perjantai 29. kesäkuuta 2012

Aura-parsakaalipiirakka



Olen jo aikaa sitten tehnyt tämän parsakaalipiirakan, mutta sen ylöskirjaaminen on jotenkin aina jäänyt. Näin käy helposti, jos resepti löytyy jostain valmiina eikä ole mitenkään omakehittelemä. Tosin joskus muistelen myös omia improvisointejani viikon päästä ja voin vain toivoa, että ohje vastaa jotakuinkin tekemääni versiota tai jos ei niin ainakin on sitten parempaa. Alkuperäinen parsakaalipiirakan ohje on Ruokailmiö-blogista.

Käytin itse pakastimesta pois lojumasta yhden hätävarapiirakkataikinan. Tein piirakan hieman korkeampaan vuokaan ja se toimi tässä hyvin.

Täyte: Leikkaa parsakaalia (n. 200g) sopiviksi paloiksi ja keitä sitä suolavedessä melkein kypsäksi. Jäähdytä ja lisää puolet piirakkataikinan päälle. Murustele aurajuustoa parsakaalien päälle (125g). Sekoita 2dl ruokakermaa, 2 kananmunaa ja 2dl juustoraastetta ja kaada piirakan päälle. Laita pinnalle loput parsakaalit haluamaasi muodostelmaan.

Paista 175 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Herkullinen sienipasta



Ei pitäisi tehdä pastaa ruuaksi, jos on piakkoin lähdössä Italiaan, mutta menköön tämän kerran. Tästä riittää syötävää neljälle, riippuen tietenkin pastan määrästä. Olin heittänyt pakastimeen puolikkaan purkin mustaleima juustokeittoa ja sain sen käytettyä kivasti tähän kastikkeeseen. Keiton laatu ei juuri pakastamisesta kärsinyt ja toimi ainakin kastikkeessa hyvin.

Lataa pannulle paljon voita eli vaikka 50g (sienet imevät voin silmänräpäyksessä) ja paista neljä isoa tuoretta herkkusientä haluamasi kokoisiksi paloiksi pilkottuna. Lisää joukkoon yksi pilkottu sipuli ja kaksi raastettua valkosipulinkynttä (isohkoa). Mausta hieman suolalla ja paljon mustapippurilla.

Kaada joukkoon 1-1,5dl kuivaa valkoviiniä ja keittele hiljalleen kasaan noin 10min. Sekoita joukkoon puoli purkillista mustaleima juustokeittoa. Odota, että keitto lämpenee ja lisää sen jälkeen iso kasa raastettua parmesaania (n. 3dl). Nosta lämpötilaa niin, että juusto sulaa kastikkeeseen.

Tässä välissä olisi hyvä, jos pasta olisi aika lailla keitettynä. Itse valutin pastan ja sekoitin joukkoon oliiviöljyä ja lopuksi kippasin pastan kastikkeen sekaan ja sekoitin. Annoksen päälle voi laittaa vielä vähän lisää parmesaania sekä yrttejä, kuten rukolaa ja basilikaa.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Kanavartaat olutmarinadilla

Grillauskokeiluni jatkuvat ja tällaista saatiin aikaiseksi juhannuksena: kanavartaita, rosmariiniperunoita, halloumia ja avokadoa (jota ei siis grillattu!). Sekoittelen grillimarinadeja hyvin sattumanvaraisesti, mutta ainakaan vielä ei ole mennyt kovin pahasti pieleen. Tällä kertaa marinadissa oli mukana olutta.



Ensimmäinen marinadi: Sekoita sweetchilikastiketta, teriyakikastiketta, sesamöljyä ja valkosipulin paloja. Pilko kanafileet varraspaloiksi ja sulje marinadin kanssa pussiin. Anna tekeytyä ainakin muutama tunti.

Toinen marinadi: Keitä kattilassa noin 0,5dl BBQ hickory -kastiketta, 1dl olutta, 1rkl siirappia ja valkosipulijauhetta. Kiehauta muutama minuutti ja jäähdytä. Sivele marinadia vartaiden pintaan useampaan kertaan paistamisen aikana (sivelin ensimmäisen kerroksen kypsennetyn kanan päälle, ettei marinadi pääsisi kosketuksiin raa'an kanan kanssa).

Laita varrastikut likoamaan veteen ainakin puoli tuntia aikaisemmin. Kokoa vartaisiin kanan lisäksi esim. miniluumutomaatteja ja kesäkurpitsan paloja.

Rosmariinperunat tein esikypsentämällä perunat mikrossa ja antamalla viimeisen silauksen grillissä. Pesin perunat hyvin harjalla ja halkaisin puoliksi. Asettelin perunat lautaselle ja käytin mikrossa 4min täydellä teholla. Sen jälkeen voitelin perunat molemmin puolin oliiviöljyllä ja ripottelin päälle rosmariinia ja sormisuolaa. Paistoin perunat grillissä molemmin puolin (kypsyminen kestää melko pitkään, joten esikypsennys mikrossa kannattaa).



Karavaani suuntaa hetkeksi muille maille, mutta olen ajastanut muutaman postauksen loman ajaksi :) Hyvää kesän jatkoa kaikille!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Aamiaistrifle ja epäonnistuneet valmiscroissantit



Olen sellainen Aku Ankka että ohjeiden lukeminen on yleensä ihan ylivoimaista. Tartun tuumasta toiseen ja oletan osaavani ilman, että joku kertoo mitä tehdä, vaikka asia olisi minulle uusi. Näin käy yleensä kaikkien elektronisten laitteiden kanssa ja tällä kertaa myös valmiscroissanttien.

