perjantai 11. lokakuuta 2013

Berliinin ruokajutut x 3 (+ jälkkäri)

Blogi on viettänyt viime päivät hiljaiseloa, sillä olen ollut työmatkalla niin Haapajärvellä kuin Berliinissäkin. Vaikka söimme ensin mainitussa varsin hyvän kotiruokalounaan, niin taidan keskittyä kuitenkin Saksanmaahan.

Berliini on yksi lempikaupunkejani Euroopassa ja ei vähiten ruokakulttuurinsa vuoksi. Tällä reissulla syötiin niin paljon hyvää ruokaa kuin ehdittiin, mutta pakko oli taas todeta, ettei mikään muutama päivä ole tarpeeksi ruokatoiveiden toteuttamiseksi.

Ja niitä toiveita meillä oli kaksi: turkkilaista ja vietnamilaista, sillä näitä vaihtoehtoja kaupungista löytyy pilvin pimein. Kolmas oli villi kortti, joka toteutui tällä kertaa, yllättäen, saksalaisen ravintolan muodossa. Ja villiä oli se mitä saatiin. Tai ainakin kollegani sai.

Mutta aloitetaan siitä vietnamilaisesta. Kävimme Potsdamer Platzia lähellä sijaitsevassa Cinh Cinh Vietnamese Food - Sushi -nimisessä ravintolassa (ainakin kuitissa lukee näin) ja pääsimme toteamaan heti aluksi, että ravintola oli selvästi suosittu. Jonotimme hetken aikaa pöytää ja saimme sen lopulta yllättävän pian.

Listalla oli niin vietnamilaisia ruokia ja sushia kuin thaimaalaista ja hieman intialaistakin. Ravintolan sisustus oli tuttuun aasialaiseen tyyliin sitä sun tätä, mutta ruoka ilmeisen hyvää, sillä kaikkien annokset näyttivät herkullisilta. Tilasimme molemmat Pho-nuudelikeitot, minä (lihattoman lokakuun vastaisesti) naudanlihalla ja kanalla (bo ga) ja työkaverini tofulla (dau phu).

Annokset olivat valtavan suuret ja höyryävät ja maistuivat hauskan inkiväärisille. Tofu oli erittäin hyvää eikä omassa annoksessanikaan ollut mitään valittamista. Paitsi että annos oli tosiaan valtava!



Turkkilaiselta puolelta kebab oli tietenkin luonnollinen valinta. Olisin halunnut maistaa kuuluisaa Kreuzbergissä myytävää kasviskebabia, mutta emme liikkuneet varsinaisesti siellä päin, joten päädyimme metroaseman alapuolella sijaitsevaan pieneen grilliin Prenzlauer Bergissä.

Döner kebab maksoi tuttuun tapaan 2,5e ja siinä oli reilusti tuoreita kasviksia, vapaavalintaista kastiketta sekä rapea leipä. Söimme kebabit hyvällä ruokahalulla nauttien siitä, että Berliinissä tarkeni vielä syödä ulkona. Ja mietimme (taas kerran) miksi kebab ei ole samanlaista Suomessa.



Saksalaisen ravintolan, Nante Eck:n, bongasimme väsyneenä Unter den Lindenin varrelta ja päätimme perehtyä saksalaiseen keittiöön kerrankin ihan kokemuksen kautta. Tutkailtuamme listaa tovin päätyi työkaverini tilaamaan jotain, missä oli hapankaalta ja oletettavasti makkaraa. Minä tilasin flammkuchenin mitä ilmeisimmin hyvin perinteisillä täytteillä eli hapankermalla, pekonilla ja sipulilla.

Pienen odottelun jälkeen pöytäämme kiikutettiin varsin suurta hämmennystä aiheuttanut annos:



Kun hieman tokenimme, saimme vastattua tarjoilijalle kiivaasti yhtä suusta nein, nein, nein... Ei ole meidän annos. Kohta toinen tarjoilija tuli takaisin listan kanssa ja selvitti että olimmepa hyvinkin tilanneet possun eikä mitään makkaraa.

Ei siinä auttanut muu kuin työntää valtavalta possumötikältä nahkaa hieman sivuun ja iskeä haarukka kiinni (ilmeisesti) suolan kanssa keitettyyn lihaan. Maistui lähinnä, hmmm, possun lihalle. Mukana keitetyt perunat ja, annoksen odotetuin anti, hapankaalta.



Oma flammkuchen-annokseni oli sitä vastoin hauska kokemus ja aion tehdä sitä joskus itsekin. Flammkuchen on mitä todennäköisimmin saksalaisen keittiön parhaimmistoa ja aion turvautua siihen vastaavissa tilanteissa myöhemminkin.



Lopuksi vielä bonuksena jugurttijäätelöt, jotka syötiin Potsdamer Platzin Frohsinn-nimisessä paikassa. Minä otin jäätelöni kaveriksi mansikoita ja krokanttia. Hyvää oli. Ja kylmää!



8 kommenttia:

  1. Olisin tainnut säikähtää tuota vaaleanpunervaa possupalaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mekin hieman säikähdimme, kun hihitimme possulle ainakin kymmenen minuuttia ennen kuin pystyimme aloittamaan syömistä :)

      Poista
  2. Itse mietin myös usein, että mikä ihme siinä on että kebab maistuu Saksassa aivan erilaiselta kuin Suomessa? haikeana muistelin juuri syyskuussa Kölnissä aamuyön tunteina syötyä döneriä joka oli NIIIIN taivaallisen hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päädyimme itse siihen, että 1) liha on hieman erilaista, 2) sitä on vähemmän, 3) kasviksia on enemmän, 4) ne on tuoreita ja 5) kuten myös leipäkin. Tätä konspetia voisi yrittää itse kotona jos ei saa mistään valmiina :)

      Poista
    2. lisään listaasi vielä että kastikkeet ovat myös ihan eri maailmasta ;)

      Poista
    3. Sekin vielä! Kastike on just se olennainen kans :) Ja se ettei sitlä ole litrakaupalla!

      Poista
  3. Voi juma! Mä olen kuullut monelta ystävältä ja tutulta noista Berliinin Döner kebabeista ja niiden mieltä lämmittävistä hinnoista. Ikinä en ole kuitenkaan itse käynyt koko kaupungissa. Nämä sun kuvat sai veden kielelle ja matkakuumeen nousemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Berliinin hintataso on tosiaan ilahduttava ja oman vapaa-ajan reissumme teimme edellisenä kesänä melko pienellä budjetilla (hotellikin oli alle 40e per yö). Kebabin ja hanajuoman voi hyvinkin saada 3e:lla, joten sitä tuli hyödynnettyä paljon :)

      Poista