maanantai 3. helmikuuta 2014

Maanantain pannariaamupala: The Bongo Room



Kaksi viikkoa sitten söimme aamupalaksi perijenkkiläiseen tyyliin pannukakkuja. Tosin ei niitä perinteisiä versioita. Chicagon hotellimme ei tarjonnut aamupalaa ja meillä oli tarkoituksena mennä aamupäiväksi Wicker Parkiin, joten saimme ajatuksen etsiä sieltä joku kiva aamupalapaikka. Ja Bongo Roomin edessä pyöri sen verran porukkaa, että päätimme itsekin yrittää sisään.

Saimme ehkä viimeisen vapaan pöydän ja meidän jälkeemme ihmiset jäivät jonottamaan. Lopulta jono ei mahtunut enää kokonaan ravintolan sisälle. Ja kyseessä oli siis tavallinen maanantai kello kymmenen. Kävi siis selväksi jo heti alkuunsa, että ilmeisen suosittu paikka kyseessä ja myöhemmin luin, että Bongo Room on tarjonnut jo parinkymmenen vuoden ajan aamupala- ja brunssiruokia hyvällä menestyksellä.



Tilasimme pannukakun himoisina molemmat makeat pannukakkuannoset. Mies otti tiramisuhenkisen pannukakun ja minä valkosuklaa-karamelli-pretzel -erikoispannarin. Katselimme odotellessa muiden annoksia ja ihmettelin, kun annoksia vietiin pois sen näköisinä, kun niitä ei juuri olisi syöty. Annosten loput pakattiin kuitenkin monelle mukaan, joten hyviä niiden luulisi kuitenkin olevan.

Totuus paljastui, kun omat annoksemme saapuivat: ne olivat valtavat! Lautasella oli kolme pannaria, mutta sen lisäksi, että ne olivat suuria, olivat ne myös todella tuhteja. Emme olisi jaksaneet syödä yhtä annosta edes puoliksi, saati sitten omia. Itse pannarit olivat paksuja ja melko tiiviitä pannareiksi ja molempia annoksia päällysti lisukkeet: minulla valkosuklaa- ja karamellikastiketta (pretzelimurut oli pannareiden välissä) ja miehellä mm. suuri mascarpone-pallo.



Pannarit oli toki hyviä ja erikoisia, mutta oli suuri virhe tilata kaksi makeaa annosta. Voi kun olisimme tilanneet jotain suolaista alkuun. Ja voi kun näitä saisi vaikka puolikkaan kokoisen annoksen. Varsinkin, kun emme voineet ottaa loppuja mukaan (en saanut edes yhtä kokonaista pannaria syötyä, joten tähteet harmitti).

Suolaiset annokset näyttivät myös herkullisille ja seuraavan kerran kun menen Chicagoon (sellainen kerta tulee toivottavasti vielä), käyn ehdottomasti testaamassa sellaisen. 


6 kommenttia:

  1. Nyt jos koskaan harmittaa etten yhdistänyt tulevaan Nycin matkaan Chicagoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Överipannareita olisi tosiaan ollut tarjolla Chicagossa :) Mutta niitä perinteisempiä, kuohkeita ja helpommin syötäviä saa kyllä Nykistäkin, esimerkiksi raikkailla hedelmillä.

      Poista
  2. Heh, nuo Ameriikan pannariaamiaiset takaa kyllä ihan parhaat närästykset:D Vahingosta viisastuttiin mekin ja eka kerran jälkeen vain jaettuina annokset. Oikeasti, eihän kenenkään pitäisi syödä tuollaisia määriä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ja hirveän ahdistuksen siinä pöydän ääressä :D Tosin vakkari-dinerissamme Brooklynissä pannariannos on vielä syötävissä, kun pannarit ovat tarpeeksi kuohkeita :) Bongo Roomissa vieressämme istunut aasialainen pariskunta kyllä pisteli menemään lautaset ainakin lähestulkoon tyhjiksi ja heillä oli vielä joku ylimääräinen kuppi paistettuja perunoita!

      Poista
  3. Apua, tahtoo! :D Kerrassaan mahtavat pannarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin kyllä kokeilla näitä kotonakin :)

      Poista