perjantai 17. helmikuuta 2017

Hyggeä ruokaa

Kirja on blogin kautta saatu arvostelukappale.


Sain Readme.fi:ltä Meik Wikingin kirjoittaman Hygge - Hyvän elämän kirjan arvostelukappaleen keskelle pimeintä tammikuuta ja tartuin kirjaan oitis. Tanskalainen hygge ei liene kenellekään ihan uusi käsite, mutta itse huomasin kaipaavani hyggeilyä erityisesti viime syksynä. Jostain syystä se ilmeni aina ennen lomalle lähtöä, sillä olisin vain halunnut kyhjöttää kotona kynttilän valossa siemaillen punaviiniä ja tehden hyvää ruokaa, yhdessä miehen ja koiran kanssa. Pimeydellä taisi olla merkittävin vaikutus olotilaani.

Onnellisuustutkijana työskentelevä Meik Wiking valottaa kirjassa sekä hyggen sisintä olemusta että sen taustoja tanskalaisten keskuudessa. Itselleni päällimmäisenä jäi mieleen rauhoittavista ja lämmintä oloa luovista asioista nauttiminen. 

Olen selvästi luonnostaan hygge-ihminen, joka vetää villasukat jalkaan heti sisälle tultuaan ja käpertyy aina jossain vaiheessa iltaa sohvalle lämpimän huovan alle. Lapsuudenkodissani isä lämmitti talvella iltapäivisin takan ja kilpailimme aina lapinkoiramme kanssa lähimmästä sohvapaikasta. Takka oli luonnollisesti toivelistalla myös nykyistä kotiamme ostaessa. 



Ruoka liittyy hyggeen olennaisesti ja erityisen hyggeä ruokaa ovat kaikki sellaiset, jotka eivät ole liian fiinejä, vaan tuovat lämmintä oloa henkisesti ja/tai fyysisesti ilman stressaavaa työnsarkaa. Plussaa hyggeilyssä saa myös yhdessä tekemisestä. Niinpä esimerkiksi hillojen tekeminen kotona, yhdessä vaikka kavereiden kesken, on erityisen hyggeä. Samalla sekä tekemiseen että myöhemmin hillon nauttimiseen yhdistyy ihanan kesäinen muisto marjametsästä.

Itse muistan edelleen viime syksyn aurinkoiset illat, kun töiden jälkeen kävelimme koiran kanssa lähimetsään ja keräsimme aina pienen määrän puolukoita joko talven varalle tai välittömästi nautittavaksi, esimerkiksi minikokoisten palvovien päällä tai vispi- eli marjapuurona



Minulle aamupala on erityisen hyggeä, sillä teen sitä kahdesta syystä: hidas viikonloppuaamu yhdessä miehen kanssa pöydän ääressä istuen tai etätyöpäivä yksin kotona villasukat jalassa ja yöpuku päällä. Ja mikään ei ole niin hyggeä aamupalaa kuin pannukakut. Etäpäivien aamuna kaipaan taas kaikkein eniten pientä väripiristystä päivään, joten vaikkapa matcha-smoothie ja tuoreet hedelmät jugurtin kera voivat tuoda yllättävän paljon hyvää mieltä.


Kirjassa liharuuat nousivat hyggeasteikolla korkealle, ja kieltämättä itsekin poimisin esimerkiksi stroganoffin ja burgundin padan juuri tähän tunnelmaan sopiviksi talviruuiksi. Toisaalta uskon itse, että kasvisruokien asema hyggeilyssä tulee tulevina vuosina kasvamaan merkittävästi. Esimerkiksi vasta tekemäni munakoisovuoka sopii tähän teemaan loistavasti!




Kirjan mukaan tanskalaiset hyggeilevät usein kakun merkeissä. Hygge-ruokia miettiessäni mieleeni nousi heti mustikkapiirakka, johon monilla liittyy varmasti mukavia lapsuusmuistoja.



Kaikista ajankohtaisin hygge-vinkki lienee laskiaispulla, jossa yhdistyvät hillo, kermavaahto, perinteinen pulla ja yleensä myös yhdessä nautiskelu, sillä pullia tulee aina kokonainen pellillinen (tai kaksi). 


