torstai 30. heinäkuuta 2015

Kirjaruokaa (ja pizza juureen)


Käykö teille koskaan niin, että luette kirjaa, jonka ruokaan liittyvät yksityiskohdat päätyvät jossain vaiheessa omallekin lautaselle? Tunnetuimpia "ruoka"kirjoja lienee vanha kunnon Viisikko, jossa retkeiltiin ja syötiin retkieväitä vähän väliä. Tosin silloin lapsena munat, kinkut, hedelmäkakut ja inkiväärioluet eivät kovin suuresti kiinnostaneet.

Tällä kertaa oli kuitenkin pakko inspiroitua romaanista. Minulla oli nopeana kesälukemisena Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ja kirjassa syödään useampaankin otteeseen pizzaa, jossa on paprikaa, oliiveja ja aurajuustoa. Pizza pelastaa pahalta maailmalta ja vaikka oma maailmani ei heinäkuussa kovin ankea ole ollutkaan, niin pizzaa tekee aina mieli.

Kokeilin tällä kertaa myös juureen tehtävää pizzapohjaa. Hapanjuuren avulla pohjasta tulee maukkaampi ja ainakin oma pohjani oli myös sopivasti rapea ja sitkeä. Durumjauhoja käytettäessä pizzasta voi saada vieläkin rapeampaa.

Pizzapohja juureen


Aloita taikinan (2 isoa pizzaa) tekeminen jo leipomista edeltävänä päivänä. Sekoita 2dl kädenlämpöistä vettä, 1/4 palaa hiivaa ja 2dl jauhoja. Jätä taikina huonenlämpöön yön yli.

Lisää seuraavana päivänä 1dl vettä, 1/4 palaa hiivaa, 1tl suolaa ja 1,5rkl öljyä. Lisää yhteensä noin 4dl jauhoja, koko ajan taikinaa alustaen. Kun taikina ei enää tartu kulhon reunoihin, ripottele sen päälle vielä hieman jauhoja ja jätä kohoamaan muutamaksi tunniksi.

Kaulitse valmis taikina leivinpaperin päällä kaulimen ja jauhojen avulla. Nosta pohja leivinpaperin kera pellille ja täytä pizza tomaattikastikkeella, juustolla ja haluamillasi täytteillä. Tässä pizzassa oli punaista ja keltaista paprikaa, mustia oliiveja, aurajuustoa ja oreganoa, sekä paistamisen jälkeen rukolaa.

Helppo ja nopea tomaattikastike


Sekoita hyvin 100g tomaattipyreetä, 3/4dl vettä, 1tl sokeria, ripaus suolaa, mustapippuria, 1/2tl oreganoa, 1tl valkosipulijauhetta, 1rkl oliiviöljyä. Anna maustua noin tunti. 



tiistai 28. heinäkuuta 2015

Ribsejä Texasissa: The State Line


Eksyimme reissullamme sen verran Texasin puolelle, että olimme yhden yön El Pasossa. Ja kun Texasissa olimme, oli paikallisia ribsejä pakko päästä maistamaan, oikein kunnolla texas style. Paikaksi valikoitui pienen googlettelun jälkeen motelliamme lähellä sijaitseva The State Line, joka tarjosi meille pienen yllätyksen siinä mielessä, että ravintola sijaitsi juuri osavaltion rajalla ja näin ollen portista sisään astuttaessa oltiinkin New Mexicossa! Paikan baby ribsejä kehuttiin kuitenkin kovasti, joten eipä sillä osavaltiolla niin väliä.



Ravintola oli hauskasti sisustettu vanhoine jukeboxeineen ja cowboy-rekvisiittoineen. Olimme liikenteessä suht aikaisin, sillä halusimme vielä illan päälle ehtiä ennen auringonlaskua kaupungin näköalapaikalle. Saapuessamme paikalla ei ollut juuri muita ruokailijoita, mutta lähtiessä ravintola oli jo puolitäynnä ja lisää tuli koko ajan. 

Tilasimme yhden ribsiannoksen puoliksi, sillä jenkkiannokset ovat tunnetusti isoja. Koska nälkä oli melkoinen, kuolasimme myös alkupala-annoksista slidereiden perään ja tilasimme yhden slider-annoksen naudan brisketillä. Ruoka tuli pöytään todella nopeasti ja saimme aloittaa mässäilyn.



Sliderit olivat ihanan yksinkertaisia ja mukana tullut kastikekippo takasi makunautinnon. Ihan maailman pehmeintä brisketlihaa se ei ollut, mutta hyvää kuitenkin. Ja sitten ribsien kimppuun! Annoksessa oli lisäksii maalaistyylistä perunasalaattia, coleslawta ja papumössöä, johon ihastuin ensimmäistä kertaa. Nam!

Itse ribsit olivat herkulliset. Söimme alkavasta ähkystä huolimatta annosta nopeasti poskiimme, sillä tämä oli vasta ensimmäinen ribsiannos tällä reissulla. Myös muut lisukkeet olivat hyviä, muutkin kuin se papuhomma. Lopulta jouduimme kuitenkin luovuttamaan emmekä saaneet full rackia syötyä kahteen pekkaan. Mahat täynnä vyöryimme takaisin Texasin puolelle.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Fiesta Burger Albuquerquen tapaan



Joskus on hyvä katsoa telkkarin ruokaohjelmia sillä silmällä. Erityisesti, jos sattuu tykkäämään rennosta ruuasta ja kyseessä on Man v. Food. Ei sillä, että syöntikilpailujen kaltaiset mätöt kiinnostaisi kovin paljoa, mutta joskus ohjelmista saa kivoja vinkkejä muuten uppo-outoihin kaupunkeihin, kuten Albuquerqueen.

Olin valinnut etukäteen ravintolaksemme Frontierien, sillä se tarjoaa edullista perusruokaa, mutta New Mexicon omalla twistillä: vihreällä chilikastikkeella. Paikka on suht iso ja siellä tilataan pikaruokalamaisesti tiskiltä ja ruoka haetaan omalla vuoronumerolla avokeittiön luukulta, mutta muuten tila on ravintolamainen, tai oikeastaan maalaismummolamainen. Toisaalta siinä on myös dinerhenkeä. Todellinen sekoitus paikka ainakin on, ja varmasti täynnä opiskelijoita, sillä New Mexicon yliopiston suuri kampus sijaitsee ihan vieressä.



Minä valitsin listalta fiesta burgerin, sillä mikä tahansa kiinnosti missä oli mukana vihreää chilikastiketta ja hampurilainen nyt on vaan aina hyvä valinta. Mies sen sijaan päätyi burritoon ja annoskateuteen. Mutta jos annoksen koossa oltaisiin kilpailtu, niin burritoannos näytti ensisilmäyksellä suorastaan syöntihaasteelta, vaikka onneksi se osoittautui vain optiseksi harhaksi ja selvisimme annoksesta ihan kunnialla.



Burrito oli siis ihan jees, sellainen kuin burritot yleensäkin. Mutta burgeri, se oli harvinaisen hyvä! Vihreä chilikastike sopi hampurilaiseen tosi hyvin ja lisäksi tämä oli ketjupaikoista poiketen grillihampurilaismainen. Hintaa taisi olla joitakin dollareita, joten annos ei ollut kovin suuri, mutta toki kylkeen olisi voinut halutessaan tilata vaikka nachoja.

Näitä hampurilaisia oli pakko kokeilla myös kotona. Tein etukäteen maissitortilloista nachoja ja pico de galloa ja hampurilaissämpylät sekä vihreä chilikastike olivat reissutuliaisia (kyllä, raahaan aina yhden paketin ihania perunasämpylöitä mukanani!). Fiesta burgerin väliin tulee grillissä paistetun jauhelihapihvin lisäksi cheddaria, sipulia ja salaattia, sekä tietenkin sitä chilikastiketta.



Valutin kastiketta hetken aikaa siivilässä, jotta se olisi paksumpaa ja pysyisi paremmin hampurilaisen välissä. Pihvitaikinan maustoin grillihenkeen savupaprikajauheella, valkosipulilla ja sinappijauheella. Alkuperäisessä fiesta burgerissa salaatti ja cheddar on silputtuna, omassani juusto sulatettiin pihvin päälle jo grillissä. 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Blogipiknik ja Limoncello-juustokakku



Oululaisten ruokabloggaajien Instagram-tilejä (tai #foodblogoulu:a) seuraavat huomasivat varmasti eilen, että piknikhuovat levitettiin perinteisesti Ainolan puistoon ja feedit täyttyivät hetkessä kesäisistä ruokakuvista. Siitäkin huolimatta, että tällä kertaa kokoonpano oli pienimmillään sitten aikoihin, sillä heinäkuisesta kesäillasta pääsi nauttimaan vain yhden käden sormet kattava poppoo. Blogillisista herkuttelijoista mukana olivat Aina nälkä-Milla, Pastanjauhajien Rosmariini ja Peruspöperöä-Virpi.

Huonosta sääennusteesta huolimatta aurinko paistoi sen verran kivasti, että huomasimme melkein heti, kun puiden varjot olivat kääntyneet piknikseurueemme ylle, joten ahkerasti paikkaa vaihtamalla pääsimme nauttimaan kesäfiiliksestä ihan täysillä. Ja ruokaakin oli tottakai: pastasalaattia, tapenade-fetatahnaa patongin kera, ilmakuivattua kinkkua ja melonia, marjasalaattia, kinderpiirakkaa ja limoncello-juustokakkua. Piknikjuomina oli tällä kertaa Mimosa-drinkit, Belvoirin Raspberry Lemonande ja lentokonekokoiset kokistölkit.



Itse leivoin piknikiin viime kesän Italian reissun tuliaisina tulleesta Limoncellosta juustokakkua, vaikka se onkin hieman haasteellinen kesäkeleissä. Kuljetin kakun metallisessa uunivuoassa ja käärin kelmun ja vuoan väliin kylmäkalleja, joten lopulta kakku säilyi ihan hyvänä jälkiruokaosuuteen asti. Ja Limoncello-juustokakku oli muuten hauska yhdistelmä kinderpiirakan ja raikkaiden marjojen kera!



Limoncello-juustokakku


Murustele pohjaa varten 200g digestivekeksejä ja hienonna ne jauhomaiseksi esimerkiksi sauvasekoittimen avulla. Sulata 100g voita ja sekoita se tasaisesti keksijauhon sekaan. Painele pohjataikina tiiviisti leivinpaperilla vuoratun pienen (26x20) uunivuoan pohjalle (tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan). Laita jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Laita 5 liivatelehteä kylmään veteen. Vatkaa 2dl kermaa pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita toisessa astiassa 200g notkistettua maustamatonta tuorejuustoa, 1,5dl sitruunatahnaa, 1dl Limoncelloa ja 1dl tomusokeria. Yhdistä kermavaahto ja tuorejuustoseos ja vatkaa niitä hetki. 

Purista esim. juomalasiin puolikkaan sitruunan mehu ja lisää siihen muutama ruokalusikallinen vettä. Kuumenna neste mikrossa. Purista kylmässä vedessä liuenneet liivatelehdet ja lisää kuumaan sitruunamehuun. Kaada sitruunamehuseos ohuena nauhana täytteen sekaan koko ajan vatkaten.

Kaada täyte pohjan päälle ja anna kakun hyytyä jääkaapissa yön yli. Koristele kakku seuraavana päivänä tummalla suklaalla ja valkosuklaalla.

Kakkuun katsottu mallia täältä.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Sipuli-korianterisalaatti tacoille



Kirjoitin aikaisemmin ihastuneeni Amerikan matkalla tacoihin, joten tietenkin niitä piti tehdä myös kotona. Food truckien tacotarjontaa oheistaa yleensä jännittävän näköiset muovipullot ja -ämpärit, joiden sisältä omien tacojen päälle voi lisätä mausteita ja höysteitä. Yleensä aina tarjolla on raikasta sipuli-korianterisalaattia, joten Losin tacoja fiilistellessä samaista salaattia piti tehdä myös kotona. Ohje on todella yksinkertainen ja toimii tacoille aivan mielettömän hyvin!

