Munakoisorullat tomaattikastikkeessa

Lounasruokailusta Tubassa jäi mieleen ihanat munakoisorullat, joten niitä oli pakko tehdä myös kotona. Halusin rullille ehdottomasti tomaattikastiketta, joten kaikkinensa tämän ruuan tekeminen on melko aikaa vievää, mutta lopputulos on hyvä. Tein itse tomaattikastikkeen jo edellisenä päivänä, joten kärsivällisyys riitti rullien ja perunoiden tekemiseen.

Tomaattikastike: Pilko kaksi varsiselleriä pieniksi paloiksi. Pilko myös puolikas sipuli ja kolme tomaattia ja raasta kaksi valkosipulinkynttä. 

Lämmitä kattilassa oliiviöljyä ja kuullota sipuleita ja varsiselleriä. Lisää tomaattipalat ja pyörittele hetki kattilassa. Lisää lopuksi tölkillinen tomaattimurskaa ja mausta mustapippurilla, ripauksella suolaa ja sokeria sekä muutamalla tipalla punaviinietikkaa.

Anna kastikkeen kiehua hiljalleen n. 40min. Soseuta kastike tasaiseksi sauvasekoittimella.

Munakoisorullat: Viipaloi kaksi keskikokoista munakoisoa pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleiden pinnalle suolaa ja anna vaikuttaa 10-15min. Pyyhi pinnalle noussut neste. Paista viipaleita oliiviöljyssä molemmin puolin kunnes pinta on ruskistunut hieman.

Rouhaise viipaleille hieman suolaa ja mustapippuria. Viipaloi 150g mozzarellaa. Lisää jokaisen viipaleen toiseen päähän pala mozzarellaa ja tuoreen basilikan lehti. Pyörittele rulliksi.

Paista pannulla oliiviöljyssä kolme isoa viipaloitua herkkusientä kauniin ruskeaksi. Kaada tomaattikastike uunivuokaan ja nostele rullat sekaan. Kaada sienet päällimmäiseksi. Paista 200-asteisessa uunissa 15-20min, kunnes munakoisorullat ovat täysin kypsiä.

Fazerina-tiramisu

Kotiharmi oli tehnyt raparperistä vaikka mitä herkkuja, joista päällimmäisenä jäi mieleen raparperimisu. Aloin siitä hetkestä lähtien metsästämään raparperiä, mutta tulos oli laiha nolla. Ei siis raparperimisua Heidille. 

Koska olin mielessäni jo haaveillut tiramisusta ja edellisestä kerrasta oli jäänyt puoli pakettia Savoiardi-keksejä, oli tiramisua joka tapauksessa pakko tehdä. Ja Kotiharmin postauksessa oli mainittu Fazerina, jota on huomattavasti helpompi metsästää kuin raparperiä. Siitäpä idea sitten lähtikin ja Fazerinaisesta tiramisusta tuli ihanan täyteläistä, mutta ei liian makeaa, vaikka niin voisi luulla. Sokerin vähyydellä ja juuston paljoudella lienee osuutta asiaan. 

Kuten tavallista, tiramisu oli parhaimmillaan vasta kolmantena päivänä. Mutta kuka sitä jaksaa sinne asti odotella! Suositeltavaa se kuitenkin on, sillä maku on ehtinyt kehittyä intensiivisemmäksi. Tiramisu on erittäin helppo tehdä ja lisäksi säilyy hyvin, mikä täydellinen jälkiruoka!

Pohja: Sekoita keskenään 1,5dl kahvia ja 2rkl Cointreauta (ja kenties esim. kahvilikööriä, minulla sitä ei sattunut olemaan). Lado tarjoiluastian pohjalle Savoiardi-keksejä (noin 10kpl). Valele kahvia keksien päälle lusikan avulla. Kahvia voi tehdä pienemmänkin annoksen, sillä se ei kulu kaikki.

Täyte: Vatkaa 2dl kermaa hieman löysäksi vaahdoksi. Sekoita vaahtoon 250g mascarponejuustoa, 2tl vaniljasokeria, 2rkl sokeria ja 2rkl Cointreauta. Lisää täyte keksien päälle.

