokaisen euron väärti. Hintaan kuuluivat juomat, joten pöytään kannettiin niin eleganttia alkudrinkkiä kuin samppanjaa ja jälkiruokaviiniä.



Alkupalapöytä on paikassa kuin paikassa yleensä parasta antia ja ei se täälläkään jäänyt huonommaksi. Lämpimiä ruokia en maistanut kovin kattavasti, mutta simpukat ainakin olivat ehkä parhaimpia ikinä, mikä oli todella yllättävää. Jälkiruokabuffassa meinasi taas mennä överiksi, mutta lopulta juustopöytä oli kyllä se, missä homma karkasi ihan käsistä. Bonuksena vielä oli pakko maistaa ihania jäätelöitä!


torstai 8. lokakuuta 2015

Sieniä ja nuudeleita



Tässä kuussa vietetään perinteistä Lihatonta Lokakuuta. Viime vuonna oma lokakuuni ei ollut kovin lihaton, mutta sen sijaan olen yrittänyt vähentää lihansyöntiä kokonaisvaltaisesti. Ei se ole kyllä toteutunut ihan toivomallani tavalla, mutta ainakin olen hyödyntänyt aikaisempaa enemmän mm. soijarouhetta ja tofua. Lisäksi meillä on tehty entiseen tyyliin kasvisruokia, kuten keittoja ja pastoja, joten välillä lihattomia päiviä tulee ihan huomaamattakin. Siltikin haluaisin panostaa asiaan vieläkin enemmän.

Viime viikolla minua inspiroi jokin (ehkä Instagramissa?) näkemäni kuva ja suorastaan himoitsin herkkusieniä ja nuudeleita. Mielellään suolaisella soijakastikkeella, kiitos. Ja mikäs olisikaan sen parempi arkiruoka, kuin paistetut nuudelit? Ehkä paistettu riisi? Molemmat toimivat kasvisversioina erinomaisesti!



Sieniä ja nuudeleita


Puhdista 100g herkkusieniä ja leikkaa ne neljään osaan. Siivuta puolikas sipuli, raasta kaksi valkosipulinkynttä ja pätkä inkivääriä sekä pilko puolikas punainen chili (ilman siemeniä). Kiehauta kattilassa vettä ja kaksi annosta munanuudeleita lähes kypsiksi, Huutele kylmällä vedellä.

Kuumenna pannulla luraus seesamöljyä ja toinen esimerkiksi oliiviöljyä. Lisää sienet, sipulit, inkivääri ja chili ja paista keskilämmöllä niin pitkään, kunnes sienet ovat kypsyneet ja kutistuneet hieman. Kaada sienten päälle 1,5rkl soijakastiketta ja purista puolikkaan limetin mehu.

Lisää nuudelit ja paista hieman kovemmalla lämmöllä muutama minuutti. Lisää tarvittaessa öljyä. Mausta nuudelit lopuksi vielä 1rkl kecap maniksella (tai muulla hieman makealla kastikkeella) sekä haluamallasi chilitahnalla tai -hiutaleilla. Silppua kourallinen tuoretta korianteria ja sekoita nuudelien sekaan.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Paahdetut vihreät pavut parmesanilla



Viikonloppuna, heti perjantain myrskyn jälkeen, oli yllättäen ihan ok grillaussää. Ja koska meillä oli vielä ihanaa Jenkeistä raahattua bbq-kastiketta jäljellä, niin päädyimme grillaamaan ribsejä (tai antamaan niille viimesilauksen grillissä). Tuota kastiketta on pakko ostaa seuraavalla kerralla lisää!

Ribsien lisukkeena näkee yleensä ranskalaisia perunoita, maissileipää, perunasalaattia, coleslawta, mac&cheese tai papumössöä. Nyt halusin jotain muuta, joten ostin kaupasta paketin vihreitä papuja. Nehän on periamerikkalaista ruokaa myös. Sen sijaan, että olisin tylsästi vain keittänyt pavut, päädyin paahatamaan niitä uunissa, kera voin, valkosipulin ja parmesanin. Ja auts, että niistä tuli himottavan hyviä! Suosittelen kokeilemaan!


Paahdetut vihreät pavut parmesanilla


Ohjeesta puuttuu tarkat määrät, mutta niillä tuskin on suurta merkitystä. Itselläni oli paketillinen tuoreita vihreitä papuja, joista oli jo valmiiksi leikattu kannat pois. Keitin papuja n. 3min suolavedessä, kaadoin veden pois ja kylmää vettä tilalle.

Tässä välissä lämmitin uunin 225-asteiseksi, raastoin kolme valkosipulinkynttä ja leikkasin ehkä 1,5-2rkl voita pieniksi kuutioiksi. Levitin pavun leivinpaperin päälle pellille ja sirottelin pintaan vielä hieman suolaa. Sitten tiputtelin voipalaset ja valkosipuliraasteen tasaisesti papujen päälle ja lopuksi raastoin hyvin kevyen kerroksen parmesania (ei kovin paljoa). Paahdoin papuja uunissa noin 10min keskitasolla.


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Syyskuun ruokasatoa

Syyskuussa olen pysytellyt pääsääntöisesti Oulussa, lukuunottamatta kuun lopun viikonloppumatkaa Budapestiin. Kuten elokuussa suunnittelin, tuli muutamia uusia ruokapaikkoja kokeiltua ja hyväksi havaittua. Ja lisää tulee koko ajan, hyvä Oulu!

Lounaslistallani olivat ainakin Konst o. deli, uusi Makukellari, bangladeshilainen Fuchka ja H2O. Näistä yllättävin oli tietenkin tuo bangladeshilainen, sillä sen maan ruokakulttuuri ei ole itselleni kovin tuttu. Intia-vaikutteet on selvästi nähtävissä, mutta pienet fuchka-nöttöset olivat itselleni ihan uusi juttu. Ja todella hyviä! Lounasannos oli melko tuhti, mutta lautasellinen fuchkia jaettavaksi jonkun toisen kanssa olisi ihan loistojuttu vaikka rentona perjantai-illan herkutteluna. 



Konst o. delin lounaalla olen ehtinyt pyröhtää vain kerran, mutta ainakin sen kokemuksen perusteella kotiruoka oli hyvää ja delisalaatit näyttivät houkutteleville. Muistelen näheeni tiskissä myös Oreo-brownien, joka pitää ehdottomasti käydä testaamassa. Samoin kuin paikan brunssit!


Makukellari muutti uusiin tiloihin Hallituskadulle ja samalla tarjonta oli muuttunut enemmän lounasruokapuoleen ja vähemmän hyllytavaraan. Tilasimme höyryävät annokset paistettuja nuudeleita naudanlihalla ja ei jääty ainakaan nälkäisiksi! Huomasin muutama päivä sitten, että Makukellarissa on nykyään myös hieman Japani-henkinen salaattibuffa, joten se pitää myös käydä kokeilemassa.



Stockmannin neljännessä kerroksessa oleva H2O eli Health to Organic oli viimeisin lounaskokeilumme. Ruoka oli ihan hyvää, mutta odotimme ehkä paikan muuttuneen sitä edeltäneestä Vintistä. Jos ovessa olevaa uutta nimeä sekä yhdellä seinustalla olevia (ihania) viherseiniä ei oteta huomioon, niin emme olisi edes huomanneet olevamme "uudessa" ravintolassa.



Syyskuussa sain myös tavata ensi kertaa Blogiringin Pohjoisen puolen bloggaajia Lauran järjestäessä koko poppoolle illallisen Hugoon. Hugo oli minulle myös uusi paikka, sillä vaikka se on ollut listalla jo pitkään, niin se on päässyt jokseenkin unohtumaan. Niinpä siis herkuttelimme, juttelimme ja nauroimme seitsemän hengen voimin ja lähdimme vasta, kun tarjoilija vinkkasi paikan olevan menossa kiinni (tosin puoli tuntia ennen sulkemisaikaa). 

Mitäs muuta syyskuun ruokakuvioihin on kuulunut? Lounas Roosterissa (teriyaki-lohta) on aina hyvä idea, tällä kertaa jopa loistava. Kotona ollaan yritetty tuhota vanhoja puolukoita pakkasesta (ja siksi tehty älyttömän monia smoothieita!) ja toisaalta kerätä uusia. Eivätpä olleet vielä omalla marjanpoimintareissullamme oikein kypsiä ja sen jälkeen koko homma on unohtunut. Joko on liian myöhäistä? Olen myös ihastellut Fazerin uusia, tyylikkäitä lakupusseja ja -bokseja, kymmenen pistettä! Niin ja löytänyt Lidlistä mustakaalin eli palmukaalin, jota käytin useammassakin eri ruuassa.



Vielä pieni vinkki Helsinki-Vantaalla aikaa kuluttaville: olen itse tykästänyt Fly Inn -ravintolan kolmen ruokalajin pikamenuun, joka sisältää alkuruuan, pääruuan ja jälkkärin. Annokset ovat pieniä, mutta sopivan täyttäviä ja ne tuodaan kerralla, jolloin menun ehtii syödä nopeastikin. Viimeksi pääruokana oli ihanaa siikaa kanttarellipaistoksella ja perunamuusilla. Toisessa kerroksessa sijaitsevan ravintolan tunnelma on yleensä kivan rauhallinen.


perjantai 2. lokakuuta 2015

Tuplasukaakeksit



Keksit, mikä ihana tekosyy kaivella kuivakaappeja ja käyttää pussin pohjia mitä mielikuvituksellisempiin herkkupaloihin. Tosin nämä cookies-tyyppiset, tuplasuklaiset yksilöt olivat ihan suunniteltu juttu. Mitä olisikaan syksy ilman keksejä? Aikaisemmin on tullut tehtyä ainakin ikihyviä karpalo-valkosuklaakeksejä, jäätelön kanssa sopivia kookoskeksejä ja leikkisiä M&M-keksejä.  


Tuplasuklaakeksit


Vaahdota 100g huoneenlämpöistä voita, 1dl fariinisokeria ja 1dl tavallista sokeria. Lisää 1 kananmuna ja vatkaa vielä hetki. Lisää 0,5tl vaniljasokeria, ripaus suolaa ja 0,5tl leivinjauhetta sekä 3dl vehnäjauhoja (osan voi korvata kaurahiutaleilla).

Rouhi 50g valkosuklaata ja 50g tummaa suklaata ja sekoita taikinaan. Nostele taikinasta kahden lusikan avulla taikinamöykkyjä leivinpaperilla vuorattujen peltien päälle. Tästä määrästä tulee noin 18 keksiä. Painele möykkyjä hieman litteämmiksi ja paista 175-asteisessa uunissa niin pitkään, että runat ovat hieman ruskistuneet. Nosta leivinpaperin avulla pöydälle jäähtymään.