Olimme viikon mittaisella lomalla Berliinissä ja vaikka majoituimme Airbnb-asunnossa ja meillä oli ihan hyvä keittiö, söimme jokaisena päivänä aamupalan ulkona. Tai no, heräsimme lähes poikkeuksetta kuuden aikaan, joten välillä ehdimme syömään kevyesti ensin kotona odotellessa kello yhdeksää tai kymmentä, jolloin osa paikoista aukaisee ovensa.
Berliini on tunnetusti aamupalakaupunki, joten panostimme siksi juuri aamuihin. Söimme kyllä myös iltaisin ulkona, ja ihan kirjaimellisesti, sillä säät suosivat lomaamme. Iltapaikat olivat kuitenkin enemmän tilanteen mukaan valittuja, kuin kovin pitkälle suunniteltuja juttuja. Markthalle Neun streetfoodmarkkinat jäivät taas kerran odottamaan seuraavaa reissua, sillä unohdimme ne päivien kuluessa täysin. Sen sijaan kävimme kyllä yhdillä toisilla ruokamarkkinoilla ihan kotikulmilla Prenzlauer Bergissä.
Mutta tässä ensin ne aamupalat, aikajärjestyksessä!
Silo Cafe
Silo oli vanha tuttumme Friedrichshainin puolelta. Suuntasimme sinne heti sunnuntaina, sillä viereisellä Boxhagener Platzilla alkaa sopivasti kirppari juuri niihin aikoihin, kun aamupalan on saanut syötyä. Menimme muutaman minuutin yli avaamisajan, emmekä saaneet enää pöytää ulkoa, mikä oli sääli, sillä ilma oli todella lämmin, jopa kuuma. Sen sijaan ehdimme saamaan ihan hyvät paikat sisältä ja tilasimme molemmat lempparileipämme, The Silon. Leipään oli tullut pieniä muutoksia sitten viime näkemän, mm. perunat oli lisätty annokseen ja manchego oli taasen poistunut. Perunat oli omasta mielestäni vähän turhia ja aikaisempi juusto parempi, mutta muutoin leipä on edelleen hauska versio avokado-uppomuna-pekonileivästä, lähi-idän twistillä. Kuva edelliseltä reissulta (sisältää myös pannarin, joka edelleen listalla).
An einem Sonntag im August
Tämäkin oli tuttu edelliseltä reissulta, mutta epähuomiossa menimme tänne maanantaina, kun en muistanut, että buffetaamiainen on tarjolla vain viikonloppuisin. Jäimme kuitenkin ja tilasimme listalta, sillä pidän paikan tunnelmasta. Palvelu on hieman hidasta, mutta onneksi olimme ajoissa liikenteessä. Itse ruoka ei täällä ole kaupungin parasta, lukuunottamatta ihanan rapeaa ja sisältä pehmeää croissanttia voilla ja hillolla, mutta discopallon, pihakeinujen ja kuluneiden kalusteiden yhdistelmä on jotenkin hauska. Vessat ovat kuin jostain rokkiluolasta. Buffetti on edullinen, ja ehkä parempi kuin aamupala muutoin (mikäli nyt muistan oikein). Menen tänne varmasti taas seuraavallakin kerralla, kahville vähintäänkin.
Butter
Vihdoinkin joku uusi kokeilu! Kuten edellinen, myös tämä sijaitsi Prenzlauer Bergissä. Tilasimme koko reissun suurimman aamupalan, sillä otimme sekä kanadalaisen että klassisen aamupalan ja lisäksi vielä munakkaan. Kanadalainen aamupala tarkoitti pannareita, ja nämä oli muuten parhaimmat pannarit aikoihin! Klassinen aamupala tarkoitti Berliinille tyypillistä valtavaa lautasta, jolle oli koottu niin hedelmiä ja marjoja kuin leikkeleitä, juustoja ja kalaa. Ja iso kori leipiä lisukkeena. Munakas oli herkullinen.
Morning Glory
Valtavan aamupalan jälkeen teki mieli syödä vähän pienemmin ja panostaa päivän muihin ruokailuihin enemmän, joten suuntasimme jälleen kerran tuttuun paikkaan Kastanienalleella. Morning Gloryn piti aueta kahdeksalta, mutta vielä muutamaa minuuttia yli ovi oli lukossa ja kaikki ulkokalusteet sullottuna pieneen kahvilatilaan. Olin jo aikeissa harmistua asiasta, mutta sitten supersuloinen myyjä aukaisi ovet ja järjesteli meille tilaa rattainemme ja pääsimme valkkaamaan aamupalaleipiä, joista erityisesti fetatäytteinen oli meidän mieleen, paahdettuna tietenkin. Morning Glory on ehkä lempikahvilani Berliinissä, sillä se on hauskan pieni ja sympaattinen ja palvelu on sydämellistä.
Aunt Benny
Loppuviikosta palasimme taas Friedrichshainiin, sillä edellisellä reissulla missasimme Aunt Bennyn (emme muka ehtineet sinne). Aunt Bennystä tulikin kertaheitolla yksi lempipaikoistani, sillä pidin kovasti sekä paikan sisustuksesta että sen aamupaloista. Tilasimme avokadoleivän uppomunilla ja siirappipekonilla sekä BLT:n. Erityisesti BLT jäi mieleemme ja seuraavalla kerralla tilaamme varmasti molemmille samanlaiset. Hyvä kilpailija The Silolle! Vaikka olo oli leipien jälkeen aika lailla täynnä, oli meidän ihan pakko ottaa vielä puoliksi yksi fudge brownie, joka osui silmääni tiskillä. Sekin oli ihana! Myös vitriinissä komeillut paksukuorrutteinen porkkanakakku näytti hyvältä. Tästä tulee varmasti vakkaripaikkamme.
Cafe Ostfee
Viimeiselle aamulle oli vaikea päättää valitsisimmeko alakerran Engelbergin vai vastapäätä olevan Ostfeen. Koska jälkimmäinen avasi ovensa ensimmäisenä, menimme sinne. Istuimme ulkona ja katselimme Oderbergestrassen arkiaamun pyörävilinää ja tilasimme varsin vohvelipainotteisen aamupalan: sekä tomaatti-mozzarella vohveliburgerin, että makeita vohveleita. Ja lisäksi feta-pekonimunakkaan, joka oli ehkä vielä herkullisempi kuin Butterissa. Vohveliburgeri tuli hieman myöhemmin kuin muut, joten olimme jo siinä vaiheessa ensinälkämme taltuttaneet ja valitettavasti osa jäi syömättä. Ihan hyvä se kyllä oli ja hauskan erilainen muihin aamupaloihimme nähden. Ostfeessä on hauskaa berliiniläistä kirpparitunnelmaa ja samalla voi seurata Berliinin vanhimman paloaseman ovia, joiden kapeisiin aukkoihin autoja peruutellaan.
Ja sitten muutama maininta muista ruokapaikoista. Kasviskebap on tietenkin ihan must, ja se on hyvää ja halpaa varmasti monessa paikassa. Edellisellä reissulla kokeilimme tunnetuimman eli Mustafan, tällä kertaa kävimme lähimmässä Kastanienalleella (K'Ups). Sushi on muiden ruokien tavoin hieman edullisempaa kuin Suomessa, joten silläkin kannattaa herkutella. Vietnamilaisia paikkoja on paljon, joten ne kuuluvat aika luonnollisesti ainakin meidän lomaan. Jäätelöä olisin halunnut testata ainakin kahdessa lähipaikassa: PAR Creameryssä ja California Popsissa. Viimeisenä päivänä ehdin näistä ensimmäiseen, suosittelen!
Kulturbrauerei Streetfood Market
Vaikka missasimme Markthalle Neun katuruokamarkkinat Kreuzbergissä, oli omilla kotikulmillamme pienimuotoiset ruokamarkkinat sunnuntaina. Kulttuurikeskuksen (entisen panimon) sisäpihalla oli ehkä parisenkymmentä myyjää ja hauska fiilis, jota ei varsinaisesti pilannut edes yhtäkkiä alkanut rankkasade (loman ainoa). Aloitimme kesysti chili-nachoilla, jotka olivat ihan perushyviä, ja jatkoimme saslikilla, jota emme varsinaisesti olleet aikaisemmin maistaneet. Lihaa siinä oli niin paljon, että pääasiassa nälkä lähti, mutta korealaiset friteeratut kanat kuulostivat liian hyviltä ohitettavaksi (jotenkin epähuomiossa emme olleet aluksi vilkaisseetkaan niitä), joten otimme vielä niitä pienen annoksen. Hyviä! Herkuttelut kruunasi jugurttijäätelötäytteinen suolakaramellivohveli, suklaakastikkeella ja vaahtokarkeilla. Ai vitsi!
