torstai 20. marraskuuta 2014

Mie Goreng ja Chicken Sate


Balilla syömämme herkulliset kanavartaat ja aina toimiva paistetut nuudelit eli mie goreng oli pakko saada lautaselle myös kotikeittiössä. Ja voi, kyllä olikin hyvä illallinen kasassa! Onnekseni hamstrasin paikallisesta kaupasta purkin jos toisenkin niin chilitahnoja (sambal asli) kuin indonesialaista makeaa soijakastiketta (kecap manis). Näillä eväillä herkutellaan vielä pitkään!

Chicken Sate

Tee ensin kastike: sekoita 2rkl ruskeaa sokeria, 1,5rkl soijaa, 1 limetin mehu, 3rkl pähkinävoita (notkista ensin hieman), 0,5tl valkosipulijauhetta ja 0,5tl inkiväärijauhetta. Sekoita kastiketta lusikalla sinnikkäästi, vaikka se näyttääkin aluksi sille, että ainekset eivät sulaudu toisiinsa. Lisää lopuksi hieman vettä kastikkeen notkistamiseksi. Nosta jääkaappiin tekeytymään.

Vartaiden marinadi: raasta yksi yksikyntinen valkosipuli. Sekoita valkosipuliraaste ja 1,5rkl seesamöljyä, 1,5rl ruskeaa sokeria, 0,5tl inkivääriä (jauhetta), 3rkl soijaa ja maun mukaan chilijauhetta. Leikkaa kolme kanafilettä kuutioiksi ja laita marinadiin tekeytymään noin tunniksi.

Töki kanapalat varrastikkuihin ja nosta uunivuokaan joka toinen toisinpäin (kaikki saavat paremmin väriä). Sivele pintaan vielä marinadia, jos sitä on jäänyt astian pohjalle. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes pinta on hieman ruskistunut ja kana on sisältä kypsää. Nosta tarjoiluastiaan ja valuta hieman kastiketta päälle.



Mie Goreng

Pilko kaksi banaanisalottisipulia, puolikas yksikyntinen valkosipuli ja pieni pala kaalia. Kuumenna kattilassa vettä ja kypsennä kaksi annosta munanuudeleita noin minuutin ajan. Valuta nuudelit ja huuhtele kylmällä vedellä. 

Sekoita kananmuna ja 1rkl vettä. Lämmitä wokkipannulla luraus seesamöljyä ja kuullota sipuleita ja kaalisuikaleita. Nosta nuudelit pannulle ja mausta 1rkl kecap manista (tai muuta makeahkoa soijaa), 1rkl tavallista soijaa ja 1rkl chilitahnaa, kuten sambal asli.

Kääntele nuudeleita hetki ja lisää kananmunaseos. Kääntele vielä niin pitkään kunnes kananmuna on hyytynyt nuudeleiden sekaan tasaisesti. Koristele punaisella chilillä ja korianterilla.


tiistai 18. marraskuuta 2014

Uutta ja perinteistä Madridissa

Pieni blogihiljaisuus ei ole ollut tahallista ja sinä aikana minä olen kunnostautunut ainakin syömällä hyvin. Tarkemmin ottean kävin minilomalla Madridissa, joka on yksi ehdoton suosikkikaupunkini Euroopassa. Minilomalla ehtii tekemään yllättävän paljon parissakin päivässä, mutta suosittelen keskittymään lyhyillä lomilla syömiseen ja paikallisen elämän tarkkailuun aukiolle tai viehättävälle kadulle asetellusta ravintolapöydästä käsin. Sillä teemalla mentiin tämä reissu!

Ensimmäisen illan pikainen ruokapaikan etsintä tuotti tulosta hyvin perinteisen espanjalaisen kansankuppilan muodossa: täpötäysi alakerta churroilla herkuttelevia vanhuksia ja kolkko salonki yläkerrassa ei-yhteensopivine sisustuksineen. Menu jäi selaamatta, sillä ensimmäisellä sivulla ollut "päivän tarjous" houkutti meitä perinteisillä espanjalaisilla vaihtoehdoilla, vaikka kieltämättä edes minun auttavan kielitaitoni myötä meillä ei ollut oikein hajuakaan mitä kyseisissä ruokalajeissa tulisi olemaan.



Hintaan 12e sai yllättävän paljon: isohkon alkuruuan, pääruuan, jälkiruuan, leipää, pullon(!) viiniä, vettä ja snapsin. Minä valitsin alkupalaksi keiton (olisiko ollut katalonialainen?), pääruuaksi kania tomaattikastikkeessa ja jälkiruuaksi flanin. Ystäväni valikoi merellisen paellan, pääruuaksi lohta ja jälkiruuaksi jonkun kiisselimäisen jutun. 

