torstai 31. lokakuuta 2013

Lihattoman lokakuun huipennus: Halloumi-pita



Lihattoman lokakuun paras kasvisruoka oli melko pikaisesti kyhätty halloumi-pita. Idea tuli siitä, kun vierailin vasta Berliinissä, mistä saa huhujen mukaan erinomaista kasviskebabia. Emme valitettavasti liikkuneet sen kuuluisimman snagarin liepeillä, joten kebab tuli nautittua perinteisenä lihaversiona.

Kotona toteutettu kasviskebab oli kyllä kertakaikkisen kielenvievä ja tulee jäämään pysyvästi ruokalistalle! Ohje on epämääräinen, mutta ei arjen tohinassa ehdi mitään mittailemaan. Pitaleipien täytteenä oli muiden juttujen ohella raakaa sipulia.

Tsatsiki: Raasta pätkä kurkkua ja valkosipulinkynsi. Sekoita ne turkkilaisen jugurtin kanssa ja mausta suolalla ja hunajalla. Anna tekeytyä hetki jääkaapissa.

Kasvikset: Leikkaa munakoisosta kapeita siivuja, ripottele niiden päälle hieman suolaa ja odota, että neste nousee pintaan. Pyyhi taloustaperilla. Leikkaa punaisesta paprikasta leveitä siivuja ja kesäkurpitsasta kapeita.

Lämmitä pannulla hieman maapähkinäöljyä ja paista munakoisot molemmin puolin ja nosta kulhoon. Toista kesäkurpitsojen ja paprikan kohdalla. Paprika kannattaa laittaa pannulle kuoripuoli alaspäin ja paahtaa hieman tummaa pintaa (toiselta puolelta ei tarvitse välttämättä paistaa).

Kaada kasvisten sekaan hieman maapähkinäöljyä ja valuta hieman hunajaa. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Silppua sekaan vielä persiljaa ja tuoretta minuttua.

Halloumit: Siivuta halloumista paksuja siivuja. Sivele siivun toiselle puolelle bbq-kastiketta ja nosta keskilämpöiselle pannulle kastikepuoli alaspäin. Sivele myös toinen puoli ja käännä. 

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Paahdettu bataatti-tomaattikeitto



Kasvisten paahtamisesta tulee ihanan täyteläisen maun lisäksi huumaava tuoksu koko asuntoon. Paahdettu valkosipuli on hauskan tahnamaista ja tomaateista irtoaa kuori ihan itsekseen. Siksi kasvisten paahtaminen ennen keitoksi tekemistä kannattaa, jos aikaa on.

Paahdetut kasvikset: Kuori ja pilko puolikas bataatti pienehköiksi kuutioiksi ja siirrä uunivuokaan. Leikkaa kokonainen valkosipuli halki hieman yli puolen välin ja laita leikkuupinta ylöspäin uunivuokaan. Halkaise mieto punainen chili, poista siemenet ja lisää vuokaan. Lisää vielä 6-8 pienehköä tomaattia ja pirskottele kasvisten päälle oliiviöljyä ja rouhaise himalajansuolaa. Paaha kasviksia uunissa 200-asteessa noin 45min.

Anna paahtuneiden vihannesten jäähtyä hetki ja siirrä bataatit ja chili kattilaan. Kuori tomaatit varovasti ja purista valkosipulia niin, että tahnamainen sisus tulee kaikista kynsistä ulos. Lisää tahna ja kuoritut tomaatit kattilaan. Lisää joukkoon vielä 2-3dl vettä, 1tl luomu kasvisliemijauhetta ja 4rkl tomaattipyrettä. Mausta mustapippurilla.

Keitto: Kuumenna keitto kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen 5min. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisää haluamasi verran vettä (itse laitoin muutaman desin). Lisää lopuksi vielä pieni luraus kermaa ja mausta himalajansuolalla.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Tropiikki jäätelökulhossa


Eksoottiset hedelmät kuuluvat talveen. Niin hassulta kuin se kuulostaakin! Enkä tarkoita Suomen talvea, vaan ihania lämpimiä eteläisiä maita, joihin hyvällä tuurilla pääsee talvilomalla matkustamaan. Jos on maistanut ihanan makeaa ananasta, papaijaa tai vaikka mangoa lähempänä päiväntasaajaa, ei voi oikein iloita kotiruokakaupassa myytävistä tropiikin hedelmistä.

Mutta pienellä tuunauksella niistäkin saa eksotiikkaa arjen keskellä, esimerkiksi jäätelön muodossa! Tuoreen mangon salsassa voisi kyllä vaihtaa purkkimangoon, sillä tämäkin yksilö oli varsin mauttoman oloinen ja vaati välttämättä sokeria ympärilleen.

Mango-passionjäätelö: Vatkaa kolme kananmunaa muutaman minuutin ajan, kunnes seos on keltaista tahnamaista. Lisää hiljalleen 3/4dl sokeria ja vatkaa vielä muutaman minuutin ajan. Lisää 2dl kermaa, 5dl valmista mangopyrettä sekä 2-3 passionhedelmän sisusta.

Valmista loppuun jäätelökoneesi ohjeen mukaan ja pakasta ilmatiiviissä rasiassa.

Mangosalsa: Pilko puolikas mango kuutioiksi. Mausta kuutiot limetin mehulla, muskavadosokerilla ja tuoreella mintulla. Anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Synttäriarvonta: Berliinin ruokatuliaiset

Kaksi vuotta sitten lokakuussa sain päähäni aloittaa ruokablogin, sillä pidin erityisesti ruokien valokuvaamisesta ulkomailla. Ensimmäinen postaus käsitteli, mitäpä muutakaan kuin italialaista pizzaa, seuraava sushia.