Sipuli-korianterisalaatti


Silppua 3-4 kevätsipulia (vähintään keskikokoista) ja ota mukaan myös vihreitä varsia. Laita sipulit kulhoon ja purista päälle yhden limetin mehu. Ripottele päälle hieman sokeria (n. 1tl) ja suolaa (n. 1/4-1/2tl). Silppua puolikas nippu korianteria ja sekoita sipulien joukkoon. Anna maustua hetki jääkaapissa.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Nakukakku mansikoilla ja sitruunatäytteellä



Naked cake eli nakukakku on ollut pinnalla jo tovin ja sinällään pidän tästä trendistä kovasti, sillä kakkujen koristelu on usein hankalaa. Sen lisäksi nakukakku saa mielestäni olla hieman suurpiirteisempi muutenkin kuin astetta vakavampi perinteinen täytekakku. Ja jos pohjan tekee tarpeeksi pieneen kakkuvuokaan, saa kakusta näyttävän ja korkean.



Mansikkainen naked cake


Vatkaa kakkupohjaa varten 3 kananmunaa ja 1dl sokeria vahvaksi vaahdoksi. Sekoita kulhossa 1dl vehnäjauhoja, 3/4dl perunajauhoja ja 1tl leivinjauhetta. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun/voideltuun ja jauhoitettuun pieneen kakkuvuokaan (halkaisija 16cm). Paista 160-175 asteisessa uunissa n. 40min. Jäähdytä kakku ja kumoa. Leikkaa pohja neljään kerrokseen.

Leikkaa rasiallinen (500g) mansikoita siivuiksi. Vatkaa 2dl kermaa. Lisää siiten 100g pehmeää maitorahkaa ja 4-5rkl lemon curdia. Vatkaa vielä muutama kierros, että täyte sekoittuu. Mikäli haluat täytteestä makeampaa, lisää vielä hieman sokeria.

Varaa kakun kostutukseen 1dl esimerkiksi maitoa. Kokoa kakku kerros kerrokselta ja kostuta jokainen kerros, lisää täytettä ja laita väliin mansikoita. Päällimmäisen kerroksen mansikkakuvio on tehty aloittamalla latominen uloimmasta ringistä.


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Tacoja Los Angelesissa

Olen saattanut kirjoittaa tämän aikaisemminkin, mutta Jenkkireissulle lähtiessämme meillä oli mielessä tietty ruokalista: hampurilaisia tietenkin, ja ribsejä pitää syödä mielellään kerran tai kaksi. Diner-aamupalaa tietty kans aina silloin, kun motellihintaamme ei kuulu edes aamukahvia muffinssilla. Ja sitten tacoja!

Amerikka on taco-grillejä ja meksikolaisia ravintoloita täynnä (tai ainakin ne seudut, missä me ollaan liikuttu), joten valinnanvaraa löytyy. Me ollaan syöty lähinnä grilleillä, food truckeista ja sitten ihan rehellisistä pikaruokaloissa (Taco Bell, Del Taco, Chipotle). San Diegossa ja Key Westissä olemme myös istahtaneet ihan oikean ravintolan terassille.



Los Angelesin muutaman päivän pätkällämme ehdimme syömään tacoja kahdesti. Molemmat kerrat olivat Silverlakessa, vaikka motellimme lähellä Hollywoodissa olisi ollut taco-grillejä ja -ravintoloita ihan joka kulmalla. Mutta olimme menossa joka tapauksessa Silverlaken alueelle, joten pysähdyimme siellä sopivan food truckin tultua vastaan erään autopesulan pihalla Sunset Boulevardin varrella.

Tilasimme molemmille kolme tacoa ja juoman ja odottelimme ruokaamme tovin, sillä pientä jonoa oli koko ajan. Tacot saatuamme minä menin hulauttamaan omiini kolmea eri chilikastiketta ja jossain vaiheessa ruoka alkoi tuntumaan niin tuliselta, että sekä silmät että nenä alkoi vuotamaan kiihtyvällä tahdilla. Hieman kyllä hävetti, mutta minkäs teet, kun ne soosit näyttää kaikki niin herkullisille.