Bun Bao
Vietnamilainen streetfood on yleensä aina ihan superhyvää, ja bao-leivät ovat yksi suosikeistani. Bun Baon terassi oli ihanan rauhallisella puiden varjostamalla kadulla ja tilaamani vadelmajäätee piristi kummasti kesäpäivän iltana. Valitsimme kaksi bao-leipää, toisen tofulla ja toisen originaalin eli possulla. Lisäksi intouduimme tilaamaan vielä ranskalaiset chilikastikkeella ja korianterilla. Olen aina tilannut bao-leipäni tofulla ja se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi tälläkin kertaa, oli mielestäni parempi kuin possu! Ranut olivat juustoisen tuliset, aika hauskat! Jotain vastaavaa voisin kokeilla kotona.
The Bird
The Bird on valittu ainakin jonakin vuonna Berliinin parhaaksi hampurilaispaikaksi. Tämän tiedon varassa menimme ravintolan ovelle jo hieman ennen aukeamista, mutta yllättäen ilman pöytävarausta sisään ei ollut mitään asiaa. Onneksemme terassilla oli vielä pari vapaata paikkaa, nekin olivat siis jo ennen varsinaista avaamista täyttyneet. Listalla olevat hampurilaiset ovat pääasiassa hyvin simppeleitä ja itse tilasin cheddarin.
Hauskana yksityiskohtana pihvin kypsyysasteet on ilmoitettu melko suorasanaisesti: kypsä pihvi on auttamattomasti pilalla. Ja kun saimme hampurilaiset käsiimme, ymmärsimme kyllä heti miksi (vaikka muutoinkin tilasimme mediumit): 250g lihaa tekee pihvistä melkoisen pallon! Sämpylä ei nimittäin ole kovin iso, eikä yhtään höttöinen. Itse burgeri on näin ollen kyllä mehukas, mutta meidän makuun aaaaivan liian lihaisa. Edellisellä kerralla katuruokamarkkinoilla testattu yksilö oli paljon kohtuullisempi! Ranuja annokseen tulee valtavasti, joten niistäkin jäi ainakin puolet syömättä, vaikka ne ihan hyviä olikin. En tiedä miksi tuo burgeri näyttää noin pienelle ja viattomalle tuossa kuvassa.
The Bird Barbecue
Melkein naapurissamme sijainnut The Bird Barbecue sai kunnian toimia viimeisen illan ravintolanamme. Kuten nimestä voi päätellä, liittyy paikka alkuperäiseen hampurilaisravintolaan, mutta lähinnä rentohenkisen konseptin ja lihaisin ruokien merkeissä. Barbecuessa tiskiltä tilataan esimerkiksi 2-3 lihan kombo haluamillaan lisukkeilla, ihan niin kuin Jenkeissä vastaavissa paikoissa. Olimme niin valmistautuneet myös jenkkikokoihin, että tilasimme yhden 3 lihan annoksen puoliksi, kaikkein pienimmillä lihamäärillä. Lisukkeina otimme perunasalaattia ja ihanan pinkkiä coleslawta. Lihat (brisket, ribsit ja pulled pork) olivat kaikki ihanan mureita ja maukkaita ja niitä sai dippailla pöydältä löytyneisiin sooseihin. Jouduimme lopulta hakemaan vielä pienen lisäannoksen brisketiä, sen verran nälkä meillä oli ja (liha-)annoksen koko oli ehkä kuitenkin eurooppalaistettu.
Että sellaista tällä kertaa. Berliini on meille siinä määrin tuttu kaupunki, ettei meillä ollut oikein muuta agendaa kuin käydä syömässä ja pyöriä kaupungilla. Ja selvitä ensimmäisestä reissusta vauvan kanssa, mutta kaikki meni kyllä hurjan hyvin!
