lauantai 15. helmikuuta 2014

Cheezborger, cheezborger, cheezborger...

Olemme seuranneet enemmän ja vähemmän Man vs. Foodia ja niissä esitellyt annokset (yleensä lihaisat ja varsin tuhdit) ovat lähes aina näyttäneet herkullisille (paitsi ne haasteannokset!). Kun varasimme lentoliput Chicagoon, muistimme, että sarjassa oli esitelty joku hampurilaispaikka, joka oli tuttu Saturday Night Liven sketsistä.

Kyseessä oli Billy Goat Tavern ja sen kuuluisin tuote cheezborger, jota sketsissä hoetaan joka välissä ja jonka Man vs. Food -ohjelman mukaan tarjoilija sanoo aina kolme kertaa yhtä tilattua hampurilaista kohden. Ja hyvä on myös muistaa tilatessa: no fries - chips, ja no pepsi - coke!

Olimme siis suunnitelleet jo etukäteen menevämme maistamaan kuuluisia juustohampurilaisia ja katsoneet paikan sijainnin kartasta. Kun kävelimme edellisenä päivänä keskustassa, huomasimmekin ravintolan yllättäen katukuvassa ja vaikka mielessäni kävi, että eikö sinne laskeuduttu portaita pitkin kuin maan alle, niin koska ravintola nyt näytti olevan siinä jotakuinkin niillä huudeilla kuin muistelimme, niin ajattelimme sen kuitenkin olevan tämä.

Seuraavana iltana kipaisimme hampurilaisille ja yllätykseksemme paikka oli lähes tyhjä. Ja me kun mietimme, että vähintäänkin turistit parveilevat tunnetussa paikassa. Tilasimme juustohampurilaiset, tietenkin, mutta pettymykseksemme henkilökunta näytti hieman hommaansa tympiintyneeltä eikä mitään cheezborger-hokemia ollut luvassa. Mutta sentään jotain: mies tilasi vahingossa pepsin ja sai osakseen no pepsi - coke -heiton ja saimme hihittää "mokallemme".



Hampurilaiset oli melko pian valmiita ja ensimmäisellä puraisulla hampaat tavoittivat lähinnä paljon sämpylää ja hieman pihviä ja juustoa. Minä olin ottanut omani yhdellä pihvillä ja se oli pienoinen virhe, sillä pihvi on ohut ja sämpylä pääsee hallitsemaan koko juttua. Ihmettelimme vähän, että näinkö kuivat hampurilaiset nämä olikin.

Sitten tarjoilija kävi huikkaamassa meille, että mausteet pitää käydä itse lisäämässä. Se nosti taas näiden hampurilaisten pisteitä, sillä oli hauska valikoida ottaako muhkeita sipulirenkaita vai silppua, suolakurkkuviipaleita vai kurkkusalaattia. Lisäksi oli ketsuppia ja sinappia. Yksinkertaista, mutta mielestäni jossain määrin toimivaa, joskaan ei mikään makuelämys. Mutta se kaksi pihviä olisi ihan minimi, vaikka sämpylä oli ihan hyvä eikä mikään mäkkärin versio.

Myöhemmin tutkimme Billy Goatia vielä netistä ja huomasimme armottoman virheemme: ravintoloita on kaksi lähes samalla sijainnilla (muutenkin niitä on useampi). Me emme siis olleet käyneet siinä sketsin ravintolassa, johon laskeudutaan tosiaan portaat Chicagossa tyypilliselle alakannelle. Höh, olisi pitänyt olla tarkempi! Mutta hampurilaiset lienevät samat kaikissa ketjun paikoissa.

Tämä aihe oli ajankohtainen juuri tänään, sillä tarkoitus on tehdä cheezborgereita kotikeittiössä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti