Pettymyksiä keittiössä

Ei se ole niin justiinsa, on mottoni keittiössä ja usein teen kaiken näppituntumalla. Yleensä siitä seuraa jotain yllättävää tai edes jotain ihan syötävää. Ihan kaikkeen suurpiirteisyys ei kuitenkaan näemmä sovi ja sen sain kokea munkinpaistamisessa...

Kammoksun rasvassa keittämistä, sillä pelkään polttavan itseni tai keittiöni maan tasalle. Munkit ovat kuitenkin niin hyviä tuoreena, että pitäähän niitä kerran vuoteen uskaltautua kokeilemaan. Mielessä oli vielä viime vapun munkit, jotka olivat ensimmäiset kokeiluni ja onnistuivat (näppituntumalla) varsinkin hyvin. Toisaalta muistelin myös katkeraa lihapiirakoiden paistamista, jolloin paistaminen oli ongelmistani pienin. Olin kasannut valmiit leivotut piirakat lautaselle päällekkäin odottamaan paistovuoroaan. Tsiisus, että ihminen voi olla tyhmä. Paistovaiheessa minulla oli vain yksi iso taikina-jauhelihamöykky, josta yritin irroitella lihapiirakan muotoisia paloja - turhaan. Paistaminen siis onnistui, mutta lihapiirakoista vain yksi.

Aloin kuitenkin toivekkain mielin taikinan tekoon ja kehittelin mielessäni vaniljaisen ja limettisen taikinan, johon ei tulisi yhtään perinteistä kardemummaa. Taikinasta tulikin vallan hyvä, ainakin noin käsituntumalla. Kuumensin öljyä ja koska minulla ei ole mittaria, eikä ole ollut aikaisemminkaan, testasin öljyn kuumuutta palalla taikinaa. Hyvin kypsyy, mutta ei pala. Munkit sekaan vaan!

Ja niistä tulikin kauniita! Ainakin niihin viime vuoden munkkeihin verrattuna. Ja urakka sujui muutenkin jouhevasti eikä aikaakaan, kun pääsin pois rasvapadan äärestä istahtamaan kahvikupposen kera ja maistamaan vapun tuoksuisia herkkupaloja. Yllättävän pehmeä sisus, ajattelin ensimmäisellä puraisulla. Ja kenties hieman purkkamainen... Mitä helv... Sehän oli raaka! Eikun seuraava munkki käsittelyyn, vain todetakseni, että raakahan sekin. Aloin hysteerisenä availemaan munkkeja, kaikki raakoja!

Olin harmituksestani suunniltaan, kun mies tuli kotiin. Onneksi hän tajusi melkein heti ovelta kääntyä takaisin ja kipaista kaupasta sulkaalevyn ;) Nyt kerään rohkeutta, josko koettelisin mielenterveyttäni toistamiseen vappuaattona. Niin ja kävin ostamassa sen mittarin...

Niin viattoman näköisinä!
Ja ok, ei nää nyt niin kauniita ollukaan...