Kuorrute: Raasta puolikas levyllistä Fazerina-suklaata pinnalle. Siivilöi sen jälkeen muutama ruokalusikallinen tummaa kaakaojauhetta, kunnes pinta on tasaisen ruskea. Raasta loput suklaalevystä pinnalle. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään yön yli, mielellään pidempäänkin. Koristele tuoreilla mansikoilla.

Pieni Red Velvet Cake

Amerikkalainen red velvet cake on näyttävä kakku punaisen värinsä johdosta. En ole koskaan maistanut sitä aikaisemmin, vaikka jälkiruokalistalla olen arponut sen ja mm. viskikaun välillä. Viskikakku voitti ainakin sillä kertaa, joten red velvet cake jäi vielä arvoitukseksi.

Olen miettinyt mistä sen upea punainen väri tulee. Marjoista? Punajuuresta? Mikä siinä on niin hyvää, että (ainakin amerikkalaiset) hehkuttavat sitä? Pakko alkaa siis leipomaan.

Etsin ohjeita netistä ja päätin sitten tehdä tuorejuustokuorrutteisen kakun, vaikkei se välttämättä olekaan se kaikkein alkuperäisin versio. Mutta kun tuorejuustokuorrute on niin hyvää! Yhteistä ohjeille oli, että niissä oli valtava määrä punaista elintarvikeväriä. Väri tulee siis siitä ja kaakaojauhosta, ei mistään luonnollisesta aineesta!

Red velvet cake on näyttävimmillään kun siinä on kolme kerrosta. Meillä oli kasassa kuitenkin vain kolmen hengen kakunsyöntiseurue, joten päätin tehdä pienen kakun, jossa on vain yksi kerros eli ei täytettä ollenkaan. Jos haluat isomman kakun, tuplaa taikina ja paista kahdessa (tai kolmessa) eri vuoassa eli jokainen kerros omassaan ja täytä kuorrutteella (tee sitäkin hieman isompi satsi, vaikka tämä määrä riittäisi yhteen täyttämiseen).

Kakkupohja: Sekoita 1/4dl nestemäistä punaista elintarvikeväriä ja 1rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta tasaiseksi tahnaksi. Vatkaa 50g huoneenlämpöistä suolattua voita ja 1,5dl sokeria vaahdoksi. Lisää yksi kananmuna ja vatkaa vielä hetki. Lisää sitten 1/2tl vaniljauutetta sekä punainen kaakaotahna ja sekoita hyvin.

Siivilöi 3dl jauhoja ja 1/2tl leivinjauhetta. Lisää 1/3 jauhoseoksesta taikinaan ja sekoita. Lisää sen jälkeen 1/2dl täysmaitoa ja sekoita. Lisää seuraava 1/3 jauhoseoksesta, sekoita ja lisää vielä 3/4dl täysmaitoa. Sekoita loput jauhot joukkoon.

Lämmitä uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota (pieni) kakkuvuoka. Sekoita pienessä kupissa 1/2tl leivinsoodaa ja 1/2tl viinietikkaa. Seos alkaa kuplimaan. Sekoita se hyvin taikinan sekaan. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa n. 25 minuuttia. Kokeile tikulla kakun kypsyys.

Kuorrute: Sekoita sähkövatkaimen avulla 50g huoneenlämpöistä voita ja 2,5dl Philadelphia-juustoa. Lisää 1/2tl vaniljauutetta ja ripaus suolaa. Siivilö joukkoon n. 3dl tomusokeria muutamassa erässä ja vatkaa kuohkeaksi (muutaman minuutin ajan). 

Levitä kuorrute kakun päälle esim. veitsen avulla. Kuorrutetta tulee olla melko paksu kerros. Kuorrutteeseen voi tehdä epätasaista pintaa veitsen avulla. Kuorrute riittää myös yhteen täytekerrokseen.

Loppukommentit: Maistoin kakkua pian sen valmistamisen jälkeen ja olin hieman pettynyt. Kuorrute oli hyvää tietenkin, mutta itse kakku jotenkin laimea. Maku kuitenkin parantui (kuten yleensäkin) jääkaapissa tekeytymisen jälkeen ja sai kehuvia kommentteja vierailta (niitä tuli sitten lopulta enemmänkin, joten kakku olisi voinut olla isompi!). Jotkut päättivät jopa leipoa kakkua heti, kun ohje ilmestyy näkyville :)

Lammasta pitan välissä (pulled lamb)

Kaikki pehmeän (tai rapean) leivän väliin kääritty on poikkeuksetta hyvää. Lammas on yleensä myös erittäin hyvää. Leipä+lammas on jo ihan älyttömän hyvää!

