torstai 29. joulukuuta 2011

Sweet Chili kana


Joulun possuähkyn jälkeen on ihan pakko saada kanaa. Eikä epäsuomalaiset mausteetkaan tee pahaa, kun on vetänyt useamman päivän putkeen lanttulaatikkoa (ei sinällään, että siinä mitään vikaa olisi, sitä vaan tulee syötyä liikaa).

Aloita valmistamalla marinadi: yhden sitruunan mehu, 2-3rkl soijakastiketta, 1dl makeaa chilikastiketta (thai), muutamia valkosipulinkynsiä isoina paloina. Sekoita kaikki rasiassa ja lisää kanafileet sekaan. Anna maustua jääkaapissa mielellään tunteja.

Ennen uunivuokaan laittamista ripottelin fileiden päälle mango&currya ja hieman suolaa ja kääntelin vielä marinadissa. Noukin marinadista uunivuokaan mukaan valkosipulit.

Valmista kastike: 1 sitruunan mehu, 3 rkl hunajaa, 1dl makeaa chilikastiketta ja 2dl ruokakermaa. Sekoita ja kaada kanojen päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 50min (loppuajasta kannattaa laittaa folio päälle).

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Fajitas



Teimme kavereiden kanssa joskus fajitaksia uutena vuotena ja muina bilejuhlapäivinä, myöhemmin olen laajentanut myös viikonloppuihin ja nykyään piristän niillä jopa ihan arkista tiistai-iltaa. Mikä siinä onkaan, että kaikki ruoka, mikä syödään sormin ja mikä tippuu rinnuksille, maistuu kaikkein parhaimmalle?



Teen yleensä fajitas-täytteen jauhelihasta, jonka sekaan laitan salsaa ja muita asiaan kuuluvia mausteita, kuten chiliä, cayennepippuria, mustapippuria, valkosipulijauhetta, paprikajauhetta, suolaa, bbq-kastiketta, ketsuppia sekä saostan jauhoilla, että kokonaisuudesta tulee pysyvää mössöä.

Lisäksi väliin voi laittaa esimerkiksi salaattia, tuoretta sipuliapebreä, juustoraastetta, dippiä, lisää salsaa...

torstai 22. joulukuuta 2011

Jamon Serrano leipäset



Innostun aina kovasti asioista, jotka ovat helppoja. Hannelen ylihelppo porotahna jäi siis mieleen kummittelemaan, eikä vähiten siksi, että se oli jopa ylihelppo.

Tietenkin jotkut asiat ovat toisille vaikeampia ja niinpä ylihelpostakin tuli jopa mahdoton, kun metsästysreissuni kauppaan ei tuottanut tuloksena poroa, kylmäsavusta tai rouheesta puhumattakaan.

Eipä siinä sitten voinut muuta, kuin korvata poro Espanjan vastineella, jamon serranolla, eli ilmakuivatulla kinkulla :) Maistuu ihan varmasti samalle kuin kylmäsavuporo :D

Eli tahnaan tuli: jamon serranoa ehkä noin 7 siivua, melkein kokonainen purkki smetanaa, yksi erittäin erittäin pieni sipuli, dijon-sinappia ja se rouhaisu tai pari pippurimyllystä.

Pohjalle laitoin saaristolaisleipää, josta väkersin muotilla ympyröitä ja syötin koiralle reunat. Testimielessä syötin sille myös dijonia, sillä aloin epäillä, että se syö ihan mitä tahansa sille annan. No sinällään olin oikeassa, sillä dijon meni alas huulia nuoleskellen... Ihme tapaus!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Suklaamousse


Mitä pitää tehdä, että saa miehen sanomaan aijaijai? Suklaamoussea! Ja on muutes maailman helpoin jälkiruoka :)

Tässä versiossa ei ole kertakaikkiaan mitään ylimääräistä. On vain suklaata ja moussea! Eli käytännössä kermavaahtoa ja sulatettua suklaata, jonka sekaan on laitettu kanamunan keltuainen. Yhdistä suklaa ja vaahto.

Joskus moussesta tulee samettista, joskus rakeista. Tällä kertaa rakeista ja se on miehen lempparia, joten kai se sitten onnistui täydellisesti ;) Ilmeisesti vaihtelu syntyy siitä, onko kerma ja suklaa kuinka lähellä toisiaan lämpötilan suhteen. Eli kuuma suklaa + kylmä kerma = rakeita, vähän kuin tinaa valaisi!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Karamellisoidut päärynät



Jälkiruokien on hyvä olla helppoja, jotta jaksaisi panostaa itse pääruoan tekemiseen. Karamellisoidut hedelmät eivät ole ainakaan monivaiheisia valmistaa ja eniten aikaa menee kuorimiseen ja sokerin lämpiämiseen.

