perjantai 31. elokuuta 2012

Aasialaistyylinen nuudelikeitto



Tom yum on ehdottomasti suosikkikeittojani ja tässä keitossa on pieniä osia siitä. Mutta ei tätä voi tom yumiksi sanoa, sillä mm. happamuus, mikä on tärkeää kyseiselle keitolle, puuttuu kokonaan. Ja lisäksi tässä on muita aineksia, mitä tom yumissa ei perinteisesti ole. Monet ovat syöneet keittoa äyriäisversiona, mutta kyllä kanaversio keitosta (tom yum gai) on ainakin paikallisten suosimaa ruokaa. Tässä keitossa on tom kha -mausteseosta, mutta ei kuitenkaan kookosmaitoa, joten varsinaisesti tämä ei ole myöskään tom kha gai. 

Aloitin keiton keittämällä kanafileitä kanaliemessä n. puoli tuntia. Käytin keittoon kaksi kanafilettä ja siitä tuli yhteensä neljä annosta. Keitin kanafileet jo edellisenä päivänä ja ne lilluivat liemessä yön yli jääkaapissa. Seuraavana päivänä otin keitetyt fileet pois liemestä ja pilkoin ne palasiksi.

Pilkoin mukaan myös kaksi porkkanaa ja pienen nipun parsakaalia. Keitin porkkanoita ja parsakaalinnuppuja kanaliemessä n. 15min, jonka jälkeen lisäsin keittoon pussillisen tom kha -maustetta (Pirkka), hieman chilihiutaleita sekä n. 75g nuudeleita. Annoin keiton kiehua pari minuuttia ja lisäsin vielä pilkotut kanapalat ja puolitettuja kirsikkatomaatteja, jonka jälkeen pidin keittoa levyllä vielä pari minuuttia, jotta kanat ja tomaatit lämpenisivät.

Halusin keitosta melko suolaista ja koska minulla ei ollut kalakastiketta, lisäsin keittoon vielä ripauksen suolaa. Liemestä tuli todella hyvä ja keitto oli muutenkin tosi maukas!

maanantai 27. elokuuta 2012

Lohturuokaa syksyyn: makkarakeitto



En ole oikein makkaroiden ystävä ja valitsen yleensä aina makkarattoman ruokavaihtoehdon. Makkaroista parhaiten uppoaa chorizo sekä tavallinen metwursti. Tälläkin kertaa tarkoituksena oli tehdä lihakeittoa, mutta jopa kahden vaistoinkäymisen jälkeen keittolihaa ei ollut ja piti improvisoida jotain muuta. Ehkäpä vanha kunnon makkarakeitto olisi hyvää syksyn pimenevinä iltoina, kun sade vihmoo ikkunaa vasten? Kyllä! 

Tästä keitosta tulee noin kuusi annosta. Kuori ja paloittele neljä perunaa (keskikokoista) sekä paketillinen keittojuureksia (siis mikäli turvaudut yhtä helppoon vaihtoehtoon kuin minä, jos et, niin sitten erikseen porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, selleriä ja purjoa). Laita kattilaan vettä niin, että perunat ja juurekset peittyvät. Mausta lihaliemikuutiolla tai fondilla, maustepippureilla, muutamalla laakerinlehdellä sekä savupaprikajauheella (n. 1tl). Keittele niin pitkään, kunnes perunat alkavat olla kypsiä. Lisää makkaranpalat sekä silputtu persilja ja anna makkaroiden kuumentua.

Syö keitto kauniilta lautaselta, mikäli haluat paeta arkea niin kuin minä :)

perjantai 24. elokuuta 2012

Aamupalaa Berliinin tyyliin

Kävimme Berliinin lomalla syömässä aamupalaa kahvilassa. Mikä onkaan parempi tapa aloittaa viikonloppu kuin tuomalla pala Berliinin muistoja omaan keittiöön? Tällainen kahvilatyyppinen aamupala ei vaadi edes juurikaan mitään valmisteluja, sillä kyse on vain perusjuttujen kattamisesta annostyylisesti lautaselle.



Vähän siis salaattia (mm. rukolaa), tomaatti- ja kurkkusiivuja, juusto- ja metwurstisiivuja kauniisti rullattuna lautaselle. Pienen nökäreen voita voi laittaa omaan pieneen söpöön astiaansa (luksusta pienellä vaivalla!).

Aukaisin myös yhden purkin kreikkalaista jugurttia ja jaoin sen kahteen pieneen kulhoon. Pieni on kaunista ja aamupalalla, missä on tarjolla paljon muutakin, pienet annoskoot ovat välttämättömiä.

Jugurtin viereen paloittelin hieman banaania ja otin muutaman mustikan suoraan pakkasesta. Valutin niiden päälle hieman hunajaa.



Vehnäiseltä puolelta tarjolla oli esipaistettuja sämpylöitä, joiden tuunaamisen juustolla opin kaverini kahvipöydässä jokin aika sitten. Olen itse tosi huono tuunaamaan puolivalmisteita/valmisruokia, mutta ainakin näistä sämpylöistä tuli heti meille vakkarikamaa, sillä kaupan kumiset muovipussisämpylät ei oikein maistu.

Niin ja tietenkin aamupalalla pitää olla croissantteja! Ne on haettu valmiina Stockalta, mistä saa mielestäni parhaimmat croissantit.



Lisää kuvia löytyy facebookin puolelta.

torstai 23. elokuuta 2012

Salvia-liharullat ja maukas riisi



Kaikista yrttien kasvattamisyrityksistä olen onnistunut parhaiten salvian kanssa. Se taitaa olla aika sitkeä yrtti eikä kuole edes minun käsittelyssä! Ongelmana on vain, etten oikein osaa käyttää salviaa tai se ei ole minulle kaikkein tutuin yrtti. Yleensä olen tehnyt salviapossua (valmiista tahnasta), mutta mielessä olisi myös tehdä pastaa.

Tällä kertaa salvia ei saanut ympärilleen possurullaa vaan nautaa ja haudutin rullia kermaisessa kastikkeessa. Dubaissa tuli syötyä ihanan erilaisia riisejä, sillä yhdessä annoksessa saattoi olla kolmea erityylistä riisiä. Siksipä minäkin päätin tehdä joskus jotain muutakin kuin tavallista riisiä. Tosin eipä tässä ollut mitään sen eksoottisempaa mukana, mutta maukasta oli joka tapauksessa.

Liharullat: Nuiji naudan file- tai sisäpaistipaloja ohuemmiksi. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria, sivele valkosipulituorejuustoa ja laita jokaisen palan toiseen reunaan yksi salvian lehti. Kääri liha rullalle aloittaen salviapuolesta. Paista rulliin ruskea pinta paistinpannulla voin tms. kera.

Kastike: Ota liharullat pannulta ja kaada sille purkillinen ruokakermaa, loput valkosipulituorejuustosta, lihafondia sekä pippuria. Sekoita ja anna kiehua muutama minuutti. Lado liharullat uunivuokaan ja kaada kastike päälle. Kypsennä 200 asteisessa uunissa kypsäksi.

Riisi: Silppua yksi sipuli ja pilko yksi porkkana pieniksi paloiksi. Keitä riisiä (itsellä basmatiriisiä) kanaliemessä ja lisää samaan aikaan sipuli ja porkkana.

Asettele riisi suurelle vadille alimmaiseksi ja nostele liharullat ja kastike päälle. Lisää päällimmäiseksi vielä silputtua lehtipersiljaa.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Yksinkertainen tonnikalasalaatti



Tonnikala on minulle kausiruokaa: välillä en syö sitä kuukausiin ja sitten taas useamman kerran viikossa. Pidän tonnikalasta mm. pizzan täytteenä, lounasleivissä ja sandwicheissä, sillä tonnikala tuntuu joskus vaativan jotain tukevaa ympärilleen. Paitsi tietenkin tuore tonnikalapihvi.

Tällä kertaa mieli teki jotain kevyempää, joten tein salaattia. Koska kyseessä oli lounas enkä halunnut olla nälkäinen ihan heti uudelleen, keitin mukaan myös kananmunia.

Keitä haluamasi määrä kananmunia (n. 12min). Asettele lautaselle romaine-salattia (tai jotain muuta), kurkkuasipuliatomaattia ja tonnikalaa sekä keitetyt kananmunat. Valuta päälle kastiketta ja koristele vielä ruohosipulilla.

Kastike: Purista yhden sitruunan mehu kulhoon. Lisää 2rkl viinietikkaa, 1tl dijon-sinappia, suolaa, lime&pepperiä ja joko 2rkl hunajaa tai 1rkl sokeria. Sekoita. Lisää vielä 0,5dl oliiviöljyä muutamassa erässä ja sekoita hyvin. Kastikkeesta riittää useampaan salaattiin.


tiistai 21. elokuuta 2012

Makuja kotoa Facebookissa!

Kyllä, olen niin nörtti että menin tekemään blogilleni sivut Facebookiin. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, ei se olisi mitään nörtteilyä, mutta koska tällainen on minulle outoa, tunnen oloni myös hieman oudoksi. Mutta face houkutti aivan liikaa, sillä seuraan sitä kautta itse muutamien lempiblogieni postauksia. En ole koskaan osannut seurata blogeja Blogilistan kautta, mutta naamakirja sen sijaan sopii minulle mainiosti! Ehkä joukossa on muitakin samanhenkisiä?

Yksi syy sivuille on siis omat mieltymykset blogien seuraamiseen. Toisekseen halusin kokeilla tehdä jonkun muunkin sivun Faceen kuin tapahtuman. Että voin sanoa, että osaan, jos joku kysyy ;). Kolmanneksi minusta on kiva ladata kuvia kansioiksi, mikäli aiheeseen liittyy useamman kuvan kokonaisuus. Neljänneksi minusta on ihanaa värkätä kaikkea sellaista, missä yhdistyy kuvaa ja tekstiä. 

Mikäli siis haluat seurata blogini tapahtumia Facebookissa, käy tykkäämässä tästä! Ja jos sinun blogillasi on sivut, saa niistä vinkata mieluusti kommenttiosastolla :)


maanantai 20. elokuuta 2012

Kimbabia eilisessä ravintolapäivässä

Kuten eilen hehkutin, oli Oulun torilla tarjolla ravintolapäivässä korealaista sushia, oikealta nimeltään kimbabia. Pyyhälsimme paikalle noin tunti hauskasti nimetyn Kitara-ravintolan avaamisen jälkeen ja myyntipöydän ympärillä pyöri jo muutamia uteliaita asiakkaita. Kauppa oli käynyt aikaiseen ajankohtaan nähden suht hyvin ja koko ajan paikalle tuli muutamia asiakkaita lisää.




Leo oli tehnyt todella herkullista sushia ja pilkkoi lautaselle aina yhden rullan päätypaloineen (jotka ovat kaikkein herkullisimmat, sillä sisältävät eniten täytettä, mutta harvemmat ravintolat tarjoilevat niitä asiakkailleen). Kastikevaihtoehtoja oli kaksi: perinteinen soija ja tulisempi chilikastike. Molempia sai testata ja annokseen kuului yksi kastike. Hintaa annoksella oli 7e.




Lisäksi Leo tarjoili maistiaisina erikoisemman näköisiä sushipalloja, joissa oli mm. lihaa. Olivat hyviä!



Valitsimme annokseemme soijan, sillä Leo oli hieman varovainen chilikastikkeensa suhteen ja pelkäsi sen olevan osalle liian tulista. Maistelimme sushejamme kuitenkin myös chilikastikkeen kera ja se oli todella hyvää! Ja ainakin minulle uusi tapa syödä sushia soijakastikkeen sijaan. 

Emme olleet ainoita, jotka pitivät ruokaa erinomaisena, sillä siinä ajassa, mitä vietimme ravintolan edustalla, kävi useampikin ruokailija kiittämässä hyvästä mausta ja yksi jopa sanoi sen olleen parasta sushia koskaan! Lämmittää varmasti kokin mieltä ja ihan ansaitusti :)



Ps. Mikäli haluatte seurata Leon Aasia-painotteisia kokkailuja enemmänkin, niin herralla on facebookissa sivusto Foods To Die For (FTDF), josta pääsee tykkäilemään tästä!

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Ravintolapäivä tänään!

Tänään järjestetään valtakunnallinen Ravintolapäivä ties monettako kertaa ja vaikka konsepti on minulle tuttu mm. blogien kautta, en ole jostain syystä koskaan osallistunut siihen itse vierailemalla kyseisissä pop up -ravintoloissa. Usein olen unohtanut koko päivän ja tehnyt jo muita suunnitelmia päivän varalle (niin kuin tänäänkin on päässyt käymään) ja joskus en ole vain tutustunut ravintoloihin lähemmin ja kiinnostunut niistä sitä myötä enemmän.

Onneksi huomasin, että tuttuni Leo, jonka luona olimme syömässä korealaista ruokaa alkuvuodesta, pitää tänään korealaista sushiravintolaa nimeltä Kitara Oulun torilla. Leon sushit on herkullisia ja minulla on niin paha sushin nälkä, että joudun ehkä tekemään viime hetken muutoksia päiväohjelmaani, jotta pääsen vierailemaan myös torilla. Ehkä ravintolassa kuullaan myös Leon kitaransoittoa? :)

Helmikuisia tyylinäytteitä :)



perjantai 17. elokuuta 2012

Kinkkupannari kahvipöytään

Kansaqusadilloja varten piti ostaa mm. kahta eriväristä paprikaa ja chilituorejuustoa. Mietin jo ruokaa suunnitellessa, että ostanko oikeasti kahta eriväristä paprikaa, sillä niitä menee molempia vain puolet. Eikö olisi paljon järkevämpää ostaa yksi ja käyttää se kokonaan? Halusin kuitenkin ruokaan erilaisia värejä ja päätin käyttää jämäosat johonkin muuhun. Tuorejuustoa jäi myös yli noin puolikas rasia ja lisäksi meillä oli jääkaapissa kinkkuleikkeleitä. 

En ole koskaan aikaisemmin tehnyt suolaista pannaria, vaikka se on useasti kummitellut mielessä. Olen syönyt suolaista pannaria rullana, jolloin pannarin sisään on laitettu jotain ihanaa täytettä (esim. sienistä) ja juustoa ja paistettu vielä hieman uunissa, että juusto sulaa.

Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä ihan yksinkertaista lättänää pannaria, johon täytteet ripotellaan jo taikinan päälle ja paistetaan kerralla uunissa koko homma. Ja hyvää tuli tästäkin. Tarjosin tätä pieniksi paloiksi leikeltynä kahvipöydässä eli sopii hyvin arjen keskellä oleviin kahvihetkiin.



Taikina: Sekoita 1dl chilituorejuustoa kulhossa pehmeäksi. Lisää 6dl maitoa niin, että lisäät ensin vain 0,5dl kerrallaan ja sekoitat maidon juuston sekaan. Näin juusto sekoittuu tasaisesti. Lisää vielä 1 muna, 3dl jauhoja, 1tl leivinjauhetta, 2rkl öljyä, 1tl suolaa, 1rkl sokeria, mustapippuria, valkosipulijauhetta ja ripaus kurkumaa tuomaan kivaa väriä. Sekoita.

Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Suikaloi kinkkua ja ripottele taikinan päälle. Paloittele paprikat (puolikas keltainen ja puolikas punainen) ja feajuusto ja lisää ne myös pannarin päälle. Lopuksi laita vielä päällimmäiseksi juustoraastetta (n. 2dl).

Paista pannaria 200 asteisessa uunissa niin pitkään, että pinta on saanut hieman ruskeaa väriä. Anna vetäytyä hetki ennen pannarin leikkaamista.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kanapullat kevyen aasialaisittain



Nämä kanapullat saivat mausteeksi aasialaisia makuja, mutta riittävän kevyesti, että voitiin syödä näitä muusin ja kermaviilikastikkeen kera. Lisäämällä maustemääriä näistä voisi tehdä voimakkaammankin makuisia.

Taikina: Sekoita n. 0,75dl korppujauhoja, 0,75dl mangokastiketta ja 0,75dl vettä. Silppua sekaan yksi kevätsipuli varsineen. Mausta 1tl vihreällä currytahnalla, 0,5tl suolalla ja 0,5tl yrttisuolalla, cumin&pepper -mausteseoksella ja 1tl valkosipulijauheella. Sekoita joukkoon 1 kananmuna ja 400g kanan jauhelihaa.

Muotoile pienehköiksi pulliksi (n. 25kpl) seesamöljyssä (tai vastaavassa) kastetuin käsin ja paista 200 asteisessa uunissa hieman ruskettuneiksi. 

Kastikkeeksi sopi mainiosti kermaviilikastike, jossa oli itse kermaviilin lisäksi pussi salaatinkastikejauhetta (italialainen salaatinkastike). Se oli kivan kirpeää ja olenkin aina tykännyt sekoitella näitä salaatinkastikejauheita kermaviiliin. 

tiistai 14. elokuuta 2012

Helppo makaronilaatikko ja muuta opiskelijaruokaa

Rakas pikkusiskoni muutti pois kotoa omaan kolmen hengen solukämppäänsä ja ensimmäisenä, kun hänen luonaan kävimme, hän totesi olevansa nälkäinen. Yksi suuri muutos kotoa pois muutettaessa onkin varmasti se, että ruokaa pitää alkaa tekemään itse. Ja jokaiselle päivälle pitäisi löytyä jotain syömistä.

Omista opiskeluajoistani on jo pieni tovi ja erityisesti siitä, kun muutin pois kotoa, on jo ikuisuudelta tuntuva aika, vaikkei siitä nyt kymmentä vuotta enempää ole. Muistan kuitenkin vielä, kuinka jännää oli käydä ruokakaupassa itsenäisesti ja miettiä mitä ruokaa tekisi ja minkä hintaista mikäkin on.

Minulle muodostui ensimmäisen vuoden aikana muutamia helppoja ja edullisia bravuureita, enkä kertaakaan syönyt pelkkää makaronia ketsupilla. Makaronilaatikkoa kylläkin, sillä sehän on mitä edullisimpia ruokia ja riittää koko viikoksi, jos vaan jaksaa syödä samaa ruokaa päivästä toiseen. Jos ei, niin ainahan pakastimet on keksitty ja opiskelijan kannattaakin pakastaa ruokia annoskokoisina paloina vaikka pakastepussiin.

Isosiskot pyrkivät aina auttamaan pikkusiskojaan, joten myös minä kannan korteni kekoon ja täggäilin joitakin ohjeitani Opiskelijaruoka-tunnisteella. Nämä ruuat on valittu listalle siksi, että ne ovat:


1) Helppoja tai helpohkoja valmistaa
2) Suhteellisen nopeita valmistaa
3) Edullisia tai melko edullisia (pääraaka-aine yleensä tonnikala tai jauhelija, joskus kana)
4) Niiden tekemiseen ei vaadita ihmeellisiä välineitä, vaan kattila, paistinpannu ja uunivuoka riittävät.




En ole tehnyt omia varsinaisia opiskelijaruokia enää vuosiin, mutta olen kesän mittaan ajatellut, että niitä pitäisi kyllä kokeilla. Lupaankin pyhästi, että syksyn aikana tänne tulee myös näitä opiskelijaruokia.

Tällä kertaa meillä tehtiin makaronilaatikkoa isältä saadulla hyvin yksinkertaisella mutta aina toimivalla reseptillä. Makaronilaatikon nopeampi ja vielä hieman edullisempi versio on makaronipata, jossa lähinnä keitetään makaronit, paistetaan jauheliha (ja maustetaan, sekä seassa on usein myös sipulia) ja sekoitetaan nämä kaksi keskenään. Makaronilaatikko on kuitenkin hieman maukkaampi.

Huom! Opiskelijoiden kannattaa tehdä tästä puolikas versio ja 400g jauhelihapaketista voi laittaa puolet pakastimeen (kypsentämättömänä) ja tehdä ruuaksi myöhemmin!




Keitä pussillinen (400g) makaroneja melkein kypsäksi suolavedessä. Ruskista pannulla yksi iso silputtu sipuli tilkassa öljyä. Lisää pannulle 400g jauhelihaa ja ruskista. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita keskenään 7dl maitoa ja kaksi kananmunaa munamaidoksi.

Voitele iso uunivuoka öljyllä. Kaada vuokaan keitetyt makaronit ja jauheliha ja sekoita. Kaada päälle munamaito. Paista uunissa 200 asteessa alatasolla n. 50min tai kunnes pinta on ruskea.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Rapufiesta ja mökkeilyä

On todella kätevää, kun on oma blogi. Ensinnäkään ei tarvitse kertoa ruokatoiveitaan äidille ennen visiittiä kotipuoleen vaan voi kirjoittaa tänne haluavansa rapuja. Sitten tarvitaan vain armas pikkusisko, joka välittää toiveen äidille ennen kauppareissua. Erinomaista!

Jos viimeksi mietinkin rapujen keittämisen tarkempia koordinaatteja, niin ravut piti vain sulattaa, sillä ne olivat valmiiksi keitettyjä. Rapujen kanssa oli tuttuun tapaan paahtoleipää, tilliä ja sitruunavoita. Ai nam!


Rapujen syönti on hauskaa puuhaa, sillä ainakin omasta päästäni eri välivaiheet ehtivät unohtua vuodessa. Lisäksi kuoret halkeilevat joskus miten sattuu ja kovan aherruksen päätteeksi leivän päälle päätyy muutama gramma ravunlihaa. Siinä kyllä tuntee ansainneensa ruokansa ;)

Ravut eivät olleet viikonlopun ainoa herkku ja ruokien lisäksi saimme kerättyä sankollisen mustikoita ja muutaman rasian vadelmia. Ihanaa!