Seuraavana iltana söimme kadun toisella puolella olleen grillin annoksen: neljä pientä tacoa ja juoma. Tämäkin oli tosi hyvää, joskin annos oli astetta vaatimattomampi kuin food truckin, sillä erinäisiä lisukkeita ei päässyt itse kauhomaan tacojen päälle. Soosikin oli miedompaa, mutta se oli vain hyvä juttu, niin sitä sai läträtä ihan kunnolla. Joka tapauksessa olisin niin mielissäni, jos meidän huudeille tulisi tällainen lähigrilli! 


Muista meksikolaisista ruuista mieleen jäi Del Tacossa syöty burrito, joka pursusi avokadoa. Se oli ihan hyvä, kun mukaan laittoi vielä lisäkastikkeita. Muuten pikaruokaloiden tacot ja muut ruuat ovat tietenkin kehnompia kuin grillien ja muiden, mutta kyllä niilläkin nälkä lähtee tarvittaessa. 

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Viehkeä hernepasta



Haluatko viehkeää vihreää lautasellesi? Palan kesää, oli säät mitä hyvänsä? Siinä tapauksessa kannattaa kokeilla helppoa hernepastaa. Tämä annos riittää neljään pasta-annokseen, mutta jos syöjiä on vähemmän, voi lopun peston käyttää vaikka leivän päällä. 

Hernepasta


Kuori herneitä 2,5dl verran, pilko 2 valkosipulinkynttä ja raasta/vuole 50g parmesania. Laita ainekset korkeaan astiaan ja lisää 1,5dl oliiviöljyä, kourallinen basilikanlehtiä ja 3/4tl suolaa. Surauta tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella. Nosta jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi.

Keitä pastaa suolavedessä ja valuta kypsä pasta. Lisää kattilaan hernepestoa ja sekoita hyvin. Rouhaise annoksen päälle mustapippuria ja koristele parmesanilla.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kesäinen pyttipannu



Nälkä alkaa kiukuttaa helpommin kuin moni muu asia ja yhtenä lomapäivänä kyseinen ilmiö tuli vastaan kotikeittiössämme. Joten ei kai siinä auttanut muu, kuin alkaa laittamaan pikaista pyttipannua. Onneksi jääkaapissa oli pekonia sekä joku päivä aikaisemmin keitettyjä uusia perunoita. Herneitäkin olin riipinyt aikaisemmin salaattia varten ja kulhon pohjalla pyöri vielä muutama kourallinen.

Siinä mielessä tästä tuli aika kesäinen pyttipannu, kun mukana oli tuoreita herneitä ja uusia perunoita. Lopuksi kipaisin vielä rivitalomme pihamaalle etsimään mahdollisesti kesälomareissun aikana kasvanutta ruohosipulia. Ja löytyihän sitä nihkeät muutama korsi! Ei ole tainnut olla ihan parhaat kasvusäät täällä?


Kesäinen pyttipannu


Pilko keitettyjä uusia perunoita muutamaan osaan (en osaa sanoa käyttämieni perunoiden tarkkaa määrää, mutta jokainen osannee arvioida oman nälkänsä verran). Pilko 1-2 valkosipulinkynttä.

Laita neljä siivua pekonia kylmälle pannulle ja laita se kuumenemaan täysille. Käännä paistuva pekoni sitten, kun se on ottanut jo väriä ja paista toinenkin puoli. Nosta talouspaperin päälle valuttumaan.

Paista perunalohkoja ja valkosipulia pekonista jääneessä rasvassa. Lisää tarvittaessa öljyä. Paista niin pitkään, kunnes perunoiden pinta on saanut ruskeaa väriä. Lisää 1dl tuoreita herneitä. Paista muutama minuutti ja purista sitten perunoiden päälle puolikkaan sitruunan mehu. Murustele pekonit mukaan.

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää pyttipannuun kevyesti vatkattu kananmuna ja sekoita niin, että kananmuna leviää perunaseokseen tasaisesti. Paista minuutti tai pari ja koristele pyttipannu ruohosipulisilpulla. Tarjoile esim. kermaviilikastikkeen kera.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Amerikan parhaat hampurilaiset

Mennään suoraan asiaan, hampurilaisiin! Voinette arvata, että Jenkkien road tripillä syötiin hampurilainen jos toinenkin. Ja miksipä ei, sillä hampurilaiset ovat tuolla päin maailmaa yleensä aina hyviä ja ne ovat edullisia. Sopii sekä budjettimatkailijalle että herkkusuulle! Lisäksi olen tehnyt sen huomion, että hampurilainen on aina varmin valinta ravintolassa, eli jos olet kahden vaiheilla, tilaa aina hampurilainen.

Tämä Amerikan parhaat hampurilaiset listaus perustuu tällä kertaa vain tämän kesä reissuumme. Toisaalta myös aikaisemmat matkamme puhuvat näiden tuloksien puolesta. Ja toisaalta joutuisin tekemään uusintakierroksen, jotta olisin joistakin yksilöistä varma. Ja vielä se tärkeä seikka, että nyt ei puhuta esim. New Yorkin parhaista hampurilaisista, sillä esim. Smorgasburg tarjoaa itsessään jo varmasti useita kärkeen kiilaavia yksilöitä. Toisin sanoen, tässä kilpaillaan nyt ns. perusjenkkilän ketjupaikkojen välillä. Hinnaltaan nämä hampurilaiset ovat n. 4-7 euron väliltä, eli todellisessa halpaluokassa mennään.



1. Double Double, Animal Style, In-N-Out
In-N-Outin pikaruokaloissa käy kellonaikaan katsomatta aina kuhina. Eikä kyllä ihme, sillä en tiedä onko olemassa hinta-laatusuhteeltaan parempia hampurilaisia. Monen mielestä ei ole.

Oli todella hankala jakaa ykköspaikkaa In-N-Outin ja ikisuosikimme Shake Shackin välillä, mutta tällä reissulla double double voitti shack burgerin karvan verran, mutta se saattoi myös johtua siitä, että tämä oli käytännössä east coast vs. west coast ja koska olimme lännessä, emme päässeet syömään itärannikon burgereita kuin kerran.

Double double on perushampurilaisenakin todella hyvä, mutta lisätäänpä siihen vielä not-so-secret -menusta animal style, niin lähestytään jo täyttä kymppiä! Ja jos haluaa hieman kevyemmän version, on protein style eli suuriin salaatinlehtiin kääritty burgeri todella hyvä valinta.



2. Shack Burger, Shake Shack
New York jäi tällä reissulla välistä, mutta onneksi Madison Square Parkin ylpeys shack burger oli ehtinyt juuri ja juuri rantautumaan Las Vegasiin. Korostan aina, että mikään paikka ei ole tunnelmaltaan niin kiva kuin pimenevä ilta Madison Square Parkin grillillä, mutta kyllä shack burger maistuu laajenevan ketjun muissakin paikoissa.

Shack burgerin valtteja on se, että se on äärimmäisen yksinkertainen perushampurilainen, mutta jokseenkin aivan loistava omassa kategoriassaan. Ja pehmeän tahmea perunasämpylä kruunaa kokonaisuuden. Tai ei, oma suosikkimme on myös juustoranskalaiset, ne jos mitkä kruunaa koko aterian, jos kaloriöverit ei kauhistuta (vinkki: jaa ranskalaisannos jonkun toisen kanssa, ja erityisesti vielä silloin, kun otat hampurilaisen tuplana).

Shake Shackilta saa myös jäätelöannoksia ja vaikkapa (nimikko) viiniä ja (nimikko) olutta, joten lista on kokonaisuudessaan hieman laajempi, kuin perus pikaruokaravintolassa.



3. Smokehouse Brisket Sandwich, Arby's
Tämä on nyt ihan uusi tulokas listallamme, sillä pääsimme ensimmäisen kerran maistamaan tätä oikein ajatuksen kanssa. Arby'sin muusta tasosta ei ole juuri hajuakaan, mutta paikan bbq-kastikkeinen brisket-burgeri on kaikessa yksinekertaisuudessaan kyllä niin hyvä, että sitä haluaa syödä uudelleenkin.