Kuori ja leikkaa päärynät haluamasi mallisiksi. Kuumenna pannulla kasa sokeria ja odota kunnes sokeri karamellisoituu. Lisää hieman voita ja lykkää päärynät pannulle. Anna kypsyä ja kääntele välillä.

Tarjoile jäätelön kanssa. Itse valitsin jäätelöiksi Lidlin bourbon-vanillaa ja suklaata.

Päärynästä ja jäätelöstä sai pienellä vaivalla ihan kivan, näyttävän jälkiruoka-annoksen. Oma kärsivällisyyteni ei riittäisikään esimerkiksi tällaisten miniatyyrijälkiruokien valmistamiseen, kuten Royal Caribbeanin kokilla:

torstai 15. joulukuuta 2011

Possupiirakat aikuisille

Otsikko kuulostaa epäilyttävälle. Mieleen tulee keski-ikäiset hymistelyt possujuhlista, joita kuulemma kanarialla on vietetty vanhoina hyvinä aikoina, kun Las Palmas oli vielä sotkuinen ja viihteinen. Nykyään Las Palmas on jotain ihan muuta ja lähtisin sinne itse ihan milloin tahansa syömään, shoppailemaan ja nauttimaan espanjalaisen kaupungin tunnelmasta.



Aikuisten possupiirailla viittaan nyt siihen, että yleensähän kyseisitä piirakoita tarjoillaan lasten synttäreillä ja siksi niihin on väkerretty possun naamat päälle. Aikuisia tuskin tarvitsee houkutella syömään muutakin kuin karkkia (kaikella kunnioituksella karkkia kohtaan), joten possupiirakat voi tehdä ilman varsinaista possua. Ohje Hellapoliisilta.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Ezme ja pitaleivät



Inspiroiduin kokeilemaan ezmeä viimeisimmän ravintolareissumme johdosta. Ezmen seuraksi tein pitaleipiä.

Ezmeen eli turkkilaiseen tomaattisalaattiin tulee tomaattimurskaa, tomaattia, paprikaa, chiliä ja sipulia. Kaikki ainekset pilkotaan ja sekoitetaan, ei sen kummempaa. Maustoin itse vielä suolalla, sokerilla, valkosipulijauheella, valkoviinietikalla ja oliiviöljyllä.



Pitaleivät leivotaan samaan tyyliin kuin pizzapohjat. Sekoitin lämpimään veteen kuivahiivaa, suolaa, sokeria ja oliiviöljyä. Lopuksi lisäsin olennaisen eli jauhot. Taikina kohotetaan ja siitä leivotaan pyöreitä ja littanoita leipiä, jotka paistetaan 250 asteisessa uunissa muutaman minuutin ajan. Leivät kohoavat uunissa pulleiksi, joten ne saa myös leikattua ja täytettyä helposti.

Tarjoa esimerkiksi näin: ruskista naudan filesuikaleita (tai fileestä itse leikattuja suikaleita, mikä on aina parempi) ja laita väliin myös kebab-kastiketta ja / tai muita kastikkeita.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Pollo Limonello



Talven keskelle tarvitaan ehdottomasti pala piristävää keltaista. Onko mitään keltaisempaa ruokaa, kuin pollo limonello? Oman pastani tein jotakuinkin Pastanjauhajien ohjeella.

Paistoin kanapaloja voissa ja lisäsin hieman punasipulia ja cayennepippuria. Sen jälkeen lisäsin vielä valkosipuli- ja inkiväärijauhetta, kanafondia ja ruokakermaa. Annoin kiehua jonkin aikaa ja lisäsin vielä kurkumaa, hunajaa, sitruunamehua ja suolaa. Lopuksi laitoin joukkoon vielä bulgarian jugurttia.



lauantai 3. joulukuuta 2011

Siiderikastike



Yleensä ateria tulee tehtyä vähintäänkin suurimmaksi osaksi itse ja valmisteita käytettyä vain pienenä lisänä. Usein se valmis juttu on kastike. Tällä kertaa kaikki muu on valmisruokaa, paitsi kastike.