Ruokamatkailu on ollut tämän blogin innoittaja alusta lähtien ja nimikin on väännös siitä: makuja maailmata, mutta niitä kokataan vasta omassa kotikeittiössä. Ja niillä tarvikkeilla, mitä lähikaupoista on saatavilla.

Toki hamstraan myös mahdollisuuksien mukaan ruokatuliaisia ulkomaan reissuilta. Tyypillisimpiä ovat mausteet, chilikastikkeet, sinapit ja hillot. Voisin ostaa kokonaisen ruokakaupan tyhjäksi melko monessa maassa, mutta toistaiseksi olen joutunut tyytymään muutamaan pieneen purnukkaan per reissu.

Viime vuonna synttärit jäi juhlimatta, mutta tänä vuonna Berliinin työreissu osui niin sopivaan saumaan, että en voinut vastustaa kiusausta ostaa teille, hyvät lukijat, pienen trolleyni pienen tyhjän tilan täyteen ihania purnukoita KaDeWe:n gourmet-osastolta.



Mukaan valikoitui: rosmariinisuolaa, neljä erilaista pientä sinappia (mm. mustaherukka), chilikastiketta sekä jotain omenaista kastiketta, jota ei minun saksankeittiötiedoillani sen enempää määritellä. Eikä sen puoleen saksan kielitaidoilla.


Seuraa siis arvonta, johon voi osallistua seuraavilla tavoilla:

  1. Kommentoimalla tätä postausta saa yhden arvan. Kerro minulle minkä maan ruokakulttuuri kiinnostaa eniten?
  2. Toisen arvan saa tykkäämällä Makuja kotoa Facebook-sivusta täällä. Kerro kommentissasi, mikäli ansaitset tämän tupla-arvan!
  3. Kolmannen arpalapun voi saada jakamalla linkki tästä kilpailusta omassa blogissa tai Facebookissa. Kerro kommentissa myös tämä, niin askartelen mukaan lisäarvan.
Osallistumisaikaa on  melkein viikko, arvonta sulkeutuu 2.11.2013 klo 24:00. Anonyymit laittakaa mukaan jokin nimimerkki, niin en mene ihan sekaisin arpajaisissa! Voitosta ilmoitetaan blogissa ja tuotteet lähetetään postitse.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Tsaarin makeat blinit


Nikolai on Sinebrychoffin panimon perustajan Nikolai Sinebrychoffin nimikko-olut, joka lanseerattiin vuonna 1988. Ei siis ole kyseessä tsaarin mukaan nimetty olut, mutta nämä blinit ansaitsivat ruhtinaallisen etuliitteen, kun lisämakuina on kuninkaallista tummaa suklaata ja päärynää.

Blinit ovat herkullisia suolaisina ja vähemmän tunnettuja makeina versioina, ainakin omassa keittiössäni. Nämä täyteläiset ja hieman happamat bilinit kisaavat Sinebrychoffin suklaa ja olut -kilpailussa ja äänestämään pääsee täältä. Äänestysaika on 26.10.-8.11.2013. Voittaja julkistetaan Suklaafestareilla.

1,5dl turkkilaista jugurttia
1/4 palaa hiivaa
2rkl sokeria
1/4tl suolaa
1dl tattarijauhoa
1dl Nikolai Tumma Lageria
1 keltuainen
1 valkuainen

2 päärynää
2rkl muskavadosokeria
2rkl voita

50g Fazerin tummasuklaata
3rkl maitoa

Blinitaikina: Lämmitä jugurtti. Sekoita jugurtiin hiiva, sokeri, suola ja tattarijauhot. Anna tekeytyä huoneenlämmössä parisen tuntia. Lämmitä Nikolai Tumma Lager ja sekoita taikinan joukkoon. Sekoita myös keltuainen. Vatkaa valkuainen ja kääntele taikinan joukkoon juuri ennen paistamista.

Päärynät: Kuori päärynät ja siivuta viipaleiksi. Halkaise viipaleet kahtia ja leikkaa päärynän keskus pois paloista. Lämmitä kattilassa voi ja muskavadosokeri. Kun seos kuplii hieman, lisää päärynät. Anna päärynöiden kypsyä muutaman minuutin ajan, kääntele välillä. 

Tummasuklaakastike: Pilko Fazerin tummasuklaa kattilaan. Kun suklaa sulaa, lisää joukkoon maito pienissä erissä. Sekoita. Lisää maitoa sen verran, että kastikkeesta tulee notkeaa mutta paksuhkoa.

Blinien paistaminen: Lämmitä valurautapannu keskilämpöiseksi. Lisää pieni nokare voita ja hieman öljyä. Kaada pannulle taikinaa ja paista blinit molemmin puolin. Kun taikina kuplii, blinin voi kääntää. Taikinasta tulee neljä isoa tai kahdeksan pientä bliniä.

Yhteistyössä Sinebrychoff

perjantai 25. lokakuuta 2013

Tomaatti-vuohenjuustopiirakka


Ostin eräällä kauppareissulla yhtä lempiraaka-ainettani eli tomaatteja lähes kaikissa muodoissa mitä niitä saa. Osan ostin siksi, että tarvitsin niitä ja osan siksi, että ne oli pakattu niin nätisti ja houkuttelevasti. Sinällään heräteostokset eivät haitanneet mitään, kun tomaattiruokia tulee kuitenkin laitettua suhteellisen usein. Siltikin, etteivät tomaatit Suomessa maistu kovin millekään ilman kunnon maustamista.

