tiistai 31. heinäkuuta 2012

Porkkanakuppikakut



Kun vihdoin pääsin Dubaissa kokeilemaan Magnolia Bakeryn kuuluja kuppikakkuja, meni heti sormi suuhun: mitä näistä nyt sitten valitsisin? Sillä hetkellä tiskissä oli melko vähän vaihtoehtoja, mutta ihmettelen itsekin, miksi päädyin kahteen niin vaatimattoman näköiseen kuppikakkuun: hummingbirdiin ja porkkanakakkuun. Maultaan molemmat olivat kyllä todella hyviä.



Sain vihdoin itse kokeiltua porkkanakakkua muffinssien muodossa.

Taikina: Vaahdota 3 munaa, 1dl fariinisokeria ja 2dl tavallista sokeria. Sekoita joukkoon 3dl raastettua porkkanaa ja 1,5dl (oliivi)öljyä. Lisää 2tl kanelia ja 1,5tl leivinjauhetta. Sihtaa sekaan vielä 3,5dl jauhoja

Jaa taikina vuokiin (n. 13 isoa vuokaa) ja paista 200 asteisessa uunissa n. 15min tai vähän vähemmän.

Kuorrute: Sekoita 1 rasia Philadelphia-juustoa, 50g sulatettua (ja jäähdytettyä) voita sekä n. 1,5dl tomusokeria. Nostele lusikalla kuorrutetta kuppikakkujen päälle ja pyöräytä lusikan avulla myös reunoille. Koristele esim. pähkinärouheella.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Ssamista jämäruokaa: paistettu riisi



Olen joskus sanonut, että olen niin pettynyt itse tekemääni paistettuun riisiin (sekä usein myös ravintoloiden tekemään), että en enää koskaan ala tekemään sitä itse. Nyt täytyi tehdä poikkeus, kun aikaisemmin tekemääni korealaisen ssamin jäljiltä jäi sekä hyvää maustettua lihaa että puoli kattilallista riisiä. Sekoitin lihat riisiin heti ruokailun jälkeen ja kokkasin seuraavana päivänä paistettua riisiä.

Kuumensin pannulla hieman seesamöljyä ja pyöräyttelin siinä silputtua kevätsipulia (varsineen). Sitten heitin pannulle riisi+possuseoksen ja paistoin sen verran, että riisi alkoi vähän ruskistumaan. Sekoitin yhden kananmunan ja 1-2rkl vettä ja kaadoin pannulle riisiseokseen ja kääntelin annosta, jotta kananmuna ei hyydyn klöntiksi vaan leviää tasaisesti ympäriinsä.

Lopuksi puristin päälle sitruunamehua, kun ei ollut limettiä ja sipulsin lehtipersiljaa (korianteri olisi käynyt hyvin jos sitä olisi ollut). Söimme riisin sweetchilikastikkeen kera ja se oli ihan hyvää jämäruokaa, vaikka ei tietenkään edelleenkään vedä vertoja oikealle paistetulle riisille :)


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Aioli ja hampurilaiset grillissä



Että voikin ihmisellä mennä niinkin helpot jutut kuin sämpylät pieleen juuri, kun on tarkoitus grillata niin että on vieraitakin todistamassa sitä fiaskoa. Onneksi lähikauppa auttaa hädän hetkellä eikä hampurilaisia tarvitse syödä ilman sämpylöitä. Tosin valmiit hampurilaissämpylät on kuivia ja mauttomia kuin mitkä, mutta ei auta itku markkinoilla, jos meinaa oikeasti tarjota muutakin kuin pihviä mausteilla.

Sämpylät tein siis tällä pehmeiden perunasämpylöiden ohjeella, josta viimeksi tuli todella hyvät sämpylät kanaburgereihin. Nyt sämpylät eivät jostain syystä kohonneet yhtään vaan jopa laskivat uunissa ja olivat lättäniä kuin rieskat. Hyviä kylläkin, mutta eivät hampurilaisiin soveltuvia.

Pihvit tein hyvin yksinkertaisesti (8 isoa pihviä): 800g jauhelihaa, 2 kananmunaa, 2tl suolaa ja iso kasa mustapippuria. Kaikki sekaisin, jääkaappiin joksikin tunniksi miettimään ja sitten hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Paistoin pihvit grillissä parilalla, jota olin hieman sivellyt öljyllä. Kun toinen puoli pihvistä oli kypsä, käänsin sen ja lätkäisin päälle siivun cheddaria (siis oikeaa, ei sitä sulatejuustoa). Pihveistä tuli todella hyviä ja onnistuneita koostumukseltaan. Ja tarkoituksella näin yksinkertaisia.



Hampurilaisiin tuli väliin salaattia, sipulia, tomaattia, suolakurkkua, amerikkalaista sinappia, ketsuppia ja aiolia.

Aioli: laita kulhoon 2 munaa, 2rkl valkoviinietikkaa, 1tl suolaa ja 3 pientä kynttä raastettua valkosipulia.   Ala sekoittaa sähkövatkaimella ja lisää yhteensä n. 5dl oliiviöljyä ohuena nauhana. Aiolista ei tarvitse tehdä ihan tönkköä, sillä se jähmettyy hiukan vielä jääkaapissa. 



Lisäksi tarjolla oli dippailuvihanneksia ja dippinä yksinkertainen homejuustodippi (pehmeää aurajuustoa sotkettuna kermaviiliin).


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Unikeon kinuskikakku



Unikeonpäivä on nimipäiväni ja lapsena sain aina mansikkakakkua jo heti aamutuimaan. Tällä kertaa kakku on leivottu itse ja todellisuudessa syötykin jo monta päivää ennen varsinaista nimipäivää. Olkoon tämä kuitenkin unikeonpäivän kakku, sillä tässäkin on mansikkaa.

Pohja 4 munan kakku: vatkaa 4 kananmunaa ja 1,5dl sokeria vaahdoksi. Sekoita keskenään 1,5dl vehnäjauhoja, 0,5dl perunajauhoja ja 1tl leivinjauhetta. Sihtaa taikinan sekaan ja sekoita varovaisesti. Voitele ja jauhota irtopohjavuoka ja paista kakkua 175 asteisessa uunissa alimmalla tasolla noin puoli tuntia. 



Anna kakkupohjan jäähtyä ja leikkaa se sitten kahteen osaan (päällisosa voisi olla hieman ohuempi, kun alempi kuitenkin painuu täytteiden johdosta). Muussaa tuoreita mansikoita, jotta niistä irtoaa mehua. Nosta alempi osa kakkua takaisin irtopohjavuokaan ja lisää mansikat mehuineen sen päälle.

Tässä vaiheessa valmistin vaniljakastikkeen (2,5dl, olisi voinut olla hieman enemmänkin) jauheesta, maidosta ja vedestä, mutta valmis kastike sopinee yhtä hyvin. Lisäsin kastikkeeseen yhden liivatteen, kun minulla ei ollut enempää. Kaksi olisi toiminut ehkä paremmin, mutta yhdelläkin pärjää. Tee siis vaniljakastike ja lisää liivate ohjeen mukaan ja kaada mansikoilla päällystetyn kakkupalan päälle. Laita ylempi osa paikoilleen.



Valmista kinuski: laita kattilaan 2dl kuohukermaa, 1dl fariinisokeria ja 1dl normaalia sokeria. Kuumenna seosta kiehuvaksi asti, yhteensä noin 20min oli ainakin minulla sopiva. Kinuski hyytyi hyvin, mutta ei ollut liian kovaa tai yhtään sitkeää (siitäkin kun on kokemusta). Kaada kinuski kakun päälle ja jäähdytä (jääkaapissa) mielellään joitakin tunteja, että vaniljakastikekin ehtii hyytyä.

Poista irtopohja ympäriltä ja koristele kakku esim. kermavaahdolla ja pähkinärouheella.



torstai 26. heinäkuuta 2012

Sortolan Jäätelön pirullinen sitruuna-salmiakki



Seuraa ilmainen mainos Sortolan Jäätelö oy:lle: löysin eilen lähimarketin pakastealtaasta jäätelöpaketin, jonka kannessa komeili Qstock-maskotti. Tarkemmin tutkittuani huomasin, että jäätelö oli Qstock-festarin 10-vuotistapahtuman kunniaksi kehitetty uutuusmaku. Silmiini osui ensin skumppa-mansikkasorbetti, mistä olin jo kovin mielissäni, mutta sitruuna-salmiakki räjäytti potin. Sitä siis mukaan ja testaamaan!

Itse jäätelö oli yllätyksekseni kokonaan harmaata, eli salmiakkia ei oltu säästelty! Koostumus oli hetken sulamisen jälkeen ihanan notkeaa ja täyteläistä. Ja maku: ihanan salmiakkista pienellä sitruunan vivahduksella! Tähän voisi jäädä koukkuun...



Seuraavaksi lienee pakko testata skumppa-mansikka. Vaikka siis olenkin aikaisemmin tässä kuussa julistanut, etten syö jäätelöä enää muualla kuin Italiassa. Sortolan jäätelön kohdalla voinen tehdä poikkeuksen :)

Blogipiknik ja norjalaiset voileivät

Eilen vietettiin kesän kulinaarista juhlahetkeä, kun oululaiset ruokabloggaajat kerääntyivät Ainolan puistoon piknikille. Tai ainakin melkein. Tietenkin sade alkoi samalla kellonlyömällä kuin piknikin virallinen huopien levitys olisi tapahtunut, joten retkieväät kiikutettiin (Diplomi-)insinöörin residenssiin. Eikä se makua haitannut, vaikka kaikki olivat pettyneitä Suomen kesään. 

Insinöörin lisäksi piknikkiin osallistuivat Kokkeillaan, Kokit ja Potit, Pastanjauhantaa, Aina nälkä, Ghetto Gourmet, Peruspöperöä ja Sokerikukkasia. Kaikki olivat tehneet vaikka mitä ihania herkkuja, joiden ohjeita odottelen taas kerran kieli pitkällä ilmestyväksi blogeihin.

Tässä piknikin kuvasatoa, ilman tietoja kuka teki mitäkin, kun olin taas kerran niin pää pyörällä herkkupöydän ääressä, että ihan kaikki ei tallentunut kovalevylle.












Itse tein piknikille tietenkin sandwichejä, joihin oli jotkut muutkin päätyneet. Omat sandwichini kalpenivat kyllä muiden vastaavien rinnalla, tai sitten omatekemät ruuat vaan ei koskaan ole niin hyviä kuin muiden. Koska idea leipiin on saatu paluumatkalla Rooma-Helsinki Norwegianin koneessa olleesta asiakaslehdestä, niin nimesin (jälkikäteen) nämä norjalaisiksi leiviksi. Tuskin näissä oikeasti on mitään norjalaista ;)



Aloitin paahtamalla vaaleita paahtoleipiä. Levitin leivälle aiolia (ohje myöhemmin), lätkäisin päälle ilmakuivattua kinkkua, cosmopolitan-salaattia ja mozzarellaa. Sitten voitelin keskimmäisen leipäpalan molemmin puolin kevyesti aiolilla. Keskipalan päälle laitoin chorizo-siivun, rukolaa ja tomaattisiivuja, ja sitten kolmannen paahtoleivän, jota oli myös kevyesti sivelty aiolilla. Leikkasin leivät neljään osaan, jotta paloista ei tulisi liian suuria.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Korealaista herkkua: Ssam



Taannoisissa chilibileissä (Diplomi-)insinööri tarjoili meille varsin hyvää possua, joka käärittiin salaatilehteen syömistä varten (paitsi joku juntti ei tajunnut ideaa ja söi salaatin ja lihan erikseen...). Lisäkkeenä ruuassa olisi usein riisiä, joka myös käärittäisiin lehden sisään. Kannattaa katsoa ohjetta myös (Diplomi-)insinöörin blogista, sillä tässä raaka-aineet ovat lähes samat, mutta määrät hieman erit (mm. valkosipulia on vähemmän).

Lisäksi harhailin kaupassa etsien srirachaa tietämättä kunnolla, mitä olin etsimässä. Eipä sitten löytynyt, mutta päättelin kyseessä olevan jonkinlainen chilivalmiste ja ostin chilitahnaa, mikä toimikin ihan hyvin sekin. Alkuperäisessä ohjeessa mausteena käytetään valkosipulin lisäksi gochujangia, jota ei ollut ilmeisesti löytynyt ainakaan Oulusta, joten minäkin päädyin ilman sen suurempia etsintöjä tekemään blogin ohjeen mukaisen mausteseoksen, jonka lisäksi laitoin blogissakin mainittua inkivääriä.

Tee ensin mausteseos: sekoita 2-3rkl chilitahnaa, 0,5dl misotahnaa (misokeittoa), 2rkl fariinisokeria (ohjeessa tummaa sokeria) ja ripaus inkiväärijauhetta. Paista valkosipulinkynsiä (n. 1 dl isoiksi paloiksi pilkottuina) tilkassa oliiviöljyä. Lisää pannulle suikaloitua porsaan kylkeä 800g ja ruskista. Lisää mausteseos pannulle ja anna muhia n. 5min. Lisää vielä 0,5dl vettä ja anna kypsyä kannen alla miedolla lämmöllä vielä 20min.

Lihan seuraksi voi keittää esim. riisiä. Liha (ja riisi) tarjoillaan salaatinlehdeltä, itselläni oli hommaan varsin hyvin sopivaa cosmopolitan-salaattia.

Ruuan kanssa meillä oli Intian reissulta tuttua Kingfisheriä, joka on Alkon uutuus. Sopi hyvin kyseisen ruuan kanssa, mutta tietenkin olut maistuu aina paremmalta ulkomailla (ja kuumassa) ja hintakin on siellä enemmän kohdillaan :)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Perunasalaatti grilliruokien kylkeen



Tänään meillä grillataan taas, säästä riippumatta, sillä vieraat on jo kutsuttu ja ruuat ostettu. Onneksi kerrankin luvataan aurinkoista ja suht lämmintä. Tässä viime viikon grillimenu:

Focaccia
Perunasalaatti (ohje alla)
Halloumia



Perunasalaatti:

Pese uudet perunat hyvin ja keitä ne kokonaisina kypsiksi. Anna jäähtyä jääkaapissa yön yli. Leikkaa perunat siivuiksi. Silppua kevätsipulia varsineen ja sekoita perunoiden joukkoon. Kaada mukaan pieniä kapriksia.

Tee kastike: Sekoita n. 1dl oliiviöljyä, 0,5dl viinietikkaa, 1-2rkl kapristen lientä, 1tl dijon-sinappia, hieman suolaa, sokeria ja mustapippuria. Kaada perunoiden joukkoon ja anna salaatin maustua jääkaapissa vähintään muutama tunti. Käy välillä kääntelemässä salaattia, jotta kastike imeytyy kaikkiin perunoihin.

Kokoa salaatti: Laita alimmaiseksi isoja salaatinlehtiä, esim. cosmopolitan-salaattia. Lado perunasalaatti päälle ja koristele esim. isoilla kapriksilla.


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Täytetyt mansikat



Kokit ja Potit -blogissa oli jokunen aika sitten esillä täytetyt mansikat, joita täytyi tietenkin itsekin kokeilla. Valmistaminen on helppoa, vaatii vain hiukan pitkäjänteisyyttä, valmistettavasta mansikkamäärästä riippuen.

Jotta mansikat voidaan täyttää, täytyy ne ensin kaivertaa ontoiksi. Käytin tähän teräväkärkista hedelmäveistä, jolla leikkasin mansikalta hieman lakkia (ja kannan) pois ja sitten pyöräytin kartion mallisen leikkauksen, jotta mansikan keskusta lähtee irti ja paikalle jää sopiva kolo täytteelle.

Täytteessä on yksinkertaisesti mascarponejuustoa ja sitä on makeutettu hieman sokerilla. Täyte oli tällaisenaan tarpeeksi notkeaa ainakin itselläni. Työnsin täytettä lusikan avulla mansikan sisään ja päälle pienen kasan. Sen jälkeen mansikan juustopää kastetaan keksimurussa, esim. Bastogne sopii hyvin.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Uunikana kermaisella kastikkeella



Söin tätini luona vasta varsin hyvää uunikanaa ja kana oli herkullisesti esillä myös täällä, joten pakkohan sitä oli kanaa alkaa tekemään uunissa näin grillikauden keskellä. En ole juuri koskaan paneroinut ruokia vaan paistan ne yleensä sellaisenaan. Tällä kertaa pyörittelin ohuen ohuet kanafileet maizenassa (kuten tätini reseptissä) ja kastikkeeksi tein samantyylisen seoksen kuin toisessa ohjeessa (tosin oikaisten hieman).

Pyörittele ohuita kanafileitä maizenassa. Paista voissa tms. pannulla väri molemmin puolin. Siirrä fileet uunivuokaan. Kaada pannulle kanalientä (n. 4dl), omenamehua (n. 1dl), punaviinietikkaa (n. 0,5dl) ja tomaattipyrettä (n. 1rkl). Sekoita. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla, sekä valkosipulijauheella. Anna kiehua noin 10min. Kaada kastike kanojen päälle ja laita 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Kaada liemi takaisin pannulle ja kuumenna. Lisää joukkoon 1tl dijon sinappia ja sekoita. Lisää vielä 2,5 dl kermaa ja anna kiehua hetki. Kaada kastike takaisin kanojen päälle.

Oi nam, miten hyvää tuli, vaikka ulkonäkö onkin todella pliisu. Tästä tulee meillä tapa :)

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Dark Chocolate Cookies



Daim-keksit ovat herkullisia ja kyseinen sivu lienee blogini katsotuimpia pitkällä aikavälillä (toinen on Daim-kakku, eli kyse on ilmeisesti sitten juuri Daimin suosiosta... Pienenä välihuomautuksena: laittakaapa googlen kuvahakuun "ruma maksalaatikko" ja katsokaa kenen kakku tulee esille ensimmäisenä ;).

