perjantai 27. helmikuuta 2015

Ensimmäinen soijarouhekokeilu: tortillapata


Tortillapata on kätevä tähderuoka ja siihen saa tuhottua niin tortillalettuja kuin juustoja ja kasviksia. Vielä kätevämpää on, jos kyseessä on lihaton versio ja pataan voi heittää jauhelihan sijaan jonkun kourallisen soijarouhetta, joka säilyy kaapissa ainakin pidempään kuin tuore liha. Tämä oli minun ensimmäinen kokeilu soijarouheesta ja hyvää oli! Ei jää pussin pohjat kaappiin pyörimään.

Tortillapata


Hienonna yksi sipuli ja yksi yksikyntinen valkosipuli. Paloittele puolikas paprika ja yksi tomaatti (ilman sisusta) ja raasta 10cm kesäkurpitsaa karkeaksi raasteeksi (purista nestettä pois). Kuumenna pannulla öljyä ja kuullota sipuleita. Lisää paprika ja kesäkurpitsa ja kääntele hetki.

Lisää pannulle 2 tölkkiä tomaattimurskaa sekä tomaattikuutiot. Mausta: 1-2tl savupaprikaa, 0,5tl korianterijauhetta, 0,5tl jeeraa, cayennepippuria, ripaus sokeria, 3rkl soijakastiketta, suolaa, mustapippuria. Anna kastikkeen porista hiljalleen 15min.

Lisää kastikkeeseen 100g soijarouhetta ja anna kastikkeen olla levyllä vielä 5min. Lisää 100g ranskankermaa ja sekoita. Ota pannu pois hellalta ja kokoa pata: alimmaksi hieman kastiketta, sitten yksi tortillalettu (maissi) ja päälle taas kastiketta. Jatka neljän letun verran ja lisää päällimmäiseksi kastiketta. 

Ripottele päälle kourallinen juustoraastetta ja paista 225-asteisessa uunissa 20-30min, kunnes pinta on mukavan ruskistunut. Koristele ranskankermalla, korianterilla ja mustapippurilla.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Talvipäivän pekonipyttipannu


En ole varmaan ainoa, jolla käy usein niin, että ruuanlaitto vähän niin kuin levähtää loppuviikkoa kohden. Alkuviikosta homma on melko lailla hanskassa, on suunnitelmia ja viikonloppuna on ehditty täyttää jääkaappiakin. Sitten loppuviikosta arjen kiireet ovat päässeet kasautumaan, kaupassa ei ehdi käymään ja mitkään suunnitelmat eivät voisi enää vähempää kiinnostaa.

Siinä vaiheessa viikkoa mukaan tulee jämäruoka: jotain mitä jääkaapista on löytynyt, yleensä puoliksi käytetty ja pilaantumisvaarassa oleva raaka-aine. Tällä kertaa löytyi perunoita, avattu pekonipaketti, avattu smetana, muutama päivä sitten erääntyneitä kananmunia ja nahistunut sitruuna. 

Nämä jämäruokapäivät eivät suinkaan ole vähemmän herkullisia kuin tavalliset päivät. Oikeastaan päinvastoin, sillä usein tähderuuat ovat jopa niin hyviä, että niitä varten kannattaisi jättää tähteitä. Tai keittää vihanneslokerossa lymyilevät perunapussin pohjat ihan varta vasten seuraavaa päivää varten. Tämä pyttipannun ja munakkaan sekoitus oli lopulta niin hyvää, että ihan harmitti jakaa tämä toisen henkilön kanssa!

Talvipäivän pekonipyttipannu


Kuori valmiiksi keitettyjä perunoita ja kuutioi ne. Kuutioi myös pala punasipulia ja silppua persiljaa. Riko kolme kananmunaa kulhossa, lisää 2-3rkl vettä ja vatkaa kevyesti.

Paista pannulla pekonisiivuja rapeiksi ja nosta talouspaperin päälle valuttumaan. Siirrä perunat pannulle ja paista hieman ruskeaa pintaa. Purista perunoiden päälle hieman sitruunamehua. Mausta suolalla. Murustele pekonit perunoiden sekaan pannulle. Kaada munaseos pannulle ja kääntele, kunnes munakas hyytyy.

Rouhaise pyttipannun päälle paljon mustapippuria ja lisää reilu lusikallinen smetanaa. Ripottele annoksen päälle raakaa sipulia ja persiljaa.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Tomaattinen lihapata, lohturuokaa talveen



Tässä vaiheessa talvea salaatit ja muut keväiset herkut eivät vielä ihan täysillä kiinnosta. Sen sijaan täyteläinen lihapata ja vanha kunnon perunamuusi maistuvat lohduttaville työpäivän jälkeen. Ihan kuin mummolassa aikoinaan!