Tämä piirakka sopii mainiosti illanistujaisiin ja raikkaan viinin kera nautittavaksi!

Pohja: Sekoita 2dl lämmintä maitoa ja puoli palaa hiivaa. Lisää 1/2tl suolaa ja 1,5rkl hunajaa sekä 2dl durumjauhoja. Anna taikinan levätä puolisen tuntia ja lisää siihen 50g sulatettua voita sekä noin 2,5dl vehnäjauhoja. Vaivaa taikinaksi.

Täyte: Valuta siivilässä kaksi tölkillistä tomaattimurskaa (noin 800g). Mausta tomaattimurska 1tl suolalla, 1rkl sokerilla, 1tl pimentonilla (savupaprikajauhe), mustapippurilla sekä 0,5-1tl chilihiutaleilla.

Levitä pohja ison piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Lisää päälle tomaattitäyte. Leikkaa 200g vuohenjuustoa siivuiksi ja asettele tomaattitäytteen päälle. Halkaise 250g pisaratomaatteja ja lisää. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15min.

Valuta paistetun piirakan päälle hieman oliiviöljyä (erityisesti juustokohtien päälle) ja rouhaise himalajansuolaa ja mustapippuria

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

(Vähän liian) paistettu ankanrinta


Ensimmäinen ankkakokeilu tapahtui muutama viikko takaperin. Olin lukenut jostain ohjeena, että ankkaa paistetaan pannulla kolmisen minuuttia per puoli ja sen jälkeen uunissa folioon käärittynä 10-15min. Ei tullut mieleenkään, että silti koko homma kannattaisi tarkistaa mittarin kera. Eli pieleen meni omalta osaltani, sillä ankka paistui liian kypsäksi.
Pidin ankkaa uunissa noin 14 minuuttia. Se oli siis liikaa, mutta ankan rintafileitäkin lienee eri kokoisia, joten tarkkaa ohjetta ei pystyne kukaan antamaan. Googlettelun perusteella sopiva sisälämpötila näyttäisi olevan noin 58 astetta. Mittari kehiin seuraavalla kerralla!
Ankanrasvassa kypsennetyt parsat olivat sen sijaan erittäin herkullisia eikä marsalakastikkeen kanssa mene koskaan pieleen.
Paistettu ankanrinta: Ota ankan rintafile huoneenlämpöön ennen paistamista ja viillä rasvaiseen puoleen ristikkokuvio. Laita file rasvainen puoli alaspäin pannulle ja kuumenna. Paista molemmin puolin kolme minuuttia.
Mausta file suolalla ja pippurilla ja kääri folioon. Paista 200-asteisessa uunissa sisälämpömittarin kera noin 58-asteiseksi. Nosta pois uunista ja anna levätä foliossa 10min.
Parsa: Leikkaa parsanipusta puumainen kanta pois. Paista parsoja ankasta jääneessä rasvassa muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta folion sisään odottamaan kastikkeen valmistumista.

Kastike: Kaada edelleen samalle pannulle 2dl marsalaviiniä ja lisää rosmariinin oksa. Anna kiehua hiljalleen 5min. Nosta oksa pois ja mausta suolalla. Lisää 1rkl voita ja sekoita tasaiseksi.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kreolipata ja friteeratut perunat



Konsepti on meille suomalaisille varsin tuttu: lihaa ja perunaa. Mutta mausteet ja valmistus tekevät oman jekkunsa ja yhtäkkiä karjalanpaisti ja perunat onkin kreoliruokaa, jota syödään ainakin Yhdysvalloissa ja Karibian maissa.

Lihaton lokakuu aloitti juuri viimeisen kolmanneksensa, mutta näitä pimeään ja kylmään syksyyn sopivia liharuokia on jäänyt ihan liian pitkäksi aikaa roikkumaan julkaistavien listalle. Syödään siis tänään virtuaalisesti(kin) lihaa.

Kreolipata: Pilko punainen paprika ja makea sipuli keskikokoisiksi paloiksi. Paista karjalanpaistilihoja (700g) nopeasti pannulla öljyssä/voissa. Kaada lihat uunipataan. Paista nopeasti hieman sipuleja ja paprikaa pannulla ja lisää uunipataan.

Kaada pannulle 3dl vettä ja anna kuplia vähän aikaa. Kaada neste uunipataan. Lisää pataan noin 1rkl cajun-mausteseosta, 0,5dl soijakastiketta sekä mustapippuria ja suolaa. Sekoita ja nosta kansi päälle. Kypsennä matalassa lämpötilassa useita tunteja (esim. 180-astetta ja noin kolme tuntia).

Friteeratut perunat: Kuori haluamasi määrä jauhoisia perunoita (itsellä puikulaperunoita). Leikkaa perunat siivuiksi ja pidä hetki kulhossa, jossa on kylmää vettä. Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa n. 7dl paistoöljyä 160-170 asteiseksi.

Nosta perunasiivuja kypsymään öljyyn (riippuen perunoiden ja kattilan koosta sekä öljyn määrästä, noin 4-7 kerrallaan). Kypsentäminen kestää joitakin minuutteja ja perunat ovat valmiita, kun pinta on hieman ruskistunut. Nosta perunat reikäkauhan avulla talouspaperin päälle ja lisää suolaa.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Healthy Kitchen / Vegedinneri

Sara La Fountain: Healthy Kitchen, 2013, Tammi. Saatu blogin kautta.

Selasin Sara La Fountainin ensimmäistä keittokirjaa Passion for foodia kirjakaupassa useampaan otteeseen ennen kuin ostin sen. Pidin kirjasta ensi näkemällä, mutta koska kokkailen hyvin vähän ohjeiden mukaan, omistan suhteellisen vähän ruokakirjoja. 

Kirjasta tuli yksi lemppareistani, joten olin todella ilahtunut, kun sain Tammelta Saran uusimman kirjan Healthy Kitchen. Healthy Kitchen - hyvää oloa keittiöstä, jatkaa tyylillisesti Passion for foodia: kuvat ovat herkullisia ja kauniita ja ruokaohjeet houkuttelevia sekä suhteellisen helppoja. Juuri sellaisia, mihin itsekin pyrin!

Healthy Kitchen tarjoaa muutakin kuin ruokaohjeita ja se on mielestäni ennemminkin lifestyle-kirja. Toki pääpaino on ruualla, mutta tällä kertaa kirja on herkuttelun lisäksi kokonaisvaltaisesti hyvään oloon tähtäävä ja sisältää myös luonnonkosmetiikkaohjeita.

Olen varmasti käytännössä liian laiska valmistaakseni (kieltämättä ihanan kuuloisia) naamioita, scrubeja tai vaikkapa mandariinikynttilän, mutta voisin kuvitella tekeväni näitä joskus lahjaksi. Siis jos oikein energiseksi joskus alan. Mutta kuvat ovat kauniita ja tykkään selata ohjeita vaikken tositoimiin ryhtyisikään.

Sen sijaan ruuan suhteen tartuin heti kauhan varteen ja sopivasti lihattoman lokakuun kunniaksi ensimmäisenä kokeiluun pääsi vegedinneri. Oma versioni on hyvin lähellä Saran ohjetta, mutta muutamia muutoksia tuli jääkaapin sisällön takia. Joka tapauksessa tämä oli herkkua, todella ihanaa kasvisruokaa!

Vegedinneri

Vihannespihvit: Kuori ja raasta puolikas bataatti, yksi iso porkkana, kaksi jauhoista perunaa sekä kolme tuoretta valkosipulinkynttä. Silppua 1rkl lehtipersiljaa. Sekoita raasteet, persilja ja 3/4-1dl korppujauhoja, 2 kananmunaa, mustapippuria ja himalajansuolaa.

Muotoile massasta pihvejä ja paista pannulla tilkassa oliiviöljyä molemmin puolin. Nosta uunipellille leivinpaperin päälle. 

Sienet: Asettele 4-5 portobellosientä myös pellin päälle kasvispihvien kanssa. Mausta sienet balsamiviinietikalla (Saran ohjeessa 2rkl, mutta minä spreijasin ehkä 1tl yhteensä), oliiviöljyllä ja suolalla. Paista sieniä ja pihvejä uunissa 200 asteessa noin 10min.

Tomaattikastike: Pilko yksi punainen paprika ja raasta neljä tuoretta valkosipulinkynttä. Lämmitä kattilassa loraus oliiviöljyä ja kuullota sipulit ja paprikat. Lisää 2rkl tomaattipyreetä ja 2rkl tomaattimurskaa, sekä 1dl vettä ja 1tl (luomu) kasvisliemijauhetta sekä 1rkl hunajaa

Anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin 5min ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta suolalla.

Persiljaöljy: Laita monitoimikoneeseen nippu lehtipersiljaa (itsellä puolikas nippu persiljaa ja puolikas korianteria), 3/4dl oliiviöljyä, 1tl raastettua valkosipulia ja puolikkaan limen mehu. Surauta tasaiseksi.

torstai 17. lokakuuta 2013

Täyteläinen Apple Pie


Muhkea keskeltä kohollaan oleva omenapiirakka on ehkä amerikkalaisin jälkiruoka minkä tiedän. Omasta piirakastani ei tullut ihan niin muhku, sillä omenatäytettä olisi pitänyt olla varmasti kaksin verroin. Mutta ei anneta pienten ulkonäköseikkojen häiritä, sillä kuori oli ihanan mureneva ja omenatäyte suussasulavaa. 

Omenatäyte: Kuori ja lohko ohuiksi siivuiksi noin puoli kiloa (kotimaisia) omenoita. Siirrä lohkot kulhoon ja purista niiden päälle noin 1rkl sitruunamehua. Mausta omenat 3rkl muscavadosokerilla, 1tl luomuvaniljatahnalla, 1tl kanelilla (ja 1rkl viskillä). Sekoita joukkoon vielä 2-3rkl vehnäjauhoja.

Pohja: Vatkaa 150g huoneenlämpöistä voita ja 1/2dl sokeria vaahdoksi. Lisää yksi kananmuna ja vatkaa vielä hetki. Sekoita joukkoon 1/2tl suolaa ja noin 4,5dl vehnäjauhoja.



Leipominen: Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse taikina ympyräksi, joka on hieman isompi kuin vuoka. Nosta taikina varovaisesti kaulimen avulla vuokaan ja painele kiinni reunoihin. Leikkaa yli menevä osa pois.

Kaada omenatäyte pohjan päälle ja lisää vielä pieniä voinokareita sinne tänne. Kaulitse toinen ympyrä ja nosta se kaulimen avulla piirakan päälle. Leikkaa ylimääräinen osa pois ja nipistä reunat kiinni. Voit myös tehdä kuvioita haarukalla. Pistele piirakkaan reikiä haarukalla.