Olin ostanut ensimmäistä kertaa säilyketölkissä myytävän valmistaikinan, jonka pitäisi olla ihan idioottivarma juttu huonommallekin leipurille (olen tullut siihen tulokseen, että croissanttien leipominen alusta alkaen itse voi olla yliarvostettua puuhaa, vaikkei minulla olekaan kokemusta kuin normaaleista juustosarvista...).

Mitäs siinä sitten kun vaan tölkkiä aukaisemaan, tölkinavaajalla tietenkin. Järjytys oli melkoinen, kun taikina paukahti jo pienestä reiästä ulos purkista ja sama meininki jatkui sitä myötä kun sain tölkkiä enemmän auki (aukaiseminen oli tosin hitaampaa, kun taikinaa pursusi joka paikkaan). Lopulta minulla oli käsissä tahmeahko taikina, josta puolet oli purkissa ja puolet roikkui ulkopuolella. Väkivalloin sain lopunkin taikinan ulos ahtaasta peltipurkista. Siistin taikinan, jossa olisi valmiit leikkausjäljet, sijasta minulla oli pöydällä kasa epämääräisiä taikinanpaloja.



Tässä vaiheessa katse osui purkin kylkeen, missä neuvottiin oikea avaamistekniikka... Noh, kyllä niistä saatiin syötyä yksi aamupala ja ainakin lopputulos oli, hmmm, hyvin kotitekoinen ;)

Croissanttien seuraksi viikonloppuisella aamupalalla meillä oli tuoreiden mansikoiden inspiroimaa aamiaistrifleä. Aloitin vatkaamalla 1dl kuohukermaa ja makeuttamalla sitä hieman sokerilla. Sekoitin joukkoon kaksi pientä vadelmarahkaa (Herkkumonstereita, heh). Laitoin lasien pohjalle rahkaseosta, sitten murusteltua hapankorppua ja kolmanneksi mansikkaviipaleita. Toistin vielä toisen kerroksen.




perjantai 22. kesäkuuta 2012

Kasvisnyytit grillissä

Eräänä päivänä viime viikolla oli niin aurinkoista ja lämmintä, että pääsimme ihan grillaamisen jälkeen syömään ulkona. Ihanaa! Saas nähdä miten käy näin juhannuksena, sillä muuta aktiviteettia ei ole tiedossa kuin kotona grillailu.



Erilaiset nyytit on ihan parhaimmistoa grillistä. Kasvis- ja perunanyytit lienevät ne perinteisimmät, mutta joskus olen syönyt myös kasvis-kalanyyttejä. Tein aurajuustoisia kasvisnyyttejä kanan kaveriksi ja ne maistuivatkin hyvin ulkona syötynä, ekaa kertaa tälle kesälle omalla terassilla (kerrankin lämmin sää).



Nyyttejä varten pilkoin kesäkurpitsaa, porkkanaa, suippopaprikaa ja punasipulia. Kasasin kasvikset foliopalan päälle ja kaadoin sekaan hieman oliiviöljyä. Maustoin hieman suolalla ja pippurilla ja murustelin vielä fetajuustoa sekaan. Sitten vain nyytit kiinni ja paistoin ensin grillissä isommalla lämmöllä alatasolla ja sitten pidemmän ajan ylätasolla kanojen kypsyessä alhaalla. Hyvää ja helppoa!

Pikimusta grillivahti

torstai 21. kesäkuuta 2012

Rapeat vohvelit



Edellisen vohvelipostauksen kommenttiosastolla kyseltiin tekemieni vohveleiden rapeuden perään. Vaikka reseptit olivat erilaisia, ei niistä kumpikaan ollut toistaan rapeampia, sillä kummatkin vohvelit olivat pehmeitä. Alkoi ihan mietityttämään, että mitenhän niitä rapeita vohveleita tehdään.

Törmäsin Makunautintoja Mimmin keittiöstä -blogissa rapeiden vohveleiden nimellä olevaan ohjeeseen. Voin määrä hirvitti heti aluksi ja puolitinkin voin osuuden ensimmäisessä kokeilussani. Vohveleista tuli rapeampia, mutta jäi mietityttämään, että onko voin määrällä todella niin suuri merkitys. Seuraavalla kerralla käytin voita ohjeen määräämän verran (tein kylläkin puolikkaan taikinan, se on riittävästi ja vähän liikaakin kahdelle ja yhdelle koiralle). Vohveleista tuli ihanan rapeita! Tosin lykkäsin omani päälle kermavaahtoa ja mansikoita, joten rapeus kärsi hieman...

Vohvelit 6kpl: Sulata 125g voita ja jäähdytä. Sekoita 3dl vehnäjauhoja ja 0,5tl leivinjauhetta. Sekoita jauhojen joukkoon 3dl maitoa ja sulatettu voi. Vatkaa tasaiseksi taikinaksi. 


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Starbucks Suomi

En ole vähään aikaan käynyt Helsinki-Vantaan lentoasemalla niin, että minulla olisi ollut aikaa istuskella siellä hieman. Tallinnan miniloman yhteydessä siihen tarjoutui tilaisuus ja minä tietenkin kipitin heti tsekkaamaan vasta aukaistun Suomen ensimmäisen Starbucksin. Mielessä siinti tietty brownie, jonka olin syönyt Kreikassa (sekä Ateenassa että Kreetalla), mutta jota ei ole sen jälkeen löytynyt ainakaan Thaimaasta tai New Yorkista



Kyseessä on rockslide brownie, jossa on perusbrownien päällä paksua toffeekastiketta ja pecanpähkinöitä. Se on niin överimakea, että pieneltä näyttävä pala on melkein ihan liian suuri. Yleensä olenkin syönyt sen puoliksi jonkun kanssa, mutta nyt ei ollut ketään kenen kanssa jakaa. Kylkeen tilasin vielä caramel macchiaton, jotta makeuskerroin olisi huipussaan. Mitä se kyllä olikin, mutta hyvää oli! Tykkään myös kylmistä frappuccinoista, mutta caramel macchiato oli vähintään yhtä hyvää!



Starbucksiin tuli sisään porukkaa koko ajan ja pienen kahvilatilan lisäksi pöytiä löytyy ulkoterassilta (ei ehkä se mukavin alue, kun bussilaiturit on ihan vieressä ja taksit rullaa tyhjäkäynnillä tolpalla...) ja ulko-ovien toiselta puolelta, mikä on hieman liian piilossa, että sinne tajuaisi itse mennä (ensimmäisellä kerralla).



Tilausta kahvilalle siis on ja ilmeisesti toinen toimipiste lentokentälle avataan myöhemmin (tulisikohan se porttialueen puolelle?). Itse olen erittäin iloinen, että lentokentälle tulee lisää vaihtoehtoja. Tähän asti tarjonta on ollut melko tylsää ja yksipuolista (samat leivät jokaisessa putiikissa) ja minä raukka olen joutunut viettämään kentällä lukemattomia tunteja työmatkoihin liittyen. Kentälle oli aukaissut muitakin uutuuksia, kuten Jungle Juice Bar, mikä vaikuttaa myös houkuttelevalle ja voisinpa joskus testata sitä itailialaisen näköistä jäätelöäkin, mikäli kyseinen koju pysyy sijainnissaan pidempäänkin.


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kalamajan Boheem

Noniin, se lupaamani "paras viimeisenä". Ihastuin itse Kalamajan alueeseen, joka siis sijaitsee kävelymatkan päässä vanhastakaupungista, sataman toisella puolella ja rautatieaseman pohjoispuolella. Alueella on vanhoja taloja, joihin on perustettu sympaattisen oloisia kahviloita ja ravintoloita. Harmikseni emme ehtineet kierrellä alueella kovinkaan paljoa, mutta söimme mukavan sunnuntailounaan persoonallisen mummolamaisessa Boheem-ravintolassa, joka sijaitsi Kopli-nimisellä kadulla (numero 18).

Olimme saaneet vinkin Boheemin ruuasta Imagesta. Ravintolan ulkopöydät olivat puolen päivän aikaan jo ihan täynnä ja sisälläkin oli paljon porukkaa. Kuin ihmeen kaupalla kuuden hengen pöytä oli vapaana yhdessä huoneessa (ravintola koostuu monesta erillisestä huoneesta, sillä on ilmeisesti alkujaan asunto). Myöhemmin pöytiin jonotettiin.




Olimme ajatelleen haluavamme mahdollisesti brunssia, mitä Boheemissa ei suoranaisesti ollut tarjolla, mutta aamupalaruokia kylläkin. Osa meistä ottikin munakkaita, kokkeileita ja muita aamiaisruokia. Itse valitsin yhden ravintolan kalleimmista annoksista, lohifetapastan (5e). Lisäksi listalla oli mm. lämmin lohisalaatti ja erilaista crepsejä.

Lämmin lohisalaatti
Paistettua lohta ja munakokkelia


Lohipastassa oli fetajuuston lisäksi myös valkosipulia ja tomaattia ja se oli todella hyvää. Eikä kavereiden annokset olleet kuulemma yhtään hassumpia nekään ja kaikki annokset olivat isoja, vaikka hinnat liikkuivat yleisesti alle viiden euron. Sain maistaa kavereiden annoksista ainakin pestomunakasta ja tomaattibruschettoja ja nekin oli herkullisia. 

Lohipasta

Olimme tilanneet jälkiruuaksi pannukakkuja erilaisilla täytteillä, mutta valitettavasti laivamme lähtöaika alkoi lähestyä uhkaavasti ja jouduimme perumaan tilauksemme, mikä ei ollut mikään ongelma kuin ei myöskään laskun jakaminen erikseen (vrt. Artemiz). 

Tilasin ruokajuomaksi kuivan omenasiiderin ja sain puolen litran nätin pullon kevyesti maistuvaa siideriä (n. 3e). Sopi lohipastan kanssa hyvin.



Jos matkustat Tallinnaan, kannattaa ehdottomasti testata Kalamajan ravintoloita. Hintataso on edullinen ja ainakin tämän kokemuksen mukaan ruoka on hyvää. Ensi kerralla vietän ehdottomasti enemmän aikaa Kalamajassa (ja käyn testaamassa ne Boheemin pannukakut ;).

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Nachosiili ja muita herkkuja siskon luona

Tallinnan ravintoloista on vielä kerrottavaa, paras on säästelty viimeiseksi ;). Mutta jotta ette ihan kyllästyisi, niin tähän väliin kerrottakoon mitä kaikkea herkuteltiin siskon kanssa. Sisko oli tehnyt aivan ihanaa katkarapusalaattia, jossa oli myös halloum-juustoa, mikä ei näy kuvassa, koska se ei ole niin nättiä kuin muu salaatti :) Ja sisko oli myös leiponut ihanan vadelmajuustokakun, jonka haluan itsekin tehdä joskus kesän aikana. Yhdessä teimme ruuan nimeltä nachosiili, joka on peräisin Kotona tehtyä -blogista ja on siellä nimellä nachovuoka. 



