Vuoden parhaat maut

Muotibloggarit kokoavat aina tähän aikaan vuodesta "vuoden parhaat asut" -tyyppisen jutun, joten miksipä en itsekin muistelisi maistuvimpia ruokia ja ruokaelämyksiä. Tosin nyt ei voida välttämättä puhua vuoden parhaista, jos blogi on ollut olemassa vasta muutaman kuukauden... Mutta ymmärtänette pointin :)

Paras itse tekemä ruoka: Halloum-hampurilaiset

Perustelut: Hifistelyä, mutta kaiken vaivan arvoista.

Paras ruokamatka: Sisilia

Perustelut: Kilpailu oli erittäin kova New Yorkin kanssa, mutta Italian omaleimaisuus voitti. Ruokamatkoista lisää juttua pian!

Paras pizza: Italian Sausage

Perustelut: Oli vaikea valita vanhan suosikin ja kotikeittiön uuden tulokkaan, pannupizzan (kuvassa) väliltä. Miehen mielestä kyseinen jauhelihapizza on vaatimattomasti maailman parasta, joten se ratkaisi kilpailun :)

Paras meksikolainen: Nachot ja guacamole

Perustelut: Helppo ja hauska! Meksikolaisista ruuista seuraavaksi pitää kokeilla mole-kastiketta.

Paras ravintolaruoka Suomessa: Olimpos

Perustelut: Vaikeuksien kautta voittoon ja pehmeän täyteläisten kermaperunoiden ääreen.

Mitä haluan tehdä heti ensi vuonna: Sushi

Perustelut: En ole aikoihin tehnyt sushia ja muutenkin pysytellyt hyvin pelkistetyissä versioissa. Ehkä osaisin tehdä jotain muutakin? 

Sweet Chili kana

Joulun possuähkyn jälkeen on ihan pakko saada kanaa. Eikä epäsuomalaiset mausteetkaan tee pahaa, kun on vetänyt useamman päivän putkeen lanttulaatikkoa (ei sinällään, että siinä mitään vikaa olisi, sitä vaan tulee syötyä liikaa).

Aloita valmistamalla marinadi: yhden sitruunan mehu, 2-3rkl soijakastiketta, 1dl makeaa chilikastiketta (thai), muutamia valkosipulinkynsiä isoina paloina. Sekoita kaikki rasiassa ja lisää kanafileet sekaan. Anna maustua jääkaapissa mielellään tunteja.

Ennen uunivuokaan laittamista ripottelin fileiden päälle mango&currya ja hieman suolaa ja kääntelin vielä marinadissa. Noukin marinadista uunivuokaan mukaan valkosipulit.

Valmista kastike: 1 sitruunan mehu, 3 rkl hunajaa, 1dl makeaa chilikastiketta ja 2dl ruokakermaa. Sekoita ja kaada kanojen päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 50min (loppuajasta kannattaa laittaa folio päälle).

Fajitas

Teimme kavereiden kanssa joskus fajitaksia uutena vuotena ja muina bilejuhlapäivinä, myöhemmin olen laajentanut myös viikonloppuihin ja nykyään piristän niillä jopa ihan arkista tiistai-iltaa. Mikä siinä onkaan, että kaikki ruoka, mikä syödään sormin ja mikä tippuu rinnuksille, maistuu kaikkein parhaimmalle?

Teen yleensä fajitas-täytteen jauhelihasta, jonka sekaan laitan salsaa ja muita asiaan kuuluvia mausteita, kuten chiliä, cayennepippuria, mustapippuria, valkosipulijauhetta, paprikajauhetta, suolaa, bbq-kastiketta, ketsuppia sekä saostan jauhoilla, että kokonaisuudesta tulee pysyvää mössöä.

Lisäksi väliin voi laittaa esimerkiksi salaattia, tuoretta sipulia, pebreä, juustoraastetta, dippiä, lisää salsaa...

Juhliin valmistautumista

Juhlien järjestäminen on usein jossain määrin stressaavaa puuhaa, vaikkakaan koskaan ei ole ollut sellaista tunnetta, että juhlat olisivat jääneet fiilismittarissa miinuksen puolelle stressin takia. Itse en huolehdi hirveästi juhlien tai tarjottavien onnistumisesta, mutta aina viimeisten tuntien aikana, kun kaikki on vielä kesken ja varsinkin keittiö siivoamatta, tulee sellainen olo, että olisi kaikkein kivoin painua viltin alle päiväunille, mutta kun ei ole aikaa.

Koskaan en ole vielä jäänyt aikataulusta ja lähes kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Tykkäänkin suunnitella kaiken etukäteen, laatia ostoslistan ja miettiä mistä astioista ruoka tarjoillaan. Astiat ovatkin yleensä se ongelmallisin osa, kun erilaiset ruuat olisivat parhaimmillaan erilaisissa astioissa, mutta astiakaapin tilavuus on sen verran rajoitettu, että kannattaa panostaa vain perusastioihin.

Hieman lisää haastetta tulee siitä, jos juhlaväkeä on enemmän kuin muutama. Ei kai kenelläkään ole tarpeeksi samanlaisia lautasia kokonaiselle juhlakansalle, mutta silti en mielelläni käyttäisi kertakäyttöastioita. Puhumattakaan kertakäyttöaterimista ja mukeista! Skumppaa muovimukista? Nouuuu!

Onneksi juhliin voi hankkia jotain kertakäyttöastioiden ja kunnon astiastojen väliltä: Ikean halpiskamaa ja nykyään joka paikassa tarjouksessa olevia Kartio-laseja!

Lähdimme siis tekemään reissun Ruotsin puolelle halpatavaran ylimpään valtakuntaan Ikeaan. Lista oli pitkä, mutta loppusumma lyhyt. Entisestään se lyheni, kun läheskään kaikkea tavaraa ei ollut jäljellä. Taaskaan.

Joidenkin mielestä shoppailussa on ärsyttävintä ruuhkat ja jonottaminen. Minun mielestä pahinta on se, että jos haluaa ostaa, ja haluaa ostaa jonkun tietyn tuotteen, niin sitten sitä ei saakaan, koska niitä ei ole juuri nyt yhtään jäljellä. Aargh!

Tällaisissa tilanteissa kiukku voi iskeä hyvinkin pienestä ja joidenkin mielestä vähäpätöisestä asiasta, kuten tiettyjen lautasliinojen puuttumisesta. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että koko kattaus menee uusiksi, mikäli lautasliinojen malli ja väri on väärä :)

Yhden kulhon kanssa meinasi myös käydä näin (toisesta kulhosta sain hyllyn perältä viimeisen kappaleen). Huomasin kuitenkin, että ylempänä hyllyllä oli somisteeksi tarkoitettu yksilö, joten ketteränä hobittina kiipesin sen perään ja sain kuin sainkin itselleni boolimaljan. Ah sitä voittaja-fiilistä ;)

Feliz Navidad

Käsi ylös kuka alkaa laulamaan kaupassa ääneen, kun radiosta kuuluu Feliz Navidad? Hep! Anteeksi, Oulu!

Siirrymme joulunviettoon äidin herkullisen pöydän ääreen Savon seutuville, joten toivotan kaikille tässä vaiheessa hyvää ja rauhallista joulua!

Ps. Nykyiseen jouluperinteeseemme kuuluu avantouinti, joten toivotaan, että pakkasta ei ole samat 32 astetta kuin viime vuonna! Lunta sais kyllä olla, kiitos!

Jamon Serrano leipäset

Innostun aina kovasti asioista, jotka ovat helppoja. Hannelen ylihelppo porotahna jäi siis mieleen kummittelemaan, eikä vähiten siksi, että se oli jopa ylihelppo.

Tietenkin jotkut asiat ovat toisille vaikeampia ja niinpä ylihelpostakin tuli jopa mahdoton, kun metsästysreissuni kauppaan ei tuottanut tuloksena poroa, kylmäsavusta tai rouheesta puhumattakaan.

Eipä siinä sitten voinut muuta, kuin korvata poro Espanjan vastineella, jamon serranolla, eli ilmakuivatulla kinkulla :) Maistuu ihan varmasti samalle kuin kylmäsavuporo :D

Eli tahnaan tuli: jamon serranoa ehkä noin 7 siivua, melkein kokonainen purkki smetanaa, yksi erittäin erittäin pieni sipuli, dijon-sinappia ja se rouhaisu tai pari pippurimyllystä.

Pohjalle laitoin saaristolaisleipää, josta väkersin muotilla ympyröitä ja syötin koiralle reunat. Testimielessä syötin sille myös dijonia, sillä aloin epäillä, että se syö ihan mitä tahansa sille annan. No sinällään olin oikeassa, sillä dijon meni alas huulia nuoleskellen... Ihme tapaus!

Suklaamousse

Mitä pitää tehdä, että saa miehen sanomaan aijaijai? Suklaamoussea! Ja on muutes maailman helpoin jälkiruoka :)

Tässä versiossa ei ole kertakaikkiaan mitään ylimääräistä. On vain suklaata ja moussea! Eli käytännössä kermavaahtoa ja sulatettua suklaata, jonka sekaan on laitettu kanamunan keltuainen. Yhdistä suklaa ja vaahto.

Joskus moussesta tulee samettista, joskus rakeista. Tällä kertaa rakeista ja se on miehen lempparia, joten kai se sitten onnistui täydellisesti ;) Ilmeisesti vaihtelu syntyy siitä, onko kerma ja suklaa kuinka lähellä toisiaan lämpötilan suhteen. Eli kuuma suklaa + kylmä kerma = rakeita, vähän kuin tinaa valaisi!

Omena-kaneli -leivokset

Joulutorttulevyjä tulee ostettua pakastimeen jo marraskuussa ja sinne ne meinaa sitten unohtuakin. Jossain vaiheessa (yleensä jo ennen joulua) joulutortut alkavat tökkiä, kun niitä on tarjolla ihan joka paikassa. Onneksi kyseisistä valmistaikinoista voi tehdä muutakin.

Nämä leivokset on jälleen kerran hyvin helppo tehdä (lähinnä siis koota). Leikkaa valmis torttutaikinalevy kolmeen osaan ja paina jokaisen osan keskelle pyöreä kuoppa. Täytä kuoppa paistonkestävällä omena-kaneli -marmeladilla. Paista uunissa. Koristele sokerivesikuorrutuksella. Toimii yllätysvieraiden kohdalla!

Kana-feta calzonet

Calzonet on selkeää perjantai-illan naposteltavaa: pysyvät hyvin kasassa ja kädessä myös sohvalla telkkaria katsellessa. Tein ensimmäisen kerran calzoneita retkievääksi festareille ja toimivat hyvin sielläkin. Luulisin, että ne ovat myös suht hyvin säilyvää retkievästä. Mutta siis vain luulisin, en oikeasti tiedä näistä asioista mitään enkä ota tästä mitään vastuuta. Pitäisi kysyä äidiltä.

Calzonen taikina on normaali pizzapohja: 3dl vettä, pussi kuivahiivaa, suolaa, hunajaa, oliiviöljyä, jauhoja.

Tomaattikastikkeeseen tuli tällä kertaa: tomaattipyrettä, ketsuppia, kebab-kastiketta, suolaa, sokeria, valkosipulijauhetta, mustapippuria, basilikaa ja oreganoa.

Täytteeseen tuli kanan rintafile, jonka paistoin pannulla ja maustoin erinäisillä mausteilla, lisäsin pannulle myös fetajuuston ja annoin kanan muhia siinä. Sen jälkeen pilkoin kanan pieniksi paloiksi. Sekoitin joukkoon pieneksi pilkotun puolikkaan paprikan ja tölkillisen ananasmurskaa.

Sitten vaan leipomaan, eli pieni mytty taikinaa, kaulitaan soikioksi ja laitetaan toiselle puoliskolle ensin kastiketta, sitten juustoraastetta ja lopuksi täytettä niin paljon, että kansi mahtuu juuri ja juuri kiinni. Älä hermostu, vaikka täytettä hieman pursuaisikin välistä, ei sitä kukaan nälkäisenä huomaa. Paistetaan 250 asteessa!

Lohkoperunat ja rosmariinikastike

Taas piffiä. Tykkäämme näemmä tällä hetkellä lihasta, tai sitten olemme vaan niin kyllästyneitä muihin ruokiin. Joka tapauksessa itsenäisyyspäivänä herkuteltiin lohkoperunoilla ja rosmariinikastikkeella.

Kastike on hyvin pitkälti sama kuin tämä punaviinikastike, mutta sipulin tilalle laitoin rosmariinia. Olisi voinut ehkä laittaa enemmänkin (ja tuoretta, jos olisi ollut!), mutta hyvä peruskastike maistuu aina ihan hyvälle.

Lohkoperunoihin käytän useasti kaupan valmiskuorrotteita. Tällä kertaa tein kuitenkin mausteseoksen itse. Laitoin seokseen korppujauhoja, ranskanperunamaustetta ja valkosipulijauhetta. Ei kovin mielikuvituksellista, mutta lohkoperunat menevät aina kaupaksi paremmin kuin hyvin.

Karamellisoidut päärynät

Jälkiruokien on hyvä olla helppoja, jotta jaksaisi panostaa itse pääruoan tekemiseen. Karamellisoidut hedelmät eivät ole ainakaan monivaiheisia valmistaa ja eniten aikaa menee kuorimiseen ja sokerin lämpiämiseen.

Kuori ja leikkaa päärynät haluamasi mallisiksi. Kuumenna pannulla kasa sokeria ja odota kunnes sokeri karamellisoituu. Lisää hieman voita ja lykkää päärynät pannulle. Anna kypsyä ja kääntele välillä.

Tarjoile jäätelön kanssa. Itse valitsin jäätelöiksi Lidlin bourbon-vanillaa ja suklaata.

Päärynästä ja jäätelöstä sai pienellä vaivalla ihan kivan, näyttävän jälkiruoka-annoksen. Oma kärsivällisyyteni ei riittäisikään esimerkiksi tällaisten miniatyyrijälkiruokien valmistamiseen, kuten Royal Caribbeanin kokilla:

Joulutorttujen kokoaminen

Ei voi millään puhua joulutorttujen leipomisesta, jos taikina tulee valmiina paketista. Siksipä kyseisitä torttuja voi vaan koota mieleisensä näköiseksi. Olen huomannut, että itsetehty torttutaikina on aliarvostettua, joten jätän asian tänävuonna(kin) sikseen ja kokoan muutamat tarvittavat tortut valmistaikinasta. Siltikin toivon, että äiti tekee niitä ihania oikeasti omatekoisia torttuja täksikin jouluksi.

Possupiirakat aikuisille

Otsikko kuulostaa epäilyttävälle. Mieleen tulee keski-ikäiset hymistelyt possujuhlista, joita kuulemma kanarialla on vietetty vanhoina hyvinä aikoina, kun Las Palmas oli vielä sotkuinen ja viihteinen. Nykyään Las Palmas on jotain ihan muuta ja lähtisin sinne itse ihan milloin tahansa syömään, shoppailemaan ja nauttimaan espanjalaisen kaupungin tunnelmasta.

Aikuisten possupiirailla viittaan nyt siihen, että yleensähän kyseisitä piirakoita tarjoillaan lasten synttäreillä ja siksi niihin on väkerretty possun naamat päälle. Aikuisia tuskin tarvitsee houkutella syömään muutakin kuin karkkia (kaikella kunnioituksella karkkia kohtaan), joten possupiirakat voi tehdä ilman varsinaista possua. Ohje Hellapoliisilta.

Kelluva ravintola ja muuta turkkilaista

Kesällä suomalaiset matkustavat sankoin joukoin Välimerelle, eikä se ole mikään ihme, sillä alue on mitä ihanteellisin erityisesti kyseiseen vuodenaikaan. Itse tykkään matkustaa Välimerelle touko-kesäkuussa, kun luonto on vielä vehreä, ilma ei ole kuuma ja muita turisteja on huomattavasti vähemmän kuin ruuhkakuukausina.

Turkkiin matkustin kylläkin heinäkuussa, mikä on tällaiselle kalpealle pisamanaamalle huonompi juttu, sillä palaminen on takuuvarmaa. Ja jos käy niin kuin itselle, että palaa pahasti jo heti ekana päivänä, menee seuraavat lomapäivät kyseisestä tapaturmasta toipumiseen. Liikkeelle voi lähteä vasta, kun aurinko on painunut meren taakse ja herkullinen ruoka alkaa tuoksua nenään.

Turkissa alkupaloiksi tarjottiin usein hillittömän kokoista leipää jugurttikastikkeella ja jollain punaisella tahnalla (millä?). Kuvaa ei nyt valitettavasti ole, koska leipä katosi alta aikayksikön, joka ikinen kerta. Retkeillessä söimme usein erittäin maistuvaa kalaa tuoreella salaatilla ja riisillä. Ja tietenkin kebabia söimme useastikin, vaikkei sitä kotimaan kokemuksilla olisi kebabiksi tunnistanut, sillä ulkonäkökin oli erilaista ja maku, no, kieltämättä parempi :) Kebabistakaan ei ole yhtään kuvaa, sillä sekin häivisi nanosekunnissa.

Ihaninta lämpimissä maissa on usein hedelmä- ja vihannestorit. Ostimme Turkissa torilta persikoita, jotka olivat jättikokoisia ja niin makeita, etten ole onnistunut enää koskaan sen jälkeen syömään vastaavanlaisia. Emme edes malttaneet istuutua syömään niitä, vaan hotkimme ne seisaaltaan huoneistohotellimme keittiössä (Turkissa on muuten melkoisen kokoisia huoneistoja ihan edullisimmatkin majoitukset). 

Yhdellä retkellä ruokailimme viihtyisän vilvoittavissa maisemissa mukavasti joen päällä kelluen. Ei mikään huono idea, vaikka täysin turisteille tarkoitettuja viritelmiä olivatkin. Kyllä ruoka maistuu erityisen hyvälle virran keinuttaessa kevyesti ruokapöytää. Ja tyynyillä istuminen on aina plussaa.

Metsämarjasmoothie

Kun kerran smoothien makuun on päässyt, niin pitäähän sitä kokeilla erilaisia versioita. Tässä kauniinvärisessa yksilössä on itsekerättyjä mustikoita (pakastimesta tietenkin tähän aikaan vuodesta), pakastevadelmia jonkun Rainbown keräämänä, metsämarjajugurttia ja maitoa.

Nauti kauniista lasista, erityisesti jos on maanantai!

Hemmotteluaamupala

Hemmottelu on päivän sana näin vuoden pimeimpinä aikoina. En halua käyttää sanaa lohtu, sillä se kuulostaisi jo liian vakavalle kaamosmasennukselle. Pientä hemmottelua kuitenkin tarvitaan, että jaksaa odottaa kevättä ja varsinkin sitä kaiken palkitsevaa kesää.

Aamupala on ollut tapetilla aikaisemminkin ja samalla linjalla jatketaan. Sunnuntaisin aamupalalla on aikaa vaikka ihan nautiskellakin syömisistään, eikä vain täyttää mahaa. Mansikka-smoothie valmistuu minuutissa ja muutoin aamupala koostuu ihan valmiista eväistä.

Smoothieen laitoin rasiallisen pakastemansikoita, banaanin, appelsiinimehua ja vissyä. Sekoita sauvasekoittimella niin pitkään, kunnes kaikki muut ovat heränneet.

Lisäksi tarjolla oli kroisantteja, chorizoa ja mansikkahilloa. Sekä tavallista kahvia, vaikka tähän olisi kyllä kuulunut ehdottomasti tummapaahtoinen kahvi + lämmitetty maito eli café con leche!

Taloudessamme keittiö on jaettu taitotasojen mukaan: mies valmistaa kahvin, kaurapuuron ja purkkihernekeiton ja minä teen ihan kaiken muun.


Näille kaikille on ihan pätevät syyt ja kahvin suhteen se on yksinkertaisesti niin, että olen siihen usein liian hajamielinen, kuten viimeksi, tai tällä kertaa, kun unohdin kokonaan laittaa veden lisäksi masiinaan myös kahvijauhot...

Ezme ja pitaleivät

Inspiroiduin kokeilemaan ezmeä viimeisimmän ravintolareissumme johdosta. Ezmen seuraksi tein pitaleipiä.

Ezmeen eli turkkilaiseen tomaattisalaattiin tulee tomaattimurskaa, tomaattia, paprikaa, chiliä ja sipulia. Kaikki ainekset pilkotaan ja sekoitetaan, ei sen kummempaa. Maustoin itse vielä suolalla, sokerilla, valkosipulijauheella, valkoviinietikalla ja oliiviöljyllä.

Pitaleivät leivotaan samaan tyyliin kuin pizzapohjat. Sekoitin lämpimään veteen kuivahiivaa, suolaa, sokeria ja oliiviöljyä. Lopuksi lisäsin olennaisen eli jauhot. Taikina kohotetaan ja siitä leivotaan pyöreitä ja littanoita leipiä, jotka paistetaan 250 asteisessa uunissa muutaman minuutin ajan. Leivät kohoavat uunissa pulleiksi, joten ne saa myös leikattua ja täytettyä helposti.

Tarjoa esimerkiksi näin: ruskista naudan filesuikaleita (tai fileestä itse leikattuja suikaleita, mikä on aina parempi) ja laita väliin myös kebab-kastiketta ja / tai muita kastikkeita.

Perjantain vinkki

Vinkiksi kaikille niille, jotka toivovat huomenna tekevänsä punaviinin jämistä kastiketta: piirrä pullon kylkeen kaksi viivaa ja kirjoita ylimmäiseen jarruta ja alempaan lopeta. Väliin jäävä vyöhyke antaa pehmeän laskun viinin "loppumiseen" ;)

Pollo Limonello

Talven keskelle tarvitaan ehdottomasti pala piristävää keltaista. Onko mitään keltaisempaa ruokaa, kuin pollo limonello? Oman pastani tein jotakuinkin Pastanjauhajien ohjeella.

Paistoin kanapaloja voissa ja lisäsin hieman punasipulia ja cayennepippuria. Sen jälkeen lisäsin vielä valkosipuli- ja inkiväärijauhetta, kanafondia ja ruokakermaa. Annoin kiehua jonkin aikaa ja lisäsin vielä kurkumaa, hunajaa, sitruunamehua ja suolaa. Lopuksi laitoin joukkoon vielä bulgarian jugurttia.

Oman kodin juhlintaa

Muutimme vastikään ensimmäiseen omaan kotiimme ja tietenkin sitä on pitänyt juhlia erinäisten tuparien merkeissä jo muutamaan otteeseen. Tällä kertaa vierailuvuorossa olivat molempien vanhemmat ja halusin tehdä jotain pientä syötävää, mutta en kuitenkaan mitään stressaavaa lämmintä ruokaa. Menusta muotoutui aika perinteinen, mutta niin oli tarkoituskin, sillä halusin tarjota "ihan tavallista, mutta hyvää" -ruokaa.

Vaikka pöytämme onkin jatkettavaa mallia, ei keittiömme ole suuren suuri ja näin ollen pöytään ei jäänyt tilaa ruuille, joten lastasin tarjottavat buffetiksi työtasoille. Halusin kuitenkin kattaa pöydän, vaikka itse ruoka haettiinkin muualta. Aika kliiniseltä ja tylsältä näyttää, mutta pääsivätpähän vieraat (ja ruoka!) paremmin esille ;)

Valitettavasti buffetista ei ole kuvaa, sillä ruoka alkoi hävitä heti, kun annoin luvan ja muistin koko asian vasta sitten, kun oli jo liian myöhäistä. Tässä kuitenkin joitakin vastaavia kuvia ja lista tarjottavista:

- Juustosarvet
- Voileipäkakku
- Kanapastasalaatti
- Vihersalaatti
- Lohihyytelö (by äiti)
- Kylmäsavulohi (by isä)

- Magnolian ihanat kuppikakut
- Tiikerikakku (by äiti)

Lohipasteijat, raakapakastaminen ja haaveilua

Olen jo aikaisemminkin kertonut, että jääkaapin jämien hyödyntäminen on osa ruokafilosofiaani. Ehkä se johtuu siitä, että vaikka meillä on ruokaa yllin kyllin, ei sitä mielestäni saa missään nimessä käyttää niin kuin sitä olisi niin paljon. Vaikkei meidän ruuan käyttämisen vähentäminen suoraan tuo ruokaa sitä tarvitseville, on mielestäni kuitenkin eettisesti oikein vähintäänkin pohtia omia ruokatapoja. Toisaalta olen myös ajoittain tarkan euron vahti ja uskon säästäväni rahaa tekemällä ruokaa fiksusti. Sitten "ne" rahat voi käyttää vaikka reissaamiseen ;)

Tällä kertaa jääkapissa kummitteli kylmäsavulohta, maitorahkaa ja kananmuna. Olen joskus aikaisemmin ollut oikea pasteijafani, mutta en ole juuri koskaan tehnyt niitä itse. Koska tekohetkellä oli maanantai, enkä halunnut juhlistaa kyseistä päivää millään tavalla (eikä jääkaapissa ollut kuin se yksi kananmuna eli voitelu olisi jäänyt sikseen ja pasteijat olisi jääneet kalpeiksi, mur), päätin tehdä pasteijoista raakapakasteita ja paistaa niitä sitten sopivalla hetkellä (niin martta en kuitenkaan ole, että tekisin mitään vierasvaraksi vaan syön yleensä kaiken itse omaksi ilokseni ;)

Taikinaan laitoin noin 200g maitorahkaa (50g meni koiralle), noin 120g voita, jauhoja niin paljon, että möykky näytti taikinalle, suolaa ja ripaus sokeria.

Täytteeksi tuli kylmäsavulohta, puuroriisiä, kananmunaa, sitruunamehua, suolaa, pippuria ja tilliä.

Raakapakastamisessa pasteijat leivotaan ihan normaalisti ja pistetään ihan uunin pellille asti. Pelti pistetään uunin sijasta pakastimeen ja odotetaan, että pasteijat ovat niin jäässä, että ne pärjäävät kaikki yhteisessä muovipussissa / rasiassa.

Kas noin, jääkaappi pelastettu ylikansoittumiselta ja hetken aikaa hyvä mieli. Säästinköhän tässä jo sen verran, että voisin mennä varaamaan liput, sanotaan vaikka Balille? :)

Uunilammasta Olimpoksessa

En tiedä minkälainen amatööri pitää olla, että lähtee pikkujouluaikaan lauantai-itana syömään ulos, ilman pöytävarausta. Ilta alkoi liian hyvin ollakseen totta: saimme auton parkeerattua keskustassa ihan ravintolan eteen. Itse ravintolaan emme tietenkään mahtuneet ja tunnin jono kuulosti siinä vaiheessa liian pitkälle.

Seuraavassa ravintolassa saimme kuulla sen lisäksi, ettemme mahtuisi kyseiseen paikkaan enää tälle illalle syömään, että myös neljä muuta lähintä ravintolaa oli tupaten täynnä. Kävimme vielä epätoivoisesti yrittämässä yhdessä ja sen jälkeen melkein pääsi itku, sillä en halunnut tuhlata mekkoa, korkkareita ja kirkkaanpunaista huulipunaa hesen aterian äärellä teinien seurassa.

Pistimme vielä toivomme välimerenravintola Olimpokseen, vaikka ihmisiä tuntui pursuilevan ravintolan ovesta. Olin varmasti niin nälkäisen ja itkupotkuraivareiden partaalla olevan näköinen kun menin inisemään lähimmältä tarjoilijalta pöytää kahdelle, että saimme kuin saimmekin pöydän! Hiphei, vaikka ravintolassa aikamoinen pikkujoulumeininki olikin (siis se aika vuodesta, kun suomalaiset lakkaa olemasta suomalaisia ja ovat äänekkäitä ja riehakkaita).


Odotimme ruokalistoja reilun puoli tuntia ja ruokaa ainakin tunnin. Viereisessä pöydässä istuneen pariskunnan miespuolinen osakas alkoi selvästi hiiltymään tilanteeseen ja puhumaan kovemmalla äänellä, kuin olisin toivonut (eli on sittenkin ihan hyvä istua vain tuppisuuna koko ateria, hiiteen eurooppalaisuus!).

Odottaminen kuitenkin palkittiin mitä parhaimmalla annoksella. Tilasin itse antalialaista uunilammasta kermaperunoilla ja annoksessa oli myös salaattia ja tsatsikia. En ole koskaan syönyt ravintolassa niin paljon, kuin sillä kertaa! Oikeastaan olen syönyt saman verran vain jouluisin, mikä on syömisen äärimmäinen suoritus. Miehen kreikkalainen porsaanpihvi oli myös erittäin hyvää ja olimme molemmat erittäin tyytyväisiä siihen, että meidät käännytettiin pois muista ravintoloista.

Antalialainen uunilammas

Kreikkalainen porsaanpihvi

Emme kumpikaan osallistu tänä vuonna yhtiinkään pikkujouluihin (ei sillä, että muulloinkaan olisimme kovin innokkaita juhlimaan "kerran vuodessa kun pääsee ulos niin pitää vetää glögiä vähintään boolimaljallisen verran ja pukeutua mahdollisimman pieniin polyester-vaatteisiin" -tapahtumaa). Siksi olikin ihan hauskaa, että ruokailun yhteydessä saimme pienen palan ala-asteikäisten tiernapoikien esitystä, mikä toi kyllä itselle joulumielen ensimmäistä kertaa tälle vuodelle.