Nyt pakkaan kamat ja toppatakit ja lähden mökille. Se jos mikä on hyggeä!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Munakoisovuoka (melanzane alla parmigiana)


Törmäsin alkuvuodesta joka puolella italialaiseen munakoisovuokaan, melanzane alla parmigiana, ja koska munakoiso on ihan mielettömän hyvää ja erityisesti tomaattikastikkeen kera, oli ihan pakko tarttua johonkin ohjeeseen. Ja se oli tällä kertaa Maku-lehden. Aikaisemmin olin tehnyt superhyvää munakoisovuokaa Sikke Sumarin ohjeella, joka on kylläkin työläämpi kuin tämä. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen punaviiniä ja tuoretta tomaattia, kylläpä tuli hyvää! Maistuu erityisesti kylmällä talvisäällä.



Munakoisovuoka


2 munakoisoa
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 tl sokeria
1 dl punaviiniä
2 rkl tomaattipyreetä
400 g tomaattimurskaa
1 tl oreganoa
3/4 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 dl parmesaanijuustoa raastettuna
2 palloa mozzarellaa
2 dl tuoretta basilikaa
(korppujauhoa)
(tomaattia)

Leikkaa munakoisot siivuiksi ja itketä suolan kera. Silppua sipuli ja valkosipuli. Paista munakoisoviipaleisiin ruskea pinta pannulla öljyn kera. Kuullota sen jälkeen sipuleita hetki ja lisää sokeri. Kaada joukkoon punaviini ja anna poreilla hetki. Lisää sitten tomaattipyree ja -murska ja anna kastikkeen kiehua 10 min. Lisää mausteet.

Kasaa uunivuokaan kerroksittain kastiketta, munakoisoviipaleita, basilikaa, juustoja ja halutessasi tomaattia siivutettuna. Jätä päällimmäiseksi kastike- ja juustokerros. Voit halutessasi ripotella pintaan myös korppujauhoja. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Nyhtökaura-kvinoa tacot bbq-kastikkeella



Vihdoin ja viimein nyhtökaura saapui tähänkin keittiöön! En ole yleensä kovin innoissani ruokatrendeistä, jotka välttelevät jotain: sokeria, hiilihydraatteja, rasvaa... Mutta lihattomasta ruuasta olen inspiroitunut ihan tosissani! Voisin kuvitella jopa alkavani kasvissyöjäksi, kiitos viime vuoden aikana lanseerattujen lihankorvikkeiden. Ok, myönnän, että kroppani himoitsee lihaa kerran viikossa, mutta muuten olemme harrastaneet viime kuukaudet lähinnä kasvisruokailua.

Näissä nyhtökaura-kvinoa tacoissa yhdistyy kolme omalta osaltaan kivaa ravintolakokemusta: ensimmäinen nyhtökaurakokemus salaatin muodossa, vegaanipikaruokalan kvinoaa sisältänyt taco-salaatti ja nyhtökaura-kvinoa tacot. Yhteistä näille oli onnistunut maustaminen. Kun sain vihdoin käsiini nyhtökaurapaketin (meidän pienestä lähikaupasta!), otin lähtökohdaksi maukkaan kastikkeen valmistamisen. Ja miten meni? No ihan hemmetin hyvää tuli! Ehdottomasti parhaimpia tekemiäni tacoja!



Nyhtökaura-kvinoa tacot


1/2 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
1 rkl öljyä
2dl Dr Pepperiä
1dl tomaattipyreetä
0,5rkl sokeria
1/4 dl viskiä
1 tl suolaa
mustapippuria
1/2 tl jeeraa
1/4 tl cayennepippuria
1 tl savupaprikaa
1 tl korianterijauhetta

1 rasia nyhtökauraa
1 dl kvinoaa
1,5 limettiä

maissitortillalettuja
juustoraastetta

korianteria
ranskankermaa
chilikastiketta (Tapatio)
guacamolea

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita. Lisää sokeri ja kuullota hetki lisää. Lisää Dr Pepper ja viski ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää tomaattipyree ja anna kuplia n. 15 min. Lisää mausteet.

Keitä kastikkeen kiehumisen aikaan kvinoa kypsäksi paketin ohjeen mukaisesti. Lisää nyhtökaura ja kvinoa kastikkeeseen. Purista limetin mehu päälle ja sekoita. Maista, tarvitseeko seos lisää mausteita. Itse lisäsin hieman suolaa ja limetin mehua.

Asettele toritillaletut leivinpaperin päälle pellille. Lisää ohut kerros juustoraastetta keskelle. Paista 200-asteisessa uunissa ylätasolla sen verran, että juusto sulaa.

Nostele tortillaletut tarjoilulautaselle ja lisää jokaisen päälle reilu annos nyhtökaura-kvinoa -seosta. Tästä määrästä riittää 12-15 pieneen tacoon. Lisää tacojen päälle guacamolea, ranskankermaa, chilikastiketta ja tuoretta korianteria.


Guacamole


2 avokadoa
1,5 rkl sipulia silputtuna
1,5 rkl tomaattia pieninä paloina (ilman siemeniä)
1/2 limetti
ripaus suolaa
ripaus chiliä

Muussaa avokadot ja purista limetin mehu päälle. Lisää sipuli ja tomaatti sekä suola ja chili. Sekoita.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Kanelipannarit appelsiinimoussella ja veriappelsiini-shake



Viikonloppujen odotetuin hetki on aamupala, ja erityisesti silloin, kun tarjolla on pannukakkuja. Koska teemme pannareita varsin usein, on joskus kiva kokeilla jotain muutakin kuin perinteisiä mustikkaversioita. Tällä kertaa pannukakkuja maustavat kaneli ja appelsiini. Ja koska veriappelsiinit ovat mehukkaimmillaan, tehtiin lomamuistoja herättävä hedelmäinen shake. Ostin itselleni blenderin joululahjaksi, vihdoinkin!



Kanelipannarit


2 dl maitoa
1 muna
2 rkl sulatettua voita
2 1/4 dl jauhoja
1,5 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl kanelia
voita paistamiseen

appelsiinimoussea
pensasmustikoita
vadelmia
vaahterasiirappia

Sekoita maito, muna ja sulatettu voi keskenään. Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet. Lisää kuivat aineet maitoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan tekeytyä moussen ja smoothien valmistamisen ajan.

Kuumenna pannu keskilämpöiseksi ja paista pannarit voinokareessa. Pannarin voi kääntää, kun sen pinta kuplii. Tarjoile appelsiinimoussen, pensasmustikoiden, vadelmien ja vaahterasiirapin kera.



Applesiinimousse


1 dl kuohukermaa
100 g appelsiinituorejuustoa

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja vatkaa tasaiseksi.



Veriappelsiini-shake


2 dl veriappelsiinin mehua
1 dl persikkasosetta
1 banaani
1,5 dl maitoa
6-8 jääpalaa

Purista veriappelsiineista 2 dl verran mehua. Lisää mehu ja muut ainekset blenderiin, joka murskaa jäitä. Hurauta tasaiseksi.



torstai 2. helmikuuta 2017

Saigonin ihanimmat kahvilat ja vietnamilainen kahvi

Saigonin lukuisat viihtyisät kahvilat ja kahvilakulttuuri ylipäätään ei tullut minulle yllätyksenä, sillä olin lukenut siirtomaa-ajan vaikutteista ja nähnyt kuvia suosituimmista kahviloista jo ennen koko Vietnamin-matkan varaamista. Se mikä minut yllätti, oli ehkä pikkuruiset katukahvilat, jotka käsittivät yksinkertaisimmillaan kahvikärryn, josta sai juomaa mukaansa, ilmeisesti sekä kuumana että kylmänä. Kylmä näytti silmämääräisesti olevan suuremmassa suosiossa, enkä ihmettele. Joskus kadulla oli muutamia matalia jakkaroita kärryn lisäksi ja tadaa, kahvila oli valmis!

Me emme kuitenkaan kokeilleet näitä tavallisen kansan kahviloita ollenkaan, vaan suuntasimme askeleemme vilvoittaviin sisätiloihin, sopivasti katuvilinän ja auringonpaisteen uuvuttamina. Osa kahviloista sijaitsi katutason yläpuolella ja kulku niihin kävi huomaamattoman porraskäytävän kautta. Onneksi olin merkinnyt suosikkikahviloitani kartalle, muuten olisimme kävelleet tietämättöminä niiden ohi. Yhteistä kaikille kahviloille oli siirtomaa-ajan rakennukset ja usein myös koristeelliset lattiat. Hintatasoltaan nämä kahvilat olivat varmasti paikallisille superkalliita, kun taas länkkärin näkökulmasta kerrankin pystyi tilaamaan erikoiskahveja ja mitä mieli teki laskematta mielessään tilin saldoa.

Vietnamilainen kahvi oli hyvää ja hieman kahvilasta riippuen, sen tekotapaan saattoi itse vaikuttaa. Joskus kahvin sekaan oli laitettu överimakeaa kondensoitua maitoa, joskus maustamattoman kahvin mukana tuli pieni kannu siirappimaista sokerilientä. Kerran tilasin fizzy coffeen, joka taisi olla pinnalla ainakin pari vuotta sitten, eli kahvin seassa oli kuplavettä. Kaiken kaikkiaan keskityimme kylmiin kahveihin. Tässä kaikki kahvilat, joissa kävimme!

The Workshop


Workshop oli ensimmäinen kahvilakokemuksemme. Olimme päässeet ensimmäisen päivän kävelyllämme Majestic-hotellin liepeille, kun muistin lähikorttelissa olevan kahvilan. Löysimme oikean rappukäytävän ja nousimme kolmanteen kerrokseen. Kahvilasta huomasi heti, että se oli paikallisten freelancereiden ja muiden toimistojen ulkopuolella työskentelevien suosiossa. Tilasimme kaksi erilaista kahvia ja toinen oli se aikaisemmin mainitsemani fizzy. Kahville olisi voinut valita erilaisia uuttamistapoja, mutta koska emme niiden päälle sen kummemmin ymmärtäneet, valitsimme vain umpimähkään jotain listalta. Jos asuisin Saigonissa, raahaisin kyllä itsekin työpisteeni Workshopiin!



Loft Cafe


Loftiin emme törmänneet ihan sattumalta, vaan se oli valikoitui jo etukäteen toisen päivän taukopaikaksi. Myös Loftiin mentiin rappusten kautta, tosin tällä kertaa piti myös kiertää asuinrakennuksen sisäpihan puolelle. Onneksi kulku kahvilaan oli kuitenkin opastettu! Pieni viba meille kuitenkin sattui, sillä tietääkseni samoilla huudeilla on kaksi eri Loft-nimistä paikkaa, joista toinen on purku-uhan alla olevassa rakennuksessa. Koska tässä toisessa, mihin me menimme, oli kuvista tuttuja elementtejä, mietin josko se toinen kahvila on jo joutunut sulkemaan ovensa ja siirtymään uuteen lokaatioon. Oli miten oli, tämäkin oli varsin viihtyisä ja tilasimme tällä kertaa tiramisu- ja matcha-frappuccinot. Aasialaiseen tapaan omassa vihreässä matchassani oli jelly-palasia, mutta en antanut niiden häiritä.



L'Usine Le Loi


Ennen Phu Quocille siirtymistä kävimme aamukahville kehutussa L'Usinessa, jonka kahviloita Saigonissa on kaksi. Me valitsimme Le Loin, ja harmittelimme, että olimme syöneet juuri aamupalan, sillä ruokalista vaikutti lupaavalta. Tilasimme taas kerran jääkahvit, toisen maidolla (eli kondensoidulla maidolla) ja toisen mustana, sekä smoothien. L'Usine Le Loin helmiä on seinämaalaus, jonka olisin ehdottomasti halunnut ostaa itselleni julisteena! Toivorikkaana kipaisimme kahvilan alakerrassa olevaan sisustus/lifestyle -kauppaan (jonka läpi kahvilan portaille kuljetaan), mutta vaikka löysimme sieltä vaikka mitä kivaa, jäi julistesaldo nollaksi. Kävimme vielä myöhemmin paluumatkalla ostamassa tuliaisiksi mm. kahvia ja suklaata. Ihana kauppa!



La Rotonde


Paluumatkalla meillä oli vielä aikaa yhteen kahvilaan ja valitsimme kaikista vaihtoehdoista Majestic-hotellimme lähellä sijaitsevan Rotonden. Kahvila oli alkuillasta varsin hiljainen ja saimme olla siellä pääasiassa kahdestaan. Paikka oli kyllä sen verran ihana sekalaisine sisustuksineen, että ihmettelen kahvittelijoiden olematonta määrää. Tilasin paikan suositteleman kahvin ja jaoimme palan suklaakakkua. Kahvi oli juuri sitä, mitä olin vietnamilaiselta kahvilta odottanutkin, kerroksellista ulkonäköä myöten. Tähän oli hyvä lopettaa Vietnamin-loma!


Onneksi toin vietnamilaista kahvia mukanani muutaman paketin. Viimeistään kevätauringon lämmittäessä voisi kokeilla jotain kivaa kylmää juomaa!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Sticky Rice with Mango



Joskus omista kaapeista tekee löytöjä, kuten kävi erään riisipurkin kanssa, jonka kyljessä luki sticky rice. Riisi oli varmasti jokusen vuoden vanhaa ja muistini mukaan alkuperäiseltä nimeltään thai glutinous rice. Aasialaista puuroriisiä siis toisin sanoen ja hankin sen aikoinaan etnisestä pikkukaupasta tehdäkseni Thaimaan-matkojen jälkiruokien kuningasta: sticky rice with mangoa.

Sticky Rice with Mango


1,5 dl sticky rice/glutinous rice
1,5 dl kylmää vettä
2 dl vettä
1/2 dl kookoskermaa
2 rkl fariinisokeria tai valkoista sokeria
1/4 tl suolaa

Kastike

2 rkl fariinisokeria tai valkoista sokeria
3/4 dl kookoskerma
ripaus suolaa

1 tölkki mangoa

Huuhtele riisi hyvin. Liota riisiä kylmässä vedessä vähintään tunnin ajan (mielellään pidempäänkin) ja huuhtele. Laita riisi ja vesi, kookoskerma, sokeri ja suola kattilaan ja anna kiehua hiljalleen n. 20 minuuttia, kunnes riisi on kypsää (lisää välillä vettä tarvittaessa). Anna jäähtyä n. 10 minuuttia. 

Laita kastikkeen ainekset pieneen kattilaan ja kiehauta parin minuutin verran. Jos haluat kastikkeesta tai riisistä täysin valkoista, käytä fariinisokerin sijasta valkoista sokeria. 

Leikkaa mangot siivuiksi. Nosta annosmaljoihin riisiä ja kaada kastiketta päälle. Nosta mangot päällimmäiseksi.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Uusi rakkaus: vietnamilainen keittiö

Vietimme jouluna reilun viikon pituisen loman Vietnamissa, joka oli meille ihan uusi maa. Äkkiseltään vietnamilainen keittiö tuntui myös tuntemattomalta, vaikka lopulta mieleen alkoi pulpahtelemaan muitakin kuin pho-keitto: banh mi -patongit, bao-leivät ja kevätrullat niin tuoreina kuin uppopaistettuina versioina. 

Näitä tuttuja juttuja tuli tietenkin kokeiltua matkan aikana, sekä myös muita paikallisia herkkuja. Ruokien nimien opettelu oli äkkiseltään sen verran haastavaa, että ne eivät välttämättä jääneet mieleen. Mutta se jäi, että makumaailma oli tietenkin aasialainen, mutta omalla tavallaan erilainen. Ruoka oli melko raikasta ja lähes aina sen mukana tuli iso lautasellinen kaikkea pientä vihreää (yrttejä ym.) tai salaatinlehtiä, joiden avulla ruoka syötiin.



Suurin ruokailotulitus koettiin odotetusti Saigonissa, jossa vietimme kaksi kokonaista päivää. Kun istuimme ensimmäiseen katukeittiöön, saimme yllättäen listat käteemme, vain kuullaksemme, ettei niistä ruuista ole oikein mitään tarjolla. Koska yhteistä kieltä ei juuri ollut, oli helpoin kysyä banh mi:n perään, kun näin tiskillä kasan rapeita patonkeja. Ja banh mit saimme, vieläpä todella hyvät sellaiset! Olisin voinut syödä banh mita vaikka joka päivä, mutta lopulta söimme näiden lisäksi vain muutamat patongit hotellimme aamupalalla.




Seuraavaksi meidän oli tarkoitus kokeilla jotain listaamiani ruokalajeja, mutta koska harhailimme kaduilla satunnaisesti ja menimme lopulta istumaan todella nälkäisinä ensimmäiseen sopivan näköiseen paikkaan, saimme eteemme sitä ruokaa, mitä tarjolla oli. En ollut koskaan kuullutkaan mi quangista, mutta kovin simppelin näköinen nuudeliruoka onnistui olemaan mielettömän hyvää. Meille ei oikein selvinnyt, miten rapsakkaa leipää olisi pitänyt syödä, joten napsimme sitä aina sopivassa välissä. Mikäli näin oikein, niin paikalliset murustelivat sitä suoraan annokseensa. Annoksen mukana tuli valtava keko yrttejä.



Kaikista helpointa Saigonissa on painella Ben Thanhin ruokatorille, joka on ehkä tunnetuin ydinkeskustassa oleva ruokamarkkina. Paikka on katettu ja sieltä löytyvät vessat, sekä jopa wifi. Tulee mieleen Singaporen hawker centerit, joissa yhdistyvät katukeittiöt ja toisaalta astetta parempi hygienia. Meidän mielestä suurin plussa oli kuitenkin se, että paikassa myytiin lähes mitä tahansa mieleen tulevaa ruokaa ja kumpikin saattoi hakea vuorotellen jonkun jaettavan annoksen.



Koska olimme liikenteessä iltapimeällä, eivät kuvat ole kovin kummoisia, mutta maistoimme ainakin vietnamilaisia pannukakkuja ja täytettyä, rapeaa lettua, tuoreita kevätrullia, hiiligrillillä paistettuja vartaita ja bao-leipää friteeratulla tofulla. Juomaksi ostettu limetti-shake oli niin hyvä, että sitä kannatti odottaa väentungoksessa hetki jos toinenkin.

Lentokentän kotimaanterminaalin ruokatarjonta yllätti myös iloisesti, ja söimme lounasta pho-keiton ja toistaiseksi nimettömäksi jääneen nuudeliannoksen merkeissä, joista erityisesti jälkimmäinen jäi mieleen.



Kaikista parhaimmat uppopaistetut kevätrullat söimme Bai Saon rannalla Phu Quocissa. Toki kauniilla maisemalla ja ylipäätään rantapikinikin tunnelmalla oli varmasti osansa asiassa. Samalla saarella söimme myös todella hyvää bbq-possua.



Makeita jälkiruokia ei tällä reissulla tullut juuri nautittua, mutta juomia siitäkin edestä. Vietnam on kuuluisa kahveistaan ja Saigonin kahvilat nähtävyys jo sinänsä. Niistä taidan tehdä oman postauksensa. Saigonin kaduilla myytiin pieniä, munkkien näköisiä nöttösiä, joita mekin ostimme pari kappaletta. En tiedä olivatko ne varsinaisesti makeita vai suolaisia, mutta ainakin kirkkaan värisissä oli narskuva sokerikuori. Toisaalta sisällä oli jotain kananmunan keltuaisen tapaista. Seesaminsiemenillä päällystetyt versiot olivat parempia, mutta aika laimeita nämä molemmat olivat.



Saigonissa tuli todistettua sama juttu kuin muuallakin Aasiassa: kannattaa suosia katukeittiöitä, kansankuppiloita ja ruokatoreja. Kerran istahdimme väsähtäneenä lounaalle kapean, paikallista elämää pursuavan kotikatumme varrella olevan ravintolan kovasti katukeittiön matalia tuoleja muistuttaville puujakkaroille. Tilasimme kylmät soodat ja paistettua riisiä. Annos oli sinällään kaunis, mutta makua siinä ei ollut yhtään siinä määrin kuin muissa syömissämme ruuissa. Onneksi Vietnamissa hintataso on varsin kohtuullinen paikasta riippumatta, joten emme kuitenkaan maksaneet itseämme kipeäksi ihan ok -lounaasta.