Hampurilainen on ulkonäöltään sen verran mitäänsanomaton tai jopa ruma, että minulla ei ole siitä edes kunnon kuvaa. Sen sijaan parempi kuva on kiharista ranskalaisista, jotka kuuluvat ateriaan. Ja ranuja ei kannata jäättää (täälläkään) väliin, varsinkin jos tykkää nostalgiasta ja dipeistä. Itselleni kiekuraiset ranskanperunat tuovat mieleen Iowan vaihtokesän, mutta näyttivät ne maistuvan myös toiselle osapuolelle. Erityisesti, kun tarjolla on (ilmaiseksi) useampaa eri dippiä, joista suosikeiksimme nousi piparjuuri sekä 3 pepper sauce.



Entäs sitten listalta tippujat? Aikaisemmin olimme kovin tykästyneitä Denny'sin Bourbon Bacon Burgeriin, mutta uusintakierros osoittautui pettymykseksi (myös Denny'sin osalta ylipäätään). Söimme myös kerran Wendy'sillä, mutta vaikka perushampurilainen on siellä ihan ok, niin se ei kuitenkaan yllä läheskään näiden kolmen tasolle.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Amerikkalainen diner-aamupala

Jenkkireissumme aikana syötiin pääasiassa kahdenlaisia aamupaloja: motelliaamiaisia ja muutamia diner-versioita. Motelliaamupalojen taso on melko karu, eikä mistään tuoreesta (tai muusta kuin hiilareista) kannata edes haaveilla. Tosin kerran meidät yllätettiin puurolla, omenoilla ja appelsiineilla, joten kyllä muffinsien ja paahtoleipien sekaan mahtuu joskus jotain muutakin.

Amerikkalaisessa dinerissa syöty aamupala jos mikä on klassista road trip -kamaa. Me söimme yhteensä kolmena eri aamuna dinerissa, joista kaksi oli ketupaikoissa (IHOP ja Denny's) ja kolmas Tucsonissa persoonallisessa Pappy's Dinerissa. Kahdessa ensimmäisessä otimme jo pelkästään vertailun vuoksi saman perusannoksen (kaksi munaa tilauksen mukaan valmistettuna, kaksi pekonisiivua, röstiperuna ja kaksi pannaria) ja kolmannessa minä päädyin kokeilemaan huevos rancheroksen. Lisäksi saimme superyllätyksen tässä viimeisessä paikassa.



IHOP (International House of Pancakes) oli ensimmäinen valintamme aamupaladineriksi, sillä meillä oli paikasta hyviä muistoja parin vuoden takaa. Ja annos oli sinällään ihan perushyvää pekonia, munakokkelia ja rapea mutta mehevä röstiperuna. Omaan annokseeni valitsin pannarivaihtoehdoista kesäuutuuden, jossa oli mm. persikkaa, karhunvatukkaa, mysliä ja jäätelöä. Annos olisi ollut mitä parhain, jos hedelmät ja marjat olisivat olleet täysin tuoreita ja ilman suurta siirappimäärää. Mutta tällaisenaankin hyvä, joskin sokerinen.



Toinen aamupalamme oli Denny'sillä, sillä kyseinen ketju tarjoaa samanlaista aamupala-annosta, mutta ainakin tällä hetkellä pannukakkuosio oli mahdollista saada myös tuoreilla marjoilla. Denny'sin versio pääsi kyllä pettämään ainakin minut, sillä löysäksi keitetyt kananmunani olivat jääkaappikylmiä, röstiperuna oli ehkä hieman liian raaka ja lopulta se pannarikin aivan ui jossain makeassa litkussa. Kyllähän siinä oli muutama (melko mauton) mansikanpala päällä, mutta kokonaisuus oli huonompi kuin IHOPilla, joka vei siis pisteet näiden kahden välillä.

Kolmas aamupalamme oli Pappy's Diner Tucsonissa, joka arvostelujen perusteella jakaa mielipiteitä. Diner sijaitsee ostarilla eikä ole miljööltään perinteinen klassinen diner. Mutta monet paikalliset näyttivät hakeutuvan dineriin aamupalalle ihan arkipäivänäkin ja suurin osa heistä oli kanta-asiakkaita.



Tilasimme yhden pannukakun mansikoilla ja kylkeen otimme munakokkelia ja pekonia, sekä huevos rancheroksen. Yritimme tilata kahta pannukakkua, sillä minä halusin oman annokseni lisäksi syödä osan pannarista. Tarjoilija kieltäytyi ottamasta sellaista tilausta vastaan ja lupasi, että ymmärretään kyllä jälkeenpäin. Ja tässä kohtaa se yllätys sitten tulikin, kun pannukakku saapui pöytäämme, sillä se oli perhepizzan kokoinen! Huh! Kaikki ravintolan asiakkaat nauroivat tyrmistyksellemme.



Ruoka oli Pappy's Dinerissa ihan hyvää, mutta pannukakkua lukuunottamatta ei mitään yllättävää. Tunnelma on kuitenkin puoli ruokaa, joten tämä aamiaiskokemus jää varmasti mieleen loppuelämäksi. Ja pisteet myös siitä, että pannari oli tehty ihan omasta taikinasta, eikä mistään valmisteesta.

Heti kotiin saavuttuamme alkoi tehdä mieli reissussa syötyjä diner-aamupaloja. Mutta tällä kertaa saisi juuri sellaista kun haluaisi: pehmeää munakokkelia, rapeaa pekonia ja pannareita tuoreilla mansikoilla ja vaahterasiirapilla. Appelsiinimehua ja kahvia tietenkin. Ihan täydellinen yhdistelmä ja niin klassinen.



Munakokkeli


Riko neljä kananmunaa kulhoon ja riko niiden rakenne. Lisää 1,5dl täysmaitoa sekä ripaus suolaa ja valkopippuria. Sulata 1,5rkl voita miedonlämpöisellä pannulla ja kaada munaseos pannulle. Sekoita munaseosta hitaasti pannulla niin pitkään, kunnes se hyytyy (kestää jonkin aikaa, mutta miedolla lämmöllä kypsyttäminen kannattaa). Annos on kahdelle. 


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Oreo Brownies



Hei pitkästä aikaa! Kolme viikkoa on hurahtanut ja olemme jo (melkein) kotona. Amerikan road trip meni hienosti ja näimme ja koimme valtavasti. Toivottavasti olette seuranneet matkaamme Instagramissa tai vähintäänkin kuolanneet satunnaisia ruokakuvia Facebookin puolella.

Kohta pääsee taas omaan keittiöön ja kokkailemaan, ihan luksusta! Ravintola- ja pikaruokia ei jaksaisi pari viikkoa pidempään, puhumattakaan motelliaamupaloista, huh. Haaveilen jo ennakkoon kesän yksinkertaisista ja raikkaista mauista, joista pääsee nyt nauttimaan, kun palaa kotiin. 

Ennen reissua mentiin silloinkin aika amerikkalaisella linjalla, kun minun piti tehdä jotain hyvää mökkijuhannusta varten. Koska lähikaupassamme oli hyllyllinen Oreoita, päätin tehdä niistä brownieta, sillä se on helppo kuljettaa autossa pidempikin matka. Sitten vaan lopuksi leikkaa ja koristelee vaikkapa mansikoilla. Saattaa aiheuttaa ihastuneita huokauksia!

Oreo Brownies


Vatkaa 100g pehmeää voita ja 1dl tummaa kaakaojauhetta tasaiseksi seokseksi. Lisää 2dl sokeria ja 1tl vaniljasokeria ja sekoita hyvin. Vatkaa joukkoon 2 kananmunaa yksitellen. Sekoita taikinaan 1,5dl vehnäjauhoja ja 10 murusteltua Oreo-keksiä.

Kaada taikina pieneen uunivuokaan (itselläni 20x26), joka on vuorattu leivinpaperilla (tai voitele vuoka). 

Päällistä varten notkeuta vatkaimilla 200g maustamatonta tuorejuustoa. Lisää 0,5dl sokeria ja 0,5tl vaniljasokeria ja vatkaa noin minuutti. Lisää 2tl jauhoja ja sekoita. Lisää 1 kananmuna ja vatkaa tasaiseksi. Levitä kuorrute pohjataikinan päälle ja murustele pinnalle noin viisi Oreo-keksiä.

Paista brownieta 180-asteisessa uunissa noin puoli tuntia ja nosta jäähtymään. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli.




Ohje mukailtu täältä