maanantai 8. lokakuuta 2012

Kanaisa pannuleipä

En varmaan ole ainoa, joka on joskus tehnyt suurella innolla ja sydämellä jotain ruokaa, joka kaiken ahertamisen jälkeen maistuukin, no, ei miltään tai sitten jopa pahalta. Pettymys on sitä suurempi, mitä työläämpi ruoka on ollut. Lisäksi sitä pitäisi usein syödä vielä toisenkin kerran, kun kahden hengen taloudessa ruokaa jää aina seuraavallekin päivälle.

Koin tällaisen pettymyksen vasta, kun luulin kehittäväni jotain innovatiivista ja todellista herkkua. Metsään meni, eikä siitä siis sen enempää. Perjantai-illan tähderuokailu ei tuntunut yhtään houkuttelevalta, kun tiesi, että ruoka ei ole kovin herkullista, korkeintaan ihan ok. Ruuan heittäminen roskiin ei taas sovi ajatusmaailmalleni ollenkaan.

Onneksi ruokia voi tuunata uudelleen. Otettiin siis tähteeksi jääneet kanat sekä kermaviilikastike ja laitettiin ne pannulle, sekaan muita juttuja jääkaapista. Ja mikä jottei näitä voisi leipoa vaikka leivän sisään? Ja koska jauhot olivat hieman loppu, niin löysähkön taikinan voi tietenkin lykätä aina pannuun, joten sitten siitä tulee kai pannuleipä?


Pilko siis kanaa tms. tähteitä (itse pilkoin lisäksi 50g minisalameja), paista hieman pannulla, lisää joukkoon esim. kermaviili(kastikkeen) jämiä ja kebab-kastiketta muutama ruokalusikallinen. Kun pannulla muhii mukavan maustettu mössö, lisää sekaan vielä n. 70g juustoraastetta. Anna juuston sulaa.

Taikinan tein seuraavalla tavalla: Sekoitin 2,5dl vettä, 1 pussi kuivahiivaa, 1tl suolaa ja 1rkl hunajaa. Seuraavaksi lisäsin 0,5dl oliiviöljyä, yhden kananmunan ja 200g bulgarian jugurttia. Sitten sekoitin mukaan jauhot: n. 5dl vehnäjauhoja ja 2dl grahamjauhoja. Jauhoihin olin sekoittanut 1tl leivinjauhetta.

Taikinasta tulee löllö eikä sitä pysty leipomaan. Kaadoin uunivuoan pohjalle 1-2rkl oliiviöljyä ja leivittelin hieman reilut puolet taikinasta lusikan avulla vuokaan. Sitten levitin täytteen pohjan päälle ja lisäsin toisen puolikkaan taikinasta täytteen päälle. Päällimmäiseksi ripottelin n. 30g juustoraastetta.

Paistoin leipää 200 asteisessa uunissa toiseksi alimmaisella tasolla, kunnes pinta oli kauniin ruskea. Tästä ei tullut pettymys vaan uusi tapa tehdä ruokaa!

2 kommenttia:

  1. wow, sulla riittää ideoita :) tiedän tuon tunteen kun ei onnistukaan.. aika usein tuo fiilis kun teen jotakin makeaa, ja edessä olis joku epämääräinen kasa "kakkua" jota kahden pitäis maistella pidempäänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää idea syntyi koko ajan tehdessä, ja ei jää tosiaan viimeiseksi kerraksi, kun teen tällaista leivän sisään leivottua juttua :) Oli tosi näppärää ottaa myös mukaan evääksi autoreissulle!

      Joo, se on ärsyttävää, jos on tehnyt jotain ruokaa/makeaa herkkua ison kasan ja kahdestaan sitä joutuu syömään päivätolkulla (siis jos se ei ole edes onnistunut!).

      Poista