En oikein pidä valmisruuista, koska ne maistuvat pahalle. Ehkä söin niitä ihan liikaa opiskeluaikoina, mistä ei ole vielä tarpeeksi pitkä aika. Kaikkein pahiten valmisruuat tökkäsivät Espanjassa asuessani, sillä asunnossamme oli rajalliset ruuanlaittomahdollisuudet, joten ostimme usein kaupan eineksiä. Kerran voin tosi pahoin valmisruokailun jälkeen ja siitä eteenpäin ostinkin lähinnä take away -ruokaa (tai para llevar, kun Espanjassa ollaan...) kotikorttelimme shawarma-, kiinalais-, meksikolais- ja pizzapaikoista. Ne olivat puolestaan erittäin maistuvia (ja edullisia).

Joskus harvoin mietin myös ruuan terveellisyyttä. En välttele hiilareita, rasvaa, sokeria tai suolaa, en oikeastaan hirveästi lisäaineitakaan. Mutta epämääräistä tehdasruokaa välttelen niin pitkään kuin mahdollista. Toisaalta syön ihan hyvällä ruokahalulla esimerkiksi leikkeleitä, jotka ovat kuitenkin pitkälle prosessoituja eivätkä edes täyttä lihaa, kuten myös jugurttia, jossa ei välttämättä ole oikeista hedelmistä ja marjoista tietoakaan.

Valmisruuista eniten tulee käytettyä pakasteperunoita. Osa niistä on erittäin hyviä, lähes yhtä hyviä kuin itse pilkotut ja vuokaan ladotut kermaperunat. Tällä kertaa ostin myös lihan (kalkkunan) valmiiksi tehtynä. Aina ei vaan jaksa laittaa ruokaa, ainakaan, jos on leiponut koko päivän tulevia juhlia varten.

Annos koostuu pakastejuustoperunoista, valmiiksi savustetusta kalkkunasta, mustaherukkahyytelöstä sekä itse tehdystä siiderikastikkeesta.

Kastike: Sulata 2rkl voita kattilassa ja lisää 2rkl vehnäjauhoja. Sekoita joukkoon 2dl omenasiideriä ja 2dl lihalientä (tai 2dl vettä ja lihafondia). Keittele tovi ja mausta suolalla, valkoviinietikalla ja cayennepippurilla.

torstai 1. joulukuuta 2011

Voileipäkakku



"Kahvia kaipaa moni janoinen suu, ja voileipäkakkupöydän viereen kuin huomaamatta hakeutuu", alkaa soida aina päässäni, kun kuulen sanan voileipäkakku. Voileipäkakku oli pitkään minulle retroruokaa, eikä ajatusta ainakaan vähentänyt se, että sukulaiset kertoivat tehneensä viikonloppuisin voileipäkakkua, kun halusivat jotain vähän erikoisempaa. Lisäksi voileipäkakku oli lapsuuteni vakiojuhlatarjoiluja.

Ylioppilasjuhlissani oli myös ainakin kahta erilaista voileipäkakkua. Aloin viime keväänä muistelemaan, että nehän eivät olleet yhtään hassumpaa syömistä. Ehkäpä minäkin väsäisin voileipäkakun viikonlopuksi... Kuinka retroa! Ja kotoista.

Voileipäkakuista kalakakku on suosikkini, mutta koska meillä ei voida tehdä kalaruokia allergian takia, olen tehnyt kotona viime keväästä lähtien aina aika ajoin lihakakkua (lihakakku sanasta tulee kyllä mieleen Frendien jakso, jossa Rachel laittoi kermakakun väliin vahingossa lihaa ja herneitä...). Retroilua tulee kokeiltua välillä myös juhlissa ja päätin tehdä voileipäkakkua tupareihin, johon oli tulossa vain perheenjäseniä.

Kakun saa koottua vallan mainiosti paahtoleipäpaloista (tässä graham). Otan kuoret pois ja kostutan palat lihaliemellä.

Täyte 1: Kinkkua, kurkkusalaattia ja hampurilaiskastiketta (+ maustamatonta jugurttia, mikäli haluaa tästäkin täytteestä miedomman makuista).

Täyte 2: Kalkkunaa, grillattua paprikaa (säilyke), maustamatonta jugurttia, pieni luraus majoneesia ja dijon-sinappia.

Pilko kaikki mahdollisimman pieniksi ja lisää kakun väliin vuorokerroksin.

Päälle: Tuorejuustoa, jota on notkistettu esim maidolla. Koristeita, kuten kurkkua, persiljaa, paprikaa, jne.


Tämä kakku on siis hyvin perinteinen ja sopii varmasti kaikkien makuun. Voileipäkakku maistuu parhaalta, kun se on kerennyt vetäytyä ja maustua jääkaapissa, mielellään kokonaisen vuorokauden.