lauantai 30. maaliskuuta 2013

Ranskalainen päivällinen

Teemajuhlien viettäminen on kivaa ja olenkin synttäreitteni varjolla suunnitellut muutamia bileitä erinäisille kokoonpanoille. Tällä kertaa vuorossa oli keväinen ranskalaishenkinen päivällinen auringonvalon paistaessa kirkkaasti keittiönikkunoista sisään. 




En ole tietoisesti tehnyt ranskalaista ruokaa juuri koskaan ja mielenkiintoni on keskittynyt paljon muiden maiden keittiöihin. Idea nimenomaan ranskalaisesta päivällisestä lähti keväisestä auringonvalosta ja creme bruleesta. 



Kutsun päivällistä ranskalaishenkiseksi, kun en ole mistään erityisesti ranskalaisia ohjeita etsinyt, vaan tehnyt lähinnä omien mielihalujeni mukaisia ruokia. Kuten sitruunalla ja yrteillä ryyditettyä kanaa, josta minulla tulee aina mieleen Ranska. Lisukkeena olevat pariisinperunat ovat nekin omaa näkemystä, enkä edes tiedä, liittyvätkö ne oikeasti mitenkään Pariisiin tai Ranskaan.




Kaikki päivälliselle tekemäni ruuat olivat ensikokeiluita ja puolet omasta päästä temmattuja. Riski oli melkoinen, kun kutsuu vielä ystäviä syömään. Onneksi he olisivat varmasti olleet ymmärtäväisiä, jos jotain olisi mennyt pieleen. Mutta ei mennyt, vaan kaikki oli herkullista, ihanaa ja keväistä!

Ranskalainen päivällinen:

Patonkia, voita ja sormisuolaa





Ohjeet seuraa perässä!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Korvapuustit eli örkyt


En ole oikein pullaihminen ja lisäksi pullan leipominen on ehkä hankalinta mahdollista puuhaa. Rohkaistuin kuitenkin kokeilemaan korvapuusteja, kun mies pyysi tekemään örkkyjä. Sanasta ei tule kyllä ensimmäisenä mieleen herkullinen pulla vaan ihan jotain muuta... Ilmeisesti joku oululainen ilmaisu? Minä en selvästikään ole tarpeeksi oululainen :)

Uskalsin alkaa tekemään pullaa ihan vain sen takia, että edellisen päivän sämpylät olivat onnistuneet loistavasti. Ja syy siihen, että nykyään kaikki taikinat onnistuu niin hyvin, on synttärilahjaksi saamani KitchenAid. Aiai, miten olen aikaisemmin pärjännyt ilman? Sinne vaan kone pyörittämään taikinaa ja leipominen on ollut itkupotkuraivaireiden sijaan hauskaa!

Tämä siis rohkaisuksi niille, jotka ovat mielestään huonoja leipureita. Ostakaa yleiskone, joka tekee vaikeimman ja raskaimman työn teidän puolesta! Toki hartiavoiminkin onnistuu, mutta minulla ei ole riittävästi kärsivällisyyttä.



Korvapuustit


Lämmitä 2,5dl maitoa ja liota siihen puoli palaa hiivaa. Kaada kulhoon ja lisää 1dl sokeria, 1tl vaniljasokeria, 1/2tl suolaa, 1 kananmuna ja 4dl jauhoja. Pyöräytä muutama minuutti yleiskoneella (tai käsin).

Sulata 75g voita ja lisää se taikinan sekaan. Lisää vielä n. 3dl jauhoja ja anna koneen pyörittää taikinaa niin pitkään, kunnes se ei tartu kulhon reunoihin (n. 15min). Anna taikinan kohota kulhossa puolisen tuntia.

Kaulitse taikinasta n. 30 x 60 kokoinen levy. Sivele levyn päälle 50g pehmeää voita ja ripottele sokeria ja kanelia. Rullaa levy kiinni. 

Leikkaa rullasta n. 20 hieman kolmion mallista palaa. Asettele palat niin, että leveä puoli on alhaalla ja kapea ylhäällä. Paina sormilla keskiosaa alaspäin.

Laita pullat leivinpaperin päälle uunipellille ja kohota niitä puolisen tuntia. Voitele ne kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 225 asteisessa uunissa kunnes ovat pinnaltaan hieman ruskeita (ei liian, sillä ensimmäisen pellillisen pohjat pääsivät kärtsäämään!). Paistoaika on noin 8min.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Arkipastaa paprikapestolla


Hyviä arkiruokaohjeita ei ole koskaan liikaa, sillä elämä tuppaa olemaan arkea suurimman osan viikosta. Mikään ei kuitenkaan estä nauttimasta arkisesta maanantaista, vaikkapa viikonlopusta jääneen punaviinin kera!

Luksusmaanantain pikaohje: hyvää, yksinkertaista pastaa ja lasillinen punaviiniä, pakattuna helposti käsiteltäviin astioihin ja suuntana sohvan nurkka.

Löysin muutamia arkiruokaohjeita, kuten tämän paprikapeston ohjeen Maku-lehdestä. Peston ohje oli neljälle ja sovelsin sen luovasti kahdelle, sen mukaan, mitä kaapeissa oli tarjolla.

Paprikapesto: Viipaloi kaksi kokonaista grillattua paprikaa (säilyke) ja 1-2 valkosipulinkynttä. Paahda kuivalla pannulla 3/4dl cashew-pähkinöitä (omani olivat niin paahteisen näköisiä etten paahtanut niitä enää). Laita paprikat, pähkinät ja valkosipulit blenderiin.

Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella (laitoin itse 1tl pimentónia eli savupaprikajauhetta) ja lisää joukkoon 1-2rkl oliiviöljyä. Surauta blenderillä tasaiseksi tahnaksi.

Tarjoile pastan, parmesan-juuston ja tuoreen basilikan kera.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Pommes frites eli ranskalaiset eli ranut



Kuinka vaikeaa voi ollakaan hyvien ranskalaisten tekeminen, kun katsoo monien ruokapaikkojen ankeita pakasteversioita. No ei ollenkaan vaikeaa, vaan jopa helppoa, jos uskaltaa kypsentää ruokaa öljyssä!

Minä en ole ollut mikään kovin pätevä kuumassa öljyssä kypsentäjä ja kyseinen operaatio jopa hieman pelottaa. Toisaalta muistissa oli epäonnistuneet munkit viime vapulta, mutta toisaalta ihanat mozzarella poppersit pikkujouluista. Uskaltaisko?

Nanna oli tehnyt hirvihampurilaisten kylkeen ranskalaisia ihan itse ja koska niiden valmistaminen vaikutti kuitenkin mutkattomalta, uskaltauduin minäkin kokeilemaan. Ja kyllä kannatti, itse väsätyt ranskalaiset ovat luonnollisestikin työläämpiä kuin pakasteversiot, mutta miljoona kertaa parempia! Ja hyvät ranskalaiset on suurinta herkkua ketsupin ja valkosipulimajoneesin kera, nam!



Nannan ohjetta noudattaen minäkin leikkasin rosamunda-perunoista suorakulmion mallisia, niin että päihin jää perunan kuoret (perunat pitää tietenkin pestä hyvin ennen tätä). Sen jälkeen perunat leikataan 2-3 levyksi ja levyt 2-3 ranskalaiseksi, koosta riippuen. Käytin kahden hengen annokseen viisi perunaa.

Paistaminen tapahtuu kahdessa vaiheessa ja ensimmäisen vaiheen voi tehdä hyvissä ajoin ennen ruokailua. Öljy (n. 1l) lämmitetään kattilassa 150-asteiseksi ja perunoita paistetaan muutamassa erässä n. 5min kerrallaan ja nostetaan reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan.

Toinen paistaminen tapahtuu juuri ennen ruokailua (syöjät voivat mielellään istua tässä vaiheessa jo pöydässä). Öljy lämmitetään tällä kertaa kuumemmaksi, 190-asteiseksi ja esipaistettuja ranskalaisia paistetaan vielä n. 2min, kunnes ovat ruskeita pinnalta. Ja taas nostetaan paperin päälle valumaan. Tällä kertaa ranskalaisiin rouhaistaan myös suolaa (esim. meri- tai himalajansuolaa).

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Sliders, söpöt pienet hampurilaiset



Kaikki ruoka on parempaa pienessa paketissa. Hampurilaisia tulee kuitenkin todella harvoin syötyä pienempinä naposteluversioina. Minihampurilaisista (sliders) tulee mieleen pubiruoka ja teinkin näitä viime perjantaina viikonlopun alkamisen kunniaksi. Olen nähnyt sliders-annoksessa yleensä kolme pientä hampurilaista ja ranskalaiset, joten samoilla linjoilla mentiin. Niin, ranskalaiset tein muuten myöskin itse ja niistä tuli niin hyviä! Niistä lisää myöhemmin.

Hampurilaissämpylät onnistuivat paremmin kuin koskaan. Niistä tosin menee kaikki kunnia uudelle keittiövälineelle, jonka esittelen myöhemmin. Toki ohjeellakin on merkitystä ja päädyin kokeilemaan suolaa&hunajaa -blogissa ollutta ohjetta. Koska tein minihampurilaisia, piti sämpylöistäkin tehdä pienenpieniä versioita. Sämpylöitä tuli yhteensä 20 ja loput meni pakastimeen odottamaan uusia hampurilaisinspiraatioita.



Sämpylät: Sekoita 3 3/4 dl maitoa, 50g hiivaa, 7dl jauhoja, 35g huoneenlämpöistä voita ja 1tl suolaa. Vaivaa yleiskoneella 15 min tai käsin niin pitkään, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Anna tekeytyä kulhossa vielä puolisen tuntia.

Jaa taikina ainakin 20 osaan ja pyörittele sämpylöiksi. Asettele leivinpaperin päälle pellille ja anna kohota 1,5 tuntia. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10min.

Pihvit: Sekoita keskenään 400g sika-nautajauhelihaa, 2 kananmunaa, mustapippuria ja suolaa (halutessasi myös bbq-maustesekoitusta). Muotoile taikinasta öljytyin käsin pieniä pihvejä (noin 10 kpl). Paista pihvejä kuumalla pannulla molemmin puolin pinta ruskeaksi.

Nosta paistetut pihvit leivinpaperin päälle uunipellille ja leikkaa jokaisen pihvin päälle siivu cheddar-juustoa (ei sitä mautonta sulatejuustoa). Laita pihvit 225-asteiseen uuniin ja paista vielä muutama minuutti (n. 5min), kunnes juusto on sulanut päälle ja pihvit ovat kypsiä sisältä.

Kokoaminen: Halkaise sämpylät ja laita väliin amerikkalaista keltaista sinappia ja balsamico-ketsuppia, pihvi juustoineen ja päälle vielä valkosipulimajoneesia. Mielestäni slidersit kannattaa pitää suht yksinkertaisina, joten en laittanut muita lisukkeita. 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Maailman parhaita alkuruokia: bruschetta


Tomaattinen bruschetta on ehkä ensimmäinen alkuruoka, joka tulee mieleen italialaisesta keittiöstä. Silti olen oikeasti syönyt Italiassa vain yhden bruschettan ja lisäksi en ole koskaan tehnyt niitä itse. Ennen tätä. Nyt otan tavaksi tehdä näitä vaikka naposteluruuaksi, sillä maistui viinin (ja pestopastan) kanssa erinomaisesti. Ja oli ehkä maailman helpoin tehdä!

Täyte: Pilko kolme tomaattia pieniksi paloiksi ja laita kulhoon. Lisää silputtua basilikaa sekä ripaus suolaa ja mustapippuria. Koska talviset tomaatit ovat aika mauttomia, olisi tähän voinut lisätä myös ripauksen sokeria. Anna tekeytyä hetki.

Kokoaminen: Leikkaa vaaleasta leivästä kahdeksan pientä palaa. Paista paloja molemmin puolin paistinpannulla. Halkaise muutamia valkosipulinkynsiä ja hiero niiden leikkuupinnalla paistetun leivän pintaa. Pirskottele leivän pinnalle oliiviöljyä.

Nostele leipien päälle tomaattitäytettä ja rouhaise päälle halutessasi hieman pippuria ja lisää vielä yksittäisiä basilikanlehtiä. Syö heti!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Nopea thai-kanakeitto



Nopeisiin arkiruokiin saa kivasti potkua valmiista eksoottisista mausteseoksista (kuten aikaisemmassa pikaisessa biryanissa). Tällä kertaa hyödynsin aasialaisesta ruokakaupasta ostettua tom yam -tahnaa. Keitossa voisi olla kanan sijasta katkarapuja (jolloin ne lisättäisiin vasta lopussa) ja vihanneksetkin ovat helposti muunneltavissa jääkaapin sisällön mukaan. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että porkkanat, paprika ja kirsikkatomaatit valikoituivat keittoon siksi, että ne löytyivät jääkaapista valmiiksi?

Thai-kanakeitto

Pilko kolme pientä porkkanaa lyhyiksi tikuiksi. Tee sama juttu 1/4 palalle punaista paprikaa. Halkaise kourallinen kirsikkatomaatteja kahtia.

Lämmitä kattilassa öljyä ja paista 300g kanan filesuikaleita. Lisää porkkanat ja paprikat ennen kuin kanat ovat täysin kypsiä. Paista kanoja ja vihanneksia hetki ja purista päälle yhden ison (tai kahden pienen) limetin mehu ja lisää 1,5rkl kalakastiketta. Sekoita joukkoon n. 1,5l vettä ja 2rkl tom yam tahnaa (tai maun mukaan).

Anna keiton kiehua hiljalleen muutama minuutti. Lisää haluamasi määrä nuudeleita sekä kirsikkatomaatit. Keittele 1-2 min. Lisää vielä 2dl kookosmaitoa ja anna lämmetä (älä keitä enää).

Keiton päälle sopisi hyvin korianterisilppu, mutta sitä ei sattunut olemaan eikä arkikeitto välttämättä sitä tarvitsekaan.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sisilialainen Pasta alla Norma



Sisilialainen munakoisopasta eli pasta alla norma on yksi lemppareistani. Söin sitä ensimmäisen kerran missäs muuallakaan kuin Sisiliassa ja ihastuin välittömästi. Söin ainakin kahdenlaista versiota, öljyisempää ja tomaattisempaa, mutta en osaa päättää kumpi oli parempaa. Molemmat! Tällä kertaa tein öljyistä pastaa.

Perinteiseen normaan kuuluu munakoison lisäksi olennaisena osana ricotta-juusto ja nimenomaan ricotta salata, joka on suolaisempaa ja kiinteämpää kuin meillä myytävä ricotta. Joskus ricotta paahdetaan uunissa ja murennetaan pastan päälle, joskus raastetaan sellaisenaan.

Minulla ei ollut ricotta salataa, joten käytin sen sijaan parmesania. Maistuu se pasta niinkin! Tärkeintä pastassa kuin pastassa on se, että se tarjoillaan hyvän viinin kera ;)



Kastike: Leikkaa puolikas munakoiso puolen sentin ohuiksi viipaleiksi. Levittele viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele niiden päälle suolaa. Anna itkettyä, kunnes neste nousee pintaan. Kuivaa talouspaperilla. Leikkaa munakoisot kahdeksaan osaan.

Poista kahdesta isosta tomaatista siemenet. Kuutioi tomaatit. Raasta kaksi isoa valkosipulinkynttä.

Lämmitä paistinpannulla 1-1,5rkl oliiviöljyä. Paista munakoisoviipaleita, kunnes saavat kivan ruskean pinnan. Siirrä munakoisot lautaselle odottamaan ja ripottele niiden päälle n. 1tl oreganoa.

Lisää pannulle oliiviöljyä ja kuullota valkosipuliraastetta pieni hetki (älä anna ruskistua!). Lisää tomaattikuutiot ja tarvittaessa lisää oliiviöljyä (öljy toimii kastikkeena). Kääntele tomaattikuutioita ja anna kypsyä. Mausta suolalla, chilihiutaleilla, mustapippurilla ja mikäli tomaatit ovat mauttomia, myös sokerilla. Anna kypsyä 5min.

Keitä pasta ja lisää munakoisot tomaattien sekaan pannulle. Laita 10 isoa basilikan lehteä päällekkäin ja rullalle ja leikkaa suikaleiksi. Sekoita pasta, kastike ja basilikasuikaleet.

Viimeistely: Annostele pasta lautasille ja vuole esim. perunaveitsellä parmesan-juustosta lastuja. Lisää päälle vielä tuoretta basilikaa ja rouhaise mustapippuria.


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Valkoinen pestopizza

Viimekesäisen Italian matkan jälkeen haaveilin erilaisista pizzoista, joita haluaisin kokeilla kotona. Pizza margherita tuli testattua aikaisemmin (todellista herkkua!) ja tällä kertaa jääkaapissa sattui olemaan juuri oikeita aineksia valkoiseen pizzaan.

Valkoisessa pizzassa ei siis käytetä tomaattikastiketta ollenkaan vaan pohjan päällä on juustoa ja esimerkiksi ranskankermaa. Minulla oli jäänyt jääkaapin jämäksi puolikas purkki smetanaa, joten käytin sitä. Olin tehnyt pari päivää aikaisemmin pestoa ja sitä oli jäljellä muutama ruokalusikallinen, sopivasti yhteen pizzaan.


Vaikka rakastan tomaattia ja tomaattikastikkeita yli kaiken, oli valkoinen pizza niin herkullista, että teen sitä varmasti jatkossakin. Ensimmäinen kokeiluni valkoisesta pizzasta oli Sisiliassa ja tilasin sen ihan vahingossa. Olin ensin järkyttynyt ihanan tomaattikastikkeen puuttumisesta, mutta lopulta pizza oli ihan loistava, sen näkee jo kuvastakin!

Pohja: Sekoita 1,5dl lämmintä vettä, 1/3 palaa hiivaa, 1rkl hunajaa ja ripaus suolaa. Lisää durum-jauhoja n. 1,5dl ja sekoita. Lisää taikinaan vielä 1-2rkl oliiviöljyä sekä sen verran durum-jauhoja, että taikina ei ole tahmeaa vaan mukavan pehmeää (sorry en koskaan mittaa jauhoja vaan kaadan ne suoraan pussista!). Kohota.

Leivo pizzasta oliiviöljytyin käsin pyöreä ja littana pohja suoraan pellille leivinpaperin päälle. Reunat voi jättää hieman paksummiksi.

Täytteet: Levitä pohjan päälle lusikalla puolikas purkki smetanaa tai ranskankermaa ja rouhaise päälle mustapippuria. Raasta pohjan päälle juustoa, esim. parmesania ja asettele mozzarellapaloja. Tiputtele pohjan päälle pestokastiketta yhteensä muutama ruokalusikallinen. Leikkaa muutama kirsikkatomaatti viipaleiksi ja lisää päälle. Voit lopuksi vielä raastaa hieman juustoa, itse laitoin muutaman kymmenen grammaa mustaleima emmentalia.

Paista pizza 225 asteisessa uunissa ja vahdi sitä koko ajan, ettei pääse palamaan. 

Valkoista pizzaa ilmakuivatulla kinkulla, kirsikkatomaateilla, parmesanilla ja rukolalla, voi nam! Pizza syöty Taorminassa Sisiliassa.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Mango-suklaakakku




Synttärijuhlien ehdoton kohokohta on synttärikakku. Siksi kakun leipominen on hieman stressaavaa, sekä etukäteen miettiessä millainen kakku olisi juuri se paras, ja toisaalta se itse leipominen, yleensä vielä viimetipassa. 

Minulla oli omalle 30v-synttärikakulleni muutama toive: jotain hedelmää, mutta täyteläistä sekä sokerimassakuorrute. En ollut koskaan aikaisemmin kokeillut sokerimassaa, joten otin siinä ison riskin, mutta toisaalta ei kai näitä kakkuja viitsi arkisin alkaa kokeilemaankaan?

Hedelmäksi valikoitui ihana mango ja ohje oli lopulta tämä mango-suklaakakku sillä erotuksella, että jätin mangopäällisen pois ja kuorrutin kakun aprikoosimarmeladilla ja vaahtokarkin makuisella sokerimassalla.

Sokerimassan hyviä puolia on jääkaappia kestävä pinta (vaatii varmasti alleen sen marmeladin tai vastaavan), joka on muutenkin siistimpi kuin esimerkiksi kermavaahto. Sokerimassan käsittely oli lopulta helppoa, vaikka pelkäsin sitä etukäteen. Olin käyttänyt yhden paketin massan testailuun ja koristeiden tekemiseen. Värjäsin koristeet nestemäisillä elintarvikeväreillä (osan pinnalta ja osan koko massan osalta).

Kakkua leipoessa kohtasin muutamia ongelmia: kakkutaikina ei ollut sekoittunut tarpeeksi ja kakkupohjaan muodostui "jauhopommeja". Marmeladissa oli sattumia, joten kakun pinnasta tuli möykkyinen ja se näkyi sokerimassan alta. Leikkasin sokerimassan ylijäävän osan kakun päältä hieman liian reippaasti, joten en saanut muotoiltua siihen mitään kaunista reunaa.


Pohja: Tein kakkupohjan kaksi päivää ennen varsinaista juhlapäivää. Vaahdota kuusi kanamunaa ja 3,5dl sokeria. Lisää 1dl kuumaa vettä ja 200g sulatettua voita. Sekoita keskenään 3dl jauhoja, 1dl perunajauhoja, 4rkl kaakaojauhetta ja 2tl leivinjauhetta. Lisää taikinaan siivilän läpi.

Voitele ja jauhota irtopohjavuoka (26cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunti, kunnes kakku on kypsä myös keskeltä (kokeile tikulla). Anna jäähtyä ja leikkaa sitten kolmeen osaan (itse leikkasin vasta seuraavana päivänä ja pidin kakkupohjan jääkaapissa yön yli kakkuvuoassa).

Täyte: Täytin kakun juhlia edeltävänä päivänä. Sekoita 5dl valmista mangososetta, 1,5dl sokeria ja 1rkl vaniljasokeria. Liota seitsemän liivatelehteä kylmässä vedessä 5min. Kuumenna 2rkl sitruunamehua kiehuvaksi ja lisää liivatteet. Jäähdytä hieman ja lisää liivate täytteeseen.

Vaahdota 2dl kermaa ja lisää se sekä 500g turkkilaista jugurttia mangotäytteeseen.

Kokoaminen: Leikkaa leivinpaperista pyöreä pala irtopohjavuoan pohjalle. Nosta alin kakkulevy vuokaan ja kostuta spritellä (yhteensä kahteen kakkulevyyn menee noin 2dl). Kaada puolet mangotäytteestä päälle ja lisää keskimmäinen kakkulevy. Kaada keskimmäisen levyn päälle loput mangotäytteestä ja nosta päällimmäisin kakkulevy paikalleen. Kostuta spritellä.

Laita esim. kelmua päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli. Kun poistat irtopohjavuoan reunat, muista pyöräyttää ensin reunat veitsen kanssa, ettei kakku halkea (tapahtui tietenkin minulle!).


Koristelu: Koristelin kakun juhlapäivän aamuna. Aloitin levittämällä kakun kaikille pinnoille ohuen kerroksen aprikoosimarmeladia, jotta sokerimassa tarttuu siihen kiinni.

Olin varannut vaahtokarkin makuista sokerimassaa kaksi pakettia ja hyvä niin, sillä yksi ei olisi riittänyt näin isoon kakkuun. Yhdistin sokerimassat ja kaulitsin litteäksi tomusokerilla jauhotetun pöydän päällä.

Käänsin massan kaulimen ympärille ja nostin kakun päälle kaulimen avulla, jonka jälkeen levitin massan tiiviisti kakun päälle ja ympärille. Massan levittäminen niin, ettei siitä synny isompia vekkejä, on hieman vaikeaa enkä osaa antaa siihen vinkkejä, sillä en onnistunut siinä itse kovin täydellisesti.

Leikkasin lopuksi ylimenevän osan pois veitsen avulla ja painelin reunoja kiinni kakkuun. Aikaisemmin tekemäni koristeet olivat kovettuneet hyvin ja nostin ne suoraan kakun päälle enkä edes yrittänyt kiinnittää niitä mitenkään. Nyt niitä oli kätevä siirtää aina sitä mukaa, mitä vieraat ottivat kakkua.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Suvun suosikkivoileipäkakku

Ystäväni suositteli minulle tätä voileipäkakkua, joka on vaatimattomalta nimeltään suvun suosikkivoileipäkakku. Mitäpä sitä muuta voisi sukulaisilleen leipoa, kuin kaikkein parasta, joten kokeilin tämän tyylistä voileipäkakkua synttäreilläni.

Muuntelin ohjetta lähinnä vain kasaamisen suhteen, sillä jätin yhden leipämurukerroksen väliin ja lisäsin paprikat päälle. Lisäksi en löytänyt omasta lähimarketista piparjuurituorejuustoa, joten tässä on käytetty ihan tavallista.

Ja oliko se sitten suvun suosikkia? Kyllä ainakin meidän suvun, sillä kaikkien mielestä voileipäkakku oli erinomainen!



Suvun suosikkivoileipäkakku


350 g sekaleipäviipaleita (esim. Real)
50 g sulatettua voita
2 rkl maitoa

300 g saunapalvikinkkua
1,5 dl hillosipuleita + lientä 0,5 dl
200 g piparjuurituorejuustoa
2 dl ranskankermaa
1 dl basilikaa
1/2 dl ruohosipulia
1/2 tl suolaa
mustapippuria
valkopippuria

6 liivatelehteä
2 dl kermaa
3 pientä suolakurkkua
paprika
persiljaa

Murustele sekaleipäviipaleet kuorineen tehosekoittimessa. Sekoita voi ja maito ja lisää murusten sekaan.

Hienonna tehosekoittimessa saunapalvikinkku tahnamaiseksi. Voit myös pieniä tehosekoittimen avulla hillosipulit (tai käsin). Säästä hillosipuleiden lientä myöhemmäksi.

Sekoita keskenään tuorejuusto, ranskankerma, kinkkutahna ja silputut hillosipulit. Lisää joukkoon vielä mausteiksi silputtu basilika ja ruohosipuli, sekä suola, mustapippuria ja valkopippuria (hieman). 

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi. Kuumenna hillosipuleiden liemi. Purista liivatteista vesi ja lisää liemen sekaan. Anna jäähtyä hieman ja lisää liivate koko ajan sekoittaen täytteen sekaan. 

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele se täytteen joukkoon.

Kokoaminen: Vuoraa irtopohjainen kakkuvuoka leivinpaperilla. Painele puolet leipämuruista pohjalle ja lisää puolet täytteestä. Silppua suolakurkut ja lisää täytteen päälle.

Painele toinen kerros muruja ja lisää loput täytteet. Laita jääkaappiin tekeytymään yön yli. Koristele ennen tarjoilua paprikasilpulla ja persiljalla.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

30v-synttärit



Vietimme eilen synttäreitäni jo toistamiseen, tällä kertaa perinteisin juhlamenoin perheen kera. Lisää synttärijuhlia on luvassa pitkin kevättä, sillä olen niin ovela kettu että ajattelin juhlia itseäni useampaankin otteeseen.



Perheelle järjestetyt "viralliset" synttärit olivat tarkoituksella teemaltaan perinteiset: voileipäkakkua, pasteijoita, täytekakkua... Synttärileipomukset menivät osaltaan pahasti mönkään (kuten saaristolaisleivät, joita en onnistunut koskaan paistamaan kypsiksi, vaikka kuinka kauan pidin niitä uunissa) ja osa onnistui yllättäen ihan hyvin. Olen aina yllättynyt siitä, jos kakku onnistuu. Ja nyt se onnistui periaatteessa ihan hyvin, vaikka matkalla oli monia ongelmiakin. 

Synttäri-menu koostui näin:

Saaristolaisleipää sienisalaatilla
Tomaatti-mozzarellasalaattia
Perinteistä kanapastasalaattia
Kinkkuvoileipäkakku

Vadelma- ja aprikoosi-macarons
Mango-suklaakakku


Saaristolaisleivät eivät siis onnistuneet ja jouduin ostamaan kaupasta valmisversiot. Leikkasin leivät muotilla ympyröiksi ja lusikoin päälle korvasienisalaattia.


Tomaatti-mozzarellasalaattiin olin tehnyt pestokastikkeen tällä ohjeella. Jos olisin tajunnut, olisin sekoittanut kastikkeen kirsikkatomaattien ja mozzarellapallojen sekaan vasta hieman ennen tarjoilua ja eritoten ottanut kastikkeen huoneenlämpöön jo hyvissä ajoin. Nyt kastike oli sameaa, koska oliiviöljy jähmettyy jääkaapissa. 



Kanapastasalaatti on aina varma nakki ja se käy kaupaksi kaikille vieraille. Salaattia on helppo varioida tilanteen mukaan, tällä kertaa siinä oli pastan ja kanan lisäksi grillattua paprikaa, kurkkua ja suolakurkkua, sekä hesen mangokastiketta. Päälle leikkasin hieman ruohosipulia. 


Lohipasteijat tein jo edellisenä viikonloppuna raakapakasteiksi odottamaan ja paistoin uunissa juuri ennen tarjoilua. Kätevää! Pasteijoissa olisi voinut olla enemmä tilliä ja sitruunamehua ja vähemmän puuroriisiä. Taisi loppua minulta kala kesken ja jatkoin täytettä lisäriisillä...



Vadelma- ja aprikoosi-macaronsit olivat suurimman hermoilun kohteena, sillä muistin koko ajan edellisen kerran suklaa-macarons -katastrofin. Vaikka vähensin mantelijauhojen määrää reilusti, tuli näistäkin turhan tömäköitä eikä edes oikeanlaisia ulkonäöltään. Lisäksi molemmat satsit pääsivät hiukan kärähtämään uunissa, joten mietin kyllä vakavasti että jätän mokomat kokonaan pois pöydästä. Niiden maku oli kuitenkin jotakuinkin ok ja kun minulla ei ollut mitään muutakaan makeaa kakun lisäksi, jätin ne pöytään.



Kinkkuvoileipäkakku oli herkullista ja myös mango-suklaakakku onnistui lopulta ihan hyvin. Niistä lisää myöhemmin!


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Synttärijuhlintaa Uleåborgissa


Uleåborg 1881 on mielestäni Oulun parhaita tai jopa paras ravintola. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt vierähtää jo ainakin muutama vuosi, joten kun valitsin ravintolaa synttäri-illallista varten, oli Uleåborg heti vahva vaihtoehto. Vietimme viime lauantaina sekä miehen että minun synttäreitä, joskin minun virallinen synttäripäivä on vasta tänään. Ja ihan täydet 30, jei! (Muutama sana kolmekymppisen pohdintaa löytyy matkablogin puolelta.)

Uleåborg sijaitsee idyllisesti torinrannan vanhassa makasiinirakennuksessa, joten ravintolan puitteet ovat aika uniikit. Itse ravintola on tunnelmallinen ja intiimi, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, etteivät valokuvat onnistu oikein millään, sorry. (Yksi vaihtoehto tosin olisi se, että pyytäisi "voisiko täällä laittaa valot päälle hetkeksi", heh)

Olin varannut pöydän ainakin kuukauden ennakkoon ja kertonut, että juhlimme synttäreitä, joten toivoisimme rauhallista pöytää. Silti saimme pöydän ehkä kaikkein vilkkaimmalta paikalta, naulakoiden vierestä. Olin hieman pettynyt, sillä ravintola oli puolityhjä, mutta olin niin nössö etten tohtinut asiasta sen enempää kommentoida kuin "siis tähänkö".

Onneksi se oli ainoa pettymys, sillä ruoka oli herkullista, kuten odottaa saattoi. Alkuruokina meillä oli nieriätartar ja mietoa chiliä, inkiväärimarinoituja katkaravunpyrstöjä, purjosipulisalaattia ja tuorekurkkuhapankermaa sekä pastramia jäniksenfileestä, porkkana-maa-artiskokkaterriiniä ja viskillä maustettua rusinahilloketta. Keittiön tervehdyksenä tuli perinteisen leivän ja yrttivoin lisäksi kasviscapuccino.




Oma nieriätartarini oli ihanaa, vaikka chili tosiaan oli mietoa: sitä tuskin maistoi. Maistoin myös jänispastramia ja sekin oli hyvää (miehen mielestä erittäin hyvää), mutta itse tykkäsin omasta alkuruuastani enemmän.

Pääruuaksi valitsimme molemmat paistettua poronkareeta, savustettuja juureksia, palsternakka-perunagratiinin ja puolukkakastiketta. Liha oli niin suussasulavaa, että enpä muista yhtä hyvää syöneeni kuin ehkä viimeksi samaisessa ravintolassa (kuvassa liha näyttää hassusti ihan pinkille, mutta se oli juuri sopivan medium+).

Savustetut juurekset olivat jänniä, sillä en muista aikaisemmin maistaneeni sellaisia. Palsternakka-perunagratiini sopi annokseen erinomaisesti ja olisin voinut nuolla sen pikkukipon, jossa se tarjoiltiin. Vilkuilin välillä, olisiko pohjalle jäänyt vielä jotain.



Jälkiruuaksi valitsimme tarkoituksella taas eri vaihtoehdot, jotta pääsisimme molemmat maistamaan kumpaakin. Mies valitsi jäädytetyn sitruunamoussen, paahdettua mantelia ja karamellisoitua ananasta ja minä suklaajäätelöä, persikkababan ja rommikermaa. 




Molemmat jälkiruuat olivat hyviä, mutta nyt miehen valitsema sitruunamousse voitti kilpailun, vaikka annos oli ehkä hieman liian iso (tosin sen asian kanssa pärjää aina). Sitruunamousse oli kevyttä ja täyteläistä, manteli rapsakkaa ja karamellisoitu ananas maistui ihanasti raikkaalle tuoreelle ananakselle. Suklaajäätelö oli hyvää, babassa en maistanut erityisesti persikkaa, kun rommi peitti alleen suurimman osan mauista. Annos oli kyllä kaunis!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Cajun Ribs ja Mac&Cheese


Tämä on kolmas ribsikokeilu puolen vuoden sisällä. Kertoo ehkä jotain siitä, että ribsit ovat meillä kovassa huudossa tällä hetkellä. Ostin edellisellä kerralla Makkarakaupasta ribsejä niin paljon, että pystyin pakastamaan yhden satsin myöhempää käyttöä varten. Ribsilihaa on nimittäin vähänä hankala löytää välillä ainakin näin talvisin, kun grillikausi ei ole päällä. Ainakin me ollaan tehty muutamia hukkareissuja ribsien suhteen, mutta ilmeisesti ribsilihaa on tarjolla enemmän viikonloppuisin? Näin olen ainakin joskus kuullut.

Näiden ribsien juttu oli Miamista ostettu Cajun-mausteseos. Tällä kertaa ribseistä tulikin erilaisia kuin aikaisemmin: ei makean tahmaisia vaan kivan keveästi kirpakoita. Tykkään paljon molemmista!

Ribsit: Sekoita kattilassa 2rkl soijakastiketta, 2rkl vettä, 1,5 limettin mehua, 1 sitruunan mehu, 2rkl wings-kastiketta (hedelmäistä chilikastiketta), 1rkl cajun-maustetta, suolaa maun mukaan, 3rkl muskavado- sokeria (tai fariinisokeria) ja 2-3rkl avokadoöljyä (tai muuta öljyä).
Kuumenna seos kattilassa ja keittele noin viisi minuuttia.

Leikkaa ribsit (n. 1kg) annospaloiksi ja nosta uunivuokaan. Ripsauta päälle hieman suolaa ja voitele ribsit kastikkeella.

Kypsennä ribsejä 185-asteisessa uunissa kaksi tuntia niin, että käännät ja voitelet ribsit puolen tunnin välein.



Mac&Cheese: Keitä lähes kypsiksi 250g makaronia. Sekoita kattilassa 4dl (luomu) täysmaitoa ja 5dl erilaisia juustoja. Käytä ainakin cheddar-juustoa. Itselläni oli cheddarin lisäksi parmesania, vuohenmaitojuustoa ja mustaleima emmentalia.

Kuumenna seosta niin, että juusto sulaa. Anna kiehahtaa hieman. Mausta kastike muskottipähkinällä, ripauksella suolaa ja mustapippuria.

Kaada makaronit ja juustokastike pieneen uunivuokaan. Ripottele päälle vielä n. 1,5dl juustoraastetta (käytin tähän mustaleima emmentalia). Kypsennä 185-asteisessa uunissa niin pitkään, että pinta on saanut hieman ruskeaa väriä.


tiistai 5. maaliskuuta 2013

Pikainen chicken biryani

Ostin vuoden takaisella Dubain reissulla kolme eri intialaista mausteseosta: tandoor masalan, shahi paneerin ja bombay biryanin. Viimeksi mainittu on jäänyt vähälle käytölle lähinnä siksi, että se on unohtunut muiden mausteiden joukkoon. Shahi-seos on jo loppunut ja sitä olisi kiva saada lisää, sillä ruuasta tuli lähes yhtä hyvää kuin intialaisessa ravintolassa. Ihan hyvä lohdutus Intia-kaipuusta kroonisesti kärsivälle :)

En aikonut postata tätä ruokaa ollenkaan, sillä sen olennainen osa on juuri tämä bombay biryani -mausteseos eikä sitä varmaankaan (ainakaan ihan samanlaista) saa suomalaisista ruokakaupoista (en tiedä saisiko etnisistä). Mutta sitten huomasin, miten helppo ja hyvä arkiruoka tämä on, joten ehkä tästä voi saada jotain vinkkiä muutkin. Ja mikäli liikkuu intialaisväestön ruokakaupoissa missä päin maailmaa tahansa, kannattaa aina tsekata maustehyllyt ;)



Kanat: Sekoita kulhon pohjalla n. 2rkl öljyä ja n. 1rkl intialaista mausteseosta. Pilko kaksi kanafilettä pienehköiksi paloiksi ja sekoita marinadiin sekaan. Anna tekeytyä puolisen tuntia (tai vähemmän, jos on kiire).

Riisi: Keitä basmatiriisiä suolavedessä niin, että valmista riisiä on neljälle hengelle. Sekoita riisin joukkoon samaa mausteseosta kuin kanoihinkin. Maista mikä määrä on sopiva.

Pilko puolikas makea sipuli, puolikas punainen chili ja raasta kaksi isoa valkosipulinkynttä. Kuumenna wokkipannussa öljyä ja kuullota sipuli, chili ja valkosipuli kaikki yhtäaikaa miedolla lämmöllä.

Lisää kanapalat pannulle ja kypsennä. Lisää viimeisenä riisi ja paista sitä käännellen n. 10min. Silppua kasa tuoretta korianteria ja lisää biryanin sekaan.

Ruoka oli toisena päivänä vielä parempaa kuin ensimmäisenä, sillä paistoin koko höskän toistamiseen pannussa. Riisistä tuli ihanan rapeaa!

Tältä muuten näytti Dubaissa syöty kana biryani:


perjantai 1. maaliskuuta 2013

Peanutbutter Blondies


Blondies oli minulle vielä jokin kuukausi sitten tuntematon käsite, mutta eipä ole enää! Kokeilin loppukesästä vadelmablondieseja ja ihastuin totaalisesti. Blondiesit mahtavat olla jopa enemmän makuuni kuin browniesit.

Jokainen Amerikoissa hetkeäkään asunut on varmasti kokeillut (olosuhteiden pakosta) pähkinävoi-hilloleipiä. Oma aamupalani koostui niistä jopa melkein päivittäin muutaman kuukauden ajan, kun asuin lukioikäisenä amerikkalaisessa perheessä.

Yhdistelmä voi tuntua ällöttävälle, mutta suolainen ja makea toimivat (minulle) yhdessä aina. Siksi Vatsasekaisin Kilinkolin -blogista löytynyt maapähkinäblondiesin ohje vadelmahilloineen pysäytti hiiren klikkailun hetkeksi, pakko kokeilla!

Käytin omaan versiooni vadelmahillopurkin jämät, mikä ei ollut ihan riittävä määrä mielestäni vaan suosittelen ohjeen mukaista määrää (kirjoitan sen tähän ylös). Pakastevadelmat blondiesin päällä raikastivat kivasti ja toivat myös makeutta.

Valkosuklaa pääsi ruskistumaan uunissa, joten seuraavalla kerralla laittaisin sen mukaan ehkä vasta paistamisen puolivälissä? Makua se väri ei haittaa, mutta ulkonäkö olisi raikkaampi, jos valkoinen olisi valkoista :)

Blondies: Sulata 100g voita kattilassa ja sekoita siihen 1dl pähkinävoita ja 2,5dl fariinisokeria. Ota kattila pois liedeltä ja sekoittele hetki, että ainekset sulautuvat toisiinsa. Anna seoksen jäähtyä hetki ja sekoita sitten mukaan yksi kananmuna ja 1tl vaniljauutetta. Lisää 3dl jauhoja ja ripaus suolaa ja sekoita nopeasti.

Voitele pieni uunivuoka ja vuoraa sen pohja leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan ja tasoita sen pinta esim. lusikalla. Tiputtele päälle 1dl vadelmahilloa ja 1dl pehmeää pähkinävoita (lämmitä hetki mikrossa). Tasoittele pintaa ja tee halutessasi pintaan marmorointikuvioita esim. lusikalla. Koristele päällinen valkosuklaarouheella/paloilla.

Paista 175-asteisessa uunissa 20-25min. Jäähdytä kunnolla ennen leikkaamista. Tarjoile tuoreiden vadelmien kera!