Ruskista 400g jauhelihaa ja sekoita joukkoon pussillinen taco-maustetta. Lisää joukkoon purkillinen kidney-papuja, salsakastiketta ja ranskankermaa (molempia voi laittaa purkilliset). Nosta pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon muutama lohkottu tomaatti ja yksi lohkottu sipuli. Kaada seos uunivuokaan.

Asettelimme jauhelihaseoksen päälle cheddarjuustosiivuja, mitä ei ole mainittu alkuperäisessä reseptissä. Sen jälkeen tökimme jauhelihaan nachoja ja kuorrutimme kaiken juustoraasteella. Nachovuokaa paistettiin vielä uunissa 225 asteessa 10-15min. Ja oli muuten hyvää! Tätä voisi myös varioida helposti :)

Todella hyvä katkarapusalaatti!

Ja ihana vadelmajuustokakku!

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kreikkalainen ravintola Artemiz (Tallinna)

Kuten aikaisemmin kerroin, pääsimme syömään Tallinnan minilomallamme sekä hyvää, erinomaista että huonohkoa ruokaa. Cafe Matildan ja ravintola Oscarin mukavien kokemusten jälkeen oli vuorossa se huonohko ravintola. Ja se oli kreikkalainen ravintola nimeltä Artemiz vanhassakaupungissa.

Olimme huomanneet illallisravintolamme jo aikaisemmin päivällä, sillä se sijaitsi Imagen suositteleman intialaisen Bollywoodin naapurissa. Olimme ihan kahden vaiheilla menisimmekö syömään kyseiseen intialaiseen vai tekisikö mielemme sittenkin kreikkalaista. Päädyimme kreikkalaiseen, vaikka ravintola olikin ihan tyhjä, mikä on yleensä huono merkki. Aluksi ajattelimme, ettei ole vielä varsinainen illallisaika ja olemme suomalaisina syömässä ihan liian aikaisin, mutta sitten muistimme kellon olevan yli kahdeksan, eli olimme liikkeellä yleismaailmalliseen illallisaikaan.

Vaikka paikka oli tyhjä, oli siellä muutama varattu-kyltillä varustettu pöytä. Ehkä ne olivat laitettu vain hämäykseksi, sillä vietimme ravintolassa parisen tuntia eikä pöytiin tullut ketään. Lisäksi saimme itse toisen näistä varatuista pöydistä, kun seurueemme mahtui vain yhteen ravintolan pöydistä.

Päädyin tilaamaan kanaa grillatuilla kasviksilla, pitaleivällä ja vinegrettikastikkeelta. Aluksi vaikutti siltä, että annos olisi ihan hyvä ja kivasti grillatunmakuinen. Mutta sitten alkoi tökkiä. Annos oli kuorrutettu jollakin (kuivalla) yrttiseoksella, eivätkä muut maut päässeet oikein esille. Emme kukaan muistanut törmänneemme tällaiseen yrttihässäkkään missään päin Kreikkaa. Lisäksi vinegrettikastike ei ollut kovin kreikkalainen lisä ja sekin maistui annoksessa ihan liikaa. Sama juttu toistui pöytäseurueen muillakin jäsenillä ja tietyn pisteen jälkeen ruokaa sai syötyä vain nälkäänsä, ei nauttiakseen siitä.



Ruoka oli siis meille pettymys ja hintaansa nähden vielä isompi sellainen. Annos maksoi 14e ja lasillinen pahahkoa kreikkalaista valkkaria 5,50e, mikä on Tallinnan hinnaksi melko kallis (tätä samaa viiniähän saa Kreikassa tuolla hintaa tai halvemmalla jo kokonaisen ruukullisen!). Vaikka ravintolassa ei ollut muita, tuntui laskun jakaminen erikseen työläälle jutulle, mutta saimme lopulta erilliset laskut. Odotimme myös ruokiamme ihmeellisen kauan. Ei kyllä tulisi mentyä toista kertaa. Lisäksi huomasimme lähtiessä, että naapurin Bollywood oli ihan täynnä! Ehkä pitäisi uskoa enemmän lehtiä...

torstai 14. kesäkuuta 2012

Tallinna: Cafe Matilda

Törmäsimme Tallinnan vanhassakaupungissa matkalla näköalapaikalle kahvilaan nimeltä Matilda. Kakkuvitriini suorastaan kutsui meitä ja paikan tunnelmakin oli kiva: vanhahtavaa tapettia ja kristallikruunuja, mutta rentohenkinen tunnelma. Lisäksi paikka oli näin suomalaisen näkökulmasta todella edullinen: kakkupala kustansi 2,5e ja espresso alle 2e. 



Astiat olivat pääosin tutun näköisiä Koko-astioita ja ihmeeksemme cafe latte olisi tarjoiltu kulhosta, ei kupista. Emme oikeen tienneet, että miten se olisi pitänyt käytännössä juoda, joten lopulta päädyimme kaikki eri kahveihin. 




Valitsin itselleni palan kirsikkakakkua ja se oli todella hyvää. Tosin kaverin valitsema valkosuklaakakku oli vielä parempaa, eikä pavlovat ja sitruunakakkukaan olleet kuulemma hassumpia. 




keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Tallinna: Oliver

Tallinnan minilomamme ensimmäinen ravintola, Oliver vanhassakaupungissa valikoitui aika lailla satunnaisesti. Kyseisen ravintolan ruokalista taisi olla ensimmäinen, jota menimme tutkimaan ja vaikka olimme isohkolla porukalla liikkeellä, olivat kaikki yllättäen yhtä mieltä siitä, että menisimme syömään sinne. Ehkä meitä kaikkia houkutteli sopivalle lounasruualle kuulostavat vaihtoehdot, kuten salaatit, keitot ja pikkunaposteltavat.

Ravintolalla oli kiva pieni sisäpihan terassi, mutta koska aikaisemmin oli satanut, oli tuolit ja pöydät vielä hieman märkiä. Suuntasimme siis sisälle kellarikerrokseen ja ravintola osoittautui viihtyisäksi, muutamien pöytien per huone täyttämäksi kellarimaiseksi tunnelmaravintolaksi. 


Päätimme tilata yhteiseksi alkupalaksi muutaman annoksen ruissipsejä valkosipulidipillä. Sipsit osoittautuivat yllättävän isoiksi ja melko paksuiksi, mutta hyviä ne olivat, erityisesti sen dipin kanssa (jossa oli myös jotain yrttiä mukana, näytti ehkä tillille, mutta mausta en ole varma kun se hieman peittyi muuhun).



Pääruokavaihtoehtoja oli monia hyviä, mutta jotenkin kummasti päädyimme kaikki caesar salaattiin, jota en ole muuten koskaan syönyt ulkomailla (syystä että yleensä joku paikallisempi vaihtoehto on ollut houkuttelevampi). Salaatti oli todella hyvää ja kanapalat oli täytetty pestomaisella mössöllä. Juuri sopiva lounas ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaamme :)



Pullo valkoviiniä maksoi Oliverissa 20e, joten päädyimme ottamaan koko pullon yksittäisten lasien sijaan. Hintaa lounaalle tuli alkupalan, pääruuan ja viinin kanssa 14e, eli vanhankaupungin hinnaksi pääsimme mielestäni edullisesti ja ruoka oli laadukasta.

Ps. Aikaisemmin olin muistinvaraisesti kirjoittanut ravintolan nimen olevan Oscar! Oikea nimi on siis tämä Oliver, joka lukee tekstissä tästä eteenpäin :)


tiistai 12. kesäkuuta 2012

Pehmoiset perunasämpylät

Tallinnan makumatkalta on nyt palattu kotiin Kotkan kautta ja mielessä pyörii niin miniloman ravintolakokemukset kuin siskon kanssa kokkailut. Pääsimme syömään reissussa hyvää ruokaa, huonohkoa ruokaa ja iloisesti yllättänyttä, aika lailla erinomaista ruokaa. Siskon kanssa kokkasimme jotain vähän "lapsellista", mutta todella hyvää ja täyteläistä. Kaikesta tästä tulee vielä juttua lähipäivinä.

Nyt kuitenkin mielen päälle jäänyt sämpylöiden ohje, jota en kohta enää muista jos en kirjoita sitä nyt. Tämä oli hyvin summittainen kokeilu ja päämääränä oli saada hampurilaissämpylät gourmetburgereihin. Sämpylät onnistuivat loistavasti ja teen tällä ohjeella ehdottomasti uudelleenkin. Muistaakseni tästä tuli 7 isohkoa sämpylää. Kuvituksena on jälleen kerran hampurilainen, kun muuten sämpylöistä ei tullut napattua kuvaa.



Sekoita 3dl maitoa ja 3dl vettä ja lämmitä hellalla kiehumispisteeseen. Sekoita joukkoon puoli pussia perunamuussijauhetta, että saat todella löysää muussia (voit toki käyttää valmista muussia ja ohentaa sitä maidolla, itsellä ei vaan sattunut olemaan jämämuussia tms). Sekoita joukkoon 1tl suolaa, 1rkl hunajaa, 0,5 pussia kuivahiivaa sekä yksi kevyesti vatkattu muna. Sekoita taikinaan muutamia desejä vehnäjauhoja ja 50g sulatettua voita. Lisää vielä niin paljon jauhoja, että saat pehmeän taikinan.

Leivo taikinasta sämpylöitä pellille (itse tein epämääräisiä kasoja, joita hieman tasoittelin) ja kohota niitä puolisen tuntia. Paista 200-225 asteessa kypsiksi. 

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kesän makumatkat

Kesä on alkanut kalenterin mukaan ja kyseiseen vuodenaikaan kuuluu armottoman grillaamisen sekä jäätelön ja mansikoiden syömisen lisäksi jonkinlainen ulkomaanreissu. Tällä kertaa kesään kuuluu jopa kaksi reissua ja yhteensä kolme maata, joten ruokaelämyksiä on todennäköisesti tiedossa.


Ensimmäinen reissuista on tosin hyvin lyhyt ja paikkakaan ei kovin eksoottinen vaan kotoisa Tallinna. Tosin en ole käynyt kyseisessä kaupungissa ainakaan kymmeneen vuoteen, joten kiva päästä kävelemään vanhankaupungin kujille. Ja ehtiihän lyhyessäkin reissussa syömään muutamassa paikassa! 



