tiistai 16. lokakuuta 2012

Oman puun omenapiirakat



Muutama viikko sitten kohtasin yhden merkittävistä aikuistumisriiteistä: lapsuudenkohdista luopuminen. Muutin pois kotoa kymmenen vuotta sitten, mutta se ei tuntunut niin järisyttävälle muutokselle, vaikka paikkakuntakin vaihtui satojen kilometrien päähän. Ehkä mahdollisuus kotiinpaluusta milloin tahansa vaikutti asiaan. Nyt lapsuudenkodissani asuvat uudet ihmiset ja uudet pienet leikkijät ovat vallanneet rakkaan leikkimökkimme. Paluuta ei enä ole. Onneksi tämän kymmenen vuoden ja muutaman maailmalla vietetyn ajanjakson jälkeen on huomannut, että koti on siellä missä rakkaat ihmiset ovat.

Lapsuudenkodin lisäksi jouduin luopumaan kahdesta omenapuusta. Klassiseen tapaan puut olivat pieniä taimia 26 vuotta sitten lapsuudessa ja nykyään valtavia ja hyvää satoa tuottavia. Muuttopäivänä piti vielä kerätä itselle mukaan pussillinen oman puun omenia. Ja tietenkin piti leipoa syksyklassikkoa omenapiirakkaa. Tosin tällä kertaa miniversioina, kun kaikki pieni on aina kivaa.



Pohjaan murustelin 75g huoneenlämpöistä voita ja 2,5dl jauhoja. Lisäsin taikinaan 100g vaniljarahkaa, 1dl sokeria, 1tl leivinjauhetta ja 1tl vaniljasokeria. Painelin taikinan muffinsivuoan kuoppiin (12kpl).

Täytteeseen kuorin ja pilkoin pieniksi paloiksi 5 isoa kotimaista omenaa. Puristin omenanpalojen sekaan puolikkaan sitruunan mehun sekä maustoin n. 1tl kanelia ja muutamalla ruokalusikallisella tomusokeria. Kippasin omenatäytteen taikinakuppeihin.

Lopuksi sekoitin vielä loput 100g vaniljarahkaa, 1,5dl flora vanillaa ja yhden kanamunan ja kaadoin seoksen omenoiden päälle vuokiin.

Paistoin piirakoita 180 asteessa niin pitkään kunnes näyttivät reunoista ruskistuneille. Näistä tuli valtavan hyviä omenapiirakoita!


4 kommenttia:

  1. Onpa hyvännäköiset pikkupiirakat! Tuossa tilanteessa sitä kokee itsensä hetkellisesti jotenkin kodittomaksi...mutta kyllä se siitä, elämä menee eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olivat hyviä, melkoisen makeita kylläkin :) Onneksi elämä tosiaan menee eteenpäin ja lapsuudenkodista on mukavat muistot!

      Poista
  2. No voih surku :( Kyllä se helpottaa mutta olen itse samanlainen tunteilija, menis varmasti palautuessa hetkinen aikaa... Ja raskiiko tuommosta piirakkaa sitten syödä jossa viimeiset omenat ! Tosi kauniita ovat vielä kaiken päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, omenat on jo syöty kaikki, loput meni omena-inkiväärihilloon :) Olis ehkä pitänyt hamstrata niitä enemmänkin! Ja olivat kyllä kauniita, sekä puussa että pöydällä :)

      Poista