Paista piirakkaa 180-asteisessa uunissa noin 35min. Tarjoile vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera.


tiistai 15. lokakuuta 2013

Gloria Blog Awards 2013, paras ruokablogi?



Sain alkusyksystä kuulla jotain mieletöntä, sillä Makuja kotoa oli valittu ehdokkaaksi Gloria Blog Awards 2013 -kilpailuun kategoriassa paras ruokablogi.  Oma blogini kisaa siis Suomen parhaimman ruokablogin tittelistä ja tuomaristona toimii alan merkittäviä asiantuntijoita. Aika upeaa!

Olen luonnollisestikin todella otettu saamastani kunniasta, sillä Suomessa on valtavasti hienoja ruokablogeja! Lisäksi kilpailussa etsitään lukijoiden suosikkia niin ruoka-, sisustus- kuin tyyliblogienkin kategorioissa ja äänestämään pääsee täältä. Äänestysaikaa on jäljellä vielä muutama päivä, joten nyt kannattaa heti klikkailla äänestykseen ja tukea suosikkiblogejaan. Äänestäneiden kesken arvotaan useita erilaisia palkintoja!

Makuja kotoa jää jännityksellä odottamaan 1.11. Gloria Blog Awards 2013 -gaalassa julkistettavia tuloksia!

Herkullinen vegespydäri



Tämä voisi olla ehkä viimeinen kerta tälle syksylle, että mukana on ruusukaalia? Julkisesti siis, tehän ette tiedä mitä täällä virtuaalitodellisuuden toisella puolella tapahtuu, heh. Mutta ainakin ruusukaali sopii erinomaisesti kasvispyttipannuun eli vegespydäriin, johon voi dumpata myös tähteeksi jääneitä juttuja, perinteisesti ainakin edellisenä päivänä keitettyjä perunoita. Tarjoile vaikka ranskankerman kera!


Kasvispyttipannu: Kuori kasa (edellisenä päivänä) keitettyjä perunoita ja lohko isoiksi kuutioiksi. Kuori toinen kasa ruusukaaleja (ota päällimmäiset lehdet pois) ja leikkaa kannat irti. Halkaise ruusukaalit kahtia tai neljään osaan. Kuori puolikas sipuli ja leikkaa muutamaan osaan. Kuori muutama tuore valkosipulinkynsi ja raasta.

Lämmitä pannulla voita ja oliiviöljyä (melko reilusti). Lisää valkosipuliraaste ja sipulipalat ja kääntele hetki. Lisää ruusukaalit ja kääntele hetki. Lisää vielä perunat ja kääntele muutaman kerran. Paista perunoihin ja ruusukaaleihin hieman ruskeaa pintaa ja mausta suolalla ja pippurilla. Purista lopuksi koko komeuden päälle limetin mehua.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Nachot, kirpeä avokadodippi ja tomaattisalsa


Road tripin meksikolaista ruokaa syödessä muistui taas mieleen, kuinka hyviä itse tehdyt nachot ovat. Ja ihan täydellistä lauantai-illan naposteltavaa. Tai minkä tahansa illan! Tomaattisalsaa ja avokadodippiä on nähty tässä blogissa vähän joka välissä, mutta variaatioita on monia.

Tämä avokadodippi on limetin ja jugurtin ansiosta ihanan kirpeää, mutta täyteläisen pehmeää. Ja tomaattisalsa on hyvin lähellä meksikolaisten ravintoloiden versiota, kiitoksia pienen tomaattimurskalisäyksen.

Avokadodippi: Pilko yksi avokado ja purista yhden limetin mehu. Lisää 1dl turkkilaista jugurttia, ripaus suolaa ja sokeria. Pyöräytä sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.

Tomaattisalsa: Pilko puolikas makea sipuli ja laita sekoitusastiaan. Purista puolikas/kokonainen limetti sipulien päälle. Poista tomaateista (6 pienehköä makeaa tomaattia) sisus ja pilko pieneksi. Lisää tomaatit astiaan ja mausta suolalla ja sokerilla sekä chilillä maun mukaan.

Pilko kourallinen tuoretta korianteria ja lisää. Sekoita joukkoon pieni luraus avokadoöljyä ja muutama ruokalusikallinen tomaattimurskaa



Nachot: Leikkaa tortillalettuja pieniksi kolmioiksi (käy kätevimmin saksilla ja useampi lettu päällekäin). Lämmitä laakeassa pannussa öljyä noin 1cm verran öljyä. Älä anna öljyn kuumentua liikaa, sillä nachot palavat helposti.

Tiputtele 4-5 nachoa kerrallaan öljyyn ja paista kunnes reunat ovat hieman ruskistuneet. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan ja ripottele päälle suolaa. Anna kuivua muutaman tunnin ajan.

Vinkki: Nachot onnistuvat parhaiten, kun tortillaletut ovat kuivia. Tortillat voi leikata esim. reilusti aikaisemmin ja jättää pöydälle kuivumaan, tai niitä voi kuivattaa pöydällä paistamisen jälkeen.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Berliinin ruokajutut x 3 (+ jälkkäri)

Blogi on viettänyt viime päivät hiljaiseloa, sillä olen ollut työmatkalla niin Haapajärvellä kuin Berliinissäkin. Vaikka söimme ensin mainitussa varsin hyvän kotiruokalounaan, niin taidan keskittyä kuitenkin Saksanmaahan.

