torstai 1. joulukuuta 2011

Voileipäkakku



"Kahvia kaipaa moni janoinen suu, ja voileipäkakkupöydän viereen kuin huomaamatta hakeutuu", alkaa soida aina päässäni, kun kuulen sanan voileipäkakku. Voileipäkakku oli pitkään minulle retroruokaa, eikä ajatusta ainakaan vähentänyt se, että sukulaiset kertoivat tehneensä viikonloppuisin voileipäkakkua, kun halusivat jotain vähän erikoisempaa. Lisäksi voileipäkakku oli lapsuuteni vakiojuhlatarjoiluja.

Ylioppilasjuhlissani oli myös ainakin kahta erilaista voileipäkakkua. Aloin viime keväänä muistelemaan, että nehän eivät olleet yhtään hassumpaa syömistä. Ehkäpä minäkin väsäisin voileipäkakun viikonlopuksi... Kuinka retroa! Ja kotoista.

Voileipäkakuista kalakakku on suosikkini, mutta koska meillä ei voida tehdä kalaruokia allergian takia, olen tehnyt kotona viime keväästä lähtien aina aika ajoin lihakakkua (lihakakku sanasta tulee kyllä mieleen Frendien jakso, jossa Rachel laittoi kermakakun väliin vahingossa lihaa ja herneitä...). Retroilua tulee kokeiltua välillä myös juhlissa ja päätin tehdä voileipäkakkua tupareihin, johon oli tulossa vain perheenjäseniä.

Kakun saa koottua vallan mainiosti paahtoleipäpaloista (tässä graham). Otan kuoret pois ja kostutan palat lihaliemellä.

Täyte 1: Kinkkua, kurkkusalaattia ja hampurilaiskastiketta (+ maustamatonta jugurttia, mikäli haluaa tästäkin täytteestä miedomman makuista).

Täyte 2: Kalkkunaa, grillattua paprikaa (säilyke), maustamatonta jugurttia, pieni luraus majoneesia ja dijon-sinappia.

Pilko kaikki mahdollisimman pieniksi ja lisää kakun väliin vuorokerroksin.

Päälle: Tuorejuustoa, jota on notkistettu esim maidolla. Koristeita, kuten kurkkua, persiljaa, paprikaa, jne.


Tämä kakku on siis hyvin perinteinen ja sopii varmasti kaikkien makuun. Voileipäkakku maistuu parhaalta, kun se on kerennyt vetäytyä ja maustua jääkaapissa, mielellään kokonaisen vuorokauden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti