torstai 30. toukokuuta 2013

Ihana suklainen pavlova!



Minulla on ollut pavlova listallani jo pitkään, mutta jokseenkaan sopivaa tilaisuutta ei ole tullut vastaan. Milla oli tehnyt kauniin suklaapavlovan ja vihdoin minullekin tuli sopiva sauma tehdä kyseinen marenkiherkku, sillä kahvipöydässä istui kolme henkilöä ja kun oikein taistelimme, saimme koko pavlovan tuhottua siltä istumalta.

Omassa versiossani on pelkän kermavaahdon sijasta rahkasekoitusta, sillä se tuo mielestäni kivaa happamuutta muuten niin makeaan pavlovaan.

Suklaakastike:  Kuumenna kattilassa 1dl vettä, 1dl sokeria ja 4rkl cacao-jauhetta. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen niin pitkään, kunnes kastike sakenee hieman. Sekoita joukkoon nokare voita.


Marenkipohja: Vatkaa kaksi munanvalkuaista ja 1,5dl sokeria kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon 1tl sitruunamehua ja 1rkl maizenaa ja vatkaa vielä hetki. Sekoita marengin joukkoon 1-2rkl suklaakastiketta varovaisesti käännellen. Kastikkeen ei ole tarkoitus sulautua marenkiin täysin, sillä epätasaisuus tekee marenkiin hienoja kuvioita.

Nosta marenkimassa pursotinpussiin ja pursota öljytylle leivinpaperille keskeltä alkaen pienen ruokalautasen kokoinen kiekko. Koristele vielä reunat toisilla pursotuksilla. Paista marenkin 100 asteisen uunin keskitasolla noin 1,5h, uunin luukku hieman auki.

Täyte: Vatkaa 2dl kuohukermaa. Sekoita joukkoon n. 1dl maitorahkaa ja mausta sokerilla maun mukaan. Nostele rahkaseos marengin päälle ja tee suklaakastikkeella raitoja. Koristele halkaistuilla mansikoilla ja karhunvatukoilla. Tarjoile mahdollisimman pian.


keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Pargan parhaimmassa näköalaravintolassa

Valtoksen puolen näköalaravintolan lisäksi kävimme ehkä Pargan hienoimmassa näköalaravintolassa Kastro 1380:ssa. Olimme suunnitelleet menevämme ravintolaan jo ensimmäisenä päivänä, mutta onneksi päädyimme aina muualle ja kävimme kyseisessä ravintolassa vasta loman lopuksi. Tämä oli hyvä siksi, että huomasimme ravintolan olevan astetta fiinimpi iltaisin ja se sopi oikein hyvin loman lopettajaisiksi. Ja viimeiseksi vilkaisuksi Pargan keskustaan illan pimetessä.

Ravintola suosittelee etukäteen tehtävää pöytävarausta, sillä näköalaterassin reunimmaiset pöydät ovat taatusti suosittuja iltaisin. Eikä ihme, sillä näkymät ovat huikaisevat ja illan hämärtyessä yhdeksän jälkeen alkaa tunnelma muuttua jopa satumaiseksi. Lisäksi ravintolan yläpuolella on Pargan vanha linnoitus, joka on valaistu kauniisti. Tästä ei näköalaravintolan terassi enää parane! Vai mitä olette mieltä, jos näköala omasta pöydästä on tällainen:




Näköalasta ja tunnelmasta joutuu toki maksamaan, eikä Kastrosta kannata etsiä 4e:n viiniruukkua (talon viini 15e). Me tilasimme tuttuun tapaan jaettavia ruokia ja söimme mahamme varsin täyteen noin 40e:lla (yhteensä illallinen kahdelle). Ei siis käynyt kovin kalliiksi, vaikka kallein illallisemme olikin.

Tilasimme pääruuaksi lammaskebabin ja lisukkeiksi paistettuja kasviksia, saganakin sekä tomaatti-kurkkusalaatin. Saganaki oli tällä kertaa hieman erilainen kuin aikaisemmin kokeilemamme, sillä se oli tehty keltaisesta juustosta fetajuuston sijaan. Se oli hieman sitkeämpää, mutta ihan hyvää. Tosin fetasta tehty saganaki on ehdoton suosikkini.



Lammaskebab oli ihanan mureaa ja lisäksi annoksessa oli rapeita perunaviipaleita, salaattia, tsatsikia ja pitaleipää. Grillatut kasvikset oli aseteltu hauskasti kahdeksi torniksi ja päälle oli valutettu balsamicoa ja ripoteltu seesaminsiemeniä. Mä tulen niiin kopioimaan tämän kesägrillailuissa!


tiistai 28. toukokuuta 2013

Yksi lempiravintoloistamme Pargassa

Otsikko on hieman valheellinen, sillä ravintola sijaitsee Valtoksen rannan puolella. Pargasta täytyy siis nousta linnoituskukkulalle ja kävellä toiselle puolelle, jonkin verran rinnettä alas. Sieltä löytyy ravintola nimeltä Flisvos, jossa on tarjolla sekä italialaista että kreikkalaista ruokaa. Ja meidän mielestä on ihan ok sekoittaa näitä kahta samalla aterialla :)

Huomasimme ravintolan, kun tarvoimme useamman päivän sen ohitse ja ravintolan sympaattinen sisäänheittäjä tervehti meitä jokaisella kerralla, sen kummemmin pyytämättä illallistamaan heillä. Ravintolasta on todella hienot näkymät Valtoksen puolelle, joten päätimme illallistaa siinä sopivan tilaisuuden tullen. Lisäksi paikan pizzatarjonta houkutteli, sillä olin kuullut, että myös lahden tällä puolella saisi varsin hyvää italialaista ruokaa.

Tilasimme ensimmäisellä kerralla pizzat: ikisuosikkini margheritan sekä kreikkalaisen grecon, jossa oli ainakin fetaa, oliiveja, vihreää paprikaa ja sipulia. Molemmat olivat herkullisia ja italialaiseen tapaan niitä ei ollut tukahdutettu liialla täytemäärällä. 



Pizza jäi mieleen kummittelemaan, joten viimeisenä päivänä menimme samaan ravintolaan uudelleen. Tilasimme taas margheritan, mutta tällä kertaa sen seuraksi tsatsikia, saganakia ja tonnikalasalaattia. Vedettiin aika juustoähkyt, mutta oli hyvää!


Saimme molemmilla kerroilla talon tarjoamat jälkkärit, appelsiini- ja omenakakkua. Hintatasoltaan ravintola oli mielestäni edullinen ja pöydästä aukeavat näkymät olivat huikean hienot. Olisin voinut mennä kolmannenkin kerran :)


maanantai 27. toukokuuta 2013

Pargan rantakadun ravintoloissa

Pargan ravintolat sijaitsevat suurimmaksi osaksi aurinkoisella rantakadulla. Avoimilta terasseilta on hienot näkymät merelle ja suoraan sataman edessä oleville pikkuruisille saarille. Lapset leikkivät satamassa, vanhukset kalastavat ja nuoret ovat kokoontuneet laiturille tapaamaan toisiaan. Kissat kiertelevät ravintoloita ja kokeilevat hetken heltiäisikö heille herkkupalaa. 

Söimme rantakadulle kolmessa ravintolassa: To Soulissa, To Kymassa ja kolmannessa, jonka nimeä en enää muista (saattoi olla Zorbas, mutta en mene vannomaan). Jokaisella kerralla halusimme tilata pöydän täydeltä kreikkalaisia herkkuja ja epäsuomalaisesti jakaa kaikki annokset. 

Ensimmäisenä iltana To Soulissa piti tilata eniten mielen päällä olevia herkkuja: tsatsikia, horiatikia (kreikkalaista salaattia), saganakia (paneroitua juustoa) ja mixed grill -nimellä kulkevaa hyvin tyypillistä kreikkalaisen ravintolan annosta. Ja tietenkin kannullinen viiniä!



Ruoka oli todella hyvää. Tsatsiki ja kreikkalainen salaatti olivat tietenkin ihanan raikkaita ja huokailin edelleen tuoreiden tomaattien mausta. Mixed grill oli hauska sekoitus ties kuinka monta erilaista lihaa, varrasta, makkaraa ja jauhelihapihviä. Mukana oli myös ranskalaisia, jotka eivät maistu tippaakaan pakastetuilta.

Suurin yllättäjä oli saganaki. En ole ihan varma, olenko syönyt sitä koskaan aikaisemmin ja se oli joka tapauksessa listallani ykkösenä, mitä haluan testata. Tämä saganaki oli tehty fetajuustosta ja oli koko reissun paras. Muissa ravintoloissa saimme saganakin aina ns. keltaisesta juustosta. Feta-saganaki menee heti kokeiluun kotona! Sitruunamehun kanssa todella herkullista!

Toinen ravintola, toistaiseksi muistikatkoksen takia nimettömäksi jäävä tarjosi myös hyvää syötävää. Tilasimme moussakaa, kalaa ja mustekalaa sisältäneen lautasen sekä taas tsatsikia ja salaattia. Ja taisipa taas mennä kannullinen viiniäkin.



Tämäkin ruoka oli todella hyvää ja tässä vaiheessa alkoi oikein miettimään, miten ihanaa on, että ruoka tehdään tosiaan keittiössä eikä lautasella oli vain kasa pakasteita. Silloin ruokaa joutuu hieman odottamaan, mutta kyllä se on ehdottomasti sen arvoista. Kalalautasesta pidimme eniten grillatusta mustekalasta.

Kolmas rantakadun ravintolakokeilumme, To Kyma, tarjosi taas uusia makuja. Luulimme tilaavamme feta-saganakin, mutta olimme ymmärtäneet listan väärin ja saimme uunissa haudutetun fetan, jossa oli tomaattia mukana. Sekin oli hyvää, melko vahvan makuista ja tulen varmasti kokeilemaan sitä joskus.



Lisäksi tilasimme, kuinkas muutenkaan, salaattia ja tsatsikia, mutta myös viininlehtikääryleitä ja kreikkalaisia lihapullia tomaattikastikkeessa. Viininlehtikääryleet olivat hyviä, mutta samanlaisia saa tölkistä kaupasta. Ostimme niitä kotiin yhdet tölkilliset, kun emme olleet varmoja niiden saatavuudesta kotikaupungeissamme (ainakin Oulun Linnanmaan Prismassa oli). Lihapullat oli myös hyvät ja hauskasti niitä oli annoksessa kaksi jättisuurta.



Kaikkien ravintoloiden hintataso oli varsin kohtuullinen. Tilasimme pöydän täyteen ruokia ja joimme viiniä ja vettä tai lemonadea tms. Kahden hengen ruuat ja juomat maksoivat yleensä hieman alle 30e, tipin (10%) kanssa hieman yli. 


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Herkkusuut Kreikassa

Vietimme siskon kanssa ihanan lomaviikon Kreikassa ja lomalla on tietenkin ihan parasta syöminen. Matkakohteemme oli Parga, joka on pienehkö kalastajakylä Joonianmeren rannalla. Suurin osa ravintoloista oli keskittynyt rantakadulle tai näköalapaikoille rinteeseen.

Mutta aloitetaan aamupalasta. Se oli siis itse tehtävä, mutta Välimeren alueen kauppojen tarjonta yhdistettynä parvekkeeseen ja kreikkalaiseen sitruunaviljelmänäkymään oli taas kerran jotain mikä sai minut, ei-aamupalaihmisen huokailemaan aamupalan olevan parasta maailmassa.



Ja siihen riitti tuore seesaminsiemenillä kuorrutettu leipä, suolainen ja täyteläinen gouda-juusto sekä suuri rakkauteni kohde: tuore, mehukas, makea Välimeren tomaatti. Tomaatit pakattiin yleensä paperipussiin, kuten muutkin ruokatarvikkeet. Miksi niin ei tehdä Suomessa? Miksi, miksi?

Ravintolaruuat ansaitsevat oman pienen postauksen, mutta tässä ensimakua läheisen Paxos-saaren pikaruokatarjonnasta: kebab ranskalaisilla. On taas hieman eri ruoka kyseessä kuin kotikonnuilla :)


Käytännössä siis lammasvarras, tsatsikia, salaattia ja ranskalaisia perunoita. Ja toisena annoksena gyros, joka haluttiin lautaselle leipään käärimisen sijaan. Mikäli homma olisi ollut käärittynä, olisi ranskalaiset perunatkin olleet leivän välissä.

Herkuttelijat testasivat tietty myös jotain makeaa. Pargassa oli useampi jätskibaari, mutta emme harmiksemme jaksaneet syödä yhtään niin paljon kuin mieli olisi vetänyt. Kokeilimme lila pause- ja jugurttijäätelöä, pistaasi- ja banaanipehmistä sekä perinteisiä, kreikkalaisia hunajamunkkeja, jotka valmistettiin tilauksesta.


Pistaasipehmis oli suuren mielenkiintomme kohteena ja mietimme millainen se käytännössä olisi. Lopulta kun päätimme, että nyt on hyvä hetki testata, oli pehmis tietenkin loppunut. Saimme kuitenkin pistaasipehmiksemme seuraavana päivänä ja se oli yllättävän sorbettinen ja kevyesti pistaasin makuinen.  Virkisti ainakin kivasti helteessä :)

perjantai 24. toukokuuta 2013

Intialainen raita-kastike



Raita on mielestäni hauska nimi kastikkeelle. Se oli minulle ihan uusi juttu vielä joitakin vuosia sitten Intian matkalle lähdettäessä ja kovin monesti en tainnut päästä sitä edes syömään paikan päällä.

Eräänä iltana olimme päättäneet siskon kanssa nautiskella raitaa naan-leivän palojen kera parvekkeellamme, josta oli kivat auringonlaskun näkymät. Menimme kylän suurimpaan ruokakauppaan ja etsiskelimme valmisruokahyllystä raitaa.

Emme löytäneet ja menimme kysymään kaupan henkilökunnalta, do you have raita? Henkilökunta hämmentyi täysin eikä tiennyt mitä tarkoitimme. Ja me hämmennyimme siitä, ettei raita ole välttämättä oikea termi jugurttikastikkeelle sitten ollenkaan.

Ostimme sitten paketin valkosipulituorejuustoa ja menimmme hotellille tarkistamaan kastikkeen nimen. Kyllä, raita se oli edelleen! Ehkä äänsimme sen väärin.


Intialainen raita-kastike

10 cm pätkä kurkkua
7 luumukirsikkatomaattia
150 g turkkilaista jugurttia
1/4 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1/4 tl jeeraa
ripaus cayennepippuria

Leikkaa kurkusta keskiosa pois ja paloittele se pieniksi kuutioiksi. Halkaise kirsikkatomaatit ja poista sisukset. Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi.  

Mausta jugurtti suolalla, sokerilla, jeeralla ja cayennepippurilla. Sekoita tomaatit ja kurkut jugurttiin. Ripottele koristeeksi vielä hieman jeeraa.

Kastike maistuu esim. kana-madraksen ja pappadum-leivän kanssa. 

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Graavilohitäyte uuniperunalle


Kaikista mahdollisista leipien tms. täytteistä ehdoton suosikkini on aina graavilohi. Valitsen sen lähes poikkeuksetta, mikäli mahdollista. Tämä täyte sopisi muuten hyvin uuniperunan lisäksi vaikka pienten leipäpalojen päälle kahvipöytään tai sandwichin täytteeksi. Itse söin täytteen jämät patongin palasten kera.

Uuniperunoista tuli mieleen hyvä vinkki kesän juhliin: perunabaari. Kesällä maistuu varmasti uudet perunat, mutta niiden kanssa voi tarjota perinteisen sillin seurana muitakin lisukkeita. Tai jos tekee ihan uuniperunoita, niin täytevaihtoehdoiksi voi tehdä esim. persiljavoita, kinkku- tai savoporotäytettä

Tahnat on käteviä kun ne voi tehdä jääkaappiin odottamaan jo vaikka edellisenä päivänä. Ja perunat voivat olla kaikessa rauhassa uunissa eikä niille tarvitse alkuvalmistelujen jälkeen tehdä mitään.

Graavilohitäyte (n. 2 annosta): Pilko pieniksi paloiksi 150g graavilohta sekä 1/4 punasipulia. Purista kalan päälle 1,5rkl sitruunamehua. Silppua pieni nippu tilliä. Sekoita lohi, sipuli ja tilli ja lisää puoli purkillista smetanaa. Mausta vielä mustapippurilla.

Uuniperunat: Pese hyvin rosamundaperunoita. Kääri perunat alumiinifolioon ja nosta uunivuokaan. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 1,5-2h. Mielestäni uuniperunoiden pitää olla todella kypsiä ollakseen hyviä :)

maanantai 20. toukokuuta 2013

Aasiahenkinen salsa verde, grillattua kalkkunaa ja perunanyytit



Grillaus on aina yhtä kivaa varsinkin alkukesästä, sillä kaikki tavallisetkin raaka-aineet muuttuvat grillissä aina hieman erikoisemmiksi. Jotkut ehkä harrastavat talvigrillaamista, mutta meillä grilli on käytössä säiden mukaan loppukeväästä/alkukesästä syksylle. Ja loppukesää kohden grillausinto hiipuu.

Nyt into on vielä ylimmillään ja ainakin tämän aterian jälkeen. Perunat ovat todella herkullisia folionyytistä tarjottuna ja kalkkunan pintaan tarttuu grillin parilasta ihan oma vivahteensa. Lisäksi aasialaishenkinen salsa verde sopii grilliruualle aivan loistavasti. 


Salsa verde: Käytin kastikkeen yrtteinä aasian minttua, thai basilikaa ja korianteria. Riivi yrttipuskista lehdet ja silppua yksi valkosipulin kynsi. Lisää 2rkl seesamöljyä, hieman vettä sekä ripaus suolaa ja sokeria. Soseuta sauvasekoittiella kastikkeeksi ja lisää tarvittaessa vettä. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään muutama tunti.

Chilimarinoidut grillikalkkunat: Sekoita kulhossa öljyä, soijakastiketta ja maizenaa. Itselläni näitä oli 3-4rkl öljyä, 1-2rkl soijakastiketta ja 1rkl maizenaa. Pieni chilipalko tai kaksi n. 1cm palasiksi ja sekoita marinadiin. Lisää kulhoon ohuita kalkkunanfileitä ja anna marinoitua jääkaapissa muutama tunti.

Paista marinoidut kalkkunat kuumassa grillissä molemmin puolin. Ohuet fileet kypsyvät nopeasti. Lado pinnalta ruskistuneet fileet lautaselle ja peitä foliolla. Anna tekeytyä folion alla ruokailuun asti.


Perunanyytit: Pilko haluamasi määrä perunoita siivuiksi (itselläni oli kiinteämaltoisia perunoita). Paista perunoita pannulla voi-öljyseoksessa n. 5min. Siirrä perunat alumiinifoliopalojen päälle useammaksi pieneksi nyytiksi. Ripottele perunoiden päälle suolaa ja raasta hieman valkosipulia. Purista nyytit kiinni ja kypsennä grillin ylätasolla vielä n. 20min.

Kasvispeti: Pilko punaista  ja keltaista paprikaa, suikaloi yksi kesäkurpitsa ja pari porkkanaa juustohöylällä. Paista paprikoita keskilämpöisellä pannulla voi-öljyseoksessa, kunnes pinta on saanut ruskistuneita kohtia. Ripottele päälle suolaa ja pippuria ja valuta hieman hunajaa. Kääntele pannulla vielä hetki. Tee sama porkkanoille ja kesäkurpitsalle.

lauantai 18. toukokuuta 2013

BBQ Chicken Sour Cream Sandwich


Tämän rennon perjantairuuan idea lähti New Yorkissa testatusta Island Burgerista: ensinnäkin erilaisia ja eri tyylisiä hampurilaisia oli kymmenittäin (eikä mitään peruspihvi + joku mauste) ja toisekseen sämpylänä oli valitsemassamme annoksessa ranskankermaan tehty versio. Tai olisi ollut, mutta ne oli loppu. Höh.

Sämpylät: Sekoita keskenään 150g ranskankermaa, 2,5dl kevytmaitoa, 1 pala hiivaa, 1tl suolaa, 1rkl sokeria, 30g voita, 6dl karkeita jauhoja. Anna yleiskoneen myllätä taikinaa niin pitkään kunnes se irtoaa reunoista (n. 10-15min). Anna taikinan tekeytyä kulhossa vielä puolisen tuntia.

Leivo taikinasta sämpylöitä. Taikinasta tulee 6 jättisämpylää tai suurempi määrä suurehkoja ja vielä isompi määrä keskikokoisia. Nosta sämpylät pellille ja kohota vielä ainakin tunti. Voitele sämpylät kananmunalla ja ripottele seesaminsiemeniä päälle. 

Paista sämpylät 225-asteisessa uunissa, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Grillattu kana: Nosta kokonainen kana uunivuokaan. Leikkaa yhdestä limetistä kuoret pois niin, että päällimmäinen kalvo lähtee mukana. Työnnä limetti kanan sisälle. Sivele kanan pintaan muutama ruokalusikallinen bbq-kastiketta. Paista kanaa 180-asteisessa uunissa n. 1,5h.

Chunky Guacamole (2-3 annokseen): Kuori ja pilko 1-1,5 avokadoa, lisää kulhoon ja purista päälle 1 limetin mehu. Muussaa avokadoja hieman esim. pienellä survimella. Pilko ihan pieneksi 1rkl sipulia ja 1rkl tomaattia, josta on poistettu siemenet.  Sekoita tomaatit ja sipuli avokadon joukkoon ja mausta vielä suolalla ja chilihiutaleilla maun mukaan. Anna tekeytyä jääkaapissa hetki.

Sandwich: Halkaise sämpylä ja sipaise pohjalle majoneesia. Leikkaa kanasta esim. rintapala ja laita majoneesin päälle. Lisää vielä taco/chilikastiketta, iso kasa guacamolea ja tuoreita korianterin lehtiä.

Ps. Lopun kanasta voi käyttää vaikka meksikolaiseen tortillakeittoon tai kana-aurajuusto-pizzaan :)

torstai 16. toukokuuta 2013

Villi vadelmäjäätelö


Haaveissani on pitkään ollut jäätelökone, mutta koska en ole halunnut sijoittaa siihen kovin paljoa rahaa ja koska halvimmat mallit ovat näyttäneet todella muovisille leikkivälineille, on koneen hankkiminen siirtynyt ja siirtynyt. Innostus jäätelön tekemiseen heräsi viimeistään luettuani Petos lautasella -kirjan, jossa totuus iski päin naamaa ja sai ajattelemaan enemmän sitä mitä syö. Ja onhan aidoista aineksista tehty jäätelö luonnollisestikin sata kertaa parempaa. Ei sillä, syön edelleen myös valmisjäätelöä, mutta itse tehty jäätelö on luksusta!

KitchenAid on asunut keittiössämme nyt muutaman kuukauden ja sain jokin aika sitten ostettua siihen ensimmäisen lisäosani, joka oli tietenkin jäätelökulho. Osa ei ole mistään halvimmasta päästä, mutta vaikuttaa hyvälaatuiselle ja mikä tärkeintä, erillisiä koneita ei kerry pöydille ja kaappeihin (voi, kun yleiskoneeseen saisi vielä leivänpaahtimen, vedenkeittimen, vohveliraudan...).

Ensimmäinen kokeilu oli vadelmajäätelö, jonka tein rohkeasti omassa päässä kehitetyllä ohjeella. Tuli kyllä todella hyvää jäätelöä ja odotan innoissani seuraavia kokeiluja! Erityisesti, kun kesäkin on jo tuloillaan. Makuna jäätelössä olivat villit mestävadelmat, jotka omin kätösin poimin viime syksynä (mainitsemisen arvoinen uroteko, kun vadelmat olivat niin turkasen pieniä ja niitä oli hirvittävän vähän!).