Daim-keksien ohjetta voi muunnella monella tapaa ja tässä niistä yksi, tummasuklaakeksit.

Vatkaa 100g pehmennyttä voita ja 1dl ruskeaa sokeria. Lisää joukkoon 1,5rkl siirappia, yksi kananmuna, 0,5tl leivinjauhetta ja 0,5tl vaniljasokeria. Sekoita joukkoon 1dl kaurahiutaleita ja 1dl vehnäjauhoja sekä rouhittua tummaa suklaata noin 100g.

Asettele lusikalla taikinapalloja uunipellille ja muista jättää n. 10cm väli (keksit leviävät uunissa paljon). Paista 180 asteisessa uunissa muutama minuutti. Taikinasta tulee noin 15 keksiä.

torstai 19. heinäkuuta 2012

BBQ-soossi (eli grillausta taas)

Reissusta toivuttuamme teki taas mieli grillata, onhan se yksi parhaita juttuja Suomen kesässä. Grillaushan ei ole pelkkää ruuan kypsentämistä ja syömistä, vaan hyvä syy kerätä kasaan ystäviä ja sukulaisia ja tehdä jotain ulkona. Toivotaan siis hyviä grillaussäitä myös loppukesälle!



Grillimenu koostui tällä kertaa seuraavista:

- Vihreä salaatti + jugurttikastiketta
- BBQ-kastiketta (ohje alla)
- Isoja lohkoperunoita uunissa tehtynä



BBQ-kastike: Kaada pannulle pieni luraus öljyä ja kuullota siinä hetki isoa pilkottua sipulia. Lisää 3 puristettua valkosipulia. Kaada joukkoon 400g tomaattimurskaa, 0,5dl mangokastiketta, 2rkl sitruunamehua, 1dl sokeria, 1rkl bbq (savun makuista) kastiketta, mustapippuria, savupaprikajauhetta, cayennepippuria, hieman jeeraa, suolaa ja tabascoa maun mukaan. Keittele kasaan noin 15-20min ja jäähdytä. Soseuta tasaiseksi esim. sauvasekoittimella. Anna maustua jääkaapissa yön yli.



keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Valkosuklaakeksit ja jäätelöannos



Minun piti keksiä jotain jälkiruokaa tarjotavaksi ja inspiraation lähteenä toimivat kaapissa lymyilevät valkosuklaakarkit (ulkomailta tuotuja), aikaisemmin tekemäni tummasuklaakeksit (ohje myöhemmin) sekä kesäiset marjat. Päätin siis tehdä jäätelöannoksen, jossa olisi valkosuklaakeksi ja tuoreita vadelmia.

Valkosuklaakeksit: Vatkaa 75g huoneenlämpöistä voita ja 3/4 dl sokeria. Sekoita joukkoon 1 muna, 1tl leivinjauhetta, 2dl kaurahiutaleita ja 2rkl vehnäjauhoja. Rouhi n. 75g valkosuklaata ja sekoita mukaan.

Laita leivinpaperin päälle taikinanokareita ja muista jättää n. 10cm väliä seuraavaan, niin keksit eivät uunissa tartu toisiinsa kiinni. Keksit leviävät uunissa reilusti. Paista 180 asteisessa uunissa muutama minuutti, että pinta saa hieman ruskeaa väriä.

Jäätelöannoksen kokosin niin, että laitoin alimmaiseksi hieman kinuskikastiketta, jotta sen päälle aseteltu keksi pysyisi paikallaan. Keksin päälle pyörittelin jäätelöpallon (bourbon-vanillaa) ja vadelmat levittelin ympäri lautasta. Tähän oli tarkoitus lisätä vielä toinen keksi pallon päälle, mutta jäätelö suli niin kovaa vauhtia, että se pitikin tarjoilla heti.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Suomalaista finger foodia: perunarieskat



En ole koskaan aikaisemmin tehnyt rieskoja enkä oikein tykännyt muista kuin äitin leipomista versioista. Erään kerran minulla jäi taas perunamuusia kattilan pohjalle vähän turhan paljon, joten päätin tehdä perunarieskoja.

Seuraksi tein munavoita, mutta päähäni pälkähti myös, että muissa maissa perinteisesti tällaisen ohuehkon letun väliin kääräistään jotain muutakin, kuin tylsää voita. Miksipä perunarieskoista ei voisi tehdä täytettyjä versioita ja käyttää esim. savukalaa, smetanaa, mätiä, sipulia... Tai savuporoa jne.

