sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

6 x aamupala Berliinissä (+ muutama muu ruokapaikka)

Olimme viikon mittaisella lomalla Berliinissä ja vaikka majoituimme Airbnb-asunnossa ja meillä oli ihan hyvä keittiö, söimme jokaisena päivänä aamupalan ulkona. Tai no, heräsimme lähes poikkeuksetta kuuden aikaan, joten välillä ehdimme syömään kevyesti ensin kotona odotellessa kello yhdeksää tai kymmentä, jolloin osa paikoista aukaisee ovensa.

Berliini on tunnetusti aamupalakaupunki, joten panostimme siksi juuri aamuihin. Söimme kyllä myös iltaisin ulkona, ja ihan kirjaimellisesti, sillä säät suosivat lomaamme. Iltapaikat olivat kuitenkin enemmän tilanteen mukaan valittuja, kuin kovin pitkälle suunniteltuja juttuja. Markthalle Neun streetfoodmarkkinat jäivät taas kerran odottamaan seuraavaa reissua, sillä unohdimme ne päivien kuluessa täysin. Sen sijaan kävimme kyllä yhdillä toisilla ruokamarkkinoilla ihan kotikulmilla Prenzlauer Bergissä.

Mutta tässä ensin ne aamupalat, aikajärjestyksessä!

Silo Cafe

Silo oli vanha tuttumme Friedrichshainin puolelta. Suuntasimme sinne heti sunnuntaina, sillä viereisellä Boxhagener Platzilla alkaa sopivasti kirppari juuri niihin aikoihin, kun aamupalan on saanut syötyä. Menimme muutaman minuutin yli avaamisajan, emmekä saaneet enää pöytää ulkoa, mikä oli sääli, sillä ilma oli todella lämmin, jopa kuuma. Sen sijaan ehdimme saamaan ihan hyvät paikat sisältä ja tilasimme molemmat lempparileipämme, The Silon. Leipään oli tullut pieniä muutoksia sitten viime näkemän, mm. perunat oli lisätty annokseen ja manchego oli taasen poistunut. Perunat oli omasta mielestäni vähän turhia ja aikaisempi juusto parempi, mutta muutoin leipä on edelleen hauska versio avokado-uppomuna-pekonileivästä, lähi-idän twistillä. Kuva edelliseltä reissulta (sisältää myös pannarin, joka edelleen listalla).



An einem Sonntag im August

Tämäkin oli tuttu edelliseltä reissulta, mutta epähuomiossa menimme tänne maanantaina, kun en muistanut, että buffetaamiainen on tarjolla vain viikonloppuisin. Jäimme kuitenkin ja tilasimme listalta, sillä pidän paikan tunnelmasta. Palvelu on hieman hidasta, mutta onneksi olimme ajoissa liikenteessä. Itse ruoka ei täällä ole kaupungin parasta, lukuunottamatta ihanan rapeaa ja sisältä pehmeää croissanttia voilla ja hillolla, mutta discopallon, pihakeinujen ja kuluneiden kalusteiden yhdistelmä on jotenkin hauska. Vessat ovat kuin jostain rokkiluolasta. Buffetti on edullinen, ja ehkä parempi kuin aamupala muutoin (mikäli nyt muistan oikein). Menen tänne varmasti taas seuraavallakin kerralla, kahville vähintäänkin.



Butter

Vihdoinkin joku uusi kokeilu! Kuten edellinen, myös tämä sijaitsi Prenzlauer Bergissä. Tilasimme koko reissun suurimman aamupalan, sillä otimme sekä kanadalaisen että klassisen aamupalan ja lisäksi vielä munakkaan. Kanadalainen aamupala tarkoitti pannareita, ja nämä oli muuten parhaimmat pannarit aikoihin! Klassinen aamupala tarkoitti Berliinille tyypillistä valtavaa lautasta, jolle oli koottu niin hedelmiä ja marjoja kuin leikkeleitä, juustoja ja kalaa. Ja iso kori leipiä lisukkeena. Munakas oli herkullinen. 



Morning Glory

Valtavan aamupalan jälkeen teki mieli syödä vähän pienemmin ja panostaa päivän muihin ruokailuihin enemmän, joten suuntasimme jälleen kerran tuttuun paikkaan Kastanienalleella. Morning Gloryn piti aueta kahdeksalta, mutta vielä muutamaa minuuttia yli ovi oli lukossa ja kaikki ulkokalusteet sullottuna pieneen kahvilatilaan. Olin jo aikeissa harmistua asiasta, mutta sitten supersuloinen myyjä aukaisi ovet ja järjesteli meille tilaa rattainemme ja pääsimme valkkaamaan aamupalaleipiä, joista erityisesti fetatäytteinen oli meidän mieleen, paahdettuna tietenkin. Morning Glory on ehkä lempikahvilani Berliinissä, sillä se on hauskan pieni ja sympaattinen ja palvelu on sydämellistä. 



Aunt Benny

Loppuviikosta palasimme taas Friedrichshainiin, sillä edellisellä reissulla missasimme Aunt Bennyn (emme muka ehtineet sinne). Aunt Bennystä tulikin kertaheitolla yksi lempipaikoistani, sillä pidin kovasti sekä paikan sisustuksesta että sen aamupaloista. Tilasimme avokadoleivän uppomunilla ja siirappipekonilla sekä BLT:n. Erityisesti BLT jäi mieleemme ja seuraavalla kerralla tilaamme varmasti molemmille samanlaiset. Hyvä kilpailija The Silolle! Vaikka olo oli leipien jälkeen aika lailla täynnä, oli meidän ihan pakko ottaa vielä puoliksi yksi fudge brownie, joka osui silmääni tiskillä. Sekin oli ihana! Myös vitriinissä komeillut paksukuorrutteinen porkkanakakku näytti hyvältä. Tästä tulee varmasti vakkaripaikkamme.



Cafe Ostfee

Viimeiselle aamulle oli vaikea päättää valitsisimmeko alakerran Engelbergin vai vastapäätä olevan Ostfeen. Koska jälkimmäinen avasi ovensa ensimmäisenä, menimme sinne. Istuimme ulkona ja katselimme Oderbergestrassen arkiaamun pyörävilinää ja tilasimme varsin vohvelipainotteisen aamupalan: sekä tomaatti-mozzarella vohveliburgerin, että makeita vohveleita. Ja lisäksi feta-pekonimunakkaan, joka oli ehkä vielä herkullisempi kuin Butterissa. Vohveliburgeri tuli hieman myöhemmin kuin muut, joten olimme jo siinä vaiheessa ensinälkämme taltuttaneet ja valitettavasti osa jäi syömättä. Ihan hyvä se kyllä oli ja hauskan erilainen muihin aamupaloihimme nähden. Ostfeessä on hauskaa berliiniläistä kirpparitunnelmaa ja samalla voi seurata Berliinin vanhimman paloaseman ovia, joiden kapeisiin aukkoihin autoja peruutellaan.



Ja sitten muutama maininta muista ruokapaikoista. Kasviskebap on tietenkin ihan must, ja se on hyvää ja halpaa varmasti monessa paikassa. Edellisellä reissulla kokeilimme tunnetuimman eli Mustafan, tällä kertaa kävimme lähimmässä Kastanienalleella (K'Ups). Sushi on muiden ruokien tavoin hieman edullisempaa kuin Suomessa, joten silläkin kannattaa herkutella. Vietnamilaisia paikkoja on paljon, joten ne kuuluvat aika luonnollisesti ainakin meidän lomaan. Jäätelöä olisin halunnut testata ainakin kahdessa lähipaikassa: PAR Creameryssä ja California Popsissa. Viimeisenä päivänä ehdin näistä ensimmäiseen, suosittelen!



Kulturbrauerei Streetfood Market

Vaikka missasimme Markthalle Neun katuruokamarkkinat Kreuzbergissä, oli omilla kotikulmillamme pienimuotoiset ruokamarkkinat sunnuntaina. Kulttuurikeskuksen (entisen panimon) sisäpihalla oli ehkä parisenkymmentä myyjää ja hauska fiilis, jota ei varsinaisesti pilannut edes yhtäkkiä alkanut rankkasade (loman ainoa). Aloitimme kesysti chili-nachoilla, jotka olivat ihan perushyviä, ja jatkoimme saslikilla, jota emme varsinaisesti olleet aikaisemmin maistaneet. Lihaa siinä oli niin paljon, että pääasiassa nälkä lähti, mutta korealaiset friteeratut kanat kuulostivat liian hyviltä ohitettavaksi (jotenkin epähuomiossa emme olleet aluksi vilkaisseetkaan niitä), joten otimme vielä niitä pienen annoksen. Hyviä! Herkuttelut kruunasi jugurttijäätelötäytteinen suolakaramellivohveli, suklaakastikkeella ja vaahtokarkeilla. Ai vitsi!



Bun Bao

Vietnamilainen streetfood on yleensä aina ihan superhyvää, ja bao-leivät ovat yksi suosikeistani. Bun Baon terassi oli ihanan rauhallisella puiden varjostamalla kadulla ja tilaamani vadelmajäätee piristi kummasti kesäpäivän iltana. Valitsimme kaksi bao-leipää, toisen tofulla ja toisen originaalin eli possulla. Lisäksi intouduimme tilaamaan vielä ranskalaiset chilikastikkeella ja korianterilla. Olen aina tilannut bao-leipäni tofulla ja se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi tälläkin kertaa, oli mielestäni parempi kuin possu! Ranut olivat juustoisen tuliset, aika hauskat! Jotain vastaavaa voisin kokeilla kotona.



The Bird

The Bird on valittu ainakin jonakin vuonna Berliinin parhaaksi hampurilaispaikaksi. Tämän tiedon varassa menimme ravintolan ovelle jo hieman ennen aukeamista, mutta yllättäen ilman pöytävarausta sisään ei ollut mitään asiaa. Onneksemme terassilla oli vielä pari vapaata paikkaa, nekin olivat siis jo ennen varsinaista avaamista täyttyneet. Listalla olevat hampurilaiset ovat pääasiassa hyvin simppeleitä ja itse tilasin cheddarin.

Hauskana yksityiskohtana pihvin kypsyysasteet on ilmoitettu melko suorasanaisesti: kypsä pihvi on auttamattomasti pilalla. Ja kun saimme hampurilaiset käsiimme, ymmärsimme kyllä heti miksi (vaikka muutoinkin tilasimme mediumit): 250g lihaa tekee pihvistä melkoisen pallon! Sämpylä ei nimittäin ole kovin iso, eikä yhtään höttöinen. Itse burgeri on näin ollen kyllä mehukas, mutta meidän makuun aaaaivan liian lihaisa. Edellisellä kerralla katuruokamarkkinoilla testattu yksilö oli paljon kohtuullisempi! Ranuja annokseen tulee valtavasti, joten niistäkin jäi ainakin puolet syömättä, vaikka ne ihan hyviä olikin. En tiedä miksi tuo burgeri näyttää noin pienelle ja viattomalle tuossa kuvassa.



The Bird Barbecue

Melkein naapurissamme sijainnut The Bird Barbecue sai kunnian toimia viimeisen illan ravintolanamme. Kuten nimestä voi päätellä, liittyy paikka alkuperäiseen hampurilaisravintolaan, mutta lähinnä rentohenkisen konseptin ja lihaisin ruokien merkeissä. Barbecuessa tiskiltä tilataan esimerkiksi 2-3 lihan kombo haluamillaan lisukkeilla, ihan niin kuin Jenkeissä vastaavissa paikoissa. Olimme niin valmistautuneet myös jenkkikokoihin, että tilasimme yhden 3 lihan annoksen puoliksi, kaikkein pienimmillä lihamäärillä. Lisukkeina otimme perunasalaattia ja ihanan pinkkiä coleslawta. Lihat (brisket, ribsit ja pulled pork) olivat kaikki ihanan mureita ja maukkaita ja niitä sai dippailla pöydältä löytyneisiin sooseihin. Jouduimme lopulta hakemaan vielä pienen lisäannoksen brisketiä, sen verran nälkä meillä oli ja (liha-)annoksen koko oli ehkä kuitenkin eurooppalaistettu. 



Että sellaista tällä kertaa. Berliini on meille siinä määrin tuttu kaupunki, ettei meillä ollut oikein muuta agendaa kuin käydä syömässä ja pyöriä kaupungilla. Ja selvitä ensimmäisestä reissusta vauvan kanssa, mutta kaikki meni kyllä hurjan hyvin!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Superhelppo rahkajälkiruoka



Pienen vauvan äitinä yritän mennä kaikista helpoimman kautta asiassa kuin asiassa, mutta erityisesti ruuanlaitossa. Se ei tarkoita aina valmisruokaa, mutta jotain minkä saa tehtyä joko nopeasti tai sitten hyvissä ajoin ennakkoon. Ja varsinkin silloin, kun on vieraita tulossa. Ja jos visiitti kestää paria tuntia pidempään.

Grillaaminen on näin kesällä onneksi helppoa ja nopeaa. Ja kahvipöytään voi leipoa ihanan mustikkamurupiirakan ja tarjota sen valmiin vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Ja jälkiruuaksi riittää hyvin tuoreet marjat, mutta nyt kun ihanan makeita kotimaisia mansikoita ei ole vielä saatavilla, päätin tehdä ihan oikeaa jälkiruokaa, mutta superhelppoa sellaista.

Mietin, että kehtaako tällaista sekoita ja syö -juttua edes julkaista, mutta ainakin näistä tuli suloisen näköisiä ja sopisi varmasti vaikkapa mökkiolosuhteisiin.


Sitruunarahka vadelmilla ja marengilla


1 prk maustettua sitruunarahkaa
2 dl kuohukermaa
(sokeria)
vaniljasokeria tai -uutetta
(sitruunamehua tai -uutetta)

marenkeja
vadelmia
sitruunamelissaa, minttua tms. vihreää

Vatkaa kerma. Sekoita rahka kerman joukkoon ja maista kaipaatko lisää sokeria. Mausta vaniljasokerilla (tai uutteella) ja halutessasi myös sitruunauutteella tai -mehulla (itse vahvistin makua hieman. 

Laita rahka annoskulhoihin (4). Koristele vadelmilla ja murustetulla marengilla, sekä jollakin vihreällä, jos sattuu löytymään. Jos tarjoilet rahkan piakkoin, voi marenkia laittaa myös rahkan sekaan. Yön yli jääkaapissa säilytettäessä marenki vettyy, joten se kannattaa lisätä vasta vähän ennen tarjoilua.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Ensimmäinen äitienpäivä (kinuski-mansikkakakku)



En ole varsinaisesti mikään kakuntekijä, sillä teknisesti olen lähes poikkeuksetta huono. Olen liian suurpiirteinen ja kärsimätön. Kun lähdin miettimään täytekakkua oman ensimmäisen äitienpäiväni johdosta päätin mennä reilusti maku edellä: kinuskia ja mansikkaa, oli kakun ulkonäkö mitä tahansa. 

Eikä minun pitänyt edes kirjoittaa kakusta mitään blogiin, mutta kävi ehkä melko tyypillisesti, eli kun en yrittänyt oikein mitään, tuli todella hyvänmakuinen kakku. Pohja meni palasiksi ja täytettä varten unohtui ostaa kreemijauhetta, joten lopputulos oli monien sattumien summa.

Kinuski-mansikkakku


3 munan kakkupohja

1 dl fariinisokeria
1,5 dl kermaa

2,5 dl kermaa
100g (kerma)rahkaa

4 dl pakastemansikoita, kevyesti sokeroituja ja survottuja

tuoreita mansikoita

1 dl mantelirouhetta
3 rkl fariinisokeria
n. 1,5 rkl voita

Leivo kakkupohja esimerkiksi tällä ohjeella. Jäähdytä ja leikkaa kolmeen osaan. 

Kaada fariinisokeri ja kerma kattilaan ja kiehauta pieni hetki. Jäähdytä kinuski. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa sen jälkeen kinuskia muutaman minuutin ajan. Sekoita kermavaahto ja vatkattu kinuski ja vatkaa vielä hetki. Lisää rahka ja vatkaa muutama kierros. 

Levitä kakun pohjan päälle puolet mansikoista ja sen päälle ohut kerros kinuskitäytettä. Nosta keskimmäinen pohjapala päälle ja toista. Kumoa loput kinuskitäytteet kakun päälle ja työnnä varovaisesti täytettä kohti reunoja. Anna valua reunoja pitkin ja nosta kakku heti jääkaappiin.

Valmista krokantti. Laita mantelirouhe pannulle ja paahda hetki käännellen (varo polttamasta). Lisää fariinisokeri ja voi ja sekoittele kunnes sokeri on kokonaan sulanut. Leivitä krokantti leivinaperin päälle jähmettymään. Murustele.

Koristele kakku ennen tarjoilua mansikoilla ja krokantilla.


torstai 19. huhtikuuta 2018

Vappudonitsietkot (donitsit uunissa)



Donitsit ovat kaikessa värikkyydessään ja helppoudessaan yksi himoittavimmista leivonnaisista. Ja helppoudella tarkoitan lähinnä syömistä, sillä donitsin voi napata käteen kahvin kera ja syödä matkan varrella. Tosin en kylläkään harrasta tätä koskaan Suomessa, enkä donitseja ylipäätään kovin usein. 

Itse tehdyt donitsit ovat mitä herkullisimpia, mutta niissä on kaksi huonoa puolta: ne menettävät parhaimman teränsä päivässä ja toisaalta niiden paistaminen rasvassa on työlästä. Ja jos paistat erän donitseja, et viitsi tehdä sitä muutaman kappaleen vuoksi. Toisaalta isompi määrä donitseja jää helposti näin pienessä taloudessa syömättä, kun koko ruokavaliotaan ei voi omistaa pelkille leivonnaisille.

En tiedä miksi en ole hankkinut aikaisemmin donitsipeltiä, sillä sehän ratkaisee tällaiset ongelmat kokonaan. Pellissä on tilaa kuudelle donitsille, joten niitä varten voi tehdä pienen taikinan. Siitä ei jää kovin montaa jääkaappiin lojumaan, eikä varsinkaan jos vielä saat jonkun vierailevan tähden kahvipöytään. 

Kokeilin ensimmäisenä Soppa365-ohjetta. Tein ehkä jonkun mittausvirheen, sillä taikinasta tuli vähän turhan jämäkkää, eivätkä nämä ensimmäiset donitsini olleet mitenkään huippuhienoja, tarttuivat vielä peltiin kiinni. Onneksi suklaakerros kaunistaa kaiken! Ja maku oli hyvä. Ensi kerralla teen suoraan puolikkaan taikinan, tästä määrästä tulee siis 12 kpl.

Donitsit uunissa


1 dl piimää
1 dl sokeria
1/2 dl ruokaöljyä
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/4 tl suolaa
1 (luomu)appelsiinin kuori raastettuna tai 1-2 tl kardemummaa

öljyä pellin voiteluun
50 g voita

Sekoita piimä, sokeri, öljy ja kanamuna. Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet. Yhdistä seokset ja pyöräytä nopeasti taikinaksi. Voitele donitsipellin kolot. Laita taikina pursotuspussiin ja pursota vuoan kolot noin puoleen väliin asti.

Paista 200-asteisessa uunissa 7-8 minuuttia. Kumoa leivinpaperin päälle ja voitele voisulalla. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.

Maitosuklaakuorrute


200 g maitosuklaata
1 dl kermaa

Laita suklaa ja kerma kattilaan ja kuumenna miedolla/keskilämmöllä, kunnes suklaa sulaa. Sekoita tasaiseksi ja dippaa donitsit suklaaseen ja nosta takaisin leivinpaperin päälle valumaan. Koristele haluamallasi tavalla (itselläni tässä sulatettua valkosuklaata raitoina). Nosta jääkaappiin jähmettymään.




lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kevätinspiraatiota!

Hiphei, huhtikuun puolivälissä jo mennään! Juhlahulinan jälkeen olen taas innostunut ruuanlaitosta, vaikka mitään uutta tai blogiin kirjoittamisen arvoista ei ole tullutkaan kokkailtua. Ja leipominen, se kiinnostaa myös! Onneksi kevät on sellaista aikaa, että saa välillä vieraita kylään tai sitten haluaa juhlistaa arkea ihan vain omalla porukalla. Hyvä syy tehdä jotain keväisen värikästä.

Eilen kaivelin pakastinta ja löysin vielä mm. kanttarelleja, ja kuten aina tähän aikaan vuodesta, alkavat risotot kiinnostaa vaikka sitten niiden sienien tai parsan kera. Tässä muutamia vanhoja postauksia, jotka inspiroivat juuri nyt!


Kalatacot Key Westin tapaan tuovat kevätmuistoja, mutta eivät varsinaisesti Floridan suunnalta vaan New Yorkin Rockaway Beachilta. 


Parsa-hernerisotto näyttää ihanan vihreälle.


Jos takatalvi yllättää (niin kuin se aina tekee), voi lohdutukseksi tehdä parmesaanikanaa.


Kaikenlaiset täytetyt leivät kiinnostavat minua juuri nyt (ehkä siksi, että niitä voi syödä kylmänä ja yhdellä kädellä, heh). Pakko tehdä ainakin banh mi -kanapatonkeja kesäkuun Berliinin-reissua ja kaupungin vietnamilaisia ravintoloita odotellessa.


Parsa-vuohenjuustosalaatti on myös sopivan tilaisuuden tullen listallani. Ehkä sitten, kun saan tyttöporukan kylään.


Muutaman vuoden takainen kevätsuosikkini oli marjaisa vohvelikakku.


Parsa kuuluu kevääseen ja sienimuhennos ei ole hullumpi lisuke sekään.


Tai sitten parsan kaveriksi voi tehdä sitruunarisoton



Pekoni-kanttarellirisotto, ei voi mennä maun puolesta vikaan, vaikkei rakenne ihan täydellinen olisikaan!


Mustikoita on vielä pakastimessa jonkin verran, ja vaikka niitä tulee heitettyä niin smoothieen ja puuroon kuin pannareidenkin päälle, riittäisi niistä ehdottomasti myös amerikkalaisiin mustikka-valkosuklaamuffineihin.


Parsarisottoa on tullut tehtyä toisellakin ohjeella.


Salaatin ei tarvitse olla liian kevyt! Kulhoruuat on nyt muutenkin muotia, sitähän tämäkin tacoista innoituksen saanut Mexicana-salaatti on.


Värikkäät vappudonitsit hurmaa ihan taatusti!


Cashew-kinuskidonitsit on kyllä superherkullisia.


Hainanilainen kana on todella mietoa aasialaiseksi ruuaksi, mutta toisaalta se on ihanan raikasta ja hienovaraista.


Santa Fe -kanasalaatti on ruokaisa, mutta keväisen raikas ja värikäs.


Makeansuolaiset vuohenjuustopiirakat sopivat hyvin keväisiin illanistujaisiin kepeän viinin kera.


Jos nyt vielä vähän parsaa ja vuohenjuustoa, niin myös pizzaversio on maistuva!