sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Mussels in Brussels ja muuta herkuttelua

 

Brysseli on tunnettu erityisesti herkkusuiden matkakohteena. Minä pääsin vierailemaan kaupungissa työmatkan puitteissa, mutta sehän ei estä kulinaristisia elämyksiä, sillä syödä sitä pitää töissäkin. Ja meidän tapauksessa niin paljon kuin mahdollista.

Tämä oli minulle ensimmäinen Brysselin matka (Belgiassa olen joskus käynyt pikaisesti) ja mietin jo ennen matkaa tärppilistaa: simpukoita, ranskalaisia perunoita majoneesikastikkeen kera, vohveleita, belgialaisia oluita ja suklaata... Myöhemmin kuulin, että kaupungista saa myös hyvää vietnamilaista ruokaa, joten sekin hivuttautui listalle.



Ja tällaisen herkkusuun iloksi kaikki toiveet toteutuivat ja bonuksena oli vielä lounas sushipaikassa, jossa poimitaan annoksia liukuhihnalta! Erittäin hyvä ruokareissu siis kaiken kaikkiaan. Pidin muutenkin kaupungista ja ihmettelen, miksi olin saanut aikaisemmin sellaisen kuvan, että kyseessä on tylsä virastokaupunki.



Aloitetaan ranskalaisista. Ne tarjoillaan perinteisesti paperitötsästä, joskin tämä meidän versio ei ehkä ole sieltä tyypillisimmästä päästä. Mutta me halusimmekin istua mukavasti pöydissä ja tuoleissa ja valitsimme myös lounaspaikkamme sen mukaan. Kastikkeiksi valitsimme curryketsupin, brasilin (makean mausteinen ananas-tomaattikastike) ja andalousen (tomaatti-pippuri-sinappikastike), joista brasil nousi suosikiksemme. Ja itse ranskalaiset, olihan ne hyviä!



Välipalaakin piti haukata ja vohvelit sopii siihen tarkoitukseen mitä parhaiten. Brysselin vohvelin sijaan päädyimme kuitenkin Liege-versioon, joka ei ole neliskanttisen muotoinen ja on hieman karamellisoitunut pinnalta paistettaessa. Valitsin lisukkeeksi kermavaahtoa ja mansikoita. Nam!



Aasialaisista ruuista tuli syötyä lyhyen reissumme aikana vietnamilaista wontonkeittoa ja sushia. Sushia menimme syömään siksi (jos siihen nyt ylipäätään pitää olla joku syy!), että olimme bonganneet Galerie Ravensteinin läpi kulkiessamme sushiravintolan (J'M Sushi), jossa pieniä annoksia pääsi valkkaamaan liukuhihnalta. En ole koskaan käynyt sellaisessa ravintolassa, joten siksikin sinne oli pakko päästä.



Annosten valikoiminen olikin hauskaa ajanvietettä ja ainoa miinus on se, että kyseinen puuha ei ole välttämättä kukkarolle hyväksi, sillä lautasia tekee mieli poimia vähän väliä ja ainakin minun sushimahani on pohjaton. Lopulta lounaani maksoi juoman kera 19e eli ei ihan sieltä halvimmasta päästä. Annoksia poimin neljä, jotka olivat hinnaltaan 3, 4 ja 5 euroa.



Sushilounas on siitä kiva, että sen jälkeen mahtuu hyvin syömään vielä iltapäiväjäätelöt. Pysähdyimme Neuhausin suklaapuodin ja kahvilan kohdalla, sillä olin bongannut mainoskyltistä houkuttelevan näköisen mansikkajäätelökakun kuvan. Tilasimme jäätelön, kahvia ja macaronsin ja tarjoilija varoitti jo tässä vaiheessa, että jäätelökakku ei ole aivan kuvan mukainen. Kuten olin vähän arvellutkin, oli koko komeus kakun sijaan aseteltu kuppiin, mutta ei se makua haitannut. Ja annos oli edelleen kaunis!



Ja sitten ne lupaamani simpukat! Olimme valinneet jo etukäteen ravintolaksi Chez Leonin, sillä olimme kuulleet, että se on kaupungin parhaita simpukkaravintoloita. Olimme bonganneet ravintolan jo edellisenä iltana kävellessämme keskustan idyllisillä mutkittelevilla ravintolakaduilla, joissa pöydät ja tuolit on nostettu mukulakivikadulle ja tähän aikaan vuodesta ulkona tarkenee jo syödäkin. 



Ravintolakokemuksemme ei alkanut ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla, sillä tarjoilijamme osoittautui hieman hankalaksi tyypiksi ja meillä meni hieman sukset ristiin heti alkajaisiksi. Emme sitten saaneet mitään palvelua vähään aikaan, mistä olimme enemmänkin huvittuneita kuin ärsyyntyneitä. Lopulta saimme kuitenkin tilattua annokset, joihin kuului kattilallinen simpukoita talon tapaan, pieni kulhollinen ranskalaisia ja paikallinen olut (14e yhteensä). Olimme tyytyväisiä ruokaan ja kokemus oli kaiken kaikkiaan kiva, sillä ulkona istuskelu viihtyisällä kadulla oli reissumme loppuhuipennus.



6 kommenttia:

  1. Mä kävin kerran Tokyossa juuripa tuollaisessa conveyor belt sushi mestassa. Siellä oli eri värisiä lautasia ja lautasen hinta määrittyi värin mukaan. Olisiko ollut niin, että siniset ja vihreät olivat edullisimpa, punaiset ja oranssit kalliimpia... Joka tapauksessa, loppulasku kasvoi, kun ei malttanut olla napsimasta koko ajan uutta lautasta hihnalta ;)

    Ja iskipä tuosta sun simpukkaannoskuvasta ihan valtava sinisimpukka himo! Onneksi reissaan aivan pian Etelä-Ranksaan, jossa herkkua saa hyvään hintaan ja super tuoreena, jee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Homma toimi juuri noin, eli eri värisiä lautasia ja sitten lopuksi tarjoilija laski lautaset yhteen, antoi lapun, jonka mukaan maksettiin kassalle :) Edullisin oli vihreä lautanen (3e) ja kallein musta (9e). En muista nähneeni niitä mustia ainakaan lounasaikaan ollenkaan. Haluaisin kyllä mennä tuollaiseen paikkaan uudelleenkin!

      Mua jäi harmittamaan viime syksynä Etelä-Ranskan pyrähdyksellä, kun en ehtinyt syödä simpukoita ollenkaan. Onneksi Brysseli korjasi nyt sen :) Mukavaa reissua, nauti!

      Poista
    2. Mä toivon, että Helsinkiin tulisi tuollainen sushimesta. Kukakohan ja milloin joku keksii sen tänne tuoda?
      Kiitos, yritän nauttia parhaani mukaan :)

      Poista
    3. Sitä me just puhuttiin tuolla, että millonhan tällainen saadaan Suomeen. Ja sitten kun saadaan, niin Helsinkiin ehkä. Ouluun on ihan turha odottaa mitään. Toisaalta never say never, sillä kuulin juuri, että meidän kaupungin laidalla sijaitsevaan perhelähiöön avataan syksyllä sushi-ravintola!! Uuteen kauppakeskukseen kylläkin, mutta kuitenkin, me like!

      Poista
    4. Oho! Onko Oulun ensimmäinen sushi-ravintola? Wow! Hienoa!

      Poista
    5. Sushia on kyllä saanut Oulussa jo vuosikausia, mutta vain keskustasta muutamasta paikasta. Lähiösushi on ihan uusi juttu ;)

      Poista