Ruuat saapuivat pöytään melko vauhdikkaalla temmolla ja sinällään se sopi meille, koska olimme jo tosi nälkäisiä koko päivän matkustamisen jälkeen. Ruoka ei saanut periaatteessa meitä huokaisemaan ihastuksesta, vaan ennemminkin muistin, miksi en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut espanjalaisesta ruokakulttuurista: periaatteessa kaikki on ihan hyvää (tai no ok, keittoni osoittautui liemeksi jossa oli pehmennyttä sämpylää, hieman sitkasta kinkkua ja raaka kananmuna, ei oikein ollut minun juttu!), mutta harva ruoka jää mieleen sen kummemmin. Tomaattikastikkeessa ollut kani oli kuitenkin sellainen, joka herättää ruokahalun edelleen, herkullista! Ja onneksi annosten ranskalaiset perunat olivat tehty itse.



Seuraavana päivänä perinteinen teema jatkui tapaksien ja cavan muodossa. Valikoimme neljän hengen seurueellemme neljä eri tapasta, koska olimme "vain lounaalla": manchegoa, patatas bravas, minihampurilaiset ja kinkkukroketit. Minihampurilaisia lukuunottamatta tyypillisimpiä tapaksia siis ja kaikki oli juuri sen makuisia, kuin ne yleensäkin ovat. Sliderit olivat hauska lisä ja maistuivat nähtävästi paikallisillekin. 



Illalla jatkoimme tapaksilla, mutta tällä kertaa paikkana toimi ruokalistaltaan hieman modernimpi, pieni taverna, jonka puolivalmiin tapas-menun kahdelle valitsimme sangria-kannun kera. Annoksessa oli kolme tapasta, joiden lisäksi saimme molemmat valita itsellemme kolme "omaa" tapasta. Valikoimassa näkyi niin perinteisiä kuin hieman uudempiakin ja lopulta valikoimme hieman kumpiakin. Aloitimme kanipateella, jatkoimme seafood cocktaililla ja siirryimme tikun nokassa keikkuviin rapeisiin kanapaloihin ja katkarapuihin. Lisäksi annoksessamme oli mm. taikinoituja vihannestikkuja hieman tulisella mangokastikkeella ja teriyakikanaa. Olimme erittäin tyytyväisiä valintaamme ja modernimmat tapakset olivat piristävä kokemus!


Loput ruokailumme olivatkin napostelua siellä täällä: edullista kahvileipää ja kahvia ostosten lomassa (Suomessa ei taida usein saada edes kahvia 1,80e hintaan, saati vielä pullankin siihen kylkeen), tryffelipizzapalat iltamyöhäisellä pystybaarissa, överimakeat leivokset sunnuntai-illan ratoksi viimeisen päälle laittautuneiden paikallisten mummeleiden keskellä, churroja suklaakastikkeen kera ja 1e tacoja nuorten suosimassa meksikolaisessa ravintolassa hotellimme kulmilla. Niin, ja pakollinen sushi-lounas, sitä ei sovi tällä kertaa unohtaa, sillä valikoin annokseeni mm. membrillo-hillolla ja brie-juustolla täytettyjä makeja. En vielä tiedä mitä mieltä olen niistä, mutta tulipahan kokeiltua.



Ennen lähtöämme söimme fast menut Helsinki-Vantaalla ja annos oli yllättävän piristävä kokonaisuus: raikasta salaattia, siikaa perunamuusilla ja valkosuklaista pannacottaa marjoilla. Annos on varmasti monen mielestä melko pieni, mutta sopii hyvin lounaaksi!


tiistai 11. marraskuuta 2014

Kuhaa intialaisittain leivän välissä


Söin Oulun ensimmäisessä nepalilaisessa ravintolassa (erinomainen Sauraha) kerran lounaaksi kala masalaa. Se oli niin hyvää, että en muista vähään aikaan syöneeni yhtä herkullista lounasta. Ja tietty ne kaikki leivät ja lisäkastikkeet kruunasi kaiken. Yritin kotioloissa matkia annosta parhaani mukaan, tosin riisin sijaan iskin kalan leivän väliin. Kalan lisäksi pitan väliin tuli raita-kastiketta, josta tein normaalia hieman makeamman version.

Kuhaa intialaisittain

Sekoita mausteseos: 1tl savupaprikaa, 0,5tl jauhettua korianteria, 0,5tl jeeraa, 0,5tl kanelia, 1/4tl cayennepippuria, 0,5tl inkivääriä, 0,5tl mustia sinapinsiemeniä ja 1,5rkl ruskeaa sokeria. Leikkaa rasiallinen kirsikkatomaatteja ja 1-2 banaanisalottisipulia pieniksi paloiksi. Raasta yksi yksikyntinen valkosipuli.

Kaada mausteseos, tomaatit ja sipulit uunipataan. Purista joukkoon yhden appelsiinin mehut ja sekoita. Leikkaa yksi kuhafile annospaloiksi, ripottele suolaa pintaan ja laita pataan. Paista 225-asteisessa uunissa noin 40min. Halkaise leipä ja täytä tomaattikastikkeisella kalalla, makeahkolla raita-kastikkeella, silputulla lehtipersiljalla ja rouhitulla cashew-pähkinällä.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Indonesialaisia herkkuja Balilla



Kirjoitin aikaisemmin sekä Singaporen hawker center -kokemuksistamme että Balin katukeittiöstä. Näiden lisäksi söimme romanttisen illallisen rannalla ja Balilla kokeilimme myös läheisen ostoskeskuksen ravintolatarjontaa. Kokeilimme on ehkä vähän harhaanjohtavaa, sillä kävimme yhdessä tietyssä ravintolassa jopa pariin otteeseen.

Syitä oli kaksi: hotellimme lähellä Nusa Duassa ei ollut kovin paljoa ruokailuvaihtoehtoja hotellien omien ravintoloiden lisäksi ja toiseksi onnistuimme valitsemaan niin hyvät ruuat ensimmäisellä kerralla, että oli pakko päästä syömään osittain samaa vielä uudelleenkin. Ravintola oli selvästi ulkoilmaostarin suosituimpia ja yleensä sen edustalle kerääntyi jopa jonoa (nyt en kyllä muista ravintolan nimeä, sorry!).



Indonesialaisia herkkuruokia tuli testattua ainakin kalakeittoa, jonka nimen olen myöskin unohtanut (pitäisikö ostaa uusi pää vai tehdä joskus muistiinpanoja??), nasi gorengia eli paistettua riisiä, mie gorengia eli paistettua nuudelia ja erilaisia satay-vartaita. Ja nämä vartaat olivat se suurin syy palata ravintolaan, sillä ne oliva todella herkullisia ja tarjoiltiin ihanan alasimen muotoisen kuuman minigrillin päältä.

Paistetut nuudelit ja riisit on aina perushyviä ja maistuvat minulle milloin tahansa. Kalakeitto oli mukava kokemus niin kuin aasialaiset keitot yleensäkin: hieman tulista ja hapanta kirkasta lientä muutamalla perusraaka-aineella, liemi on se juttu!



Vaikka juon todella harvoin olutta kotona, niin aasialaisen ruuan kanssa se on mielestäni paras vaihtoehto. Balilla ruokien kanssa tulikin nautittua aina pullo Bintangia tai Bali Haita. Jos olut ei maistu, niin tarjolla on myös ihania hedelmämehuja ja nämä kyseiset mehut (mango ja papaija) me vetäistiin kerran lounaaksi. Kylläpä tuli ikävä Balia! 


torstai 6. marraskuuta 2014

Intialainen kikhernepata



Singaporen ja Balin reissulla minuun iski taas aasialaisen ruuan buumi. Olkoonkin, että se on jäänyt itselläni muutaman vuoden ajan hieman paitsiolle kotikeittiössä. Nyt se on tehnyt paluun ja himoitsen yhtä lailla vanhoja tuttuja ruokia Thaimaan ajoilta kuin Singaporen ja Balin herkkuja, niin intialaista ruokaa kuin sushiakin. 

Olenkin viime aikoina tehnyt useita erilaisia Aasia-henkisiä ruokia ja ne ovat kertyneet blogin luonnoksiin odottamaan kirjoitusvaihetta. Aletaan purkamaan sumaa tästä helposta ja arkisesta kasvisruuasta. Intiasta saa parasta kasvisruokaa ikinä ja sitä voi vain yrittää matkia kotona. Hyvää tämäkin on, jos ei Intiaan asti pääse ihan joka mielitekoon!

Intialainen kikhernepata

Paloittele neljä tomaattia, kaksi banaanisalottisipulia ja yksi vihreä paprika pieniksi kuutioiksi. Raasta 2cm pätkä inkivääriä ja yksi yksikyntinen valkosipuli.

Sekoita 3dl vettä, 0,5dl tomaattipyrettä, 1tl suolaa ja 1rkl ruskeaa sokeria. Sekoita joukkoon oma intialainen mausteseoksesi (1,5rkl) tai käytä jotain valmista, esim. masalaa. Laita maustekastike, kaikki kasvikset sekä 2dl pikakikherneitä uunipataan.

Kypsennä 225-asteisessa uunissa kannen alla noin 45 minuuttia. Syö riisin, korianterin ja ranskankerman kera. 

maanantai 3. marraskuuta 2014

Brownie pelastaa päivän


Browniet on minun mielestä perushyviä, mutta jokseenkin niin tylsän näköisiä, että en juuri koskaan valitse kahvilassa brownieta. Ravintolassa tilanne on eri, sillä brownie-jälkiruokaan tulee ainakin Jenkeissä pallo vaniljajäätelöä ja suklaakastiketta. Nam! Ja miksi kotona ei voisi syödä browniet nimenomaan kaikkien härpäkkeiden kera?

Paitsi että oikeasti browniet ovat niin hyviä, että niitä napsii jääkaapista ihan sellaisenaan! Pelastaako maanantaita mikään muu paremmin kuin se, että jääkaapista löytyy viikonlopun jäljiltä brownien jämät?

Pähkinäinen brownie

Sulata kattilassa 150g tummaa suklaata ja 150g voita. Jäähdytä Vatkaa 3 kananmunaa ja 2dl sokeria vaahdoksi. Sekoita suklaavoiseos vaahtoon. Lisää taikinaan sihtaamalla 0,5dl tummaa kaakaojauhetta, 1,5tl leivinjauhetta ja 2dl vehnäjauhoja. Rouhi kevyesti 1dl pähkinäsekoitusta (minulla saksan-,  pekaani- ja cashew-pähkinöitä) ja lisää taikinaan.

Kaada taikina leivinpaperilla pohjustettuun uunivuokaan (pieneen/keskikokoiseen). Paista 175-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia riippuen toivotusta kosteusasteesta ja brownien paksuudesta. Minä pidin 25 minuuttia ja olisi voinut olla vähemmänkin. Tosin tämän ohjeen mukaan ei ole tarkoitus tullakaan todella kosteita mutakakkumaisia brownieita. 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Italian Seasoned Fries with Lemon Cream Cheese Dip

Samppanja saatu kilpailun järjestäjältä.


Pernod Ricardin Oiva pari Gourmet Fast Food -kilpailun viimeinen erä ja tällä kertaa tehtävänä oli keksiä pikkuisen parempi pikaruokapari G.H. Mumm Gordon Rouge Brut -samppanjalle. Kävin viime keväänä Brysselissä ja ihastuin kaupungin herkuttelumahdollisuuksiin. Yksi perinteisistä kokeiluista oli tietenkin ranskalaiset perunat, joita myytiin paperitötsässä ja syötiin majoneesipohjaisen dipin kera. Ruokajuomana ei toiminut katuterassilla kokis vaan lasillinen kirsikkaolutta. 

Ranut eivät siis ole Belgiassa mitään lastenruokaa. Eivätkä muuten ole nämä Italia-henkisellä kuorrutteella olevat, puikulaperunoista tehdyt rapeat perjantaisnacksit. Dippinä toimiva raikkaan sitruunanen tuorejuustodippi maistuu todella hyvin ranskalaisten kanssa ja lasillinen samppanjaa kruunaa aterian.

Italian Seasoned Fries

Tästä annoksesta riittää kaksi isoa annosta kahdelle tai pienempiä useammalle. Pese hyvin 800g puikulaperunoita (mielellään isohkoja). Leikkaa jokaisen perunan sivu pois, jotta niistä tulee neliön muotoisia. Voit tasoittaa myös päät tai jättää pyöreäksi ja kuoren peittämäksi. Leikkaa laatikoista levyjä ja tikkuja. Liota perunoita hetki kylmässä vedessä ja kuivaa perunat mahdollisimman hyvin.

Sekoita lautasella 1dl polentaa, 1tl suolaa, 0,5tl valkosipulijauhetta ja 1tl kuivattua rosmariinia. Lämmitä paksupohjaisessa kattilassa 1l paistoöljyä 180-asteiseksi. Paista ranskalaiset muutamassa erässä. Kierittele erä kerrallaan polentaseoksessa ja nosta paistokorin tai reikäkauhan avulla öljyyn kypsymään. Sopiva kypsymisaika on 5-7 minuuttia riippuen ranskalaisten paksuudesta. Perunat ovat valmiita, kun ne ovat nousseet pintaan ja sen jälkeen saaneet hieman ruskeaa pintaa. 

Lemon Cream Cheese Dip

Notkista kulhossa 50g maustamatonta tuorejuustoa. Sekoita joukkoon 50g ranskankermaa. Raasta sekaan hieman sitruunankuorta ja purista 1tl sitruunamehua (tai enemmän, jos haluat sitruunaisempaa). Mausta 1tl hunajalla ja ripauksella suolaa.