Chicken Parmesan Sliders

Sliders, minihampurilaiset, maistuu jotenkin paljon paremmalle kuin isot. Ja niitä voi syödä monta, mikä on aina kivaa. Nämä kana-sliderit syntyivät ihan arkisena iltana, kun jääkaapissa oli paketti kanan jauhelihaa ja pakkasessa tällä ohjeella tehtyhä minisämpylöitä. 1+1 = rivi kana-parmesan slidereita! Sopisi hyvin myös buffet-pöytään.

Kanapihvit: Sekoita 400g kanan jauhelihaa, 1 kananmuna, 1tl suolaa, reilu 1tl dijon-sinappia, mustapippuria, 2-3 raastettua valkosipulinkynttä, muutama ruokalusikallinen silputtua ruohosipulia, 2rkl öljyä.

Pyörittele taikinasta pieniä pihvejä ja paista voissa/öljyssä pannulla ruskea pinta. Siirrä pihvit uunivuokaan/pellille ja paista vielä 200-asteisessa uunissa kypsäksi (n. 10min).

Täytä hampurilaiset rukolalla, tomaatilla, parmesanlastuilla ja majoneesilla.

Täyteläinen kanapasta (taka)talvipäivän varalle

Kävin muutama viikko sitten pikaisesti Rukalla ja söin Alppi-henkisessä ravintolassa annoksen täyteläistä savulohipastaa. Tuhti ja suolainen annos sopi hyvin hyytävän viiman keskelle ja vaikka kevät tuli tänä vuonna ihanan aikaisin, saattaa tällaiselle pastalle olla vielä tilausta ennen kuin kesä koittaa. Yksi takatalvi on ainakin jo koettu. Niin ja yksi täyteläinen kanapasta.

Pastakastike: Raasta kaksi valkosipulinkynttä ja pilko yksi sipuli. Lämmitä pannussa hieman voita/öljyä ja kuullota sipuleita. Lisää pannulle paistettua kanaa paloina (itselläni oli muutama kananfile, jotka olivat jääneet tähteeksi). Paista hetki.

Lisää pannulle 2dl kermaa ja mausta suolalla, pippurilla ja worchesterkastikkeella. Anna kuplia muutaman minuutin ajan ja lisää vielä 50g murusteltua aurajuustoa. Kun juusto on sulanut, kippaa kastike keitetyn pastan sekaan.

Poista muutamasta tomaatista sisukset ja pilko pieniksi paloiksi. Sekoita pastan sekaan. Leikkaa vielä ruohosipulia pastan päälle.

Cookies and Cream -jäätelö ja suolakaramellikastike

Cookies & Cream on ehkä amerikkalaisin jäätelömaku joka minulle tulee mieleen. Oreo-kekseillä varustettuna tietenkin. Nappasin JFK:ltä viimeisillä killingeillä pussillisen Mini Oreoita. En antanut napsia niitä lennon aikana vaan kiikutin avaamattomana kotiin, jotta voisin käyttää niitä koristeena ja leivontaan. Eikä ne kyllä hullumpia ole jäätelönäkään!

Tämän jäätelön ohje ei ole makea vaan ennemminkin kermainen. Makeus tulee suolakaramellikastikkeesta. Jos siis et tee makeaa kastiketta kylkeen, kannattaa siirapin/sokerin määrää lisätä hieman. Lisäksi jäätelöä tulee melko pieni annos tällä määrällä, mutta jäätelö on aika tuhtia kastikkeen kera. Kastikettakin tulee melko pieni määrä, mutta ihan sopivasti kahden hengen taloudelle.

Cookies and Cream -jäätelö: Vatkaa kaksi kananmunaa keltaiseksi vaahdoksi. Lisää 1,5rkl glukoosisiirappia ja vatkaa vielä hetki. Sekoita joukkoon puolikkaan vaniljatangon siemenet, 2dl kuohukermaa ja 2dl täysmaitoa.

Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeen mukaisesti. Kun siirrät jäätelöä koneesta rasiaan, ripottele väliin Oreo-keksejä kevyesti murskattuna. Pakasta jäätelö.

Suolakaramellikastike: Kuumenna kattilassa 1dl sokeria ja 1/4dl vettä. Kiehauta noin 5 minuuttia, kunnes sokerin väri muuttuu rusehtavaksi. Siirrä kattila pois liedeltä ja lisää varovasti 3/4dl täysmaitoa (tai kermaa) ja sekoita hyvin.

Siirrä kattila vielä hetkeksi lämpimälle levylle ja sekoita tasaiseksi. Lisää vielä 1rkl voita ja sekoita. Mausta ripauksella suolaa.

Parempaa roskaruokaa: lihikset

Lihapiirakat eli lihikset ovat minulle lähes pyhää ruokaa, olenhan syntynyt Kuopiossa. Jokaisella kuopiolaisella on varmasti vahva mielipide siitä, kenen lihapiirakat ovat niitä parhaita, mutta varmaa on ainakin se, ettei niitä syödä aamun pikkutunteita snagarilla vaan lounaaksi torilla. Eikä niiden väliin laiteta mitään härpäkkeitä, kuten ketsuppia, sinappia tai nakkeja!

Sain Liemessä-Jenniltä hänen uutukaisen ruokakirjansa Katukeittiö - parempaa roskaruokaa. Kirja on ihastuttavan herkullinen ja täynnä houkuttelevia kuvia ja ohjeita. Monet kirjan "roskaruuista" on tässä blogissa tuttuja vieraita, mutta käänsin heti hiirenkorville mm. nyhtökanaburgerit, aasialaiset lihapullat ja tahmakastikkeen, churrot ja lihikset. 

Olen tehnyt lihapiirakoita kerran. Itsetehdyt lihapiirakat ovat todella hyviä ja ehdottomasti vaivan arvoisia. Tosin sillä edellisellä kokkauskerralla sain lopulta onnistumaan vain yhden, mutta ei siitä sen enempää. En jakanut sitä kenenkään kanssa. Se oli liian hyvä!

Taikina: Lämmitä 3dl täysmaitoa ja liota sen sekaan 25g hiivaa. Sekoita joukkoon 1rkl sokeria, 2tl suolaa ja 1rkl öljyä. Lisää vielä 7dl hiivaleipäjauhoja (itse laitoin 2dl grahamjauhoja ja loput vehnäjauhoja) ja vaivaa taikinaksi. Kohota 1,5h.

Täyte: Keitä 1,5dl puuroriisiä. Pilko yksi sipuli ja raasta yksi valkosipulinkynsi. Kuullota sipulit öljyssä ja lisää 300g jauhelihaa. Ruskista ja mausta suolalla, mustapippurilla, vakopippurilla ja maustepippurilla. Lisää riisit ja kaada joukkoon 1rkl valkoviinietikkaa ja anna täytteen jäähtyä.

Valmistus: Kaulitse taikina kahdessa osassa ohueksi levyksi jauhoitetun pinnan päällä. Paina pyöreällä muotilla (noin 15cm) taikinasta kuoria (koko taikinasta yhteensä noin 16). Aseta kuorelle 1-2rkl täytettä, voitele reuna vedellä ja painele kiinni. Nipistä reunat haarukan avulla ja pistele muutamia reikiä piirakan keskelle (unohdin!).

Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa tai pannussa 1l rypsiöljyä 180-asteiseksi. Paista piirakoita hetki molemmin puolin (korkeintaan minuutin, sillä taikinakuori on melko ohut). Nosta talouspaperin päälle kuivumaan.

Kaunis raparperikeikauskakku

Jatketaan kakuilla, sillä yksi kaunokainen on jäänyt esittelemättä. Törmäsin nimittäin joitakin viikkoja takaperin ihan yllättäen Stockan heviosastolla ihanan punaisiin raparperin varsiin. Keskellä talvea! Näky oli niin piristävä, että oli ihan pakko ostaa muutama. Ja myöskin siksi, että jäin viime kesänä ilman raparperiä, koska havahduin liian myöhään!

Koska nämä raparperit oli niin mielettömän värisiä (vihreää oli tuskin ollenkaan), piti niistä tehdä jotain, missä ne pääsevät hyvin esille. Upside-down cake eli kotoisammin keikauskakku on jäänyt minulta kokeilematta, joten tässäpä hyvä sauma siihen. Kakusta tuli hyvä, mutta paistamisoperaatio meni hieman pieleen vuotavat irtopohjavuoan takia. Kannattaa siis käyttää hyvin tiivistä vuokaa tai sitten ihan suosiolla perinteistä mallia!

Raparperikeikauskakku

Crumble: Sekoita 25g sulatettua voita, 0,5dl sokeria ja 1dl jauhoja.

Raparperit: Halkaise pitkittäin kolme raparperin vartta. Leikkaa varret eri pituisiksi pätkiksi. Siirrä pätkät kulhoon ja lisää 1dl sokeria. Sekoita ja anna tekeytyä kakkutaikinan valmistamisen ajan.

Kakkutaikina: Vatkaa 50g voita ja 1,5dl sokeria vaahdoksi. Lisää kaksi kananmunaa ja vatkaa vielä hetki. Mausta 1/4 tl sitruunan kuorella ja 1tl mehulla. Sekoita 3dl jauhoja ja 1tl leivinjauhetta keskenään ja lisää taikinaan. Lisää vielä 200g bulgarian jugurttia ja sekoita varovasti.

Voitele kakkuvuoka. Leikkaa vuoan pohjalle yhteensä 25g pieniä voinokareita. Asettele sokeroidut raparperit vuoan pohjalle haluamaasi kuvioon. Kaada päälle kakkutaikina. Murustele päällimmäiseksi crumble.

Paista 180-asteisessa uunissa noin 50min. Anna kakun jäähtyä hetki, kierrä veitsellä irti reunoista ja kumoa varovaisesti. Tarjoile kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera.

Sushia ilman kalaa?

Alkuvuodesta tekemäni sushi-postauksen kommenttiosastossa kyseltiin vinkkejä kala-allergikoille. Sushi mielletään usein kalaruuaksi, vaikka ennemminkin se on riisiruokaa. Kalaa ei ole siis mikään pakko käyttää ja erityisesti fuusiokeittiö tuo susheihin mukavia vaihtoehtoja. Kuten nyt vaikka Suomi-henkiset poromakini, joissa oli kylmäsavuporoa, kurkkua ja tuorejuustoa.

Kalaton sushi on meidän ruokapöydässä ajankohtainen aina, sillä toinen meistä on allerginen kalalle. Helpointa kala on korvata esimerkiksi katkaravuilla tai jokiravunpyrstöillä, mikäli allergia rajoittuu pelkkään kalaan. Myös Jenkeissä paljon käytetty surimi eli rapupuikko voi sopia joillekin, mutta yleensä sen valmistukseen on käytetty ainakin jossain määrin kalaa. Rapuja tai surimia voi käyttää esimerkiksi kalifornia-rullissa, joissa on myös avokadoa.

Liha ei tule ensimmäisenä mieleen sushin täytteistä puhuttaessa, mutta kuten eteläkorealainen ystävämme on tehnyt meille tutuksi, makirullaan voi hyvin kääräistä vaikka makkaraa. Toki esimerkiksi aasialaiset käyttävät vaikkapa korealaista makkaraa, joka ei ole varsinaisesti hookoon sinistä, mutta olen korvannut sen omissa versioissani nakin näköisellä chorizolla, jonka olen halkonut neljään osaan ja paistanut "makkaratikkua" hetken pannulla.

Kasviksien puolelta suosittuja täytteitä on kurkun ja paprikan lisäksi erilaiset pikkelöidyt jutut. Itse olen marinoinut porkkanaa (näyttää erehdyttävästi lohelta makirullan sisällä) ja olen syönyt ainakin kurpitsaa ja retikkaa sisältäviä susheja. Tällä kertaa kokeilin itselle ihan uutta juttua, aurinkokuivattuja tomaatteja. Lisäksi väliin tuli thaibasilikaa. 

Kasviksista saa siis maukkaita täytteitä mm. marinoimalla niitä. Toinen vaihtoehto on piipertää esim. paprikaa ja kurkkua pieniksi paloiksi ja sekoittaa majoneesin ja wasabin kera. Majoneesi+wasabi onkin hyvä lisä lähes kaikkeen, tekee pientä särmää. Levämatoista saa askarreltua kuppeja, joihin painellaan pohjalle riisiä ja päälle vaikkapa sitten kasvismajoneesitäytettä. Tai katkarapu+limetti+kurkku.

Wasabin lisäksi makua tuo erilaiset siemenet, kuten seesaminsiemenet ja unikonsiemenet. Lisäksi makirullan koristeeksi voisi laittaa vaikkapa tillisilppua tai persiljaa. Jos vihreää väriä haluaa makirullan väliin, voi kurkun ja avokadon lisäksi käyttää vaikka kapeita salaatinlehtiä.

Yksi juttu minulla on vielä kokeilematta, nimittäin munakas. Sushiannoksissa näkee usein munakas-nigirin, joka on kiinnitetty riisipalloon levämattosiivun avulla.

Yksi juttu vielä, kastikkeet! Sushia syödään perinteisesti soijan ja wasabihäivähdyksen kera, mutta kannattaa kokeilla myös vaikkapa chilikastiketta tai pähkinäkastiketta.

Cheese fries eli juustoranut

Teen tätä nykyä tosi harvoin pakasteranskalaisia, koska oikeiden ranskalaisten teko on helppoa ja lopputulos jotain ihan muuta kuin pakastimesta otettua. Mutta aina ei jaksa. Sitten keksin, että hätätapauksessa pakasteranskalaiset voi kypsentää öljyssä siinä missä itse omin kätösin leikatut. Ja jos päälle kippaa juustokastikkeen, niin kyseessä on jo Shake Shackin tyyliä hipovat juustoranut! Ei tietenkään ihan yhtä hyvät, mutta kelpaa.

Juustokastike: Lämmitä kattilassa kermaa ja lisää siihen erilaisia juustoja, esimerkiksi jääkaapin jämiä. Anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan ja nosta jäähtymään. Sekoittele välillä.

Ranskalaiset: Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa 1l paistoöljyä noin 160-asteiseksi. Kasaa friteeraussiivilään pari kourallista pakasteranskalaisia ja laske paistumaan. Ranskalaiset ovat valmiita, kun ne ovat hieman ruskeita ja rapeita ja nousevat pintaan. 

Suolaa ranskalaiset ja kaada juustokastike päälle.

Edelleen Karibian makuja: piña colada -jäätelö

Karibialaisen päivällisemme päätti piña colada -jäätelö kookoskekseillä ja retrokoristeilla. Jäätelöstä tuli kyllä aivan esikuvansa makuista ja vaikka lurautin rommia ehkä jäätelöksi hieman reippaalla kädellä, ei se lopulta maistunut jäätelössä ollenkaan päällimmäisenä. Hyvä niin! Kookoskeksien ohje on täältä. Sekä jäätelö että keksit kannattaa tehdä tarjoilua edeltävänä päivänä.

Piña Colada -jäätelö: Soseuta tölkillinen ananaksia liemineen tasaiseksi mössöksi, esimerkiksi sauvasekoittimella. Vatkaa 2dl kermaa pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita tölkki kondensoitua maitoa yhteen tölkilliseen (400g) kookosmaitoa.

Lisää ananasmössö ja vatkaa muutama kierros, jotta ainekset sekoittuvat hyvin. Kaada joukkoon 1-3rkl rommia. Lisää kermavaahto varovaisesti sekoittaen. Valmista loppuun jäätelökoneen ohjeen mukaisesti.

Kookoskeksit: Mittaa kulhoon 1dl kookoshiutaleita, 0,5dl jauhoja, 0,5dl sokeria ja 0,5rkl vaniljasokeria. Paloittele 50g voita pieniksi paloiksi ja sekoita taikinan joukkoon.

Kaada pöydälle pieni kasa kookoshiutaleita. Pyörittele taikinasta tanko ja jaa se 12 osaan. Muotoile takinapalat 3cm:n napeiksi ja paina molemmat puolet kookoshiutaleisiin. Nosta pellille ja paista 175 asteessa noin 10min. Jäähdytä tasaisella alustalla.