Berliini on yksi lempikaupunkejani Euroopassa ja ei vähiten ruokakulttuurinsa vuoksi. Tällä reissulla syötiin niin paljon hyvää ruokaa kuin ehdittiin, mutta pakko oli taas todeta, ettei mikään muutama päivä ole tarpeeksi ruokatoiveiden toteuttamiseksi.

Ja niitä toiveita meillä oli kaksi: turkkilaista ja vietnamilaista, sillä näitä vaihtoehtoja kaupungista löytyy pilvin pimein. Kolmas oli villi kortti, joka toteutui tällä kertaa, yllättäen, saksalaisen ravintolan muodossa. Ja villiä oli se mitä saatiin. Tai ainakin kollegani sai.

Mutta aloitetaan siitä vietnamilaisesta. Kävimme Potsdamer Platzia lähellä sijaitsevassa Cinh Cinh Vietnamese Food - Sushi -nimisessä ravintolassa (ainakin kuitissa lukee näin) ja pääsimme toteamaan heti aluksi, että ravintola oli selvästi suosittu. Jonotimme hetken aikaa pöytää ja saimme sen lopulta yllättävän pian.

Listalla oli niin vietnamilaisia ruokia ja sushia kuin thaimaalaista ja hieman intialaistakin. Ravintolan sisustus oli tuttuun aasialaiseen tyyliin sitä sun tätä, mutta ruoka ilmeisen hyvää, sillä kaikkien annokset näyttivät herkullisilta. Tilasimme molemmat Pho-nuudelikeitot, minä (lihattoman lokakuun vastaisesti) naudanlihalla ja kanalla (bo ga) ja työkaverini tofulla (dau phu).

Annokset olivat valtavan suuret ja höyryävät ja maistuivat hauskan inkiväärisille. Tofu oli erittäin hyvää eikä omassa annoksessanikaan ollut mitään valittamista. Paitsi että annos oli tosiaan valtava!



Turkkilaiselta puolelta kebab oli tietenkin luonnollinen valinta. Olisin halunnut maistaa kuuluisaa Kreuzbergissä myytävää kasviskebabia, mutta emme liikkuneet varsinaisesti siellä päin, joten päädyimme metroaseman alapuolella sijaitsevaan pieneen grilliin Prenzlauer Bergissä.

Döner kebab maksoi tuttuun tapaan 2,5e ja siinä oli reilusti tuoreita kasviksia, vapaavalintaista kastiketta sekä rapea leipä. Söimme kebabit hyvällä ruokahalulla nauttien siitä, että Berliinissä tarkeni vielä syödä ulkona. Ja mietimme (taas kerran) miksi kebab ei ole samanlaista Suomessa.



Saksalaisen ravintolan, Nante Eck:n, bongasimme väsyneenä Unter den Lindenin varrelta ja päätimme perehtyä saksalaiseen keittiöön kerrankin ihan kokemuksen kautta. Tutkailtuamme listaa tovin päätyi työkaverini tilaamaan jotain, missä oli hapankaalta ja oletettavasti makkaraa. Minä tilasin flammkuchenin mitä ilmeisimmin hyvin perinteisillä täytteillä eli hapankermalla, pekonilla ja sipulilla.

Pienen odottelun jälkeen pöytäämme kiikutettiin varsin suurta hämmennystä aiheuttanut annos:



Kun hieman tokenimme, saimme vastattua tarjoilijalle kiivaasti yhtä suusta nein, nein, nein... Ei ole meidän annos. Kohta toinen tarjoilija tuli takaisin listan kanssa ja selvitti että olimmepa hyvinkin tilanneet possun eikä mitään makkaraa.

Ei siinä auttanut muu kuin työntää valtavalta possumötikältä nahkaa hieman sivuun ja iskeä haarukka kiinni (ilmeisesti) suolan kanssa keitettyyn lihaan. Maistui lähinnä, hmmm, possun lihalle. Mukana keitetyt perunat ja, annoksen odotetuin anti, hapankaalta.



Oma flammkuchen-annokseni oli sitä vastoin hauska kokemus ja aion tehdä sitä joskus itsekin. Flammkuchen on mitä todennäköisimmin saksalaisen keittiön parhaimmistoa ja aion turvautua siihen vastaavissa tilanteissa myöhemminkin.



Lopuksi vielä bonuksena jugurttijäätelöt, jotka syötiin Potsdamer Platzin Frohsinn-nimisessä paikassa. Minä otin jäätelöni kaveriksi mansikoita ja krokanttia. Hyvää oli. Ja kylmää!



lauantai 5. lokakuuta 2013

Road Trip: Meksikolaiset ruokapaikat

Jenkeissä matkustaessa kannattaa ehdottomasti hyödyntää mahdollisuus syödä hyvää meksikolaista ruokaa. Tosin paikkojen kirjo on laaja ja välttämättä kohdalle ei osu juuri sitä toivotunlaista meksikolaista katuruokaa, mutta mitä enemmän testaa, sitä parempi. Edellisen reissun (Florida, New York) meksikolaisten ravintoloiden raportin voi lukea täältä.

Tällä reissulla söimme meksikolaista pikaruokapaikassa, ravintolassa, autenttisen näköisellä grillillä sekä food truckista. Food truck voitti, sitten tuli grilli ja kolmannen sijan jakoivat pikaruokala ja ravintola (siksi että toinen hieman alitti odotukset ja toinen ylitti). 

Aloitetaan siitä ravintolasta. Se oli San Diegossa ja ravintolan nimi oli lupaavasti Los Panchos de Charly Mexican Grill & Cantina. Se oli ainoa edes vähän kitsi paikka minkä löysin kaupungin keskustasta (mikä on huono paikka ylipäätään etsiä mitään autenttisia ravintoloita).

Tilasimme tacos de carnitas ja enchiladas (en muista millä täytteellä). Talo tarjosi juuri valmistettuja nachoja ja tomaattisalsaa, mikä sai minut hihkumaan innosta. Tuoreet nachot ja ihanan kirpeän korianterinen pico de gallo on ehdotonta lemppariani! Nahcot olivat loistavia, salsa oli hyvää.




Oma annokseni (tacos de carnitas) oli pienoinen pettymys, sillä se tuntui olevan iso läjä ruokaa joka ei oikein maistunut erityisesti millekään. Enchiladat olivat parempia. 


Jaettua kolmatta sijaa edustaa yllättäen pikaruokaketju Taco Bell. Kävin tällä reissulla ensimmäistä kertaa kyseisessä ketjussa (olen kyllä yrittänyt aikaisemminkin, mutta koskaan ei ole tullut sopivaa hetkeä). Nyt sopiva hetki tuli autoillessa perusjenkkilässä, missä ruokatarjonta keskittyy ketjupaikkoihin.

Kävimme Taco Bellissä syömässä yhteensä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla otimme yhdet pienet tacot välipalaksi ja toisella kertaa tilasimme burritot (ja niiden kaupan päällisiksi tuli tacot). Vaikka ruuan ulkonäkö ei ole mitenkään houkutteleva (en edes löytänyt yhtään kuvaa kamerasta!), oli itse ruoka kuitenkin ihan hyvää. Menisin vielä kolmannenkin kerran. Jos siis haluaa haukata jotain nopeaa ja edullista.



Kakkossijaa pitää Hollywoodin motellimme läheinen Cactus Taqueria, joka mainosti olevansa paras taco-paikka Hollywoodissa (tietenkin). Olin ihastunut taquerian autenttiseen ulkonäköön, lievään rähjäisyyteen ja asiakaskunnan paljouteen aina ajaessamme grillin ohi autolla. 

Yksi ilta sitten menimme syömään ennen Mulholland Driven näköalakierrosta ja tilasimme kaksi tacoa paistetulla naudanlihalla ja lisäksi juustoa, ranskankermaa ja avokadoa. Yhdelle tacolle tuli hintaa ainakin 3 dollaria, joten oletimme niiden olevan tuttua jättikokoa, mitä Jenkeissä yleensäkin on.



Saimme tacot ja pettymys oli suuri: ne olivat pienen pieniä! Mutta, maku oli kyllä hyvä. Miehen mielestä ne oli melko tylsän makuisia ja minun mielestä niissä korostui sen myötä hyvin raaka-aineiden perusmaut. Juuston olisi ehkä voinut jättää pois. Mutta nälkähän siinä jäi.



Jatkoimme matkaa Mulholland Drivelle ja kun olimme kierrelleet Hollywoodin kukkuloilla tarpeeksi, tulimme pimeyden laskeudutta takaisin motellimme läheiselle ostarille ja huomasimme, että pihaan oli ilmestynyt meksikolainen food truck.

Ei muuta kuin tilaamaan uudet tacot! Ja tällä kertaa otimme molemmat kaksi tacoa (2dollaria kappale kaikilla lisukkeilla). Otimme tacot mukaan ja saimme pieniä pusseja kippoja, jotta saimme otettua erinäisistä rasioista ja pöntöistä mieleiset täytteet mukaan. Otimme kahta eri kastiketta, limettejä ja sipulisalaattia.


Menimme motellin terassille syömään ja voi että, miten hyviä tacoja ne olikaan! Kastikkeet oli ihan mahtavia ja näitä olisi voinyt syödä helposti enemmän kuin sen kaksi. Harmi, että kyseessä oli viimeinen iltamme, sillä muuten olisimme hakeneet ruokaa food truckista usempaankin otteeseen!


torstai 3. lokakuuta 2013

Ensimmäinen kokeilu tofusta



Tämä oli ensimmäinen kokeiluni kokkailla tofua, kuten otsikkokin kertoo. Tofu ei ole minulle mikään arkinen tuttu juttu, sillä olen syönyt sitä vain muutamia kertoja. En myönnä olevani kovin epäluuloinen, mutta minuun iskostettiin pieni epäilys tofua kohtaan jo yli kymmenen vuotta sitten, kun jenkkiläisen aasiapikaruokalan kassa kysyi: Tofu? Are you sure?

Tietenkin olin sitä paitsi luullut sitä kanaksi. Tofu on palaillut kokkailumielessä mieleeni ja viimeinen  niitti oli herkullisen näköinen kuva ja hyvän kuuloinen ohje, jonka lähdettä en nyt muista millään. Enkä tiedä oliko tämä ohje edes sen mukainen. Hyvää arkiruokaa tuli, mutta seuraavana päivänä lämmittämistä en kovin suuresti suosittele.

Tofuwokki: Pilko paketillisen verran maustamatonta tofua sopiviksi kuutioiksi. Pätkäise 100g tuoreilta vihreiltä pavuilta päät ja pilko sopivan mittaisiksi. Kuori ja pilko yksi porkkana ja puolikas makea sipuli. Raasta kaksi isoa tuoretta valkosipulinkynttä.

Lämmitä pannulla 1-2rkl avokadoöljyä, luraus soijakastiketta, 1rkl dijonsinappia ja ripaus chilihiutaleita. Lisää tofut pannulle ja pyörittele hetki. Siirrä tofut lautaselle.
Lisää vielä hieman öljyä ja paista porkkanoita ja sipuleita niin pitkään kunnes porkkanat ovat hieman pehmenneet (saavat jäädä rapeiksi). Lisää tofut ja sekoita mukaan seesaminsiemeniä. Tarjoile riisin kera.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu?


Docventuresin Lihaton lokakuu -haaste kantautui tajuntaani tänään, lokakuun toisena päivänä. Juuri kun valitsin leivälle kinkkusiivun. Haaste kantautui korviini jo aikaisemmin, viimeistään eilen, lokakuun ensimmäisenä päivänä. Mutta minä oli varannut juuri siksi päiväksi porsaanlihaa. Ja niin harvoin kun sitä ostan. Juuri sitten lokakuuksi!

Haasteessa pärjääminen edellyttää sitä, ettei ota sitä liian vakavasti. Meidän taloudelle voisin laittaa tavoitteeksi lihan vähentämisen ja kasvisruuan lisäämisen. Tosin huomaamatta kasvisruokaa tulee syötyä enemmän kuin sitä ajattelee.

Kaikken parhaimmat kasvisruuat olen ehdottomasti syönyt Intiassa. Siellä jos missä osataan käyttää mausteita! Intialainen ruoka on mielestäni melkeinpä ainoa, missä kasvisruoka on paremman makuista kuin lihalliset versiot. Tosin enpä ole tähän ikään mennessä ehtinyt maistaa kaikkien mahdollisten maiden keittiöitä. Mutta pointtini oli Intian erinomaiset kasvisruuat!

Oma lihaton lokakuuni alkoi siis huonosti (sitä lihaa on vielä täksikin päiväksi ja se jos mikä olisi väärin jättää se syömättä, kun on jo hankkinut ja valmisanutkin). Siksipä linkittelen tähän blogissani jo esiintyneitä kasvisruokia.


 
 
Tässä heti kärkeen sitä intialaista: ehdoton lempparini shahi paneer, kukkakaalikorma sekä linsseistä tehty parippu. Eikä naan-leipä pahenna ateriaa, kuten ei myöskään raikas raita-kastike tai tomaattichutney.








 


Enkä voi valehdella etteikö italialaisesta keittiöstä tulisi myös erinomaisia kasvisruokia: pestopasta, tomaattibruschettat, pasta alla norma, tyypillinen arkilempparini tomaattipasta sekä tietenkin kaikenlaiset pizzat: margherita, pinaatti-vuohenjuusto tai vaikkapa syksyinen punajuuripizza.



Välimerellä pysytään: Kreikka. Kreikkalainen ruoka otti tässä keittiössä pienen harppauksen viime toukokuisen reissun jälkeen ja suurin ihastus, saganaki, jäi ruokalistalle pysyvästi. Saganakista voi tehdä esimerkiksi salaatin. Kreikan ja Italian sekoitusta on hauskasti El Greco -pizzassa, jossa maistuu nimensäkin mukaisesti kreikkalaiset maut.

 
Munakoisoa ja kikherneitä käytetään erityisesti Lähi-idän keittiössä. Vaikka inspiraatio mozzarellatäytteisiin munakoisorulliin tulikin kotipaikkakunnan lounaalta, niputetaan tämä ruoka kuitenkin edustamaan eksoottisempia maita. Falafel-pyörykät kahdella eri kastikkeella tuovat viimeistään kotiin mukavaa reissutunnelmaa.
 



Ps. Huomiselle on ajastettuna ensimmäinen kokeiluni tofusta! Kyseinen ruoka tehtiin jo elokuussa, mutta se on jäänyt roikkumaan julkaistavien listalle. Mikäs tämän parempi ajankohta! Mutta sen ihanan lämpimän ja täyteläisen burgundin padan postauksen joudun ehkä jättämään marraskuulle...
 

tiistai 1. lokakuuta 2013

Sitruunajugurttijäätelö





Jäätelökesä alkaa olla ohi ja yhteiselomme jäätelökoneen kanssa saattaa kokea pienimuotoisen tauon talvipakkasten aikana. Mutta ei vielä, sillä jäätelö maistuu edelleen!

Tällä kertaa inspiraation lähteenä toimi muutama kesä sitten Dubrovnikin vanhan kaupungin portailla nautittu sitruunainen jugurttijäätelö, joka oli kivan kirpsakkaa, mutta hieman myös makeaa. Mutta vain hieman. Jokainen voi säätää itselleen sopivan sokerin määrän, itse laitan hillon lisäksi hieman sokeria, jotta jäätelöstä tulee jälkiruokamainen.

Sitruunahillo: Purista kattilaan 1dl sitruunamehua (kahden sitruunan mehut) ja raasta yhden sitruunan kuori (varo ettei valkoista osaa tule mukaan). Lisää 1dl hillosokeria ja kuumenna kiehuvaksi. Keittele viitisen minuuttia ja jäähdytä.

Jugurttijäätelö: Vatkaa muutaman minuutin ajan kolmea keltuaista, kunnes niistä tulee hieman tahnamaista. Lisää 1/2dl sokeria ja jatka vatkaamista vielä muutama minuutti lisää. Sekoita joukkoon 5dl turkkilaista jugurttia ja sitruunahillo. Vatkaa muutama kierros.

Valmista jäätelökoneen ohjeen mukaan ja pakasta tai syö heti (parasta jugurttijäätelö on pehmismäisenä eli heti suoraan koneesta).