Jäätelömassa: Vatkaa muutama minuutti kahta kananmunaa. Sekoita mukaan 1,5dl sokeria pienissä erissä. Vatkaa vielä muutama minuutti, kunnes massa on tahnamaista vaahtoa. Lisää sen jälkeen 3dl kermaa ja 1,5dl täysmaitoa ja sekoita tasaiseksi. Survo 1,5-2dl vadelmia hieman mössömäiseksi ja lisää massan sekaan.

Valmista massa oman jäätelökoneen ohjeen mukaan. Itse pyörittelin massaa koneessa muistaakseni 25min, kunnes koneen merkkiääni tuli. Jos et halua pehmistä, siirrä massa jäätelökoneen jälkeen ilmatiiviiseen rasiaan ja pakkaseen 1-2 tunniksi.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Spaghetti con limone e olio



Sarjassamme yksinkertaisia italialaisia pastaruokia arjen keskelle jatkuu: pastaa sitruunalla ja oliiviöljyllä. Tämä sopisi myös hyvin alkuruuaksi pienenä annoksena tarjoiltuna. Ja käsittääkseni tällaista ruokaa tarjotaan Italiassa alkupalojen jälkeen varsinaisena alkuruokana. Italiankielisiä termejä en taidottomuuttani ala tässä harrastamaan ;)

Yksinkertaisesti ohje menee niin, että pastaan tulee yhtä paljon sitruunamehua, oliiviöljyä ja raastettua parmesania. Ainekset voi koota vaikka laseihin mittaamisen avuksi. Sitten ainekset yhdistetään ja annetaan tekeytyä (ei lämmitetä) sen verran, että ne hieman sulautuvat yhteen.

Tässä vaiheessa keitetään spagetti. Kastike lisätään valmiin pastan sekaan ja maustetaan vielä suolalla ja pippurilla. Tarjoillessa annokseen lisätään vielä suikaloituja basilikan lehtiä ja parmesania.


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Key Lime Pie


Matkasimme viime jouluna Miamista Florida Keys -saarten läpi kohti saarijonon kärkeä Key Westiä. Päivä (tai oikeastaan muutama tunti, mitä matkustamiselta jäi aikaa paikan päällä) aurinkoisessa pikkukaupungissa kruunautui tietenkin key lime piella, jota myytiin luonnollisesti lähes joka paikassa.

Vaikka key lime pie oli minulle entuudestaan tuttu, en ollut koskaan päässyt maistamaan sitä. Meksikolaisravintolan versio oli ihanan kohmeinen ja sopi hellepäivään mainiosti. Se oli tuhtia, mutta mukavan kirpakkaa. Päällä oli perinteisesti marenkia, mutta vain ohut kerros.

Oma limettipiirakkani oli kuohkeampaa ja söimme sen huoneenlämpöisenä. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla myös pakastimessa jäähdytettynä. Päällä oli marengin sijaan kermavaahtoa, mikä sopii piirakkaan hyvin.



Pohja: Möyhennä tehosekoittimessa 200g digestive-keksejä pienenpieneksi muruksi. Kaada murut kulhoon ja sekoita siihen 1rkl sokeria. Sulata 75g voita ja sekoita keksimurujen joukkoon.

Painele taikina esimerkiksi leivinpaperilla vuoratun irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle ja hieman reunoille (en laittanut leivinpaperia reunoille ja irtosi todella hyvin). Paista pohjaa 150-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä hetki.

Täyte: Vatkaa kulhossa 5 keltuaista, kunnes ovat vaalean keltaista paksuhkoa vaahtoa. Lisää joukkoon 1 purkki (400g) kondensoitua maitoa ja vatkaa vielä lisää.

Raasta yhden limetin kuori ja purista noin kolmen limetin mehu (1dl). Lisää mehu ja kuori täytteeseen ja sekoita hyvin. Kaada täyte pohjan päälle ja paista 175-asteisessa uunissa jälleen noin 10 minuuttia.

Anna jäähtyä ja nosta piirakka jääkaappiin tekeytymään yön yli. Koristele piirakka kermavaahdolla ja limetinkuorella ja -paloilla.

Key Westin versio