Tomaattinen lihapata


Paloittele 400g naudanpaistia pieniksi paloiksi. Pilko yksi sipuli ja yksi yksikyntinen valkosipuli. Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa reilu nokare voita ja kuullota sipuleita. Lisää kattilaan lihat ja paista ruskea pinta. Mausta lihat suolalla ja mustapippurilla.

Lisää sen jälkeen kattilaan reilu 1rkl jauhoja ja sekoita. Lisää sen jälkeen 2dl lihalientä, 3rkl tomaattipyreetä ja 200g ranskankermaa. Anna padan hautua nyt miedolla lämmöllä kannen alla noin tunnin ajan. Leikkaa lisäksi kaksi pientä tomaattia kuutioiksi (poista sisukset) ja lisää pataan 20min ennen kuin pata on valmista. Ripottele valmiin padan päälle silputtua persiljaa.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Hernesosekeitto pekonimurulla



Hyvää laskiaistiistaita! Hernekeitto ei ole lempiruokiani, sillä en pidä sen hajusta enkä tunkkaisesta mausta. Sen sijaan hernesosekeitto, jota ei ole keitetty tuntitolkulla ja jota on terästetty muun muassa valkoviinillä, on helppo ja herkullinen arkiruoka. Ja sopisi ihan hyvin juhlaankin! Keiton kruunaa rapea pekonimuru.

Hernesosekeitto pekonimurulla

Laita kylmälle pannulle 4 pekonisiivua. Kuumenna pannu ja paista pekonit rapeaksi. Valuta talouspaperin päällä. 

Kuutioi yksi iso tai kaksi pienempää salottisipulia sekä yksi yksikyntinen valkosipuli. Kuumenna kattilassa luraus basilikaöljyä ja kuullota sipuleita. Kaada kattilaan 2dl valkoviiniä ja anna porista hetki. Lisää 4dl kasvislientä.

Lisää kiehuvaan liemeen 400g pakasteherneitä. Anna kiehua hiljalleen pari minuuttia ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Purista keiton sekaan puolikkaan sitruunan mehu ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää lopuksi 50g smetanaa ja sekoita tasaiseksi.

Annostele keittoa kulhoihin (tästä määrästä tulee 2-3 annosta), murustele pekonia päälle ja koristele persiljalla ja smetanalla.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Herkullinen papuburrito


Burritot eivät ole varsinaisesti suosikkejani meksikolaisen ruuan saralla, sillä niiden makumaailma on monesti liian yksitoikkoinen ja jopa hieman tunkkainen. Burritot on usein täytetty esimerkiksi lihaa, ja papuja sisältävällä täytteellä eikä salaattia tms. raikasta ole mukana laisinkaan. 

Burritoja on varmasti erilaisia kokista ja paikasta riippuen, mutta kun lähdin tekemään papumössöä sisältäviä burritojani, halusin kylkeen ehdottomasti myös tomaattisalaattia, guacamolea, ranskankermaa ja tuoretta korianteria. Eipä enää maistu tylsälle!

Täytteessä on usein mukana riisiä, mutta itse jätin sen kokonaan pois. Sen sijaan tein maukkaan papupaistoksen, jossa oli mm. ananasta piristämässä ja makeuttamassa tomaattista pohjakastiketta. Ei muuten ole viimeinen kerta, kun teen näitä burritoja!

Papuburrito

Liota 2dl kuivattuja valkoisia papuja vähintään yön yli, huuhtele ne ja keitä niitä sitten tunnin ajan ja valuta. Pilko yksi sipuli, yksi yksikyntinen valkosipuli ja puolikas punainen paprika. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullota sipuleita. Lisää paprikat ja pyörittele niitä hetki. Lisää pavut, 2dl kasvislientä ja 3rkl tomaattipyreetä.

Mausta mössö savupaprikajauheella, jeeralla, mustapippurilla, chilillä ja tarvittavalla määrällä suolaa. Lisää myös purkillinen ananasmurskaa. Anna seoksen porista hiljalleen noin 15min. Lisää 3rkl ranskankermaa ja sekoita. Siirrä pois levyltä.

Jaa täyte neljän keskikokoisen/ison maissitortillan päälle ja käännä reunat päälle. Asettele burritot pieneen uunivuokaan saumapuoli alaspäin. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 5-10min. 

torstai 12. helmikuuta 2015

Pikainen shawarma kanasta



Shawarma on minulle tuttu Espanjasta, vaikka kyseinen herkku ei ole sieltä lähtöisin vaan Lähi-idästä. Málagassa asuessani kotitaloni alakerrassa oli herkullisia shawarmoja aina iltaisin myyvä grilli. Jonoa kertyi ja minäkin kävin silloin tällöin hakemassa herkullisen leipäkäärön, jonka liha (joka muistaakseni oli kanaa), oli hauskan makeansuolainen, hieman kanelinen.

Kaikilla lisukkeilla tilattu shawarma sisälsi myös kasviksia ja kastiketta, mutta en muista niistä muita kuin yhden, porkkanan, sillä olen sille allerginen. Opinpahan ainakin sanan zanahoria vaihtosyksyni aikana.

Hyvistä aikeistani huolimatta en ole tehnyt shawarmaa koskaan kotona (turkkilaista kebabia kylläkin). Enkä tehnyt vieläkään, mutta halusin erääksi perjantai-illaksi jotain himppusen eksoottista ja shawarman moninaiset maut muistuivat mieleeni. Tämä versio on varsin pikainen, eikä se ole edes rullalla. Lisäksi siinä on uunissa tehtyjä kirsikkatomaatteja. Ei paha tämäkään!

Pikainen shawarma kanasta

Sekoita mausteseos: 1tl sinappijauhetta, 0,5tl kanelia, ripaus muskottipähkinää, 1/4tl jeeraa, 1tl sokeria, 1 neilikka jauhettuna, 0,5tl suolaa. Leikkaa 250g kanafilettä pienemmiksi paloiksi. Paloittele/siivuta yksi pieni sipuli ja raasta kaksi valkosipulinkynttä.

Kuumenna pannulla luraus öljyä (itselläni oli sitruunalla maustettua) ja kaada mausteet pannulle. Pyörittele mausteita pannulla, kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää sitten kanat ja paista kypsäksi.

Tarjoile salaatin, uunissa kypsennettyjen kirsikkatomaattien, vuohenjuustokastikkeen ja tortillan kera.

Vuohenjuustokastike

Murustele 50g vuohenjuustoa (tai käytä pehmeää) ja sekoita siihen 100g kermaviiliä. Mausta hunajalla, suolalla ja mustapippurilla.

Kirsikkatomaatit

Laita haluamasi määrä kirsikkatomaatteja uunivuokaan. Pirskottele päälle hieman öljyä (minulla oli basilikalla maustettua) ja rouhaise vähän suolaa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa keski- tai ylätasolla, kunnes tomaattien pinta on saanut hiukan väriä.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Oululaiset ruokabloggarit kiinalaisella kokkikurssilla

Lauantaina elettiin jännittäviä aikoja, kun oululaiset ruokabloggarit kokoontuivat poikkeuksellisesti ei pelkästään valmiin pöydän ääreen vaan myös ottamaan oppia. Makukellarin järjestämä kiinalainen kokkikurssi ja illallinen keräsi saman pöydän ääreen Kokkeillaan Kotiharmin, Kokit ja Potit Hannelen, Peruspöperöä Virpin, Pastanjauhajat, Aina nälkä Millan ja Muista syödä välillä Rommirusinan. 

Illan menu koostui kolmesta ruokalajista, joiden valmistamisen näimme yksityiskohtaisesti suoraan pöydässä istuen. Emme siis itse osallistuneet ruuanlaittoon, vaikka sekin olisi ollut mahdollista (ainakin kevätkääryleiden kohdalla, mutta kukaan ei uskaltanut ottaa sitä riskiä, että oma tekele räjäyttää täytteen pitkin paistoöljyä ja pilaa koko homman, heh).



Kokkeina häärivät siis Makukellarin Wendy ja Yang ja he loihtivat meille tulista ja hapanta keittoa, hauskasti nimetyn perikiinalaisen ruokalajin ants-climb-tree ja lopuksi vielä ison kasan kevätrullia. Koko menun ajan maistelimme ruokajuomina eksoottisia makuja: aloe veraa, litsiä ja guavaa. 

Koimme jokaisen ruokalajin kohdalla jotain yllättävää. Ensinnäkin keitto sisälsi uskomattoman paljon valkopippuria, jonka käytön lähes kaikki pöydän ääressä istuvat myönsivät unohtaneensa. Tulisuus tuli siis pelkästään pippurista eikä chiliä käytetty ollenkaan. Keitto oli herkullista!



Ants-climb-treen nimi tulee siitä, että ruokaan käytetään jauhelihaa, joka hajoaa valmistaessa pieniksi muruiksi, kun muurahaisiksi. Ruokaa on valmistettu perinteisesti Kiinassa perheissä, joissa ei ole ollut varaa ostaa isoa määrää lihaa. Tähän ruokalajiin 200g jauhelihaa oli ihan riittävä määrä ja sillä ruokki jopa kahdeksan nälkäistä ruokabloggaria!

Ruoka näytti vaatimattomalle ja sisälsi jauhelihan lisäksi vermiselliä ja chilitahnaa ja se syötiin riisin kanssa. Mutta voi että, se oli hyvää ja sopivasti tulista! Tämä tulee ehdottomasti vakioruuaksi meidän arkipäiviin, sillä ruoka oli nopea valmistaa eikä siinä juuri tarvinnut pilkkoa mitään.


Viimeiseksi söimme kevätrullia, jotka olivat tottakai kaikille tuttuja. Mutta yllätys koettiinkin siinä, kuinka hyviä rullat olivat! Söimme niitä suu ja näpit palaen niin tuoreeltaan kuin pystyimme, sillä emme malttaneet antaa niiden jäähtyä. Täytteenä oli kasviksia, jauhelihaa ja vermiselliä ja jokainen rulla oli taidokkaasti pyöritelty. Dippailimme rullia kahteen eri kastikkeeseen ja huokailimme tyytyväisinä.


Tämä tilaisuus ei ollut mitenkään ainutkertainen vaan Makukellari järjestää erilaisia aasialaiseen ruokaan liittyviä illallisia/kursseja tilauksesta jatkuvasti. Kannattaa siis kysellä, jos haluaa hieman erilaisen illanvieton vaikkapa ystävien kesken! Moni utelias kurkkikin illan aikana kaupan ikkunoista sisälle (ja saattoi ihmetellä pöydän ääreen kerääntyneiden ruokailijoiden valokuvausinnokkuutta!). Makukellarin herkullisia ruokia pääset myös maistamaan tulevana Ravintolapäivänä

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kevätarvonnan voittaja on...

...kommentti numero 22, paljon onnea Minna!

Kyllä sitä jo näin helmikuussa alkaa ajattelemaan tulevaa kesää. Takapiha on aika haastava kasveille, aurinko paistaa sinne lähes koko päivän. Tomaattia voisi kokeilla, sehän tykkää lämpimästä ja amppelimansikkaa :)

Lähetän sinulle sähköpostia lähiaikoina.

Kiitoksia kaikille osallistujille ihanista kommenteista ja kesäsuunnitelmien jakamisesta! En taida olla ainoa, joka odottaa kesää jo kovasti. Tässä välissä voisikin kokeilla yrttien kasvattamista sisätiloissa, kun valoakin alkaa olla päivisin. 

  

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Manteliset laskiaispullat



Laskiaista vietetään vasta viikon päästä, mutta kuten Runebergin torttujen kanssa, kuka jaksaa odottaa? Varsinkin, kun tämä on niitä harvoja kertoja, kun olen leiponut tavallista pullaa. Pulla on jotenkin sellaisenaan niin tylsä, että en koskaan valitse sitä vaikkapa kahvilassa. Mutta laskiaispulla on ihan eri asia, siinä on jo kolme eri elementtiä, jotka sulautuvat saumattomasti yhteen. Nam!



Manteliset laskiaispullat

Liota 25g hiivaa 3 desilitraan lämmintä maitoa. Sekoita joukkoon 1 kananmuna, 1,5dl sokeria, 0,5tl suolaa ja 1tl kardemummaa. Lisää vielä 4dl vehnäjauhoja ja anna seoksen tekeytyä puolisen tuntia. Ota 100g voita pehmenemään huoneenlämpöön.

Alusta taikinaan vielä 5-6dl jauhoja. Lisää lopuksi pehmeä voi ja vielä ripaus jauhoja. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja leivo noin 18 pullaa. Anna pullien kohota pellillä, voitele ne kananmunalla ja ripottele päälle mantelilastuja. Paista pullat 225-asteisessa uunissa noin 10min.

Halkaise pullat, kun ne ovat jäähtyneet. Täytä pullat kermavaahdolla ja mantelimassalla tai vadelmahillolla. Koristele vielä tomusokerilla.



perjantai 6. helmikuuta 2015

Kylmä avokadokastike



Ateria on joskus pienestä kiinni. Peruna ja kala eivät vielä muodosta mielestäni annosta, mutta lisätäänpä siihen vielä kastike, niin johan on herkkuateria kasassa. Kastikkeet tekevät kaikesta asteen tai kaksi parempaa eikä hyviä kastikeohjeita ole koskaan liikaa. Varsinkaan helppoja.

Kylmä avokadokastike sopii varmasti moneen, minä söin sitä uunilohen kera. Mies puolestaan terästi sillä lihamureketta. Kivan täyteläistä, mutta kuitenkin pirteää!

Kylmä avokadoakstike

Laita korkeaan astiaan kokonainen nippu lehtipersiljaa ja toinen nippu korianteria. Purista päälle yhden limetin mehu ja paloittele yksi yksikyntinen valkosipuli. Lisää 1 (pieni) lohkottu avokado sekä 200g ranskankermaa. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi ja mausta suolalla sekä halutessasi pienellä ripauksella chiliä.

Ps. Vielä ehdit osallistua keväiseen arvontaan!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Pataleipä päätyi tähänkin keittiöön



Meillä ei varsinaisesti syödä leipää kovin usein, joten ei liene kovin yllättävää, että pataleipä päätyi kokeilulistalleni vasta nyt. Muutenkin olen leivän leipomisessa todella noviisi, sillä oikeaa leipää olen tehnyt vain kahdesti: saaristolaisleipää ja viikunaleipää.

Ei sillä, etteikö itse tehty leipä olisi mielettömän hyvää. Niin myös pataleipä! Kokeilin aluksi ihan perus vehnäleipää (ohje näytti olevan monessa lähteessä hyvin samanlainen), mutta seuraavaksi testiin menee pähkinöitä ja muita extroja sisältävä leipä.

Pataleipä

Sekoita kulhossa 7dl vehnäjauhoja, 1tl kuivahiivaa ja 1-2tl suolaa. Lisää 3,5-4dl lämmintä vettä ja sekoita taikinaksi. Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan noin vuorokaudeksi. 

Kun paistat leivän, kaada se jauhotetulle pöydälle ja käännä kaksinkerroin. Anna kohota pöydällä puolisen tuntia. Laita kannellinen (2 litran) valurautapata kylmään uuniin ja kuumenna uuni 225-asteiseksi.

Nosta pata uunista, sivele sisäpinta öljyllä (itse käytin basilikalla maustettua oliiviöljyä) ja nosta taikina pataan. Laita kansi päälle ja paista leipää puolisen tuntia. Poista sitten kansi ja paista vielä 15 minuttia tai kunnes pinta on ruskea ja rapea. Nosta leipä pois padasta ja jäähdytä liinan alla.   

maanantai 2. helmikuuta 2015

Vielä ehtii: Runebergin tortut



Tein Runebergin torttuja viimeksi yläasteella, sillä yleensä alkuvuosi hujahtaa ohi ja sitten onkin jo maaliskuu. Tällä kertaa haaveilin salaa rommia tihkuvista leivonnaisista jo tammikuussa, heti kun kausiherkut saapuivat kauppoihin yhtä aikaa laskiaispullien kanssa (joita aion myös leipoa tänä vuonna).

Leivoin tortut suurella innolla, mutta rommia en yhtäkkiä löytänytkään kaapista ja jouduin käyttämään rommiaromia, joka tuntui haihtuvan ilmaan. Ei siitä ainakaan kovin vahvaa makua torttuihin tullut. Muuten maku oli kyllä todella hyvä, ja ulkonäkö taas, noh, se nyt oli kuin olisin tehnyt nämä lapsena. Sokerikuorrute kannattaa siis olla tarpeeksi jäykkää!

Runebergin tortut

Vatkaa 150g pehemää voita ja 1,5dl sokeria vaahdoksi. Lisää kaksi kananmunaa yksitellen ja koko ajan vatkaten. Lisää sen jälkeen 1,5dl mantelijauhetta, 1,5dl korppujauhoja, 1,5dl vehnäjauhoja, 1tl leivinjauhetta ja 1/2tl kardemummaa (halutessasi enemmänkin). Sekoita tasaiseksi ja lisää vielä 1/2dl maitoa ja sekoita uudelleen.

Asettele muffinssipellin koloihin paperiset vuoat ja jaa taikina vuokiin. Paista 200-asteisessa uunissa 10-15min, kunnes pinta on ruskistunut. Tee sillä välin rommiliemi: laita kattilaan 1dl vettä ja 2,5rkl sokeria. Kuumenna, kunnes sokeri on sulanut. Lisää rommia/rommiaromia maun mukaan. Kostuta uunista otetut tortut liemellä.

Koristele tortut sokerikuorrutuksella ja vadelmamarmeladilla. Torttujen maku paranee jääkaapissa ja ne ovat hyviä vielä useammankin päivän päästä.