Uusi rakkaus: vietnamilainen keittiö

Vietimme jouluna reilun viikon pituisen loman Vietnamissa, joka oli meille ihan uusi maa. Äkkiseltään vietnamilainen keittiö tuntui myös tuntemattomalta, vaikka lopulta mieleen alkoi pulpahtelemaan muitakin kuin pho-keitto: banh mi -patongit, bao-leivät ja kevätrullat niin tuoreina kuin uppopaistettuina versioina. 

Näitä tuttuja juttuja tuli tietenkin kokeiltua matkan aikana, sekä myös muita paikallisia herkkuja. Ruokien nimien opettelu oli äkkiseltään sen verran haastavaa, että ne eivät välttämättä jääneet mieleen. Mutta se jäi, että makumaailma oli tietenkin aasialainen, mutta omalla tavallaan erilainen. Ruoka oli melko raikasta ja lähes aina sen mukana tuli iso lautasellinen kaikkea pientä vihreää (yrttejä ym.) tai salaatinlehtiä, joiden avulla ruoka syötiin.

Suurin ruokailotulitus koettiin odotetusti Saigonissa, jossa vietimme kaksi kokonaista päivää. Kun istuimme ensimmäiseen katukeittiöön, saimme yllättäen listat käteemme, vain kuullaksemme, ettei niistä ruuista ole oikein mitään tarjolla. Koska yhteistä kieltä ei juuri ollut, oli helpoin kysyä banh mi:n perään, kun näin tiskillä kasan rapeita patonkeja. Ja banh mit saimme, vieläpä todella hyvät sellaiset! Olisin voinut syödä banh mita vaikka joka päivä, mutta lopulta söimme näiden lisäksi vain muutamat patongit hotellimme aamupalalla.

Seuraavaksi meidän oli tarkoitus kokeilla jotain listaamiani ruokalajeja, mutta koska harhailimme kaduilla satunnaisesti ja menimme lopulta istumaan todella nälkäisinä ensimmäiseen sopivan näköiseen paikkaan, saimme eteemme sitä ruokaa, mitä tarjolla oli. En ollut koskaan kuullutkaan mi quangista, mutta kovin simppelin näköinen nuudeliruoka onnistui olemaan mielettömän hyvää. Meille ei oikein selvinnyt, miten rapsakkaa leipää olisi pitänyt syödä, joten napsimme sitä aina sopivassa välissä. Mikäli näin oikein, niin paikalliset murustelivat sitä suoraan annokseensa. Annoksen mukana tuli valtava keko yrttejä.

Kaikista helpointa Saigonissa on painella Ben Thanhin ruokatorille, joka on ehkä tunnetuin ydinkeskustassa oleva ruokamarkkina. Paikka on katettu ja sieltä löytyvät vessat, sekä jopa wifi. Tulee mieleen Singaporen hawker centerit, joissa yhdistyvät katukeittiöt ja toisaalta astetta parempi hygienia. Meidän mielestä suurin plussa oli kuitenkin se, että paikassa myytiin lähes mitä tahansa mieleen tulevaa ruokaa ja kumpikin saattoi hakea vuorotellen jonkun jaettavan annoksen.

Koska olimme liikenteessä iltapimeällä, eivät kuvat ole kovin kummoisia, mutta maistoimme ainakin vietnamilaisia pannukakkuja ja täytettyä, rapeaa lettua, tuoreita kevätrullia, hiiligrillillä paistettuja vartaita ja bao-leipää friteeratulla tofulla. Juomaksi ostettu limetti-shake oli niin hyvä, että sitä kannatti odottaa väentungoksessa hetki jos toinenkin.

Lentokentän kotimaanterminaalin ruokatarjonta yllätti myös iloisesti, ja söimme lounasta pho-keiton ja toistaiseksi nimettömäksi jääneen nuudeliannoksen merkeissä, joista erityisesti jälkimmäinen jäi mieleen.

Kaikista parhaimmat uppopaistetut kevätrullat söimme Bai Saon rannalla Phu Quocissa. Toki kauniilla maisemalla ja ylipäätään rantapikinikin tunnelmalla oli varmasti osansa asiassa. Samalla saarella söimme myös todella hyvää bbq-possua.

Makeita jälkiruokia ei tällä reissulla tullut juuri nautittua, mutta juomia siitäkin edestä. Vietnam on kuuluisa kahveistaan ja Saigonin kahvilat nähtävyys jo sinänsä. Niistä taidan tehdä oman postauksensa. Saigonin kaduilla myytiin pieniä, munkkien näköisiä nöttösiä, joita mekin ostimme pari kappaletta. En tiedä olivatko ne varsinaisesti makeita vai suolaisia, mutta ainakin kirkkaan värisissä oli narskuva sokerikuori. Toisaalta sisällä oli jotain kananmunan keltuaisen tapaista. Seesaminsiemenillä päällystetyt versiot olivat parempia, mutta aika laimeita nämä molemmat olivat.

Saigonissa tuli todistettua sama juttu kuin muuallakin Aasiassa: kannattaa suosia katukeittiöitä, kansankuppiloita ja ruokatoreja. Kerran istahdimme väsähtäneenä lounaalle kapean, paikallista elämää pursuavan kotikatumme varrella olevan ravintolan kovasti katukeittiön matalia tuoleja muistuttaville puujakkaroille. Tilasimme kylmät soodat ja paistettua riisiä. Annos oli sinällään kaunis, mutta makua siinä ei ollut yhtään siinä määrin kuin muissa syömissämme ruuissa. Onneksi Vietnamissa hintataso on varsin kohtuullinen paikasta riippumatta, joten emme kuitenkaan maksaneet itseämme kipeäksi ihan ok -lounaasta.