Toinen matka odottaa sekin jo nurkan takana. Suuntaamme ensimmäiseksi Berliiniin, kebabin pyhään kaupunkiin. Berliinin hintataso on miellyttävän edullinen, joten odotan innolla erilaisten ravintoloiden testaamista. Ja ilmeisesti brunssit kukoistavat Berliinissä, joten jos jätämme hotellin aamupalan väliin, voisimme testata ainakin yhtä. Tosin brunssia (ja aamupalaa) tarjoillaan kaupungissa kuulemani mukaan ympäri vuorokauden.



Matka jatkuu Berliinistä Roomaan. Ihanaan Italiaan, missä on takuuhyvää ruokaa. Ihastuin viime kesänä italialaiseen ruokaan totaalisesti Sisiliassa, vaikka olin toki päässyt maistelemaan hyvää italialaista ruokaa aikaisemminkin (esim. Montenegrossa on paljon italialaisia vaikutteita). Tulen todennäköisesti syömään koko Rooman osuuden ajan pizzaa ja pastaa. Noin niinkuin pääpiirteittäin. Ja gelatoa, ehdottomasti! :) Kaikki kuvat ovat ihanasta Sisiliasta!



Tällä hetkellä olenkin jo Tallinnassa ja toivottavasti hyvän ruuan äärellä. Palaillaan ensi viikolla! :)

torstai 7. kesäkuuta 2012

Romesco-kanaburgerit grillissä



Voi vitsi, että tein hyviä kanaburgreita grillissä. Ja tää oli siis toinen kerta, kun grillaan pääkokkina, eli toistaiseksi menee niin hyvin, että uskon meistä tulevan vanhan kunnon grillin kanssa vielä kesän parhaat kaverit :) 

Romescokastiketta oli vielä jäljellä edellisestä ruuasta ja mieli alkoi halajamaan gourmetburgeria. Lisämausteeksi tein hillottua punasipulia ja parmesaanin ostin ihan kaupasta. Gourmetburgerissa pitää tietenkin olla omatekemä sämpylä ja ohje tulee ihan pian (pehmeät perunasämpylät).

Tein hillotun punasipulin noin 10 tuntia ennen varsinaista käyttöä (lämmitin sen uudelleen). Pilkoin yhden punasipulin kattilaan ja kaadoin perään muutaman ruokalusikallisen rypäleviinietikkaa, hieman oliiviöljyä ja tilkan vettä. Maustaminen tapahtui suolalla ja pippurilla. Keittelin punasipuleita kattilassa noin 15min, jonka jälkeen lisäsin noin 0,5dl hillosokeria. Keittelin vielä muutaman minuutin ja jäähdytin sen jälkeen.

Kanapihvit: Sekoita 500g broilerin jauhelihaa, 2 kananmunaa, 1tl suolaa, 1tl kurkumaa, 1tl currya (itsellä mango&currya), 1tl oreganoa, 1tl savustettua paprikaa, 1tl valkosipulijauhetta ja 1tl mustapippuria. Muotoile neljäksi tai viideksi isoksi pihviksti öljytyillä käsillä ja paista grillissä molemmin puolin niin pitkään, että on varmasti kypsää. 

Ihme kyllä, nämä pihvit pysyivät kasassa loistavasti, vaikka pannulla paistettaessa kaikki yleensä murenee pieneksi sipullukseksi. Me like grilli!!

Hampurilaisten väliin tuli siis romescokastiketta, parmesania ja hillottua punasipulia. Sämpylät lämmitettiin tietenkin grillin parilalla, niin saivat kivan grilliristikon. Ovat ehdottomasti mun lempparia -tagin arvoisia! :)

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Grillattu possu ja pastasalaatti



Sunnuntaina oli eräänlainen merkkitapahtuma, sillä tämä kokki siirtyi grilliaikaan eikä noin niinkuin tarkoittaen vain tätä kesää vaan ihan elämässä yleensä ;) Minulla ei ole aikaisemmin ollut grilliä, joten kokemukset grillaamisesta ovat lapsuudenkodista ja mökiltä, missä kuitenkin luovana johtajana on toiminut äiti enkä minä. Nyt porukat lahjoittivat meille ikivanhan kaasugrillin, joka toimii jotakuinkin ja testipäiväksi valikoitui sunnuntai.

En aluksi ajatellut tehdä grillatusta possusta mitään postausta, mutta kun lihasta tulikin yllättävän hyvää, on satunnaisesti muodostunut ohje pakko kirjata ylös. Voi vaikuttaa, ettei tässä ole mitään päätä eikä häntää, mutta liha oli maukasta ja teen tällä ohjeella varmasti uudemmankin kerran.

Aloitin marinoimalla possunfileitä yön yli. Marinadissa oli kokista, soijakastiketta ja sweet chili -kastiketta. Lisäksi kuorin mukaan valkosipulinkynsiä, jotka lohkoin kahteen-kolmeen osaan. 

Grillatessa sivelin fileitä toisella litkulla: Tässäkin oli yksinkertaisesti vain teriyakikastiketta, siirappia ja seesamöljyä.

Possun kaveriksi tein romescokastiketta ja pastasalaattia: Keitin kuviopastaa ja annoin jäähtyä kylmän veden alla. Pilkoin muutaman persikanpuolikkaan, grillatun (säilyke) paprikan ja hillosipuleita. Kastikkeen tein yhdistämällä kermaviiliä valmiiseen amerikankastikkeeseen, jottei salaatista tule liian majoneesinen. Sekoitin kastikkeen salaatin sekaan ja annoin tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Romescokastike



Romescokastikkeen tekotapoja on varmasti monia ja minä olen tässä asiassa ihan noviisi, mutta sen tiedän, että kastike sopii monen ruuan lisukkeeksi. Tällä ohjeella tuli sen verran paljon kastiketta, että se riittää meillä ainakin neljäksi iltaruuaksi ja tänään on menossa päivä numero kolme :)

Paahda yksi paahtoleipä. Pilko keltainen paprika 3-4 osaan ja poista siemenet. Poista isosta pihvitomaatista keskusta ja pilko neljään osaan. Kuori neljä valkosipulinkynttä. Laita paprikat, tomaatit ja valkosipulit uunipellille ja valuta päälle 1-2rkl oliiviöljyä. Paahda uunissa 225 asteessa noin 15min (tai vähän reilu).

Siirrä kaikki ainekset tehosekoittimeen (tai soseuta sauvasekoittimella) ja lisää 1-2rkl mantelirouhetta ja mausta 2rkl tummalla balsamicoa, 1tl suolaa, 2tl sokeria, 1tl mustapippuria, 1tl chilihiutaleita ja 1tl savustettua paprikajauhetta. Lisää sekaan hieman oliiviöljyä ja soseuta. Notkista tarpeen mukaan öljyllä. Anna tekeytyä jääkaapissa.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Virgil's Real BBQ

Oletteko huomanneet yläpalkkiin ilmestyneen ravintolat-sivun? Luen itse mielelläni ravintola-arvosteluita ja koska ravintolakokeiluni eivät ole jokaviikkoisia, vaan melko harvinaista herkkua ja näin ollen arvostelut hukkuvat tänne blogin sekaan, ajattelin tehdä niille oman näkyvämmän osionsa.

Suurin osa ravintolakokemuksista on luonnollisestikin Oulusta. Syön eniten ravintoloissa ulkomailla, mutta koska en ole tähän päivään mennessä tajunnut laittaa ravintoloiden nimiä ylös, saatika että olisin kuvannut ruuan, ei ulkomaiden ravintola-arvosteluita ole vielä kovin montaa. Sama koskee tietenkin myös Oulua, olen syönyt monissa hyvissä ravintoloissa, joista osaa ei ole enää edes olemassa, kuten Matalaa, mutta aikana ennen blogia kuvat ja arviot ovat vain oman pään sisäisiä. 

Viimesyksyiseltä New Yorkin reissulta muistan vielä yhden ravintolan nimeltä. Kyseessä oli Virgil's Real BBQ Times Squarella. Kuvia ruuasta ei ole, sillä perustin blogin heti reissun jälkeen, mutta kerrotaan sanallisesti jotain, sillä paikka on useammankin reissaajan suosiossa.

Ravintolasta saa nimensä mukaisesti barbequeruokaa ja lisukkeet ovat periamerikkalaisia. Valitsimme annokseksi Chicken & Ribs Combon, johon tuli automaattisesti lisukkeeksi maissileipää ja valinnan mukaan kaksi muuta lisuketta. Valitsimme ranskalaiset ja Cheddar Cheese Grits, mikä tarkoitti kevyesti cheddarilta maistuvaa puuroa. Vaihtoehtoina olisi ollut ainakin klassiset jenkkilisukkeet cole slaw ja mac&cheese.

Kana ja liha oli todella hyvää ja pöydässä oli useampaa eri kastiketta niille. Ranskalaiset oli myös oikein maistuvat, mutta maissileipä ja cheddarpuuro jäi meiltä syömättä lähinnä siksi, että ruokaa oli muutenkin valtavasti. Toisaalta ne olivat annoksen vähiten maistuvat osat ja sellaista täyttöhöttöä, että emme viitsineet tuhlata mahaamme niihin.

Otimme siis annoksen puoliksi ja se oli ihan riittävä kahdelle. Naapuripöytään tilattiin molemmille omat annokset ja katselimme hieman huvittuneina, kun ne tuotiin pieneen kahden hengen pöytään. Saattoi jäädä osa syömättä :)

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Maapähkinäsuklaakakku



Kakku Katrin blogissa oli vähän aikaa sitten varsin houkuttelevan kakun ohje, joka oli peräisin Leivotaan-lehdestä. Kyseinen kakku oli maapähkinäsuklaakakku ja sekaan tuli myös lisämausteeksi dumleja, nams! Pakkohan sellaista makeaöveriä on kokeilla, josko siitä olisi haastajaksi kahdelle muulle suklaaunelmalle: jumalaiselle suklaakakulle ja Daim-kakulle, joka on muuten blogini ylivoimaisesti suosituin sivu! Sinällään noloa minulle, että kakku on, kuten tekstissä lukee, ruma kuin maksalaatikko ja joskus kyseinen ohje on löydetty myös hakusanoilla maksalaatikko ja ruma kakku :D

Maapähkinäsuklaakakusta ei tullut uutta lemppiariani, sillä se oli hankala. Ei hankala tehdä, mutta muuten hankala. Sen syöminen aiheutti hieman noloja tilanteita, kun kuorrutteen läpi ei meinannut päästä tavallisella kakkulapiolla ja dumlet liimasivat pohjan kiinni alustaansa. Dumlet olivat myös melko sitkeitä suussa ja lopuksi eivät meinanneet millään irrota alustasta, jotta olisin saanut pestyä sen puhtaaksi.

Periaatteessa kakun maku oli kyllä hyvä, mutta dumlet jättäisin pois seuraavalla kerralla (tai vaihtaisin ne suklaanappiversioiksi, joita Kakku Katrikin oli käyttänyt) ja ehkä notkistaisin kuorrutetta hieman, että se jäisi pehmeämmäksi. 

Mutakakkupohja: Sulata 150g voita. Vatkaa 3 kananmunaa ja 2dl sokeria vaahdoksi. Sekoita vaahtoon 3,5dl vehnäjauhoja, 1dl kaakaojauhetta ja voisula. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja painele sekaan dumleja (alkuperäisessä ohjeessa 78g). Paista 200 asteisessa uunissa 10-12min (itse pidin 13min). Jäähdytä.

Kuorrute: Sulata 200g suklaata (alkuperäisessä ohjeessa tummaa, itse laitoin puolet tummaa ja puolet maitosuklaata). Sekoita joukkoon 2dl suolapähkinöitä (itse laitoin reilun desin kuorittuja maapähkinöitä). Kaada seos kakun päälle.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Rapea pekonipasta



No ei pasta tietenkään ole rapeaa, mutta pekoni on! Tämän pastan innoittajana toimi neljän pekonisiivun jämäpaketti pakastimessa, jonne olin sen tuikannut edellisestä pekoniruuasta ylijääneenä joskus helmikuussa. Olen lukenut jostain keskustelua, pitäisikö pekoni laittaa kuumalle vai kylmälle pannulle. Minä olen aina laittanut sen kylmälle (teflon)pannulle ja levyn täysille. En ole kokeillut kuumalle pannulle laittamista, sillä ainakin tällä kylmäpannutekniikalla tulee ihanan rapeaa pekonia!

Aloita tomaattikastikeesta (kahdelle): pilko pala sipulia, muutama valkosipulinkynsi ja pala varsiselleriä. Kuullota niitä oliiviöljyssä, mutta älä ruskista. Kaada sekaan 400g tomaattimurskaa. Mausta suolalla, ruskealla sokerilla, mustapippurilla, oreganolla, savustetulla paprikalla ja chilihiutaleilla maun mukaan. Anna kiehua hiljalleen vähintään 20min. Soseuta esim sauvasekoittimella.

Kun kastike kiehuu hellalla, ruskista pekonit. Laita siivut kylmälle pannulle ja käännä levy täysille. Käännä siivut, kun ovat ruskistuneet kivasti toiselta puolelta. Kun molemmat puolet on paistettu, siirrä talouspaperin päälle valumaan ja jäähtymään.

Keitä spagettia tai muuta pastaa ja koko annos niin, että pekonisiivut ja jotain yrttiä, esim rukolaa jää päällimmäiseksi.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Voileipäkakku kinkusta

Ja niin vaihtui toukokuu kesäkuuksi ja hävikkiteemailun loputtua aiomme suunnata tänään Stockalle ja ostaa korin täydeltä erilaisia herkkuja! Tosin lupaan, että niistä ei mikään ehdi jäämään hävikiksi ;). Ja hävikistä herkuksi on meillä jatkuva kantava idea, joten kyse ei ollut elämää mullistavasta kitukuukaudesta vaan elimme hyvin normaalisti. Aina on kuitenkin hyvä olla tekosyitä herkutteluun!

Ja eilen tekosyitä piti keksiä lisää, sillä meillä ei ole yhtiäkään juhlia tiedossa viikonloppuna, missä pääsisimme juhlapöytään nauttimaan lakkiais- tai muistakaan herkuista. Epäreilua, mutta toisaalta voimmehan tehdä juhlaruokia itsellemme ja kuristavien kravaattien ja puristavien korkokenkien sijaan nautimme näitä verkkarit jalassa kotisohvalla. 

Voileipäkakku on klassikko, johon ainakaan minä en ole kyllästynyt. Harmikseni minulla ei ole juurikaan ollut viime aikoina mitään juhlia, jossa voileipäkakulla pääsisi herkuttelemaan. Sama juttu kuin makeiden kakkujen kanssa: jos ei ole juhlia, pitää tehdä juhlat kakkua varten. Hyvä syy juhlia on esimerkiksi kesän alkaminen (oli sää sitten mikä tahansa, mutta jos kalenteri näyttää kesää, niin kyllähän kaikki muutekin juhlat menee kalenterin eikä sään mukaan...).



Tykkään, että voileipäkakussa on sekä ruis- että vaaleaaleipää. Tähän kakkuun tuli kolme paahtoleipäkerrosta ja kaksi ruisleipä. Lisäksi kakku pitää olla kostutettu hyvin, ettei se ole kuiva ja mauton, mutta toisaalta liika kostuttaminen pilaa kakun täydellisesti. Minulla kakut jää yleensä liian kuiviksi, mutta tällä kertaa tuli nappisuoritus.

Täyte 1: 100g kinkkua pienenpieneksi silputtuna, 1 grillattu (säilyke)paprika pienittynä, 3-4rkl amerikankastiketta, 1/3 purkkia kermaviiliä. Sekoita.

Täyte 2: 100g kinkkua pienenpieneksi silputtuna, amerikankurkku- tai suolakurkkuviipaleita pienittynä ja 2/3 purkkia kermaviiliä. Sekoita.

Kostutus: lihaliemi.

Kuorrutus: Maustamatonta tuorejuusto, jota on ohennettu lihaliemellä.

Koristelu: keltaista paprikaa ja ruohosipulia.


Nyt syömmekin sitten tätä kakkua pari päivää lounaaksi ja illalliseksi ;) Seuraavalla kerralla kokeiluun menee kreikkalaisteemainen voileipäkakkurulla, jota olen tehnyt joskus aikaisemmin. Sopii kesään!