Loppukesän mökkiviikonloput ovat täynnä tunnelmaa ja kuviakin tuli räpsittyä muutama :)


perjantai 10. elokuuta 2012

Kanaquesadillat

Pirkka-lehti toimii aika ajoin meidän ruokapöydän inspiroijana. Ohjeet ovat helppoja, raaka-aineet löytyvät tavallisesta kaupasta ja ruuat sopivat hyvin arkeen. Ja arkeahan sitä on viikossa suurin osa.

Viimeksi lehdessä oli kanaquesadillojen ohje, jota en kuitenkaan toteuttanut ihan sellaisenaan vaan tein oman version. Mutta kyseisestä ohjeesta tuli mieleen, että voisi tehdä quesadilloja kanasta ja paprikasta. Lisukkeiksi tietenkin guacamolea, johon tällä kertaa laitoin sekaan maustamatonta jugurttia ja jätin sipulin ja chilin pois, sekä pebreä.



Kanatäyte: Paista kanasuikaleita (450g) pannulla chiliöljyssä. Lisää muutama raastettu valkosipuli ja paista hetki. Mausta suolalla, pippurilla, ripauksella cayennepippuria sekä savupaprikalla. Lisää joukkoon paseerattua tomaattia n. 1dl ja chilituorejuustoa 100g.

Tässä vaiheessa täyte on kastikemaista. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen niin pitkään, kunnes kastike on vähentynyt. Jäähdytä hieman, niin kastike häviää entisestään. Kaada kanapalat leikkuulaudalle ja hienonna hieman veitsellä pienemmiksi paloiksi.

Pilko täytettä varten puolikas pieni punainen ja keltainen paprika sekä sipulin varsia ja hieman tuoretta korianteria. Siirrä kanat takaisin pannulle ja sekoita paprikat ja sipuli joukkoon. Älä kypsennä enää.

Quesadillojen kokoaminen: Ota toinen pannu (tai tee alunperinkin kanatäyte kattilaan) ja sivele se öljyllä (itsellä oli avokadoöljyä). Täytä quesadilla esim. leikkuulaudan päällä. Aseta alimmaiseksi yksi tortillalettu, levitä päälle hieman juustoraastetta ja sen jälkeen täytettä, jonka päälle taas juustoraastetta. Laita toinen tortilla päälle.

Nosta varovasti koko komeus pannulle ja paista muutaman minuutin per puoli (pannu ei saa olla tulikuuma) niin, että juusto sulaa ja letun pinta ruskistuu hieman. Kun juusto sulaa, pystyy quesadillaa kääntämään helpommin. Nosta paistamisen jälkeen leikkuulaudalle ja leikkaa neljään osaan.

Täytteestä riittää 3-4 quesadillaan eli tarvitset 6-8 tortillalettua.

Quesadilloja tulee yleensä syötyä heti välittömästi kuumana, mutta tällä kertaa ruokaa jäi sen verran yli, että maistoin näitä myöhemmin myös kylminä. Olivat muuten tosi hyviä! Eli näitä voisi joskus tehdä vaikka retkievääksi tai muuten vain kylminä tarjottaviksi.


torstai 9. elokuuta 2012

Viime viikonlopun makutestaukset

Kun nyt menin hehkuttamaan Sortolan sitruuna-salmiakkijäätelöä ja lupasin testata myös toista Qstock-makua eli skumppa-mansikka -sorbettia, niin ajattelin kertoa teillekin, että hyvää oli! Tosin salmiakin ylimpänä ystävänä pidin tietenkin ensimmäistä kokeiluni parempana, mutta toisaalta kuumana kesäpäivänä skumppa-mansikka maistuu varmasti taivaalliselle. Harmi, että tänä kesänä ei niitä kuumia päiviä ole ollut. Näitä jäätelöitä myydään muuten kahdessa eri koossa, minkä minä hokasin vasta nyt. Omaa lempimakua voi siis testailla pienemmillä kerta-annoksilla ennen kuin sijoittaa isompaan versioon.



Viime viikonloppuna tuli testattua muutakin. Olen nähnyt monissa lehdissä mainoksia Copenhagen-oluesta, joka on viehättänyt minua erityisesti ulkonäöllään. Minä en ole oikein oluen suurin ystävä, joten kauniit pullot ovat se juttu, joka saa minut tarttumaan kaupassa silloin tällöin kaljapulloon. Ja tietenkin muistot reissuilta. Itse olut oli varsin raikasta ja sopii hyvin kesään. Ja pullo on todellakin tyylikäs! Jos pitäisin bileet, niin olisipa nättiä, kun olisi näitä pulloja kauniisti rivissä :)



Kolmas ostos antoi uuden mahdollisuuden Fazerille. Kaupassa alkoi kolottamaan leivoshammasta ja koska kahviloita ei välittömässä läheisyydessämme ole, niin markettireissulla mukaan tarttui paketti (2kpl) uutuusleivoksia. Tai siis Fazerin Taikayö-suklaakakkurullasta pätkittyjä leivoksia. Aikaisemmin minua oli harmittanut Fazerin kahvilassa tuotteiden huono hinta-laatu -suhde: kaupungilla saa kahviloista niin paljon parempia leivoksia ja vieläpä halvemmalla. Näin marketista parilla eurolla ostettuna (2kpl) leivokset olivat kyllä ihan hyviä eivätkä niin kuivakoita, kuin sacherkakku. Voisin ostaa uudemmankin kerran, mutta koska leivokset olivat melko isoja, niin vähään aikaan ei välttämättä tee mieli...


keskiviikko 8. elokuuta 2012

Fetajuustoinen tomaattikeitto



Taas tekee mieli tomaattia. Ja tomaattikeittoa, joita olen postaillut tänne blogiin aikaisemminkin (tomaattikeitto ja vuohenjuustoinen tomaattikeitto). Kaikissa on kylläkin erilainen pohja, sillä teen ruokaa ylipäätään arkena sen mukaan, mitä kaapissa sattuu olemaan. Tomaattikeittoon on helppo käyttää hieman pehmenneet tomaatit, joita pääsee joskus kertymään nurkkiin myös tällaiselle tomaattihullulle.

Pilko yksi pieni sipuli ja kaksi pientä porkkanaa. Poista tomaateista (6 isohkoa) kannat ja paloittele kuutioiksi. Kuullota sipuleita ja porkkanoita kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Lisää tomaattilohkot ja kypsennä 5min. Lisää 1 iso purkki tomaattipyrettä ja n. 3dl vettä. Mausta yrttisuolalla, ruskealla sokerilla, oreganolla, mustapippurilla ja ripauksella chiliä. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Kuutioi fetajuustoa n. 100g ja lisää keittoon. Anna sulaa. Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekottimella ja lisää tarvittaessa vettä.

Keiton kanssa voi tarjoilla vaikka cheddarleipiä: Paahda kaksi leipäpalaa paahtimessa ja lykkää niiden väliin cheddarjuustosiivu heti, kun otat leivät paahtimesta. Paina leipiä yhteen, jotta juusto alkaa sulamaan väliin. Leikkaa leipä kahdeksi kolmioksi. Leipää on kiva dippailla keitossa!

tiistai 7. elokuuta 2012

Helppo marjahillo



En ole koskaan tehnyt makeaa hilloa (jos paholaisenhilloa ei lasketa makeaksi, mitä se on, mutta sitä syödään suolaisten ruokien kanssa), mutta nyt inspiroiduin jääkaapin alahyllylle jääneistä mansikoista, jotka olivat jo liian pehmenneitä kelvatakseen minulle sellaisenaan. Mieleen tuli, että miksipä en tekisi niistä hilloa, ainakin kokeilisi. Mansikoita riitti pilkottuna ehkä 1,5dl eli hyvin vähän, joten kaadoin sekaan mustikoita. Hillosta tuli varsin hyvää! En tajua miksi en ole tehnyt itse hilloa aikaisemmin. Helppoakin se on kuin mikä. Hyvä, että tuli nyt testattua, niin voin joskus uhrata isommankin määrän marjoja.

Aloitin siis pilkkomalla mansikoita (1,5dl) pienemmäksi ja laitoin ne kattilaan. Kaadoin mukaan 1,5dl pakastemustikoita, 1-2rkl vettä ja 1dl hillosokeria. Keittelin seosta noin 10min, jonka jälkeen annoin sen jäähtyä ja kaadoin purkkiin (sitä tuli noin puoli purkillista).

Hillo oli jähmettynyt jääkaapissa yön aikana ja siitä tuli varsin hyvää sekä maultaan että koostumukseltaan. Tästä alkaa mun hilloura!

maanantai 6. elokuuta 2012

Porkkanaletut



Mitä tehdä, jos mieli halajaa herkkuja, mutta periaatteessa päivällisellä pitäisi olla jotain "kunnon ruokaa"? No porkkanalettuja vaikka! Ja hilloksi sekoitettua puolukoita ja vadelmahilloa, niin on sitten niitä terveellisiä puolukoitakin syöty ;)

Lettutaikina: sekoita 4dl maitoa, 1 kananmuna, 2dl jauhoja, 1tl suolaa, mustapippuria, 2tl sokeria, valkosipulijauhetta ja porkkanasosetta. Itse keittelin 4 pientä porkkanaa paloiteltuna kypsäksi ja muussasin pienellä limettinuijalla mössöksi. Toimi ihan hyvin mössönäkin.

Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia ja paista pannulla voissa tai margariinissa pieniksi letuiksi.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Toripolliisin herkut

Jos minun pitäisi miettiä Oulun parhaita ravintoloita, sanoisin, että Matala on ollut kaikkein paras. Muita todella hyviä ovat Puistolan dining, Uleåborg 1881 ja Renesans (jota ei taida varsinaisesti enää olla, vaan tilalla on Pannukakkutalo, jossa en ole vielä käynyt). Monia muitakin erittäin hyviä varmasti on, mutta en ole käynyt läheskään kaikissa Oulun ravintoloissa (vielä).

On todella harmi, että silloin kun olen näissä ravintoloissa vieraillut, ei minulla ole ollut tätä blogia eikä syytä kuvata annoksia. Ne ovat olleet herkullisuuden lisäksi myös kauniita ja ehdottomasti kuvaamisen arvoisia. Monet valittavat hienojen ravintoloiden pienistä annoksista, mutta minusta on kiva syödä kolmen (tai useamman) ruokalajin illallinen niin, että jaksan syödä lautasen tyhjäksi. Pienet annokset kunniaan!

Mutta takaisin lempiravintolaani Matalaan, josta minulla on oikeasti vain yhden kerran kokemus, joka vakuutti minut täysin. Tunnelma syksyisen pimeässä ympäristössä kivijalkaravintolassa, jossa oli suuret kyntteliköt vanhoissa ikkunasyvennyksissä ja niin hyvää ruokaa. En voi keksiä itse mitään parempaa!




Järkytykseni olikin suuri, kun huomasin Matalaan liittyen jotain outoa: nettisivujen mukaan paikka olikin nykyään nimeltään Toripolliisi! Ja listakin täysin eri, keskittyen bistro-tyyppiseen ruokaan. Ainoa hyvä puoli oli se, että hinnat olivat myös sen mukaiset ja nykyisin ravintolassa syö edullisesti, kun taas ennen illallisesta viineineen sai pulittaa pitkän pennin.

Olin todella harmissani, sillä olin ehtinyt nauttia Matalan antimista ja tunnelmasta vain kerran ja nyt sisustuskin oli kuvien mukaan uusittu! Valkoiset pöytäliinat olivat vaihtuneet lämpimään puun väriin, mutta onneksi sentään katosta roikkui Artekin lempivalaisimeni.



Meni jokunen tovi, ennen kuin päätin kokeilla Toripolliisin antimia, vaikka menu ei etukäteen suuremmin sykähdyttänyt. Eilen menimme siis istumaan myöhäisenä iltapäivänä Toripolliisin mukavalle patiolle (taitaa olla täysin sama kuin Matalan aikoihin) ja siitä annankin ravintolalle erityisen plussan! Terassi on katettu markiisein, joten suorassa auringonpaisteessa ei tarvitse olla, mutta hyvällä ilmalla aurinko on kuitenkin koko ajan läsnä. Lisäksi ihmisvilinää on mukava seurata ja näkeepä patiolta itse toripolliisinkin.




Valitsin omaksi annoksekseni toast skagenin ja lasin valkoviiniä ja mies otti burgerin ja oluen. Annos oli paljosta majoneesista huolimatta kivan raikas ja syömistäkin riitti juuri sopivasti. Burgeri oli kuulemma todella hyvä eikä ranskalaissakaan ollut mitään valittamista. Loppulaskumme (ruuat+viini+olut+vedet) oli ilahduttavat 36e eli mielestäni edullisesti päästiin. Menen ehdottomasti uudelleenkin, sillä viereisiin pöytiin kannettiin myös herkullisen näköisiä kukkurapäisiä salaatteja. Lisäksi ainakin patiolla on todella kiva viettää kesäistä päivää/iltaa!