Pulled porkista inspiroituneena päätin tehdä vähän niin kuin pulled lambia (joka on kai ihan oikea ruokalaji eikä mikään oma väännökseni). Haudutin lammasta uunissa viitisen tuntia, koska aikaa oli käytettävissä paljon, mutta hieman vähempikin varmasti riittäisi murean riivittävään lampaan paistiin.

Pulled lamb (4-6 annosta): Paloittele n. 600g lampaan paistia keskikokoisiksi paloiksi ja asettele uunipataan. Lisää pataan 3/4dl soijakastiketta, 1,5dl vettä, muutamia laakerinlehtiä sekä kuorittuja ja puolitettuja valkosipulinkynsiä. Nosta pata uuniin ja hauduta kannen alla 150-asteen lämmössä viitisen tuntia. 

Kun liha on muhinut tarpeeksi, nosta se lautaselle tms. astiaan ja riivi haarukalla. Liha on niin mureaa, että se halkeilee ihan itsekseen. Ota padasta lientä ja valele sitä lihan sekaan.

Pita-leivät: Sekoita keskenään 2,5dl lämmintä vettä, puoli palaa hiivaa, 0,5tl suolaa, 1tl sokeria ja 1 rkl oliiviöljyä. Alusta sekaan n. 5dl durumvehnäjauhoja (tai lado kaikki yleiskoneeseen ja anna koneen vaivata sitkeäksi taikinaksi). Kohota.

Leivo taikinasta soikeita, littanoita (n. 1cm) leipiä ja nosta ne leivinpaperin päälle pellille. Kohota leipiä hetki ja paista sitten 250-asteisessa uunissa ylätasolla muutaman minuutin ajan, kunnes leivät ovat saaneet hieman väriä ja kohonneet ontoiksi. 

Jugurttikastike: Silppua kourallinen tuoretta korianteria ja raasta yksi valkosipulinkynsi. Sekoita korianteri ja valkosipuliraaste 2dl turkkilaiseen jugurttiin. Mausta mustapippurilla, suolalla ja sokerilla. 

Kokoaminen: Halkaise pita-leipä esim. saksien avulla ja lado väliin lihaa, minttuhyytelöä, jugurttikastiketta, punasipulia sekä salaattia.

Double double kotona!

Mihin sitä grilliään käyttäisikään jos ei hampurilaispihvien paistamiseen. Tulee todella hyviä! Kuten myös apinoimalla In-n-Outin yhtä maailman parhaimmista hampurilaisista, double doublea (kaksi pihviä ja kaksi juustosiivua).

Ghetto Gourmet oli myös ihastunut In-n-Outin hampurilaisiin ja erityisesti animal style -lisällä. Koska Ghettolassa tehdään vain hyvä ruokaa, oli pakko katsoa heidän esimerkkiään mm. hampurilaiskastikkeen tekemisessä. Pihvit olivat heillä hieman pidemmän kaavan mukaan tehtyjä kuin itsellä, kun en omista lihamyllyä. Onneksi Makkarakaupasta saa hyvää, tuoretta jauhelihaa.

Hampurilaissämpylöiden ohje seuraa perässä, ranskalaiset on tehty tällä ohjeella :)

Pikkelöidyt kurkut

Siivuta puolikas kurkku ohuiksi siivuiksi ja laita kulhoon. Ripottele kurkkusiivujen päälle n. 1tl sokeria ja 1/2tl suolaa. Anna tekeytyä 10min. Purista enimmät vedet pois. Kaada sekaan 1-2tl viinietikkaa, puoli kourallista tuoretta tilliä sekä ripaus sinapinsiemeniä (sekä halutessasi korianterin siemeniä). Anna tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Hampurilaiskastike

Pilko muutama pikkelöity kurkkusiivu pieniksi paloiksi. Sekoita 1,5dl majoneesia, 1rkl ketsuppia ja 1rkl amerikkalaista keltaista sinappia. Mausta 0,5tl paprikajauheella, 0,5tl valkosipulijauheella ja ripauksella cayennepippuria. Lisää kurkut sekaan. Anna tekeytyä.

Hampurilaispihvit

Sekoita 600g sika-nautajauhelihaa, 2 kananmunaa, 1-1,5tl suolaa ja 1-1,5tl mustapippuria. Riko jauhelihan rakenne käsin ja möyhi taikinaa. Sekoita taikinaa lopuksi vielä esim. puulusikalla, jotta se kuohkeutuu. Anna maustua jääkaapissa.

Ota jauhelihataikina huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. Kuumenna grilli ja leikkaa valmiiksi siivuja cheddar-juustosta (oikeasta cheddarista, ei siitä sulatejuustosta). Taputtele taikinasta ohuita pihvejä öljytyin käsin ja nosta grilliin parilan päälle. Paista muutama minuutti ja käännä. Lisää paistetulle puolelle juustosiivu.

Paista halkaistuja hampurilaissämpylöitä grillin ylätasolla samalla kun grillaat pihvit.

Kokoa hampurilaiset

Alimman sämpylän päälle tulee hampurilaiskastiketta, kurkkuja, tomaattisiivu(ja) sekä salaatinlehti. Sen jälkeen yksi pihvi, sipulirenkaita (makeasta sipulista) ja toinen pihvi päälle. Sitten enää lakki ja omnom!

Maailman parhaat hampurilaiset?

Amerikassa osataan tehdä ainakin jotain oikein, nimittäin hampurilaiset. En muista vielä koskaan syöneeni kyseisessä maassa huonoa hampurilaista, sillä ilmeisesti burgerinpaistaminen on perustaito, joka on kaikilla. Niin tai näin, niin tähän mennessä maailman parhaimmat hampurilaiset olen syönyt Amerikassa. Tosin ykkössijaa jakaa kaksi aivan loistavaa ketjua: pääasiassa itärannikolla majaileva Shake Shack, jo muutaman vuoden ajan ollut ehdoton suosikkimme sekä kalifornialainen In-n-Out, joka tuli meillä mukaan uutena haastajana.

Shake Shack on täälläkin blogissa mainittu ainakin muutamaan otteeseen, sillä olemme syöneet hampurilaisia sekä alkuperäisessä ulkoilmaravintolassa New Yorkin Madison Square Parkissa, että Miamissa että Dubaissa, jossa siihen aikaan oli ainoita Jenkkilän ulkopuolisia Shake Shackeja. Ilmeisesti uusimman avaukset ovat Lontoo ja Istanbul, joten jos siellä päin liikutte ja hampurilaishammasta kolottaa, niin suosittelen kokeilemaan.

Oma suosikkini on paikan perushampurilainen, shack burger. Se todellakin on perushampurilainen eikä siinä ole mitään ylimääräistä tai ylipäätään kikkailua. Raaka-aineet ovat hyvät ja valmistus kaukana teollisesta (kuten ulkonäkökin on hauskan rosoinen). Sämpylä on ihanan tahmea, sellaista en ole syönyt missään muualla. Enkä osaa tehdä itse! Hampurilaisella on hintaa alle 5 dollaria eli alle 4e, joten mistään kalliista luksusherkusta ei ole kyse. Luksusherkkua tämä kyllä on, ainakin kun vertaa kotimaan pikaruokapaikkoihin. Tilaamme myös aina juustoranskalaisia ja nämä ovat myös siinä lajissa olleet parhaimmat.

Madison Square Parkissa asiaan kuuluu jonottaminen, sillä emme ole ainoat, jotka pitävät hampurilaisia ehkä maailman parhaina. Jonottaessa voi hakea odotusjuomaa grillin toisesta "juomaluukusta", missä myydään virvokkeiden lisäksi kaljaa ja viiniä. Mikäli haluaa jäädä syömään paikan päälle, joutuu ainakin kesällä hieman taktikoimaan vapaan pöydän saamiseksi. Mutta tunnelma on ihanan rento ja ajoittaisesta ihmispaljoudesta huolimatta viihtyisä. Illalla kaiken kruunaa pienet valot!

Näillä eväillä lähdimme valloittamaan länsirannikkoa, missä oli tarkoitus testata useampikin hampurilainen. Tässä esitellään vain todellinen haastaja, In-n-Outin double double. Olimme kuulleet luotettavista lähteistä, että In-n-Outin double double animal style on maailman paras. Vaikka oma kokeilumme meni hieman pieleen tämän animal stylen osalta, voimme olla ainakin siitä samaa mieltä, että hampurilainen nousi kirkkaasti suoraan jaetulle ykkössijalle. 

In-n-Outeja tavataan ilmeisesti lähinnä vain Kaliforniassa (Las Vegasista löytyi kyllä myös). Lounas- ja ilta-aikaan paikka pursuilee ruokailijoita, joten kannattaa varata hieman aikaa jonottamiseen (oikeastaan ihmettelen, miksi kukaan söisi Kaliforniassa muita hampurilaisia kuin In-n-Outin alle 3e maksavia luksusburgereita?). Menu on ihanan lyhyt: tarjolla on kolme hampurilaista (double double, juustohampurilainen ja tavallinen hampurilainen) ja ranskalaiset. 

Hieman jännitystä tilaamiseen tuo menun lisäksi not-so-secret menu, josta voit saada pieniä muunnelmia valitsemaasi perushampurilaiseen. Koska tämä ilmeisestikin jossain vaiheessa ollut salainen menu on nykyään myös netissä, kävin katsomassa mitä tämä mystinen animal style tarkoittaa. Reissun päällä olin jo unohtanut asian ja kun tilasimme double doublet ja myyjä kysyi otammeko ne sipulilla (otimme tietenkin), muistelin sen olleen se animal style -lisä enkä pyytänyt sitä erikseen. No sipulista animal stylessä olikin kyse, mutta grillatusta sellaisesta ja lisäksi pihvi on sinappigrillattu ja välissä on myös suolakurkkua.

Meillä jäi siis epähuomiossa kokeilematta kuuluisa animal style, mutta ilman sitäkin double double (kaksi pihviä ja kaksi siivua juustoa) oli loistava hampurilainen. Yksinkertainen, mutta hyvä. Ja välissä oli kiitettävästi salaattia, mistä tykkäsin erityisesti. Ranskalaiset eivät olleet mitenkään erikoiset, mutta paremmat kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.

Lopuksi todettakoon vielä, että miehen mielestä shack burger on edelleen parempi kuin double double, tosin vain hieman. Minä en osaa päättää. Yhdestä asiasta olemme varmoja (ja samaa mieltä): Shake Shack tekee itärannikon parhaat burgerit, In-n-Out lännen. Ja koska Amerikassa on empiirisen tutkimuksemme mukaan maailman parhaat hampurilaiset, ovat nämä kaksi hampurilaista ne maailman parhaimmat :)

Pekoni-perunasalaatti

Koska grillikausi on vielä parhaimmillaan, julkaistaan tähän väliin perunasalaatti, jota tein heti reissusta tultuamme (road tripiltä riittää vielä paljon ruokajuttuja, palataan niihin asap). En enää edes muista mitä söimme tämän salaatin kanssa, mutta ainakin söimme sitä jääkaapista suoraan kulhosta ;) Oli varsin hyvää ja sopii varmasti grilliruokien kera.

Kastike: Sekoita hyvin 3/4dl oliiviöljyä, 1rkl viinietikkaa, 1tl dijon-sinappia, 1tl sokeria, 1/2tl suolaa sekä kunnon rouhaisu mustapippuria. 

Salaatti: Keitä 1kg uusia perunoita. Jäähdytä yön ylijääkaapissa. Leikkaa jäähtyneet perunat siivuiksi. Silppua puolikas pieni punasipuli sekä kevätsipulin varsi(a). Sekoita perunat, sipulit ja kastike. Anna tekeytyä jääkaapissa.

Paista pannulla paketillinen pekonia rapeaksi. Itse laitan pekonit kylmälle pannulle ja pannun kuumenemaan täysillä. Valuta rapeat pekonit talouspaperin päällä. Murustele pekonit salaattiin ja sekoita.