keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Paistettua kalaa Boca Chicassa



Ruokatoiveeni Dominikaanisen tasavallan matkalle eivät olleet mitenkään suuret, sillä aikaisemmin sillä seudulla matkustaneena olen huomannut ruokakulttuurin olevan jossain mielessä tylsää: valkoista riisiä ja papuja on vähintäänkin joka toisessa annoksessa, yleensä kaalisalaatin ja lihan/kalan/kanan kera.

Ruoka on ollut yleensä melko miedon makuista ja yllätyksetöntä. Hyvää siitä tekee yleensä se, että se on tuoretta. Siksi haaveilin ennakkoon lähinnä juuri merestä nostetusta kalasta, joka on paistettu rannalla ja joka syödään sormin muovituolilla istuen. Ja jonka päälle puristetaan limettiä ja lisukkeena on avokadoa.

Melkein kaiken tämän sainkin, ainoastaan se avokado jäi puuttumaan, vaikka sitä nimenomaan annokseen pyysin (enkä riisiä, nimenomaan vielä sanoimme, ettei riisiä tarvitsisi olla ollenkaan, mutta riisin poisneuvotteleminen karibialaisesta annoksesta lienee mahdoton tehtävä).

Makoilin aurinkoisella Boca Chican rannalla lähellä Santo Domingoa ja olin jutellut tuoreesta kalasta rantaravintolan pitäjän kanssa jo aamupäivästä. Puolen päivän aikaan kalastaja tuli mereltä ja henkilökunta kiikutti eteeni viisi tuoretta chilloa (red snapper, punanapsija). Valikoin kaloista pienimmän ja kalaa lähdettiin valmistamaan minulle.



Pelkäsin hieman etukäteen, miten jaksaisin syödä kokonaisen kalan yksinään, mutta mitä vielä, kala oli niin hyvää, että hotkin sen rantatuolilla istuen päätä ja pyrstöä lukuunottamatta. Kulkukoirille ei jäänyt juuri mitään. Kala oli maustettu, mutta maut olivat suhteellisen mietoja eivätkä peittäneet kalan tuoreutta. Lisukkeena ollut salaatti oli hyvää, sillä siinä oli kastikkeena tomaattisalsaa. Riisi jäi syömättä, sillä se oli tuttuun tapaan mautonta ja sitä oli paljon.

Mies tilasi kana-annoksen ja sekin oli reissun parhaita. Friteerattua kanaa söimme reissun aikana muutamaan otteeseen, sillä se oli sekä edullista että hyvää ja sitä oli tarjolla joka paikassa. Rasvaisen ja rapean kanan päälle on ihan pakko puristaa limettiä, se tekee siitä maukkaan eikä suuhun jää niin rasvainen olo. 

Rannalla syödyssä kana-annoksessa oli mukana Dominikaaniselle tasavallalle tyypillinen lisuke: tostones. Kyseessä on jälleen kerran öljyssä paistettu juttu (myös ranskalaisia perunoita oli paljon), nimittäin jauhobanaanit. Suolalla maustetut, tuoreet tostonesit maistuivat kyllä rannalla.


4 kommenttia:

  1. Ai että, näyttääpä hyvälle tuo kala! Tostones kuullostaa myös mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks näytäkin, ihan tulee ikävä rannalle! Tostonesia pitää kokeilla joskus kotona :) Vaikka harvemmin Suomessa näkee ruokabanaaneja kaupassa.

      Poista
  2. Oih!! Tuore kala on kyllä ehdottomasti parhautta Dominikaanisessa!!! :) Ai että mä niin fiilistelen näitä sun postauksia lukiessani ♥ Ja todella toivon että löydän tänään ruokabanaaneita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä todella hyvää kalaa! Varmasti tuoreudella ja ympäristöllä oli myös vaikutusta asiaan :) Kylläpä tuli itsellekin taas ikävä Dom Repiä! Toivottavasti ruokabanaaneja on saatavilla. Onneksi niitä on viime vuosina alkanut näkymään ehkä aiempaa enemmän :)

      Poista