perjantai 8. maaliskuuta 2013

Synttärijuhlintaa Uleåborgissa


Uleåborg 1881 on mielestäni Oulun parhaita tai jopa paras ravintola. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt vierähtää jo ainakin muutama vuosi, joten kun valitsin ravintolaa synttäri-illallista varten, oli Uleåborg heti vahva vaihtoehto. Vietimme viime lauantaina sekä miehen että minun synttäreitä, joskin minun virallinen synttäripäivä on vasta tänään. Ja ihan täydet 30, jei! (Muutama sana kolmekymppisen pohdintaa löytyy matkablogin puolelta.)

Uleåborg sijaitsee idyllisesti torinrannan vanhassa makasiinirakennuksessa, joten ravintolan puitteet ovat aika uniikit. Itse ravintola on tunnelmallinen ja intiimi, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, etteivät valokuvat onnistu oikein millään, sorry. (Yksi vaihtoehto tosin olisi se, että pyytäisi "voisiko täällä laittaa valot päälle hetkeksi", heh)

Olin varannut pöydän ainakin kuukauden ennakkoon ja kertonut, että juhlimme synttäreitä, joten toivoisimme rauhallista pöytää. Silti saimme pöydän ehkä kaikkein vilkkaimmalta paikalta, naulakoiden vierestä. Olin hieman pettynyt, sillä ravintola oli puolityhjä, mutta olin niin nössö etten tohtinut asiasta sen enempää kommentoida kuin "siis tähänkö".

Onneksi se oli ainoa pettymys, sillä ruoka oli herkullista, kuten odottaa saattoi. Alkuruokina meillä oli nieriätartar ja mietoa chiliä, inkiväärimarinoituja katkaravunpyrstöjä, purjosipulisalaattia ja tuorekurkkuhapankermaa sekä pastramia jäniksenfileestä, porkkana-maa-artiskokkaterriiniä ja viskillä maustettua rusinahilloketta. Keittiön tervehdyksenä tuli perinteisen leivän ja yrttivoin lisäksi kasviscapuccino.




Oma nieriätartarini oli ihanaa, vaikka chili tosiaan oli mietoa: sitä tuskin maistoi. Maistoin myös jänispastramia ja sekin oli hyvää (miehen mielestä erittäin hyvää), mutta itse tykkäsin omasta alkuruuastani enemmän.

Pääruuaksi valitsimme molemmat paistettua poronkareeta, savustettuja juureksia, palsternakka-perunagratiinin ja puolukkakastiketta. Liha oli niin suussasulavaa, että enpä muista yhtä hyvää syöneeni kuin ehkä viimeksi samaisessa ravintolassa (kuvassa liha näyttää hassusti ihan pinkille, mutta se oli juuri sopivan medium+).

Savustetut juurekset olivat jänniä, sillä en muista aikaisemmin maistaneeni sellaisia. Palsternakka-perunagratiini sopi annokseen erinomaisesti ja olisin voinut nuolla sen pikkukipon, jossa se tarjoiltiin. Vilkuilin välillä, olisiko pohjalle jäänyt vielä jotain.



Jälkiruuaksi valitsimme tarkoituksella taas eri vaihtoehdot, jotta pääsisimme molemmat maistamaan kumpaakin. Mies valitsi jäädytetyn sitruunamoussen, paahdettua mantelia ja karamellisoitua ananasta ja minä suklaajäätelöä, persikkababan ja rommikermaa. 




Molemmat jälkiruuat olivat hyviä, mutta nyt miehen valitsema sitruunamousse voitti kilpailun, vaikka annos oli ehkä hieman liian iso (tosin sen asian kanssa pärjää aina). Sitruunamousse oli kevyttä ja täyteläistä, manteli rapsakkaa ja karamellisoitu ananas maistui ihanasti raikkaalle tuoreelle ananakselle. Suklaajäätelö oli hyvää, babassa en maistanut erityisesti persikkaa, kun rommi peitti alleen suurimman osan mauista. Annos oli kyllä kaunis!

6 kommenttia: