Jumalainen suklaakakku

Suklaakakkuja on moneen makuun ja oma makuni suosii hieman mutaisempia kakkuja. Tosin tämä ei ole mikään mutakakku, mutta jauhoja käytetään melko vähän ja kakku jää kivan kosteaksi. Resepti on sovellettu jostakin toisesta, olisiko ollut Kotikokki-sivustolta.

Vatkaa 5kpl kananmunan keltuaisia ja noin 1dl sokeria. Vatkaa toisessa kulhossa 5kpl valkuaisia ja 0,5dl sokeria. Lisää keltuaisvaahtoon 250g sulatettua tummaa suklaata ja 120g sulatettua ja jäähdytettyä voita (nämä kannattaa yhdistää ensin keskenään). Lisää seokseen vielä noin 1dl jauhoja siivilän läpi. Sekoita valkuaisvaahto varovasti mukaan seokseen. Paista kakkua uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Kuorrotukseen tulee 150g tummaa suklaata, 1dl kermaa ja 1rkl voita. Kuumenna kaikki kattilassa tasaiseksi massaksi. Kaada kakun päälle. Koristele vielä myöhemmin sulatetulla valkosuklaalla.

Kakku on hyvää jo sellaisenaan, mutta ripauksen luksusta tuo vadelmakastike ja vaniljainen kermavaahto.

Marokkolainen couscous

Seikkailimme kaverini kanssa Marokossa ja sekavan tulopäivän päätteeksi eksyimme syömään paikalliseen ravintolaan. Eksyimme on sinällään väärä sana, sillä meillä oli nimenomaan paikallinen opas, joka vei meidät kyseiseen paikkaan.

Olimme turistikauden ulkopuolella Tangerissa ja saimme riesaksemme tai iloksemme jo satamasta mukaamme paikallisen oppaan, joka omien sanojensa mukaan oli kaupungin virallinen turistiopas, oli hänellä joku korttikin mukana. Päädyimme kiertelemään hänen kanssaan vanhaankaupunkiin ja kierroksen lopuksi hän vei meidät paikalliseen ravintolaan.

Olimme ravintolan ainota asiakkaat. Toki eipä kaupungissa ollut muita turistejakaan ja ajankohta saattoi olla paikallisiin tapoihin nähden liian aikainen. Olimme nääntyneitä päivästä, joka oli alkanut kovin aikaisin kotona Málagassa, joten päätimme jäädä paikkaan. Saimme vastineeksi usean ruokalajin illallisen, joka oli kyllä mieleenpainuvan herkullinen! Söimme mm. kyyhkyspiirasta eli pastillaa sekä parasta couscousia, mitä olen koskaan syönyt.

En ole koskaan onnistunut valimistamaan lähellekään niin hyvää couscousia, mutta tässä on uusi yritys!

Ensin marinoin kanan filesuikaleita omasta mielestäni marokkolaisittain: puristin mandariinin, lisäsin hieman 3 hedelmän mehua ja ripauksen ruskeaa sokeria. Lurautin joukkoon myös viikunabalsamisiirappia ja hieman suolaa. Mausteista laitoin cayennepippuria ja kurkumaa.

Kaadoin uunivuoan pohjalle vettä ja lihafondia, sekä maustoin hieman valkosipulijauheella ja niin hienonhienolla määrällä kanelia, ettei mies huomaa ;). Ripottelin vielä sekaan pieniä voinokareita. Päälle kaadoin couscousia, minkä päälle taas lisäsin porkkanoita ja sipulia. Lopuksi kanat päälimmäiseksi ja uuniin folion alle.

Uunista tuleva tuoksu on ihanan kanelinen, eikä itse ruokakaan ole hassumpaa :). Jälkiruuaksi käy mainiosti kasa (paketillinen) jaffakeksejä!

Brownies ja frapuccino

En voi sille mitään, mutta pistäydyn aina eräässä vihreälogoisessa monikansallisessa coffee companyssa kun siihen törmään maailmalla. Tarkistan heti ensimmäiseksi, löytyykö tiskistä parhaimpia brownieta, mitä olen koskaan maistanut. Yleensä ei löydy. Olen törmännyt kyseisiin leipomuksiin vain Kreikassa! Outoa, mutta kreikkalaisten kahviloissa brownien seassa on suklaapaloja, pähkinöitä ja paksua toffeekastiketta. Hirvittävän hyvää, vaikka kokonaista palaa on hankala jaksaa syödä kerralla!

Ei nämä amerikkalaisten brownietkaan pahoja olleet, sillä kuivuudesta ei ollut tietoakaan vaan olivat ihanan mutaisia. Mutta mitä tulee ruokaan, niin enemmän on yleensä enemmän ;) Eli kyytipojaksi on hyvä tilata vielä caramel frapuccino kermavaahdolla!

Thaimaassa asuessani piipahdin kahviloissa useasti, sillä hintataso oli sellainen, ettei pennejä tarvinnut laskea. Yleensä otin mukaan iltapalaksi juustokakkua (muistaakseni mustikka). Kerran sain juoman kylkiäiseksi pienen shotin, ilmeisesti samaa juomaa?? No maistui joka tapauksessa, kuten kuvasta voi päätellä...

Kanasalaatti a la Heidi

Tätä salaattia on tarjottu kavereille järjestetyissä juhlissani lähes aina. Opiskeluaikana juhlat tosin olivat hieman liian hieno ilmaisu, olisiko "etkot joilla on jokin tarkoitus, kuten synttärit" parempi?

Muistan kerran tällaisten juhlien jälkeen olleeni salaa hyvin tyytyväinen, että ruokaa jäi syömättä, sillä onhan juhlissa yleensä parasta nimenomaan verkkarit jalassa vietetyt rääppiäiset (muistelen vieläkin lämmöllä joitakin tiettyjä rääppiäisiä, kuten omien lakkiaisteni ja äitini 50-vuotis -juhlien, tai tarkemmin ottaen kaikkia, mihin äiti on tehnyt ruokaa).

Mutta kiitoksia kavereiden, haave sunnuntaisesta sohvannurkasta iso lautasellinen herkkuja sylissäni jäi vain haaveeksi, sillä kaverit tulivatkin yöllä vielä luokseni jatkoille - syömään sitä hyvää salaattia ja samalla muutakin. Yritin estellä, ehdottelin alakerran pizzeriaa (känkkylää näin oululaisittain), mutta ei. Avaimet suorastaan riistettiin käsistäni ja jos silloisen asuntoni ovesta pääsi sisään, ei jääkaappi ollut enää kovin kaukana... Taistelin kyllä kovasti vastaan vielä yhden neliömetrin kokoisessa keittokomerossanikin!

Itse salaatissa ei ole mitään sen kummempaa ja sen ainekset on jossain määrin muuttuneet vuosien aikana. Mutta yksi on ja pysyy ja se on hyvän salaatin "salainen" ainesosa: Hesburgerin paprika-curry -kastike :)

Salaattiin tulee lisäksi keitettyjä makaroneja (mielellään monivärisiä, jos haluaa ajatella ulkonäköä), suolakurkkua, grillattua paprikaa (säilöttyä), tietenkin kanaa jos se on kanasalaattia, kurkkua ja kirsikkatomaatteja. Hillosipulit sopivat myös mainiosti (tosin niitä ei ollut tässä tällä kertaa, kun etikkaista makua tuli jo suolakurkusta ja säilötystä paprikasta). Salaatti kannattaa tehdä maustumaan jo hyvissä ajoin tai edellisenä iltana. Kastiketta kannattaa lisätä vielä viimehetkillä pieni tilkka, sillä makaroni imee kaiken itseensä jääkaapissa muhiessaan.

Viikon vinkki: Jos joku vieraista heittää pöydässä, että "tätä saa varmaan ottaa lisääkin", niin vastaa ihmeessä tiukka EI. Siinä nähdään, ketkä ovat läheisiä kavereita ja ketkä ei, sillä läheiset ottaa siitäkin huolimatta ;). Ja aina on pieni mahdollisuus, että kukaan ei uskalla santsata ja saat viettää ihanat rääppiäiset ihan itse!

Yrttivalkosipuliperunat ja punaviinihärkää

Perjantain kunniaksi on pakko tehdä hyvää ruokaa aina kuin vain mahdollista. Tällä kertaa herkuttelulistalle pääsivät yrttivalkosipuliperunat, härän "pihvit" ja punaviinikastike. Pihvit siksi lainausmerkein, että niistä tuli ennemminkin riekaleita (tiedättehän, kun paistaa lettuja, ja ainakin kymmenen ensimmäistä menee aluksi ruttuun, sitten myttyyn, ja lopuksi riekaleiksi. Tai siis lopuksi koiran suuhun...). En ymmärrä, miten joku voi saada PIHVEISTÄ riekaleita, mutta kyllä vaan!

Perunat ovat hyvin yksinkertaiset: siivuta perunat, lado vuokaan ja sekoittele suolaa. Kaada oliiviöljyä ja lisää vapaavalintaisia yrttejä (itsellä tällä kertaa ruohosipulia ja persiljaa) ja valkosipulia. Sekoita ja paista uunissa 200 asteessa.

Punaviinikastikkeeseen laitoin 2dl punaviiniä, 1dl vettä ja noin ruokalusikallisen lihafondia. Mausteiksi laitoin noin puolikkaan punasipulin, maustepippureita, laakerinlehden, siirappia ja tummaa balsamicoa. Näitä keittelin noin 20min, jonka jälkeen siivilöin kastikkeen. Sitten lisäsin vesi-jauho -seoksen (0,5dl vettä ja noin 1 rkl vehnäjauhoja) ja keitin vielä muutaman minuutin. Lopuksi lisäsin 2 rkl voita, vispilällä sekoittaen. Tuli muuten tosi hyvää!

Brekkari

En ole yhtään aamupalaihminen. Ainakaan kotona. Nuorena nukuin aina aamupala-ajan yli ja siirryin suoraan lounaaseen. Nyt "vanhempana" herään joka aamu ihan liian aikaisin, että kehtaisin alkaa syömään lounasta heti tunnin päästä heräämisestä. Siltikään en ole kovin innokas aamupalailija.

Hotelleissa sen sijaan odotan kuola valuen aamupalaa jo edellisenä iltana ja saatan jopa pohtia ääneen, mitä aion syödä seuraavalla aamupalalla ("huomenna otan sitten kaksi pullasämpylää niiden sesamsämpylöiden sijaan, tai oikeastaan ehkä yhden sesamin ja yhden pullan, vai jaksaisinkohan syödä kolme sämpylää..."). Intiassa mietimme siskoni kanssa jo edellisenä iltana, että mitähän intialaista vaihtuvaa aamupalaa olisi hotellissamme tarjolla seuraavana aamuna. Ja entäs sitä seuraavana.

Parhaimmat hotelliaamiaiset olen saanut seuraavissa paikoissa:

- Riu Palace Maspalomas, Gran Canaria. Täällä ihastuin aamupalailuun ensimmäistä kertaa. Tarjolla oli ihan kaikkea ja lisäksi mehubaari, josta sai tilata mieleistään, tuoreista hedelmistä ja marjoista valmistettua mehua (munakasbaarit nyt on jokaisessa hotellissa, missä on buffa). Kun tulin kotiin, päätin yrittää itsekin tehdä yhtä ylellistä aamupalaa ja muutaman kerran jaksoinkin tehdä itse smoothien. Muutoin hyvän aamupalan metsästäminen (Oulussa) voi olla työn ja tuskan takana. Siihen aikaan tuorejuustoa (kotijuustoa) ei meinannut löytyä mistään ja tuskaisen usein sämpylät ym. leivät pakataaan muovipussiin, jolloin niistä tulee nahkeita ja sitkeitä, eikä yhtään rapeita. Kotijuustoa löytyy nykyään lähes jokaisesta kaupasta ja leipääkin voi suunnitellusti ostaa Stockan tiskistä (taloudessamme kuluu niin vähän leipää, että on onni, että tiskistä voi ostaa puolikkaita leipiä). Nykyään hyvä aamupala on siis ainakin teoriassa mahdollinen :)

- Villa Dubrava, Budva, Montenegro. Ihastuttava hotelli ja ihastuttava aamupala, joka tarjoiltiin pöytiin. Hovimestari (joka oli suorastaan sarjakuvahahmomainen) toi meille joka aamu tuoremehua, kahvia, kuumaa maitoa, lajitelman sämpylöitä ja kroisantteja, lajitelman erilaisia leikkeleitä, jotka eivät olleet nähneetkään mitään "ohuenohuenohut miedosti kinkun hajuinen ja läpinäkyvä" -suomileikkeleitä sekä lajitelman tuoreita vihanneksia. Muistin joka ikinen aamu sanoa miehelle, että "tää aamupala on niin loistava ja just mun makuun", vaikka kaipa se tuli selväksi jo siinä, että syötyä tuli triplasti enemmän kuin normaalisti.

- Melia Santiago de Cuba, Kuuba. Vaikka Kuubassa yleisesti ruoka ei ole mitenkään erikoista, oli se kuitenkin tässä hotellissa erinomaista (myös illallisbuffet). Laaja buffet, josta en olisi halunnut poistua kaupungille ollenkaan (onneksi kuitenkin poistuin, sillä Santiago on yksi maailman ihanimmista kaupungeista ja juuri minun makuun!). 

Hyviä aamupaloja on tullut syötyä myös muualla. Thaimaassa aamupala on hyvä kaikissa hotelleissa, jopa muutaman tähden majoissa aamupalalla tarjotaan myös lämpimiä ruokia (johtuisikohan siitä, ettei thaimaalaiset itse mitään leipää mussuta aamupalaksi).

Myös aikaisemmin mainitsemani Intia (Alor Holiday, Goa) oli mukava yllätys paikallisine aamupalaruokineen. Brasiliassa (pousada Porto de Galinhasissa) aamupalalla oli tarjolla aivan mahtavaa papaijaa (sekä myös sitä rakastamaani tuorejuusto ja hilloa!).

Sisiliassa (Splendid, Taormina) aamupala oli hyvin samantyylinen kuin Montenegrossa, joten hihkuin myös siellä joka aamu.

Heräsin tänään vielä tavallista aikaisemmin ja sain inspiraation tehdä itselle kunnon aamupalan. Ei vedä vertoja hotelliaamiaisille ollenkaan, mutta ainakin jaksan nyt odottaa lounasta hieman paremmin :)

Kinkkutäyte uuniperunalle

En ole tehnyt uuniperunoita koskaan ennen tätä. En kyllä ymmärrä miksi, sillä täyte on helppo valmistaa ja peruna vielä helpompi.

Itse perunaan tein viillot, ripottelin päälle karkeaa suolaa ja sitten vaan uuniin. Vaikeinta uuniperunoissa on niiden odottaminen uunista. Säädin uunin ensiksi 200 asteeseen ja paistoin tunnin, mutta perunat jäivät kouluruokalamaisen raaoiksi, joten lisäsin uuniin tehoja ja pidin vielä puoli tuntia.

Täytteeseen laitoin kinkkua, punasipulia, ruohosipulia, maustamatonta jugurttia, valkosipulimajoneesia, dijon-sinappia, pippuria, suolaa ja ripaus sokeria. Sekoita kaikki, that's it. Saa myös kuoria ja silputa ennen sekoittamista.

Tomaattikeitto

Lempilounaani kävi ilmi jo aikaisemmin ja nyt päätin, että löysäily saa loppua ja näin yksinkertainen keitto täytyy pystyä valmistamaan itse, eikä turvautua aina kaupan valmiskeittoon (ehkä jopa hieman kyllästyin niiden kaikkien näiden keittotetrojen jälkeen...).

Omaan keittooni löytyi kaapeista: paseerattua tomaattia, tomaattimurskaa, ihan oikea tomaatti, sipulia, basilikaa ja koskenlaskija-juustoa. Ripaus chiliä antaa hieman lämmikettä ja tietenkin kaikkeen lisätään suolaa, pippuria ja ripaus sokeria. Lisäksi maustoin vielä valkosipulijauheella ja tipalla tummaa balsamicoa.

En ole sattumien kovin suuri ystävä, joten tein omasta keitostani tasaista sauvasekottimen avulla. Juuston ja basilikan lisäsin vasta keittämisen jälkeen.

Uunikana feat. Aasia & Homejuusto

Tässä uunikanaohjeessa on ripaus sekä Aasiaa että sinihomejuusto+ananas -yhdistelmää. Aasia-osuus tulee heti aluksi: leikkaa ohuet kanafileet aasialaisittain suupaloiksi (ei siis ainakaan meikäläisen suuhun sopiviksi paloiksi vaan sellaisiksi muutaman puraisun paloiksi). Sekoita marinadiin: soijakastiketta, makeaa chilikastiketta, limettiä sekä mango&curry -mausteseosta. Anna marinoitua.

Laita vuoan pohjalle riisiä, silputtua sipulia ja paprikaa. Kaada päälle kanalientä. Ripottele riisin päälle kanapalat.

Kuorrote: ranskankermaa, auran pehmeää juustoa, ananasmurskaa. Sekoita ja kaada kanojen päälle. Ja sitten uuniin niin pitkäksi aikaa, kun tarvitsee :)

Näyttää värittömälle ja onkin sitä, mutta maistuu ihanan pehmeälle!

Halloum-hampurilaiset

Olen syönyt maailman parhaimman hampurilaisen New Yorkissa Shake Shackilla, missä jonottaminen kesti yli puoli tuntia (nälkäisenä se tuntui vähintäänkin kahdelta tunnilta!), mutta oli joka minuutin arvoista.

Hampurilaiset on ihania myös itse tehtyinä ja niitä voi varioida jääkaapin sisällön mukaan. Näiden hampurilaisten erikoistäyte on grillattu halloum-juusto ja paholaisenhillo.

Sämpylöiden ohje on täältä. Ovat hieman työläitä, mutta hyviä! Olen itse niin suurpiirteinen (lue: laiska), että oikaisin ehkä muutamassa vaiheessa, mutta lopputulos oli silti yllättävän hyvä!

Pihveihin laitoin 300g jauhelihaa, 2 kananmunaa, suolaa, pippuria, valkosipulijauhetta, chicken&steak -maustetta ja garlic&pepper -maustetta. Kaikki sekaisin ja annoin maustua jääkaapissa noin tunnin ja paistoin pannulla.

Mikäli ruokailuseurue koostuu muistakin kuin itsestäsi, niin kannattaa tehdä pöytään "hampurilaisbaari", jossa jokainen voi koota omanlaisensa version.

Omassa hampurilaisessani oli tällä kertaa: hampurilaiskastiketta, salaattia, suolakurkkua, tomaattia, punasipulia, grillattua halloum-juustoa ja paholaisenhilloa.

Paholaisenhillo

Paholaisenhillon reseptejä taitaa olla netti pullollaan ja jokaisella on hieman erilainen resepti. Tässä minun!

Poista tomaateista sisukset ja pilko pieniksi paloiksi. Pilko myös grillattua paprikaa (säilyke) sekä hieman punasipulia. Laita kaikki silput kattilaan ja lisää vielä valkosipulia ja chiliä. Heitä kattilan pohjalle hieman vettä ja mausta suolalla ja pippurilla. Keittele kokoon noin 20min. Lisää loraus etikkaa sekä tarvittava määrä hillosokeria. Keitä vielä 5min.

Tämä kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä, niin saa jäähtyä ja maustua vielä jääkaapissa. Tarjoa ihan minkä vaan kanssa!

Kinkku-juusto -sarvet

Nämä kannattaa syödä heti kaikki (ei ole ongelma), sillä sarvet ei maistu yhtään niin hyville enää seuraavana päivänä!

Lämmitä 3dl maitoa ja lisää 1 pussi kuivahiivaa. Mausta suolalla ja hunajalla. Lisää jauhoja tarvittava määrä ja sekoita taikinaan 75g voita. Kohota.

Täytteeksi laitoin juustoraastetta, kinkkua ja basilikaa. Koristeeksi juustoraastetta ja sesaminsiemeniä (joista voisin kirjoittaa kokonaisen ylistysjutun).

Teemuki loudattu ja flunssantorjuminen alkakoon sohvannurkasta!

Nathan's Hot Dog

Coney Islandin metrolta rannalle käveltäessä vastaan tulee hot dogien syönnin wall of fame. Hyvin periamerikkalaisen syöntikilpailut järjestää Nathan's, jonka hot dogia tuli maistettu rannalla. Paras hodari, jonka olen syönyt!

"Jouduimme" syömään muutaman hodarin New Yorkin reissulla muuallakin, kun nälkä yllätti matkalaisen. Olimme menossa illalla Brooklynin sillan yli Manhattanilta Brooklynin puolelle ja tarkoitus oli mennä sitten metrolla takaisin Manhattanille Madison Square Parkin Shake Shackin kuuluisaan ulkoilmaravintolaan New Yorkin parhaille hampurilaisille.

Olimme kuulleet, että jonot varsinkin viikonloppuisin olisivat kyseiselle snagarille melko pitkät, joten päätin sillan päässä ottaa alkupaloiksi hodarin. Kyseinen hodarikauppias oli sillä puolen siltaa ainoa lähistöllä, joten hinta ja laatu ei kyseisessä eineessä oikein kohdannut: hintaa oli tuplasti normaali katukeittiöön verrattuna ja maku oli hyvin vaatimaton. Mutta kauppa kävi, kun kilpailua ei jostain syystä ollut. Maisemat hodarin syömiseen sitä vastoin olivat mitä parhaimmat!

Pannupizza

Taas pizzaa, tällä kertaa pannuversiota. Pohjan ohje on jokseenkin pullataikinamaisempi kuin mihin yleensä olen pizzan tehnyt. Siinä maitoon (3dl) sekoitetaan 1/2 pussia kuivahiivaa, suolaa, hunajaa, vehnäjauhoja ja noin 50g voita. Taikina kohotetaan ja painellaan voilla voideltuun vuokaan. Huom! Tästä määrästä taikinaa tulee noin kaksi uunivuoallista pizzaa (ehkä yksi pellillinen).

Tomaattikastikkeeseen laitan paseerattua tomaattia, tomaattipyrettä, ketsuppia, ruskeaa sokeria, suolaa, bbq-kastiketta, basilikaa, oreganoa, valkosipulijauhetta ja mustapippuria. Keitän kastikkeen kattilassa, jotta mausteet aukeavat (sanoo äiti).

Täytteenä oli tällä kertaa kanaa. Paistoin kanasuikaleita pannulla ja maustoin kanafondilla ja garlic&pepperillä. Lisäsin samalla purkin ranskankermaa. Annoin kanan hieman jäähtyä ja möyhensin sen veitsellä pieniksi paloiksi. Lisäksi täytteeksi tuli ananasmurskaa ja tuoretta basilikaa.

Itse kokoan pizzan niin, että tomaattikastikkeen päälle tulee juustoraastetta, minkä jälkeen tulee täyte ja sen päälle tuoretta mozzarellaa. Pizza paistetaan korkeassa lämpötilassa (250 astetta).

Kahviplantaasi?

Kahviplantaasi? No ei todellakaan, vaan tyypillistä minua! Vaikka olin sunnuntaiaamuna jo käyttänyt koiran ulkona ja periaatteessa herännyt, niin menin torvi kaatamaan kahvipurkkiin paketillisen uutta kahvia ja sen jälkeen etsin puoli tuntia kahvimittaa. Hieman alkoi jossain vaiheessa epäilyttää, että olisin kaatanut kahvit sen päälle ja se olisi nyt purkissa alimmaisena. Pakko oli lopulta tarkistaa ja kaataa kahvit kulhoon. Sieltähän se löytyi...

Olen usein melko hajamielinen ja erityisesti ruuan kanssa sattuu vaikka minkälaisia unohduksia. Milloin puuttuu leivinjauhe, milloin sokeri, milloin suola... Kerran unohdin kääretortusta leivinjauheen ja muistin vasta sitten, kun taikina oli jo pellillä. Otin sitten purkin kauniiseen käteeni ja ripottelin jauhetta suoraan taikinan päälle ja sekoitin taikinan uudelleen pellillä :)

Onko kaikki muut täydellisiä naisia keittiössä vai sattuuko vastaavia kömmähdyksiä muillekin? :)

Daim-kakku

Moni kakku päältä kaunis, mutta tästä tuli ruma kuin maksalaatikko. Paitsi että rumin puoli jäi kuvassa piiloon :) Mutta makua se ei haittaa, vaikka vähän kirveellä veistetty olisikin.

Daim-kakun ohje löytyy täältä, tosin siellä kakkua tituleerataan suklaapizzaksi. Olin niin vastarannankiiski, että tein kakun vuokaan, joten siitä tuli hieman korkeampi. En löytänyt ohjeen mukaista vaniljakreemijauhetta, mutta laitoin sen sijaan vaniljakastikejauhetta ja hieman vähemmän vettä. Suklaa tuppasi valumaan kakun päältä kokonaan pois, mutta niinhän se tekee aina. Onneksi jotain jäi päällekin.

Pohja: vatkaa 2 kananmunaa ja 1,5dl sokeria vaahdoksi. Sekoita keskenään 1,5dl vehnäjauhoja, 0,5tl leivinjauhetta, 1-2tl pikakahvijauhetta (jätin itse pois) ja 1rkl kaakaojauhetta. Siivilöi vaahdon sekaan. Sekoita joukkoon vielä 50g sulatettua voita. 

Paista pohja uunin alatasolla, 200 asteessa noin 15 minuuttia. Itse laitoin kakun irtopohjavuokaan. Ohjeessa suositellaan vuoraamaan vuoka leivinpaperilla, mikä olisi toki ollut suotavaa, ettei kakusta tule sen näköistä kuin tästä...

Paistamisen jälkeen kumoa kakku ja leikkaa kahteen osaan.

Täyte: vatkaa 5dl kylmään veteen 2dl vaniljakreemijauhetta ja 100g sulatettua valkosuklaata. Omalla kohdallani käytin vaniljakastikejauhetta (ehkä 1dl) ja muistaakseni noin 3dl vettä.

Levitä pohjan päälle puolet täytteestä ja nosta toinen puolikas päälle. Levitä vielä kakun päälle loput täytteestä ja laita pakastimeen jähmettymään hetkeksi.

Kuorrute: laita 1dl kermaa ja 200g Daim-suklaata kattilaan ja anna suklaan sulaa. Ripottele Daim-rakeita kakun päälle ja kaada kuorrute koko komeuden päälle.

¡Viva México!

Meksikolaisessa ravintolassa käytyäni innostuin taas kyseisen lajityypin ruuista. Mikä sopisikaan paremmin perjantai-illan fiilikseen, kuin riehakas ja täyteläinen, sormin syötävä ja sotkeva, rento ja epäformaali meksikolainen ruoka?

En ollut aikaisemmin tehnyt nachoja, mutta todennut ne Amarillossa ja kaverin laittamana erittäin hyväksi naposteluruuaksi. Napostelun lomassa maistuu meksikolainen kylmä Sol (tai Corona), tietenkin limeviipaleella koristettuna.

Levitin valmiiden nachojen päälle jauhelihatäytteen, jossa oli salsaa ja mausteita (ketsuppia, bbq-kastiketta, lihafondia, mustapippuria ja valkosipulijauhetta). Päälle vielä juustoraastetta ja uuniin hetkeksi. Tarjoiluvaiheessa tiputtelin päälle vielä ranskankermaa.

Meksikossa tarjottiin guacamolea jokaisessa ravintolassa talon tarjoamana alkupalana. Joskus guacamolen sijasta oli mustapapumössöä. Papumössöön en niin ihastunut, mutta avokadodippiin kylläkin. Omaan guacamoleen laitoin: avokadoa, sitruunamehua, sipulia, suolaa, chiliä ja ranskankermaa. Sekoitin kaikki sauvasekoittimella mössöksi.

Asuin joitakin vuosia sitten lyhyen aikaa Espanjassa ja valmistimme erimaalaisten kämppisten kanssa jokainen oman maamme ruokaa. Chileläiset kämppikset tekivät meille pebreä, johon ihastuin ikihyväksi. Pebreä tarjoillaan Chilessä hot dog -tyyppisen kojusta myytävän sämpylän kanssa. Espanjassa tehdyssä versiossa patongin sisään laitettiin nakki, majoneesia ja pebreä. Maistui ainakin minulle!

Pebreen tulee tomaattia, sipulia, korianteria, oliiviöljyä, limettiä, suolaa ja sokeria.

Kinkku-parmesan skonssit

Ystäviä tulossa kylään, joten leivoin pikkusuolaista kahvipöytään. Koska jääkaapissa sattui olemaan parmesania, leivoin näitä Sara La Fountainin ohjeen mukaisia skonsseja, jotka täytin kurkkuviipaleilla. Makeana herkkuna magnolian ihania kuppikakkuja.

Rakastan kesää, mutta toisaalta syksy on kaikkein tunnelmallisin vuodenaika kynttilöineen ja pimeine iltoineen. Syksyllä (ja talvella) kattaukseen voi laittaa kynttilöitä, mikä tekee tavallisesta torstai-illasta jotenkin erikoisemman :)

Magnolian ihanat kuppikakut

Ehkä maailman kuuluisin kuppikakkula löytyy New Yorkista. Magnolia Bakery on varmasti monella to do -listalla kaupunkiloman mukavana taukopaikkana. Itsellänikin oli pyhät aikomukset helliä maku- ja näköhermoja vaalean pastellisessa kahvilassa, mutta kuinkas kävi: oli niin kiire shoppailla tai kiire jonnekin muualle, että kävelimme aina vain vauhdilla Rockefeller Centerin kulmilla sijaitsevan kahvilan ohi. En edes kerennyt kuvaa napata, vaikka hieman ikkunassa kuolasinkin kuorrotteen perään. Ehkä seuraavalla reissulla. Magnolia Bakery löytyy muuten nykyään myös Los Angelesista, Chicagosta ja Dubaista (!). Dubaista löytyy näemmä ihan kaikki.

En tiedä, onko Magnolia Bakeryllä mitään tekemistä Pirkka-lehden sivuilla olevan reseptin Magnolian ihanat kuppikakut kanssa, mutta nämä kuppikakut maistuvat vähintään yhtä hyvälle, kun bakeryn cupcake:t näyttävät. Sen lisäksi, että limetin ja jugurtin ihanan kirpakka maku yhdistyy pehmeään juusto-valkosuklaa -kuorrotteeseen, ovat nämä myös tarvittaessa kauniita kuin leivokset vain voi olla. Suosittelen erityisesti naispuolisten vieraiden hemmotteluun, mutta kokemuksen mukaan menevät pikapikaa alas myös miehiltä :)

Aloita raastamalla limetin kuorta ja puristamalla mehua. Kuorta pitäisi saada noin 2tl ja mehua 3/4 dl. Yleensä olen käyttänyt kaksi limettiä. Sulata noin 50g voita (alkuperäisessä ohjeessa 100g leivontamargariinia). Vaahdota 3 huoneenlämpöistä kanamunaa ja 3dl sokeria. Sekoita joukkoon limetin mehu, kuori ja voi.

Sekoita keskenään 3dl vehnäjauhoja (alkuperäisessä ohjeessa 4dl) ja 1,5 tl leivinjauhetta ja siivilöi taikinaan. Sekoita vielä joukkoon 200g maustamatonta jugurttia. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20min.

Kuorrute: Sekoita keskenään 200g valkosuklaata ja 200g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadephia on ollut varsin maniota tähän). Pursota tai levitä lusikalla kuppikakkujen päälle. Koristele.

Kanakeitto

Teen ihan luvattoman harvoin ruuaksi keittoa (ottaen huomioon, että lempilounaani kotona ollessa on tomaattikeitto), vaikka ne ovat yleensä tosi hyviä ja lämmittävät kivasti. Perinteinen lihakeitto on todella hyvää arkiruokaa, mutta vie aikaa valmistaa, kun liha pitää keittää kypsäksi.

Kanakeitto sen sijaan valmistuu nopeasti. Kypsensin kanan kattilassa ja lisäsin vettä, kanafondia sekä tom yam -keittoainespussin. Kanan kanssa keittoon tuli perunaa, porkkanaa, punasipulia, paprikaa ja korianteria. Lopuksi pehmensin liemen sulatejuustolla (Koskenlaskija).

Jämäpiirakka

Minusta on luonnottoman hauskaa tehdä ruokaa jääkaapin jämistä. Yleensä kehun muille ääneen, miten sain kaikki jämät sullottua samaan ruokaan. Vieraiden kuullen sitä ei ehkä pitäisi sanoa, sillä mieleen tulee heti, että nyt se on kaapinut pöydältä kaikki murut ja tehnyt niistä jotain epämääräistä mössöä.

Kaikkein helpoin jämiä on piilottaa erilaisiin piirakoihin. Tähän kyseiseen jämäpiirakkaan käytin pohjan tekemiseen eilistä perunamuusia, täytteeseen juuston kannikan, tuorejuuston (aurinkokuivattu tomaatti) jämät, pari  kinkkusiivua jääkaapista... Ja hyvää tuli. Jämäruuat kunniaan! Muita sellaisia on mm. pizzat ja laatikkoruuat.

Pohja on tehty muusista, maidosta, rasvasta, vehnäjauhoista, suolasta ja leivinjauheesta. Täytteenä on kinkkua, paprikaa ja tuoretta basilikaa. Sekoitin kerman ja tuorejuuston kanssa kaksi kananmunaa ja laitoin sekaan mustapippuria. Lopuksi päälle juustoraastetta.

Välimeren lihakääröt

Meillä tehdään aika usein erilaisia lihakääröjä (naudasta ja possusta), koska ne on niin muuntelukykyisiä juttuja. Tällä kertaa väliin laitettiin täytteeksi Välimeren makuja: aurinkokuivattua tomaattia, basilikaa ja valkosipulia.

Laitoin nuijittujen naudan filepalojen päälle ensin suolaa ja garlic&pepper-mausteseosta (kyllä, laitan sitä kaikkeen). Sitten levitin aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa ja basilikan lehden. Paistoin kääröjä ensin pannulla ja sitten hauduttelin kastikkeen kanssa uunissa. Kastikkeeseen laitoin kolme juustoa -ruokakermaa, lihafondia ja samaa tuorejuustoa, kuin välissäkin. Niin ja tietenkin sitä garlic&pepperiä...

Kanapasta

Vihdoinkin muutto on ohi ja pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa "kunnon ruokaa". Vaikka olin pikaisesti silmäillyt uuden hellan käyttöohjeet läpi (tai no, luin siihen asti, missä kerrottiin, mistä hemmetin nappulasta se hella menee päälle...), tuli välillä mutkia matkaan kun en meinannut saada edes vettä kiehumaan. Muutoin kanapasta on erittäin helppo valmistaa :)

Tähän pastaan tuli kanan filesuikaleitten lisäksi kanafondia, pippuria, chicken&steak- ja garlic&pepper -maustesekoituksia sekä ruokakermaa. Valmiin pastan päälle ripottelin parmesania ja tomaattikuutioita.

Hemmottelua

Palkinnoksi siitä, että sain auton koko päiväksi käyttööni, päätin tehdä hemmotteluillallisen (ja myös perjantain ja ensimmäisen perjantain uudessa kodissa kunniaksi). Tosin ruokalajeja oli vain kaksi (ja toinen suoraan kaupan pakastealtaasta): lasagne ja suklaajäätelö. Mutta ehkä pullo viiniä tekee pelkästä ruuasta illallisen?

Lasagnen jauhelihaosuuden tein tämän pizzan täytteen mukaan. Tietty tähän tuli sekaan vielä kaksi purkkia tomaattimurskaa ja yksi purkki sosetta. Hyvä, että mahtui pannulle koko komeus!

Juustokastike on lasagnen haastavin osuus, mutta olen huomannut, että kun maidon lisää kattilaan heti eikä sitten kun on jo liian myöhäistä, niin kastikkeesta ei tule niin kokkareista. Ja maitoa kannattaa eka laittaa vaikka 1-2 dl, loput sitten kun jauhoista ja voista on tullut tasaista mössöä. Sekaan kannattaa laittaa suolaa ja muskottia. Tietenkään unohtamatta juustoa!

Jälkiruokaa ei oikein jaksa enää syödä näin tuhdin annoksen jälkeen, mutta toisaalta, voihan annoksesta tehdä melko pienen ja sitäkin äkkimakeamman ;)

Meksikolainen lounas

Sain tänään auton käyttööni koko päiväksi ja mitä muuta tyttö voi tehdä kuin lähteä shoppailemaan oikein isolla vaihteella? Kävin tsekkaamassa Zeppelinin uudet kaupat ja koska kierrellessä meni aikaa, niin nälkähän siinä kerkesi tulemaan. Uudella puolella oli kaksi uutta ravintolaa: kreikkalainen Crecian, joka sijaitsee myös Oulun keskustassa, sekä meksikolainen Rio Bravo, joka näytti olevan yhteisomistuksessa edellisen kanssa.

Valinta oli vaikea, mutta päädyin meksikolaiseen. Molemmat ravintolat ovat avanneet toissapäivänä, joten palvelu oli vielä melko hidasta, mutta kävin itse hakemassa lounaslistan ja jossain vaiheessa pääsin tilaamaankin (ravintola oli täynnä, joten se varmasti lisäsi tarjoilijoiden painetta). Itse ruoka tuli kylläkin pian.

Tilasin Enchilada Especialin ja vaikka annos ei kovin esteettisesti näyttävä olekaan, niin ihan hyvää se oli (tosin ranskalaiset on tähän annokseen hieman turhat ja salsaa olisi voinut olla hurjasti enemmän!).

Oikeastaan ainakin oma kokemukseni meksikolaisita ruuista itse Meksikossa on sellainen, ettei ne ole niinkään näyttäviä kuin täällä ja loppujen lopuksi itse tuokakin on yksinkertaisempaa, ehkä joskus jopa "kuivempaa". Mutta hyvää.

Annos on siis lounaslistalta, mistä tulikin mieleeni, että minua ärsyttää yleensä suunnattomasti, kun ravintoloiden annokset ovat niin isoja! Ja siis varsinkin nämä lounaslistan annokset, kuka nyt jaksaa lounaalla vetää koko päivän kokoisen annoksen? Eikö annokset voisi olla pienempiä ja vastaavasti hinnat hieman alhaisempia? Ainakin minä kävisin useammin lounaalla ulkona, jos se ei maksaisi suhteellisen paljon. Myös normaalit "ilta-annokset" voisivat olla mielestäni pienempiä, niin ei joutuisi aina selittämään, että siinä ei ollut mitään vikaa, mutta kun se oli liian iso. Ja minulla on vieläpä hyvä ruokahalu!

Viimeksi söin meksikolaista ruokaa New Yorkissa. Olimme jonottaneet Empire State Buildingiin yhdessä koko kaupungin turistien kanssa muutaman tunnin, käyneet pikaisesti ihailemassa näkymiä ihmismuurin takaa sekä terassilla että ylemmässä observatoriossa, kun nääntyneenä pääsimme loputtomien mutkien jälkeen ulos rakennuksesta ja kadulle. Heti vasemmalla oli meksikolainen pikaruokala, jonne suuntasimme sudennälkäisinä.

Tyypillisesti jonotimme ensin väärässä paikassa (en ymmärrä miksei mun kaaliin uppoa ulkomaiden tavat, vaikka olen jopa asunut lyhyen pätkän jenkeissä!), sitten emme oikeen tienneet mitä tilata ja sitten saimme vähän mitä sattuu. Mutta hyvä se burrito oli joka tapauksessa ja samalla saimme katsella kadun vilinää onnellisesti baarijakkaralla istuen. En enää yhtään muista, mitä kaikkea siinä oli, söin sen niin nopeasti...

Maailman kotoisin herkku

Onko mitään kotoisampaa herkkua, kuin maailman paras pannukakku? Kyseisellä ohjeella pannukakusta tulee jostain syystä joka kerta erilainen, mutta herkullinen kuin vain uunilämmin pannukakku voi olla. Elämä näyttää aina valoisemmalle pannarin tuoksuessa nenän alla!

Olen jonkinasteinen hillofriikki ja ostan yleensä ulkomailta tuomisiksi hilloa (ja sinappia). Pannarin kanssa parhaimmalta maistuu kuitenkin perinteinen kotimainen vadelmahillo.

Söin Marokossa aamupalalla jotain meidän pannukakkumme tyylistä paikallista makeaa leivonnaista ja sen kanssa tarjoiltiin viikunahilloa. Siitä alkoi rakkauteni viikunahilloon eikä sekään olisi varmasti hullumpaa ihan suomalaisen pannukakun seurana. Sitä voisikin kokeilla seuraavaksi!