En ole koskaan yhdistänyt finger foodia kotimaiseen ruokaan, mutta miksi ihmeessä? Näistähän saisi kivoja tarjottavia esim. illanistujaisiin tai kahvipöytään. Suomalaisia fajitaksia siis!

Näistä rieskoista tuli kyllä niin hyviä, että niitä kärsi tarjota ihan sellaisenaankin. Ja sitä paitsi minulla ei ollut sillä hetkellä jääkaapissa mitään edellämainituista, joten todelliset kokeilut jää myöhemmäksi.




Perunarieskat


Minulla oli siis noin 4dl jämämuusia, johon sekoitin 2dl maustamatonta jugurttia. Lisäsin joukkoon yhden kananmunan ja sekoitin, sekä maustoin 1rkl hunajalla ja 1tl suolalla. Sekoitin joukkoon 1,5dl kaurahiutaleita ja 2dl vehnäjauhoja ja sitten taikina onkin valmis.

Taikina on hyvin pehmeää ja sitä kannattaa laittaa pellille esim. 6 pienehköä palloa lusikalla ja ottaa sen jälkeen käsiin reilusti jauhoja ja painella rieskat ohuiksi letuiksi. Sen jälkeen rieskat pistellään haarukalla ja paistetaan 250 asteisessa uunissa niin kauan, kunnes ovat hieman ruskeita pinnalta (6-8min). 

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ravintola Manin

Edelleen pysytellään samalla tiellä, hieman Il Secchiosta katedraalille päin ja Il Condoria vastapäätä. Vuorossa on Manin, jossa kävimme tapojemme vastaisesti syömässä jopa kahdesti! Ravintola oli mielestämme hyvä hinta-laatu -suhteeltaan, joten rankkojen kaupunkipäivien jälkeen oli kiva istahtaa lähiravintolaan. Siis jos vaan paikkoja oli vapaana, sillä ravintola oli melko suosittu ilta-aikaan (tosin pöytiä järjestettiin sisältä ulos kadulle, jos paikat loppuivat).

Tilasimme ensimmäisellä kerralla pizzaa: perinteisen margheritan ja meille uuden tuttavuuden marinaran eli pizzan, jossa on tomaattikastiketta ja oreganoa, mutta ei laisinkaan juustoa. Hyvää vastapainoa juustopizzalle ;). Usein marinarassa on myös valkosipulia, mutta tässä yksilössä ei valitettavasti ollut. Puolitimme juusto ja ei-juustopizzan, että saimme molemmat kumpaakin. Marinara ei ollut yhtään hassumpaa, mutta kokonainen pizza yksin syötynä olisi ehkä ollut vähän yksitoikkoista. Margeritan kaverina taas kivan tasapainoista.

Tilasimme pizzojen seuraksi 0,5l talon punaviiniä ja saimme lasikannun, jonka viini oli yllättäen hieman hiilihappoista. Hyvää se kuitenkin mielestämme oli ja sellaista, että sitä oli helppo juoda helteellä. Punaviinikannu maksoi 5e, pizzat 5e/kpl ja lisäksi tilasimme litran vettä hintaan 2e, eli yhteensä koko ateria 17e kahdelta. 



Seuraavalla kerralla tilasimme pastaa. Mies valitsi perinteisen carbonaran ja minä kokeilin ravioleja tomaattikastikkeella, jossa oli myös sieniä. Raviolit olivat ricottatäytteisiä ja ainakin listan mukaan käsintehtyjä. Kummatkin annokset olivat perushyviä ja maksoivat 8e/kpl.

Juomaksi otimme tällä kertaa talon valkoviiniä sen tutun puoli litraa ja muistaakseni se oli ihan hyvää. Itse karahvi näytti niin isolle, että epäilin tarjoilijalle hänen tuoneen meille vahingossa litran. Sitten vertasimme sitä litran vesipulloon ja totesimme pienemmäksi, joten ei se ainakaan litraa ollut. Mutta ehkä viiniä silti oli kaadettu reilulla kädellä :)




sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Luomuviini Gamma ja Tinto de Verano



Espanjassa on tapana juoda tinto de veranoa, kesäviiniä, jossa punaviinin sekaan kaadetaan sitruunalimpparia. Baarissa eteen saa lasin punaviiniä ja pienen pullon limpparia, jota saa kaataa oman maun mukaan punaviinin sekaan.

Mielestäni hyvä sekoitussuhde on puolet ja puolet. Lisäsin omaan juomaani vielä jääpaloja, vaikka en muista nähneeni niitä varsinaisesti alkuperäisessä versiossa. Tai sitten muistini on jo hämärtynyt niiltä osin.

Viininä toimi tällä kertaa luomuviini Chilestä nimeltä Gamma (merlot + syrah + petit verdot). Alkon mukaan viini on vivahteikas & kehittynyt, meidän mielestä se sopi hyvin tinto de veranon osaksi, mutta pelkästään maistettuna oli kuulemma "hieman kitkerää, ei kaikkein parasta" (miehen mielipide, minä en muistanut maistaa viiniä ilman sitruunalimpparijatketta).

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Il Condor

Il Condor sijaitsee ihan Il Secchion naapurissa, tien toisella puolella. Olimme tsekanneet ravintolan ruokalistan jo aikaisemmin ja todenneet hintatason samaksi, kuin Il Secchiossa. Ravintolalla oli kuitenkin pieni yllätys varallemme, tai ei niinkään ravintolalla vaan omilla valinnoillamme.

Päädyimme tilaamaan jälleen pastaa, sillä naapuripöytään kannettiin varsin herkullisen näköinen spaghetti bolognese juuri, kun saimme menut käsiimme. Ei siinä voinut enää muuta, kuin tilata ensimmäisen kerran ravintolassa sitten lapsuuden bolognesekastiketta (joka siis tässä ravintolassa oli bolognesea eikä ragúa, kuten viereisessä). 

Emme tilanneet pääruuan lisäksi tällä kertaa mitään, sillä meillä oli jopa vähän kiire katsomaan Italia-Espanja loppuottelua, emmekä vielä tienneet edes minne kauas olisimme menossa. Tilasimme siis vain juomat, kokiksen ja ison oluen. Tässä kohtaa se yllätys osittain tulikin, kalja ja kokis kun on hintavampaa kuin viini ja vesi, joten jos olimmekin luulleet pääsevämme halvemmalla kuin naapurissa, koska pääruuat ja jälkiruoka jäi uupumaan, niin toisin kävi.

Lisäksi pöytään kannetut leivät, jos niitä edes pienen murun maistaa, maksavat sen jälkeen useamman euron. Minä kyllä tiesin tämän, tuttu juttu esim. Espanjasta, mutta en ehtinyt varoittaa toista osapuolta, että se puraisu kuivasta leivänpalasta maksaa laatuun (ja määrään) nähden suorastaan maltaita.



Itse pasta oli ihan ok, mutta huomasin, että tilaan syystä pastan yleensä tomaattikastikkeella: bolognesessa tomaatin maku ei ole niin syvä, ei tarpeeksi syvä tomaattihullulle. Annokset oli kyllä kauniisti aseteltuja ja niiden pintaan oli sulatettu uunissa ohut juustokuorrutus, siitä plussaa!

Laskumme oli 27e ja mielestäni olimme saaneet samalle summalle paremmin vastinetta Il Secchiossa. Tosin pitäisi itsekin tietää, ettei Italiassa budjettimatkailijan kannata tilata olutta ja kokista, sillä viini on halpaa (tosin joskus myös pahaa).

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Il Secchio

Ajattelin kirjoitella Rooman osuudesta vielä pienet ravintola-arvostelut muutamasta paikasta, kun oikein otin paikkojen nimetkin ylös ;). Kaikki nämä sijaitsevat Terminin aseman lähettyvillä ja vieläpä saman kadun varrella (Via Daniele Manin). Syy tällaiseen yksitoikkoisuuteen on siinä, että huomasimme ruualla olevan paras hinta-laatu -suhde nimenomaan tällä seudulla ja hotellimmekin sijaitsi ihan vieressä. Miksi siis mennä merta edemmäs kalaan.

Ensimmäisenä saa kunnian aloittaa Il Secchio, jonka terassi täyttyi jo seitsemän aikaan illalla siinä määrin, että ruokailijoiden täytyi olla turisteja suurimmaksi osaksi. Tässä ravintolassa söimme runsaimman illallisen, sillä otimme pääruuan lisäksi myös alkuruuat ja jälkiruuan.

Alkuruuaksi otimme perinteiset bruschettat tomaattiversioina ja ne olivat ihan hyvät. Eivät mitään järisyttäviä, mutta ihan peruskamaa. Pääruuaksi tilasin lempparini spaghetti di pomodoro ja se oli varsin hyvä ja parmesaania sai annostella ihan itse (päinvastoin kuin Sisiliassa joskus) eikä kukaan käynyt hakemassa juustoa pois kesken ruokailun (kuten Sisiliassa joskus).




Jälkiruuaksi piti tietenkin tilata tiramisu ja onneksi tilasimme vain yhden yhteisen, sillä pala oli valtavan kokoinen. Mutta koska kyseinen jälkiruoka oli todella hyvää ja hyvin kostutettua, oli iso pala vain plussaa.



Tilasimme ruokailun oheen myös puolen litran pullon talon viiniä, joka oli hassussa, meidän kossupulloa muistuttavassa pullossa. Naureskelimme pullolle vielä pitkään. Itse viini ei ollut kovin hyvää ja se oli ihmeellisen lämmintä, jopa kuumaa. En ole kovin viiniasiantuntija, mutta en ole kyllä koskaan tavannut kuumaa viiniä.



Ravintolan hintataso oli varsin miellyttävä, sillä kaksi bruschettaa, kaksi pastaa, tiramisu, viini ja litran vesipullo maksoivat yhteensä 27e. Ruuan ulkonäkö ei ollut mitenkään silmiä hivelevää, mutta maku oli ihan hyvä, tosin talon viiniä en toiste tilaisi.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Say Spaghetti

Ihastuin viime vuonna Sisiliassa pastaan. Olen toki syönyt aika ison määrän pastaa aikaisemminkin, mutta aito italialainen pasta on oma lukunsa. Ihastuin sen yksinkertaisuuteen, mikä ei missään nimessä merkitse, että pasta olisi kuitenkaan ankeaa. 

Erityisesti ihastuin pasta alla normaan, munakoisopastaan. Se onkin Sisilian bravuuri. Roomassa törmäsin kyseiseen pastaan vain kerran, mutta valitsin toisen annoksen. Myös toinen suosikkini, arrabiata, jäi kokeilematta Roomassa, sillä kuuma ilma ei varsinaisesti houkutellut syömään chilillä maustettua tomaattikastiketta.

Mun lempparia.


Sen sijaan kokeilin spaghetti bolognesea ensimmäisen kerran sitten lapsuuden (ravintolassa siis). Hyvää se oli, mutta ei hakannut "pelkkää" tomaattikastiketta, spaghetti di pomodoro. Voisin syödä pastaa tomaattikastikkeella vaikka joka päivä. En ymmärrä miksi sitä tulee tehtyä kotona niin harvoin, sehän on mitä herkullisin ja edullisin ruoka! Huomenna meillä taidetaan syödä pastaa...

Uutena kokeiluna tuli ravioli, joka oli täytetty ricottajuustolla. Päällä oli tomaattikastiketta sienillä. Kokeilu oli siinä mielessä uusi, että en ole kokeillut kyseistä ruokalajia Italiassa. Hyvää oli, mutta tomaattikastikkeen puuttuminen olisi vienyt pisteitä, tomaattihullu kun olen ;)

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Gelato, italialainen jäätelö

Lupasin ennen Italian reissuamme syödä mahdollisimman paljon jäätelöä. Minulla on aina aikomuksena testata mahdollisimman paljon makeita herkkuja, mutta jostain syystä saldo jää aina harmittavan pieneksi. Yksi syy on se, ettei makealle syötävälle tunnu löytyvän koskaan oikeaa hetkeä, sillä aina on joko liian nälkä tai sitten liian täysi olo. Tällä kertaa onnistuin mielestäni hyvin: kolme jäätelöä ja pari muuta herkkua!

Vihreä omena + kirsikka
Kookos + mansikka

Olen syönyt italialaista jäätelöä aikaisemminkin, mutta koskaan se ei ole maistunut niin hyvälle, kuin heinäkuisessa Roomassa. Helle vaikuttaa varmasti asiaan, sillä jäätelöä tekee erityisen paljon mieli jo kylmyyden takia. Mutta ei sitä voi kieltää, etteikö italialaisen jäätelön maut ole maailman parhaita. Päätinkin, etten syö enää koskaan jäätelöä muualla kuin Italiassa ;)





Onneksi Roomasta löytyy jäätelöbaareja jokaiselta nurkalta, joten jossakin vaiheessa tulee pakostakin juuri se oikea hetki syödä jäätelöä. Annoskokoja on yleensä useita ja halvimmillaan pienen kupin jäätelöä sai mukaan 2e:lla (paikan päällä syötynä on yleensä kalliimpaa). Usein pieneenkin kokoon saa valita kahta eri makua, isompaan useampaakin. 

Tiramisu ja melooni